N
H
häh
Vieras
Miestenkö kanssa sitten alkuperäisen pitäisi mennä? Olisko se sitten hyvä? Vai pitääkö joka paikkaan mennä äidin ja oman miehen saattamana, jottei vaan tule ärsyttäneeksi ketään?
M
mies 44
Vieras
voi tyttö rukka jätä se mies heti se vain pahenee,elämäsi tulee olemaa yhtä helvettiä...kokemus...olin mustasukkainen itse
E
Ellu
Vieras
M
Missy
Vieras
Eipä tilanne ainakaan parempaan suuntaan ole menossa,voi olla että kohta törmätään seinään...Puhuttiin asiasta,tai suurimmaksi osaksi minä puhuin mutta tuntui että hän sai ajateltavaa ja sanoi ettei tiennyt kuinka asia minua häiritsi...Lähdin seuraavana päivänä illan viettoon (jonka hänelle selitin,että ei tule mitään sanottavaa) ja seuraavana aamuna hän oli tullut vara-avaimillani sisään ja heräsin siihen kun hän tutki puhelintani...Ei edes pahoitellut vaan rupesi kyselemään nimistä kenen kanssa olin jutellut tai laittanut viestiä...En edes yrittänyt aloittaa kunnon keskustelua vaan pyysin tukkimaan suunsa ja painumaan kotiinsa...Ja kerroin että soittaa sitten minulle kun on vähän miettinyt toimintaansa...
M
mies
Vieras
Tätä minä tarkoitin, katsele ja kun tiedät ongelman ,niin voit seurata sen kehittymistä. Minä pidin outona sitä, että saat vapaasti mennä tyttöjen kanssa, se ei vaikuttanut mustasukkaisen toimilta.
Nyt minusta tuntuu siltä, että kannattaa miettiä jatkoa, hän petti luottamuksesi. Kerro hänelle kyllin selvästi, että sinulla ei ole mitään tekemistä muiden kanssa ja välirikko johtuu ainoastaan hänen mustasukkaisuudestaan.
Voimia, ole onnellinen, että olet fiksu ja heräsit ajoissa.
Nyt minusta tuntuu siltä, että kannattaa miettiä jatkoa, hän petti luottamuksesi. Kerro hänelle kyllin selvästi, että sinulla ei ole mitään tekemistä muiden kanssa ja välirikko johtuu ainoastaan hänen mustasukkaisuudestaan.
Voimia, ole onnellinen, että olet fiksu ja heräsit ajoissa.
I
I
Vieras
M
mirella
Vieras
Miten vain, jotakuta mustasukkaisuus ahdistaa, minä taas saan siitä kannustusta,tuntuu että joku edes hiukan välittää kun vahtii tekemisiäni. Mieheni on myös aika mustasukkainen, meillä on aivan päivän selvä asia että viikonloppuisin ei baariin lähdetä ilman toista. minä en sitä huväksyisi mieheltäni eikä hänkään myöskään minulta. puhelimeni hän tarkistaa väliajoin ettei sinne ole tullut epäilyttäviä numeroita yms. niin myös teen minä. mieleeni on kuitenkin tullut että onko mieheni siksi niin ylimustasukkainen koska hänellä itsellään on kokemusta pettämisestä. sanotaanhan että puoliso joka on mustasukkainen,on yleensä itse se pettäjä. pitääkö tämä paikkansa? minä olen kaikkia kumppaneitani pettänyt ja varmaan joka kerta myös jäänyt siitä kiinni. nykyistä kumppaniani en ole enkä sitä myöskään koskaan tekisi, välitän hänestä aivan liikaa tehdäkseni niin. hänkin on ainakin yhdessä entisessä suhteessaan pettänyt, muista en tiedä, hän ei kovin halua puhua existään. ja mitä tämä sitten tarkoittaa? haluaako hän suojella minua tarinoilta hänestä ja existään vai ovatko ex-suhteet hänelle vielä niin kipeitä asioita ettei hän pysty niistä puhumaan?
L
Liisa
Vieras
Ei todellakaan ole keinoja. Häivy nyt hyvän sään aikana. Sen verran pitää järkeä olla ettei mustiksen kanssa ala.
Mulla on kokemusta neljän vuoden verran mustiksen kanssa seurustelusta. Kyse oli vielä ensimmäisestä suhteestani, joten erehdyin miehen syytösten takia luulemaan että vika olisi minussa, että olisin vain niin huono nainen tai jotain, että muiden kanssa jutteleminenkin olisi väärin...
Häivy siis ennen kuin oma polla menee sekaisin tai ennen kuin hän mustasukkaisuuksissaan tekee jotain peruuttamatonta. Muuten saat valita kumppanisi ihan vapaasti, mutta mustasukkaisista, alkoholisteista, narkkareista, hakkaajista ja narsisteista kannattaa pysyä erossa.
Mulla on kokemusta neljän vuoden verran mustiksen kanssa seurustelusta. Kyse oli vielä ensimmäisestä suhteestani, joten erehdyin miehen syytösten takia luulemaan että vika olisi minussa, että olisin vain niin huono nainen tai jotain, että muiden kanssa jutteleminenkin olisi väärin...
Häivy siis ennen kuin oma polla menee sekaisin tai ennen kuin hän mustasukkaisuuksissaan tekee jotain peruuttamatonta. Muuten saat valita kumppanisi ihan vapaasti, mutta mustasukkaisista, alkoholisteista, narkkareista, hakkaajista ja narsisteista kannattaa pysyä erossa.
L
Liisa
Vieras
Kirjoitin ensin edellisen viestini ja luin vasta sitten muut viestit. Joo, tosiaan kuulostaa hälyttävälle tuo tilanteesi. Parisuhteessa pitää voida luottaa toiseen. Sinä olet luottamuksen arvoinen. Sinä olet sen arvoinen ettei mies säntää kotiisi peläten että löytää sinut sängystä toisen kanssa tai että puhelimeesi on ilmestynyt toisen miehen numero. Mitä jos olisitkin tavannut jonkun vanhan ystävän kaupungilla ja ottanut hänen numeronsa talteen...
Minulla on nykyään niin ihanan vapaa olo, vaikka vakavasti seurustelenkin. Tiedän että minuun voi luottaa ja että minuun luotetaan, se on hienoa. Voin säilyttää kännykässäni miespuolistenkin työkaverien numeroita. Voin pukeutua kuten haluan eikä haittaa jos joku mies kohdistaa katseensa minuun. Voin meikata kuten haluan ilman että saan kuulla näyttäväni lutkalta. Voin jutella miespuolisten tuttujeni kanssa ilman että kukaan tulee uhoamaan viereen. Voin ihan itse kertoa juttelemaan tulevalle miehelle että olen varattu, minun ei tarvitse hävetä silmät päästäni kun joku tulee uhkaamaan juttukaveriani turpaan vetämisellä. Voin lähteä baariin, jopa laivalle ilman miestä. Minun ei tarvitse mankua lupaa kaikkeen ja saada sitten paha mieli siitä kuinka minua syytellään turhasta. Minun ei tarvitse kuvitella että minussa on jotain vikaa kun joskus katson vastaan tulevaa miestä silmiin, että olen pettävä huora sen vuoksi. Voin vaihtaa pari sanaa tuntemattoman miehen kanssa hississä ilman että minun tarvitsee salailla sitä keneltäkään ja tuntea siitä huonoa omatuntoa.
JNE....
Miten lähellä olikaan etten pilannut koko elämääni. Pilasin vain muutaman vuoden nuoruudestani.
Meidänkin juttu lähti siitä kuinka elämä oli potkinut miestä päähän ja minä olen koko hänen elämänsä nyt. Kuinka hän olisi tappanut itsensä jos emme olisi tavanneet, jos emme olisi yhdessä. Ole siinä sitten.
Minulla on nykyään niin ihanan vapaa olo, vaikka vakavasti seurustelenkin. Tiedän että minuun voi luottaa ja että minuun luotetaan, se on hienoa. Voin säilyttää kännykässäni miespuolistenkin työkaverien numeroita. Voin pukeutua kuten haluan eikä haittaa jos joku mies kohdistaa katseensa minuun. Voin meikata kuten haluan ilman että saan kuulla näyttäväni lutkalta. Voin jutella miespuolisten tuttujeni kanssa ilman että kukaan tulee uhoamaan viereen. Voin ihan itse kertoa juttelemaan tulevalle miehelle että olen varattu, minun ei tarvitse hävetä silmät päästäni kun joku tulee uhkaamaan juttukaveriani turpaan vetämisellä. Voin lähteä baariin, jopa laivalle ilman miestä. Minun ei tarvitse mankua lupaa kaikkeen ja saada sitten paha mieli siitä kuinka minua syytellään turhasta. Minun ei tarvitse kuvitella että minussa on jotain vikaa kun joskus katson vastaan tulevaa miestä silmiin, että olen pettävä huora sen vuoksi. Voin vaihtaa pari sanaa tuntemattoman miehen kanssa hississä ilman että minun tarvitsee salailla sitä keneltäkään ja tuntea siitä huonoa omatuntoa.
JNE....
Miten lähellä olikaan etten pilannut koko elämääni. Pilasin vain muutaman vuoden nuoruudestani.
Meidänkin juttu lähti siitä kuinka elämä oli potkinut miestä päähän ja minä olen koko hänen elämänsä nyt. Kuinka hän olisi tappanut itsensä jos emme olisi tavanneet, jos emme olisi yhdessä. Ole siinä sitten.
T
tintin
Vieras
Olen samaa mieltä parin muun kirjoittajan kanssa, että pieni mustasukkaisuus kuuluu asiaan ja kertoo välittämisestä. (Itse olen ollut sellaisessa suhteessa, jossa mies ei ollut lainkaan mustasukkainen. Se vain näkyi lopulta siinä, ettei välittänyt oikeasti muutenkaan).
Normaali ihminen osaa kuitenkin hillitä mustasukkaisuutensa niin, ettei se rajoita elämää aloittajan kuvaamalla tavalla. Tilanne kuulostaa melkein sairaalloiselta, kun pitää vara-avaimilla tulla sisään tutkimaan kännykkää. Mieti vain, paheneeko tuo väkivaltaisuudeksi jossain vaiheessa. Sairaalloisella mustasukkaisuudella kun on usein taipumus sisältää myös väkivaltaisia piirteitä. Jos mies ei suostu ongelmaa myöntämään, niin se kuulostaa vielä hälyttävämmältä.
Ota vara-avaimet pois mieheltä ja ole varovainen!
Normaali ihminen osaa kuitenkin hillitä mustasukkaisuutensa niin, ettei se rajoita elämää aloittajan kuvaamalla tavalla. Tilanne kuulostaa melkein sairaalloiselta, kun pitää vara-avaimilla tulla sisään tutkimaan kännykkää. Mieti vain, paheneeko tuo väkivaltaisuudeksi jossain vaiheessa. Sairaalloisella mustasukkaisuudella kun on usein taipumus sisältää myös väkivaltaisia piirteitä. Jos mies ei suostu ongelmaa myöntämään, niin se kuulostaa vielä hälyttävämmältä.
Ota vara-avaimet pois mieheltä ja ole varovainen!
I
Iksu
Vieras
Edelleen olen samaa mieltä, kuin ensimmäisessä kommentissa...
Huh, ihan tulee entinen suhteeni mieleen, missä mies vahti tekemisiä... Töissä ollessakin olisi pitänyt puhelinta vahtia ja kun en siihen pystynyt, niin haukuttiin ja syyteltiin...
Onneksi pääsin siitä eroon, miehen itsemurha uhkauksista huolimatta ja elän nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa suhteessa... Missä mustasukkaisuus pystytään käsittelemään puhuen ja molemmilla myös omaa aikaa...
Huh, ihan tulee entinen suhteeni mieleen, missä mies vahti tekemisiä... Töissä ollessakin olisi pitänyt puhelinta vahtia ja kun en siihen pystynyt, niin haukuttiin ja syyteltiin...
Onneksi pääsin siitä eroon, miehen itsemurha uhkauksista huolimatta ja elän nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa suhteessa... Missä mustasukkaisuus pystytään käsittelemään puhuen ja molemmilla myös omaa aikaa...
V
vivian
Vieras
Mustasukkaisuuteen ei ole parannuskeinoja. Tilanne vaan pahenee koko ajan. Tulet huomaamaan. Vaihtoehdot on vähissä, joko hyväksyt mustasukkaisuuden ja elät sen kanssa tai et hyväksy, jolloin muuta mahdollisuutta ei ole kuin lopettaa suhde. Puhuminen voi auttaa vähäksi aikaa, mutta aina se aika ajoin palaa, jos poistuu ollenkaan. Pientä ilkeilyä voi olla kokoajan havaittavissa ja välillä vallan isoakin. Kannattaa miettiä tarkaan.
D
dame
Vieras
Missy, otan osaa. Mulla aivan samanlainen kaoottinen tapaus. Meinas kans monesti mm. törkeesti käydä läpi mun e-mailit ja tekstiviestit. Ym. sairasta epäilyä. En tiedä, mitä sanoa sulle kokemuksesta, sillä meidän juttu on vaihees. Sen mainitsen, että sillä on historiassa suhde varatun naisen kanssa. Ehkä se tietää, miten helppoa olisi pettää? Vaan just tulin baarista, eikä kukaan ulkopuolinen hetkauttanut koko iltana. On luvannut yrittää parantua, ja minä otan riskin ja annan mahdollisuuden.
L
layla
Vieras
Tuo taitaa kyllä olla luulosairautta. Mustasukkaisuudella on syynsä, se ei ole sairautta. Syyksi sopivat hyvin nuo yksipuoliset kapakkareissut.
P
pia
Vieras
M
maria
Vieras
minäkin sanoisin että juokse.olen taas sitä mieltä että jos kahden kuukauden jälkeen jo alkaa omistaa toista ja oleen mustasukkainen niin vaikeuksissa olet.on kokemusta hirvittävästä suhteesta joka kesti yli kymmenen vuotta.mustasukkasuutta oli ja turpiin alkoi tulla vuoden jälkeen.siinä ajassa oli jo ehtinyt toiseen kiintyyn niin että se lähdön tekeminen kesti 10 vuotta.joku sanoisi että hullu mutta se ei kuulkaa ole ihan helppoa mustasukkaisesta päästä eroonkaan.neuvoisin että viimeistään ensimmäisen turpiinsaannin jälkeen lähde vaikka tunteita olisikin
I
iivi
Vieras
Samaa mieltä, jos kerran rakastaa miestään niin ei tarvitse mitään tyttöjeniltoja. Alkoholi ja kapakkareissut aiheuttaa suurimmat ongelmat parisuhteessa.
I
inge_namn
Vieras
L
Laurel
Vieras
Kyllä toimivaankin parisuhteeseen pitää mahtua myös tyttöjen iltoja ja omaa tilaa!!! Kamalinta on jos seurustelun aloittaessaan hylkää omat ystävät ja onkin sitten ihan yksin jos parisuhde ei onnistukaan. Yhden kortin varaan ei pidä elämässään mitään jättää! Eivätkö seurustelukumppani ja ystävät ole missään nimessä toistaan poissulkevia asioita. Tämä viesti on aloitettu jo syyskuussa, joten jos alkuperäinen sattuisi vielä ketjua lukemaan niin olisi kiva tietää mihin ratkaisuun hän päätyi!
M
Mr
Vieras
Valitettavasti eräät minunkin tutuista on erittäin mustasukkaisia vaimoistaan mutta kun silmä välttää niin ollaan muiden helmoissa kiinni.Varovaisuutta missy
E
elämä on
Vieras
Hui pikkuvaimo! Viestisi ihan pelästytti mut, niin totta se on. Minulla ei miehen mukaan kunnollisia kavereita olekaan. Kaikki naispuoliset ovat huoria ja juoppoja ja miespuoliset haluavat ainoastaan panna minua. Jos ihmiset (tutut tai tuntemattomat ei sen väliä) ovat opiskelleet niin ovat pyrkyreitä tai hyvissä töissä niin ovat pomon perseen nuolijoita. Kuten minä olen mieheni mielestä, kaikkea tätä. Käytän farkkuja ja poolovillapaitoja myös töissä ja nekin ovat liian paljastavia ja oikein kuulemma toivon että miehet katsovat ja kuolaavat. Isompia telttoja pitäis ostaa. Polvipituinen toppatakkinikin kuulemma näyttää muotoja. Salilla kun yhdessä käydään niin kotona saan raportin kuinka kauan kukin mies on peppuani tuijottanut ja miten olen keikistellyt ja itseäni näytellyt. Asuna verkkarit ja t-paita. Koko suhteen aikana en ole käynyt missään yksin, paitsi kerran suhteen alussa serkkuani moikkaamassa toisessa kaupungissa, kun silloin vielä luulin, että niin voi myös tässä suhteessa tehdä.... Ravintoloissa käy vaan huorat ja huomiota hakevat idiootit, joten sanomattakin selvää, että me ei käydä niissä yksin emmekä yhdessä. Hänen kaikki kaverinsakin tuomitsevat minun toimintani (minkä toiminnan, kysyn itsekin, kun en käy kuin töissä). En vaan ole näitä kavereita nähnyt saatika sitten tavannut koskaan. Kaverit, (miespuolisia ystäviäni vuosien ja vuosien takaa ja ajan) joista joskus alkuvaiheessa vielä soittivat soittivat vain siksi, että optio että saavat minulta 'persettä' on olemassa. Ei mitään muuta syytä pitää yhteyttä, kun ketään en kumminkaan niin hyvin tunne, että olisi jotain puhuttavaa. Hassu juttu, että viime kesänä oltiin kaksissa häissä joissa juuri sulhanen oli vanha ystäväni. Nykyään ei onneksi kukaan soita eikä viestittele, sillä aina kun puhelimeni inahtaa on sota valmis koska pidän puhelirallia yllä hänen selkänsä takana huomionkipeyksissäni. Että semmosta meillä. Niin kauan menee hyvin kun ollaan kasistaan kotona.
O
Ongelmainen
Vieras
Hei!
Käypä lukemassa tuolla aiemmin oleva viestiketju nimeltään
""Mustis"" jonka olen alottanut minä, ""Ongelmainen"". Lue tarinani ajatuksella ja mieti, onko siinä yhtymäkohtia sinun elämääsi.
Minä elän nyt yksin, vaikka mies joskus yrittääkin ottaa yhteyttä ja voin sanoa, etten ole hetkeäkään katunut lähtemistäni.
Ei kannata odottaa toisen muuttumista tai muuttaa toista. Elämää on muuallakin.
Voimia sinulle!
Käypä lukemassa tuolla aiemmin oleva viestiketju nimeltään
""Mustis"" jonka olen alottanut minä, ""Ongelmainen"". Lue tarinani ajatuksella ja mieti, onko siinä yhtymäkohtia sinun elämääsi.
Minä elän nyt yksin, vaikka mies joskus yrittääkin ottaa yhteyttä ja voin sanoa, etten ole hetkeäkään katunut lähtemistäni.
Ei kannata odottaa toisen muuttumista tai muuttaa toista. Elämää on muuallakin.
Voimia sinulle!
A
annie
Vieras
Nuo kuulostavat niin tutilta jutuilta. Olen ollut 22 v. naimisissa, ja meillä nämä kuviot alkoivat vasta noin kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen.
Nykyään en käy yksin missään, mies tutkii kännykän viestit, mikron sivuhistorian, kuulustelee päivän menemiset. Ketään miestä, esim. työkaveria, naapuria, edes ketään elokuvanäyttelijää ei voi nimeltä mainita, kun parin päivän kuluttua saan kuulla suhteestani tai toiveistani tämän henkilön suhteen, ""kun siitä pitää koko ajan puhua"".
En käy enää kaupoissa, kahviloissa, missään mieheni kanssa, kun ""vain tuijottelen viereisiin pöytiin"". Ja niin edelleen, kyllähän te nämä jutut tiedätte.
Varsinainen pointti onkin siinä, että en eroa miehestäni. Naimisiin on menty, en halua erota, se ei sovi minun maailmankatsomukseeni.
Olisiko teillä mitään keinoja, millä e l e t ä ä n tällaisen miehen kanssa. Avoin keskustelu ei oikein käy päinsä, sitä on kokeiltu. Hänessä ei ole vikaa, hänen käytöksensä on normaalia, kun ottaa huomioon, että minä olen tällainen veikistelijä ja flirttailija (kaikki miehet kai ovat aivan noloina ja vaivautuneina kun minä olen läsnä. kuulemma isken heitä niin avoimesti ja julkeasti että kaikkia hävettää.)
jos joku olisi tässä tilanteessa ennen avioliittoa, kehottaisin myös juoksemaan ja lujaa. vaan omassa tilanteessani se ei ole vaihtoehto.
en ole koskaan pettänyt miestäni, itse asiassa en tunne mitään kiinnostusta muihin. arkielämä sujuu, kaikki sujuu...tuo on vain avioliittomme pimeä puoli.
Nykyään en käy yksin missään, mies tutkii kännykän viestit, mikron sivuhistorian, kuulustelee päivän menemiset. Ketään miestä, esim. työkaveria, naapuria, edes ketään elokuvanäyttelijää ei voi nimeltä mainita, kun parin päivän kuluttua saan kuulla suhteestani tai toiveistani tämän henkilön suhteen, ""kun siitä pitää koko ajan puhua"".
En käy enää kaupoissa, kahviloissa, missään mieheni kanssa, kun ""vain tuijottelen viereisiin pöytiin"". Ja niin edelleen, kyllähän te nämä jutut tiedätte.
Varsinainen pointti onkin siinä, että en eroa miehestäni. Naimisiin on menty, en halua erota, se ei sovi minun maailmankatsomukseeni.
Olisiko teillä mitään keinoja, millä e l e t ä ä n tällaisen miehen kanssa. Avoin keskustelu ei oikein käy päinsä, sitä on kokeiltu. Hänessä ei ole vikaa, hänen käytöksensä on normaalia, kun ottaa huomioon, että minä olen tällainen veikistelijä ja flirttailija (kaikki miehet kai ovat aivan noloina ja vaivautuneina kun minä olen läsnä. kuulemma isken heitä niin avoimesti ja julkeasti että kaikkia hävettää.)
jos joku olisi tässä tilanteessa ennen avioliittoa, kehottaisin myös juoksemaan ja lujaa. vaan omassa tilanteessani se ei ole vaihtoehto.
en ole koskaan pettänyt miestäni, itse asiassa en tunne mitään kiinnostusta muihin. arkielämä sujuu, kaikki sujuu...tuo on vain avioliittomme pimeä puoli.
E
elämä on
Vieras
Annie, sama juttu meillä, että muuten kaikki sujuu. Yhdessä meillä on oikeasti hauskaa ja viihdymme keskenämme.
Mutta tämä siis silloin kun olemme kotona. Silloin kun lähdemme ihmisten ilmoille niin kadulla kaikki miehet kuulemma tosi törkeästi tuijottavat minua vaikka hän on siinä vieressä. Ja hän joutuu ihan häpeämään minua kun jään kuulemma tuijottamaan moneksi sekunniksi ihmisiä. Kyllä hän näkee mihin katson ja millä ajatuksilla....
En muutenkaan ole huomioinut juurikaan ympärilläni tapahtuvia juttuja, esim. kadulla vastaan kulkevia ihmisiä, mutta tämän suhteen aikana olen oppinut olemaan huomaamatta mitään. Kun mieheni kertoo miten olen jotain ihmistä katsonut, minulla ei oikeasti ole hajuakaan kenestä mies puhuu, mutta ei hän sitä usko. Kiellän kuulemma kaiken siksi että pidän häntä tyhmänä..... Ota tästä siten selvää.
Välillä tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä, mutta taas parin mukavan koti-illan jälkeen epäilykset, oudot jutut ja haukkumiset tuntuvat niin kaukaisilta ja niin uskomattomilta ettei niihin usko itsekään. Ennen kun taas lähdetään käymään jossain, vaikka kaupassa tai salilla...
Mutta tämä siis silloin kun olemme kotona. Silloin kun lähdemme ihmisten ilmoille niin kadulla kaikki miehet kuulemma tosi törkeästi tuijottavat minua vaikka hän on siinä vieressä. Ja hän joutuu ihan häpeämään minua kun jään kuulemma tuijottamaan moneksi sekunniksi ihmisiä. Kyllä hän näkee mihin katson ja millä ajatuksilla....
En muutenkaan ole huomioinut juurikaan ympärilläni tapahtuvia juttuja, esim. kadulla vastaan kulkevia ihmisiä, mutta tämän suhteen aikana olen oppinut olemaan huomaamatta mitään. Kun mieheni kertoo miten olen jotain ihmistä katsonut, minulla ei oikeasti ole hajuakaan kenestä mies puhuu, mutta ei hän sitä usko. Kiellän kuulemma kaiken siksi että pidän häntä tyhmänä..... Ota tästä siten selvää.
Välillä tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä, mutta taas parin mukavan koti-illan jälkeen epäilykset, oudot jutut ja haukkumiset tuntuvat niin kaukaisilta ja niin uskomattomilta ettei niihin usko itsekään. Ennen kun taas lähdetään käymään jossain, vaikka kaupassa tai salilla...