Täällä ihan samat fiilikset. Ihan pelottavaa kun välillä miehen pelkkä hengityskin ärsyttää mua niin että meinaa pää räjähtää. Ällöttää jos hän koskee muhun, tekis mieli vaan huutaa että tekisit saatana jotain hyödyllistä joskus ni vois seksiäkin irtoo jos en olis näin poikki aina. Sit rahankäyttö, ollaan aika tiukilla tällä hetkellä ni tää menee varaamaan kveriporukalla vähä Ruotsin risteilyä! Sit sillä ei loppukuuks olekaan euron euroa osallistua laskuihin ja mä tyyliin itken yöt että millä rahalla mikäkin lasku maksetaan.
Puolisen vuotta tätä mun oloa nyt ekstänyt mutta kun ei saa aikaseks lähteä. Musta tuntuu kauheelta ajatus että lapset olis sillo tällön isällään, siisi siksi että olisin heistä erossa putkeen parikin päivää. Ehkä sitten kun ovat isompia mutta nyt esikoinen 2v ja kuopus 9kk, enhaluais lapsille sitä vanhempien väliä ravaamista. Ja mitä jos lastenvalvoja vaikka määrääkin lapset isälle? En mä sellasta kestäis.
Vali vali kun mikään ei oo hyvä, ei riitä uskallus asioiden muuttamiseen. Täytyis jostain löytää voimia talon myymiseen jne jne. Mies tuskin laittais erotilanteessakaan rikkaa ristiin.
Voimia ap, kohtalotovereita löytyy!