En rakasta enää miestäni, mutta päätin etten eroa, koska mies ei halua.

[minäkin.]

onpa meitä paljon! itsellä myös sama tilanne, tuntuu etten rakasta vaan mies vaan ärsyttää olemuksellaan. on siinä tietysti paljon hyvääkin. se ei halua erota, haluaa rakastaa ja helliä ja olla hyvä..no okei sitten, ehkä minulla joku tyhmä vaihe ja ehkä tunteet palaa. kuitenkin pitkä liitto takana.

 

["minä"]

kauanko te, jotka olette "kyllästyneitä" mieheenne, olette olleet naimisissa/ylipäätään yhdessä>?

 

["vieras"]

[QUOTE="viiraska";24260659]Hyvä ap! Tunteet tulee ja menee. Voihan rakastuminen/rakkaus vielä palata. Kerro miehelle, ettet eroa muuta kuin yhteisestä sopimuksesta. Se tuo turvallisuudentunnetta ja kiintymystä.

Minä aina näitä lukemiani tutkimuksia siteeraan. Kaarina Määttä on todennut, että sitoutuminen on paras pitkän liiton tae. Että jos päättää pysyä yhdessä joka tapauksessa, tuli mitä tuli, liitto kestää ja onnellistuu. Myös on todettu, että lapsille riitaisakin pysyvä suhde on parempi kuin ero. Kuitenkin väkivalta vammauttaa lapsia enemmän kuin ero.

Annan vielä neuvon; jos kerran aiotte pysyä yhdessä, on ajanhukkaa hautoa sapekkaita ajatuksia. Kannattaa panostaa siihen parisuhteeseen. Jos mies kerran on ihan hyvä ja olet häneen joskus ollut rakastunutkin, hanki vähän positiivisuutta suhteeseen. Esim. MLL:n Pieni parisuhdekoulu on kiva työkalu. Parisuhdekurssit ovat loistava apu.[/QUOTE]

Missä näin idioottimaisesti on todettu? viiraskan toteuttamassa kyselyssä, johon vastasi vain hän itse? Linkkiä kehiin jos olet tosissasi.

 

[Criminal Mind]

Mä en oo kyllästyny, mä oon väsyny olemaan kokki/siivooja/huora. Yhdes 8v ja naimisus 4

 

[se äskeinen kyselijä]

Mä en oo kyllästyny, mä oon väsyny olemaan kokki/siivooja/huora. Yhdes 8v ja naimisus 4

Saako udella, että koska aloit väsyä "rooliisi" avioliitossa? Onko teillä lapsia? Muuttuiko tilanne lapsen/lasten synnyttyä vai oliko jo aikaisemmin? Onko siis ongelmana vain se, ettei miehesi auta tarpeeksi kotitöissä/lasten kanssa vai jotain muuta? Koska vetovoima mieheen loppui? Oletko koskaan pitänyt hänen tuoksustaan? Tyyliin alussa joo, nyt et vai etkö ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota?

Sorry kaikki kysymykset, mutta teen pienimuotoista tutkimusta itsekin aiheesta.

 

[-]

[QUOTE="minä";24261856]kauanko te, jotka olette "kyllästyneitä" mieheenne, olette olleet naimisissa/ylipäätään yhdessä>?[/QUOTE]

No me ollaan oltu naimisissa 5 vuotta.

 

[CrystalBlue]

Totta, jossitella voi vaikka kuinka.. ja olen kyllä samaa mieltä ettei eron kanssa hätiköidä tarvitsekaan.
Itse tosiaan ajattelin niin et vaikka tietyissä asioissa järjellä tarvii ajatella, yhdessä olo pelkästään lasten takia ei mun mielestä ole se asia.Jos muuten asiat toimii eron jälkeen hyvin, eikä tapella, lapsilla on ihan hyvä olla silloinkin.
[QUOTE="a p";24261497]Heh no se köyhänä yh:na oli enemmänkin mustaa huumoria, mulla on tosiaan paremmat tulot. Mutta ei paljon, noin 10%, ja se on kuitenkin eri asia kuin kahden aikuisen tulot. Siis ei tuo tulojuttu nyt mitenkään pääasia ole että suhteeseen jäin. Jos ero alkaa tuntua jossain vaiheessa parhaalta ratkaisulta, ei tuo tulojen lasku vaikuta todellakaan enää sitten yhtään. Yritinpähän vain etsiä positiivisia puolia. Ehkä vähän epäonnistuin siinä.

Se on totta etteivät näe, mutta toisaalta, jossitella voisi vaikka kuinka pitkään. Ei kannata mielestäni kuitenkana eron kanssa hätköidä, siinä mies on ihan oikeassa. Yritän ajatella järjellä, ja kukas sitä tietää vaikka sillä rakkaudella olisi vielä mahdollisuus nostaa päätäänkin.[/QUOTE]

 

["kyselijä"]

No me ollaan oltu naimisissa 5 vuotta.

Kauanko olette olleet yhteensä yhdessä? Ja saa vastata myös noihin muihin kysymyksiin

 

[Criminal Mind]

Saako udella, että koska aloit väsyä "rooliisi" avioliitossa? Kun menin itse lasten jälkeen takaisin töihin, kaikki kasaantui mun päälle mutta mies ei vaan voi auttaa koska hänen työ on niin tärkeää (mun siis ei...?)
Onko teillä lapsia? on kaksi
Muuttuiko tilanne lapsen/lasten synnyttyä vai oliko jo aikaisemmin? Mielestäni muuttui, olin kotiäitinä ja hoidin tottakai kodin. Apua en saanut töihin mentyä ollenkaan. Pärjäisin paremmin kun hoitaisin itseni ja lapset, en tota aikuista lasta
Onko siis ongelmana vain se, ettei miehesi auta tarpeeksi kotitöissä/lasten kanssa vai jotain muuta? Tuon lisäksi kohtelee mua arvottomasti, huutaa, "komentaa kuin lasta" vaatii seksiä uhkaamalla lähtevänäs vieraisiin....
Koska vetovoima mieheen loppui? Joskun lastensaannin jälkeen
Oletko koskaan pitänyt hänen tuoksustaan? Tyyliin alussa joo, nyt et vai etkö ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota? Alussa piti aina mun lemppari hajua. Nyt ilettää esim hengityksen tuoksu ja suutelemisen ajattelukin on luotaantyöntävä. EI siis haise pahalle, en vain tykkää.

Sorry kaikki kysymykset, mutta teen pienimuotoista tutkimusta itsekin aiheesta.

nih.

 

[minäkin]

onpa meitä paljon! itsellä myös sama tilanne, tuntuu etten rakasta vaan mies vaan ärsyttää olemuksellaan. on siinä tietysti paljon hyvääkin. se ei halua erota, haluaa rakastaa ja helliä ja olla hyvä..no okei sitten, ehkä minulla joku tyhmä vaihe ja ehkä tunteet palaa. kuitenkin pitkä liitto takana.

yhdessä oltu 16 vuotta

 

["kyselijä"]

nih.

Kiitos ja otan osaa :hug:

 

[oh]

yhdessä oltu 16 vuotta

Ne se on jo pitkä aika nykypäivänä!

 

[Orion-]

[QUOTE="kyllästynyt";24261232]Ja voivatko he olla kertomatta muille ihmisille tästä "uhrauksestaan"? Vai onko osa tätä marttyyrikruunun kiillottamista päästä kertomaan sukulaisille, ystäville tai vaikkapa kaksplussalla, kuinka "juuri minä, naisista parhain, en jätä miestäni, vaikka en enää rakasta häntä" ja odottaa kiitosta, kannustusta ja kehuja?

Säälittävää joka tapauksessa. Arvostan paljon enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa vastuun omasta elämästään. Jos päättää jäädä tylsään, onnettomaan tai muuten vain p**kaan parisuhteeseen lasten, miehen tunteiden tai vaikkapa rahan vuoksi, niin sitten voi ainakin pitää asian sisällään ja jättää ystävät ja sukulaiset rauhaan tältä sankaritarinan jatkuvalta jauhamiselta.[/QUOTE]

Miten tuo sulkee pois omasta elämästä vastaamisen? Siinähän tekee täysin itsenäisen päätöksen, jäädä suhteeseen. Etsii onnensa jostain muusta kuin siitä miehestä.

 

["viiraska"]

Hyvä nimetön vieras - tadaa!

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Avioerolapset+j%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+muista+j%C3%A4lkeen+koulussa/1135266654269

Jaa, no ei tämä niin vakuuttava näyttö ollutkaan. Mutta miettimisen aihe kuitenkin, kun aina väitetään että ero huonosta liitosta on vain hyväksi lapsille. Mikä tutkimus sen todistaa, eipä sillekään väitteelle todisteita esitellä - selasin varmaan kymmenen suomalaista kärkiasiantuntijasivua (MLL, Väestöliitto, Terveyskirjasto ym. ym.) eikä niissä tutkimusnäyttöä referoitu. Se on, kuulkaas, niin, että kun ihmiset joka tapauksessa eroavat, niin yritetään sitten tukea heitä ja vanhemmuutta siinä kriisissä. Ei nykyisin ole ollenkaan sopivaa sanoa, ettei pitäisi erota.

 

["a p"]

Saako udella, että koska aloit väsyä "rooliisi" avioliitossa? Onko teillä lapsia? Muuttuiko tilanne lapsen/lasten synnyttyä vai oliko jo aikaisemmin? Onko siis ongelmana vain se, ettei miehesi auta tarpeeksi kotitöissä/lasten kanssa vai jotain muuta? Koska vetovoima mieheen loppui? Oletko koskaan pitänyt hänen tuoksustaan? Tyyliin alussa joo, nyt et vai etkö ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota?

Sorry kaikki kysymykset, mutta teen pienimuotoista tutkimusta itsekin aiheesta.

Minäkin vastailen.

Aloin väsyä ehkä 2 vuotta sitten.

On kaksi lasta.

En tiedä koska muuttui, pikkuhiljaa, ja muutamien ratkaisemattomien ongelmien takia, joita mies ei ollut halukas yhdessä korjaamaan.

Kotityöt olivat kyllä aikaisemmin yksi riidan aihe, mutta se asia on onneksi sittemmin korjaantunut.

En pysty määrittelemään koska vetovoima mieheen loppui, hiipui pikkuhiljaa vaikeuksien myötä.

En ole kiinnittänyt huomiota hänen tuoksuunsa, paitsi silloin kun hän tulee töistä ja on suihkun tarpeessa. Varsinkin jalkojen tuoksuun ei silloin voi olla kiinnittämättä huomiota, koska se suorastaan räjäyttää tajunnan. :-D Joo no tässä ei tuota ajettu takaa, mutta tosiaan, miehen ominaistuoksuun en ole kiinnittänyt huomiota.

 

[Pia--]

Haluan kommentoida,vaikka vähän vanhempi ketju onkin.Miten ketjun löysin?Googlettamalla taas "En rakasta enää miestäni".

En tiedä rakastanko.Se on hyvin surullista.Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta ja olemme pienten lasten vanhempia.Arkemme on ollut (jos äiti voi näin sanoa) helvettiä koko viime vuoden.Kuopus valvotti meitä jokaisen yön aamuun asti ensimmäisen vuoden.Väsymys on suuri.Riitelemme rajusti,ja parisuhteemme on täysin telakalla.

Mikä minut on ajanut tilanteeseen,että olen epävarma rakkaudestani?Suurin syy tähän on se,että koen olevani parisuhteessa yksin.Mies nukkuu sohvalla edelleen,vaikka tyttäremme nukkuukin jo useimmin kokonaisen kuin katkonaisen yön.Mies on omissa oloissaan (vaikka osallistuu kotitöihin),ei huomioi,naljailee ja kermana kakun päällä nimittelee jatkuvasti lastenkin kuullen minua.Ne nimittelyt eivät päivänvaloa kestä.Olen loppu.Koen etten saa vasrakaikua ja minua vähätellään.Minua ei tueta.

Sain tästä ketjusta miettimistä.Vaikka lopulta päätyisinkin siihen,etten todella taida enää rakastaa,en ole paska kuin itselleni,jos en saa lähdettyä suhteesta.Mies on kuitenkin sitä laatua,että aika voisi tehdä tehtävänsä ja hän voisi tajutessaan (ajan kanssa) ja havahtuessaan ruveta panostamaan myös siihen,että ottaisi myös minun tunteet huomioon.En tiedä.Aika näyttää.Onko halua yrittää?En tiedä,mutra voimat on aivan loppu yksin yrittämiseen.Käymme terapiassa,ja joka kerran jälkeen olen saanut uskoa eteenpäin.Se ei vaan ole kauas kantanut.

 

[fdgsrdy]

Olet erittäin viisas nainen. Kerrankin joku joka ajattelee muitakin kuin itseään. Iso halaus sinulle!

Muitakin kuin itseään? Tossa ajatellaan kyllä itseä aikalailla...sitä että rahatilanne huononee, omaisuus puolittuu ja verhoudutaan sen taakse, että mies ei halua erota koska se on helpompaa, eli myös halu päästä mahdollisimman helpolla. Noissa ei ole mitään pahaa, jokainen elää elämänsä niin kuin haluaa, kannattaa tietenkin muistaa että se elämä on itseään varten ja sinä itse olet itsesi kanssa hamaan loppuun asti. Mutta tossa ei ole mielestäni kyllä pyytteettömyydestä tietoakaan.