En rakasta enää miestäni, mutta päätin etten eroa, koska mies ei halua.

[-]

Mutta haluatko elää ilman rakkautta??

no en halua. mutta, en voi mistään tietää että mun elämä muuttuis kuitenkaan yhtään paremmaksi vaikka eroaisinkin. en siis uskalla edes kokeilla. melkein jo erottiinkin miehen kanssa, mutta sitten en pystynytkään siihen, kun oikein ajattelin, minkälainen tilanne mulla sen jälkeen olis. oon muutenkin aivan hajalla oman syömishäiriöni kanssa, ja just nyt tuntuu etten vaan kestäisi sitä. ja toisaalta, oon miettinyt myös sitä onko se riittävä syy erota, että mä en oo onnellinen, kun ero ois kuitenkin mun lapsille kauhea juttu.

 

[Anatolia]

Minä oon itselleni luvannut yhden asian. Ja se on se, etten enää koskaan pysy parisuhteessa kenenkään kanssa säälistä.

Ero satuttaa usein toista osapuolta, mutta meillä on vain yksi elämä, enkä minä ainakaan halua elää sitä uhrautuen muiden onnen puolesta. Haluan itsekin olla onnellinen, saada ja antaa rakkautta.

Sääli ja tottumus ovat kaksi huonoa syytä pysyä avioliitossa. Mutta erohan on rohkeiden ihmisten ratkaisu usein, ja jääminen totuttuun tuttuun tilanteeseen on se helppo ratkaisu.

 

[Poppo]

Mun mies petti, mutta mä en jättänyt sitä. Mies on hyvä isä ja hyvä mies, en halua riistää lapsilta ehjää perhettä. Kyllä mä vieläkin rakastan miestäni, niinkuin perheenjäsentä. Mitään intohimoa ei enää ole mun osalta, en pysty ajattelemaan kuin sitä, että se petti. Käydään parisuhdeterapiassa ja oon päättänyt yrittää jaksaa liittoa. Mies ei tietenkään missään nimessä halua erota. Toisaalta toivon, että joskus se sitten haluaa erota, mä en aio olla se, joka tästä lähtee.

 

["Jonna"]

mä en ymmärrä näitä marttyyrinaisia. Ne varmaan ottais pomminki kaulaansa ja menis torille jos ukko tahtoo.
Miksi elämä ei voisi olla parempaa jos on ilman miestä? Tietty jos on läheisriippuvainen eikä ole muuta elämää niin sit ehkä...

 

[her]

Ihan älykästä. Kerrankin joku ajattelee lapsiaan.

Ehkäpä se rakkauskin kurkistaa nurkan takana, jos jaksaa odottaa ja antaa ajan kulua.

 

["kyllästynyt"]

[QUOTE="Jonna";24261156]mä en ymmärrä näitä marttyyrinaisia. Ne varmaan ottais pomminki kaulaansa ja menis torille jos ukko tahtoo.
Miksi elämä ei voisi olla parempaa jos on ilman miestä? Tietty jos on läheisriippuvainen eikä ole muuta elämää niin sit ehkä...[/QUOTE]

Ja voivatko he olla kertomatta muille ihmisille tästä "uhrauksestaan"? Vai onko osa tätä marttyyrikruunun kiillottamista päästä kertomaan sukulaisille, ystäville tai vaikkapa kaksplussalla, kuinka "juuri minä, naisista parhain, en jätä miestäni, vaikka en enää rakasta häntä" ja odottaa kiitosta, kannustusta ja kehuja?

Säälittävää joka tapauksessa. Arvostan paljon enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa vastuun omasta elämästään. Jos päättää jäädä tylsään, onnettomaan tai muuten vain p**kaan parisuhteeseen lasten, miehen tunteiden tai vaikkapa rahan vuoksi, niin sitten voi ainakin pitää asian sisällään ja jättää ystävät ja sukulaiset rauhaan tältä sankaritarinan jatkuvalta jauhamiselta.

 

["viiraska"]

Tuo "vain yksi elämä" on ihan pupellusta. Myös miehellä on vain yksi elämä, lapsilla on vain yksi isä ja äiti.

Yritän kaiken aikaa saada sanotuksi että asenteesta on kysymys. Jos yhdessä pysytään säälistä tai tottumuksesta, on asenteessa kovasti vikaa. Yhdessä pitää pysyä siksi, että se on oikein JA siksi että olen valinnut puolisokseni tuon ihmisen. Rakkauden taitoa pitää sitten kehittää.

Onko mahdollista että rakkauden puute johtuu jostakin muusta kuin miehestä, lähinnä oman elämän ongelmista? Väsymyksestä, syömishäiriöstä?

 

[fifiia]

Minusta jo se on toisen luottamuksen pettämistä että juuri nyt ei ole parempaakaan tarjolla voihan suhdetta jatkaa niin kauan kuin uusi ihastuminen osuu kohdalle tai toinenkin huomaa että suhteessa ei ole enää mitään.

 

["a p"]

Mulla on tosi samanlainen tilanne. Mies tietää etten rakasta sitä mutta ei halua erota jne.. Mäkin oon sit vaan ajatellut, että on kai mulla elämässä muutakin kuin mies, ja voin sitten keskittyä niihin. Tuskin oon maailman ainoa ihminen joka joutuu elää ilman rakkautta.

No niinpä. Minusta on tullut ajan myötä vähän inhorealisti. Ajattelen että voi olla että jos nyt eroan, voi olla ettei elämäni enää tule olemaan näinkään hyvää. Lapsilla on nyt kuitenkin hyvä olla, koska mies on heille erittäin hyvä ja rakastava isä. Ja lasten paras on minulle tärkeä, vähintään yhtä tärkeä kuin omani. Eikä mullakaan nyt huonosti ole, se on asennekysymys.

 

[-]

[QUOTE="Jonna";24261156]mä en ymmärrä näitä marttyyrinaisia. Ne varmaan ottais pomminki kaulaansa ja menis torille jos ukko tahtoo.
Miksi elämä ei voisi olla parempaa jos on ilman miestä? Tietty jos on läheisriippuvainen eikä ole muuta elämää niin sit ehkä...[/QUOTE]

No mä en kyllä oo mikään marttyyri. Enkä tietenkään puhu tästä asiasta kellekään tutuille Sen verran yksityisasia kuitenkin. En ymmärrä miksi tää herättää joissain kiukkua? Miks ihmeessä ottaisin pommin kaulaan jos mies haluais? Enhän mä sitä rakasta. Ja mähän nimenomaan sanoin, että mullahan on muutakin elämää, ja keskityn sitten siihen.

 

[-]

[QUOTE="a p";24261324]No niinpä. Minusta on tullut ajan myötä vähän inhorealisti. Ajattelen että voi olla että jos nyt eroan, voi olla ettei elämäni enää tule olemaan näinkään hyvää. Lapsilla on nyt kuitenkin hyvä olla, koska mies on heille erittäin hyvä ja rakastava isä. Ja lasten paras on minulle tärkeä, vähintään yhtä tärkeä kuin omani. Eikä mullakaan nyt huonosti ole, se on asennekysymys.[/QUOTE]

Samoin mulla

 

[nymfi]

Aloittaja ihan oikeassa. Mua ärsyttää ihmiset, jotka eroaa heti, kun tuntuu välit vähän viileämmiltä.

 

[-]

[QUOTE="kyllästynyt";24261232]Ja voivatko he olla kertomatta muille ihmisille tästä "uhrauksestaan"? Vai onko osa tätä marttyyrikruunun kiillottamista päästä kertomaan sukulaisille, ystäville tai vaikkapa kaksplussalla, kuinka "juuri minä, naisista parhain, en jätä miestäni, vaikka en enää rakasta häntä" ja odottaa kiitosta, kannustusta ja kehuja?

Säälittävää joka tapauksessa. Arvostan paljon enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa vastuun omasta elämästään. Jos päättää jäädä tylsään, onnettomaan tai muuten vain p**kaan parisuhteeseen lasten, miehen tunteiden tai vaikkapa rahan vuoksi, niin sitten voi ainakin pitää asian sisällään ja jättää ystävät ja sukulaiset rauhaan tältä sankaritarinan jatkuvalta jauhamiselta.[/QUOTE]

Mikäs sua riepoo? En ymmärrä miks oottaisin tälläsestä kiitosta, kannustusta ja kehuja. Ajattelin vain ap:lle ilmottaa, että ei oo ainoa tälläsessä tilanteessa. Ja miks ihmeessä teet meistä mielikuvissas ihmisiä, jotka "jatkuvasti jauhaisivat asiasta sukulaisille ja ystäville?"

 

["a p"]

[QUOTE="viiraska";24261234]Tuo "vain yksi elämä" on ihan pupellusta. Myös miehellä on vain yksi elämä, lapsilla on vain yksi isä ja äiti.

Yritän kaiken aikaa saada sanotuksi että asenteesta on kysymys. Jos yhdessä pysytään säälistä tai tottumuksesta, on asenteessa kovasti vikaa. Yhdessä pitää pysyä siksi, että se on oikein JA siksi että olen valinnut puolisokseni tuon ihmisen. Rakkauden taitoa pitää sitten kehittää.

Onko mahdollista että rakkauden puute johtuu jostakin muusta kuin miehestä, lähinnä oman elämän ongelmista? Väsymyksestä, syömishäiriöstä?[/QUOTE]

Siis minä, Alkuperäinen kirjoittaja en ole tuo nimimerkki " - " joka kirjoitti syömishäiriöstään.

Ja rakkauteni puute ei johdu omista ongelmistani missään nimessä.

En halua syitä sen tarkemmin kirjoittaa, koska se kuulostaa niin helposti vain toisen mustamaalaamiselta. Olen yrittänyt korjata asioita vuosia, turhaan, ja lopulta tunteeni sitten vain ovat viilentyneet ystävyyden ja kiintymyksen tasolle.

 

["a p"]

Aloittaja ihan oikeassa. Mua ärsyttää ihmiset, jotka eroaa heti, kun tuntuu välit vähän viileämmiltä.

Näin. Toisaalta ihan hyvä että mies ei halunnut hätiköidä eron kanssa vaan yrittää vielä. Itsekin olen alkanut ajatella samoin. Jos joskus myöhemmin tulemme yhdessä siihen tulokseen että ero on ainut ratkaisu, niin onpahan ainakin yritetty.

 

[CrystalBlue]

nuutenhan tuo on ok. Köyhänä yh:na pisti silmään,mutta sanoitkin että sulla paremmat tulot.

MUTTA , mitä lapset saavat tosta? Eivät ainakaan näe normaalia parisuhde-esimerkkiä jollet aio pitää yllä rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä näyttävää suhdetta? Jos elätte vain kavereina, ei anna lapsille oikeaa näkökulmaa avioliittoon,suhteeseen,rakkauteen? Mulle nämä asiat on tärkeitä.

 

["a p"]

No mä en kyllä oo mikään marttyyri. Enkä tietenkään puhu tästä asiasta kellekään tutuille Sen verran yksityisasia kuitenkin. En ymmärrä miksi tää herättää joissain kiukkua? Miks ihmeessä ottaisin pommin kaulaan jos mies haluais? Enhän mä sitä rakasta. Ja mähän nimenomaan sanoin, että mullahan on muutakin elämää, ja keskityn sitten siihen.

Sama täällä, en ole tutuilleni puhunut, ei ole tapana. Joku taitaa olla vaan jätetty hiljattain, ja on siksi katkeroitunut. :-D

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="hui";24260577]Eli tuhlaat lyhyen elämäsi onnettomaan suhteeseen? Mikäpä siinä, mä tukehtusin.[/QUOTE]

Peesi. Itte halusin erota miehestä jota en enää rakastanu ja mä tosiaan erosin. En mä rupia ainoaa elämääni haaskaaman siihen, että voin pahoon ja ahdistun.

 

[-]

nuutenhan tuo on ok. Köyhänä yh:na pisti silmään,mutta sanoitkin että sulla paremmat tulot.

MUTTA , mitä lapset saavat tosta? Eivät ainakaan näe normaalia parisuhde-esimerkkiä jollet aio pitää yllä rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä näyttävää suhdetta? Jos elätte vain kavereina, ei anna lapsille oikeaa näkökulmaa avioliittoon,suhteeseen,rakkauteen? Mulle nämä asiat on tärkeitä.

Niin tärkeää, että eroaisit sen takia, ettei lapset näe vanhempien välillä hellyyttä? En edes tiedä, onko sitten kaikilla muilla parisuhde, jossa rakkaus, hellyys ja läheisyys näkyis jatkuvasti. Ehkäpä.

 

["a p"]

nuutenhan tuo on ok. Köyhänä yh:na pisti silmään,mutta sanoitkin että sulla paremmat tulot.

MUTTA , mitä lapset saavat tosta? Eivät ainakaan näe normaalia parisuhde-esimerkkiä jollet aio pitää yllä rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä näyttävää suhdetta? Jos elätte vain kavereina, ei anna lapsille oikeaa näkökulmaa avioliittoon,suhteeseen,rakkauteen? Mulle nämä asiat on tärkeitä.

Heh no se köyhänä yh:na oli enemmänkin mustaa huumoria, mulla on tosiaan paremmat tulot. Mutta ei paljon, noin 10%, ja se on kuitenkin eri asia kuin kahden aikuisen tulot. Siis ei tuo tulojuttu nyt mitenkään pääasia ole että suhteeseen jäin. Jos ero alkaa tuntua jossain vaiheessa parhaalta ratkaisulta, ei tuo tulojen lasku vaikuta todellakaan enää sitten yhtään. Yritinpähän vain etsiä positiivisia puolia. Ehkä vähän epäonnistuin siinä.

Se on totta etteivät näe, mutta toisaalta, jossitella voisi vaikka kuinka pitkään. Ei kannata mielestäni kuitenkana eron kanssa hätköidä, siinä mies on ihan oikeassa. Yritän ajatella järjellä, ja kukas sitä tietää vaikka sillä rakkaudella olisi vielä mahdollisuus nostaa päätäänkin.

 

["rtee"]

Mä en pidä järkiliittoa niin pahana asiana kuin moni muu täällä tuntuu pitävän. Jos ihminen voi olla onnellinen järkiliitossa, niin mikäs siinä sitten. Sitä en ymmärrä jos oma onnellisuus uhrataan suhteelle.

 

[dgkgj]

No et sä vissiin eroa oo tosissas pohtinut kun et ton vertaa tiedä ettet sä automaattisesti mikään yksinhuoltaja olis eron jälkeen. Vai onko mies sanonut että antais huoltajuuden sulle?

 

["Pirkko"]

RAKKAUS on tahdon asia.

Suhteen etenemisen myötä intohimo laantuu muuttuu kumppanuudeksi. Sen voi löytää uudelleen jos tahtoo. Useimmiten monet suhteet katkeavat juuri siinä vaiheessa kun lapset ovat pieniä. Lasten vauvavuosina ehkä läheisyyttä on ollut vähemmän, toisen huomionti on jäänyt lapsien varjoon. Tunteet viilenevät. Ne on kuitenkin mahdollista löytää uudelleen.

Ihanat muistot miehen kanssa. Lapsia, yhteinen elämä. Turvallisuus. Useimmat luopuvat näistä ja vaihtavat uuteen suhteeseen, jossa kaikki sama tapahtuu toistamiseen. Toki jos on väkivaltaisuutta tms. kannattaa erota mutta jos tunteet ovat vain viilenneet vaikkei suhteessa sinänsä ole vikaa.. ehdottaisin jäämään ja löytämään uudestaan ne tunteet jotka olivat suhteen alussa. Tekemään töitä löytääkseen kaiken turhan alta sen ihmisen johon rakastui.

Hjallis Harkimo sanoi naisten lehden haastattelussa erittäin hienosti: (suunnilleen näin) Ensimmäisessä avioerossa särkyi jotain peruuttamattomasti. Seuraavissa suhteissa asiat eivät tuntuneet enää samoilta kuin ensimmäisellä kerralla.

Jokainen ihminen on vain ihminen. Ei löydy parisuhdetta joka olisi täydellisen ihana alusta loppuun saakka. Kun sitoutuu rakastamaan myötä ja vastamäessä oikeasti vasta tajuaa rakkauden syvimmän merkityksen. Olla rakastettu ja rakastaa juuri sellaisena kuin olen. Se antaa vapauden...

 

[Criminal Mind]

[QUOTE="a p";24261324]No niinpä. Minusta on tullut ajan myötä vähän inhorealisti. Ajattelen että voi olla että jos nyt eroan, voi olla ettei elämäni enää tule olemaan näinkään hyvää. Lapsilla on nyt kuitenkin hyvä olla, koska mies on heille erittäin hyvä ja rakastava isä. Ja lasten paras on minulle tärkeä, vähintään yhtä tärkeä kuin omani. Eikä mullakaan nyt huonosti ole, se on asennekysymys.[/QUOTE]

Harrastatteko seksiä? Minäkään en ole rakastunut mieheeni mutta hän olettaa että jos avioliitto jatkuu niin seksiä on annettava, minua taas ilettää häneen koskeminen. En edes halaa.

 

[fifiia]

Tahto rakastaa tai järkiliitto ei ole sitä että ei ole halua selvittää suhteen vaikeuksia vaan vain odottaa että jos vaikka se kipinä syttyisi, itsestään rakkaus ei synny, rakastuminen ehkä.