Mustasukkaisuus...väsyttävä ja alistava

[alistettu]

Onko keinoa saada mies unohtamaan mustasukkaisuus johon ei ole aihetta ollut koskaan eikä tule olemaankaan? Nimittäin..itselläni sairaalloisen mustasukkainen mies. En ole käynyt parisuhteen aikana (reilu 10 vuotta) kertaakaan missään yksin paitsi töissä. Jos juttelen vieraan miehen kanssa hän tulee väliin ja aloittaa syyttelyt. Hän ei itsekkään käy koskaan missään, että saa paremmin vahdittua minua... Olen tässä sairastunut jo masennukseen ko syystä ja unirytmit ovat aivan sekaisin, kun pähkäilen vain näitä asioita. Miehelleni ei asiasta voi puhua, koska hän ei koe itseään sellaisena ja vastaa että miksi sinun pitäisi jutella toisten miesten kanssa? jne..

 

[lai-ne]

hurjan raskaalta kuulostaa. miehesi on sairaalloisen mustasukkainen ja en itse suostuisi ikinä tuollaisessa suhteesa elämään. miehelle apua tai ero. voimia sinulle!

 

[alistettu]

Rakastan miestäni aivan mielettömästi enkä todellakaan haluaisi erota hänestä. Meillä on ihanat lapset ja kaikki muuten suhteellisen hyvin. Mutta miten ihmeessä miehenkään terapiaan saa, kun hän ei sitä itse koe ongelmana eikä ymmärrä miksi minun pitäisi saada mennä joskus yksin, tai jutella kenen kanssa haluan jne. Baarissa kun käymme yhdessä niin mieheni on koko ajan vieressäni, vahtaa kenelle hymyilen jne.. en saa tanssia tyttökavereiden kanssa ollenkaan vaan mies pitää ottaa viereen ketkumaan ...se on ensinnäkin noloa ja oikeasti niin väsyttävää..

 

[.....]

en usko että tuossa tapauksessa ei pysty tekemään mitään. mun mies oli ennen tosi sairaalloisen mustasukkanen, mutta nytte kun 2 vuotta oltu yhessä niin ei ole paljon enää mustasukkanen. Siis ihan kuin eri ihminen kuin ennen. Mutta vau 10 vuotta? miten oot jaksanu noin kauan? mä en ainakaan jaksais... hyvä kun jaksoin sen vuoden.
jätä se ei siinä ole muuta

 

[...]

Rakastan miestäni aivan mielettömästi enkä todellakaan haluaisi erota hänestä. Meillä on ihanat lapset ja kaikki muuten suhteellisen hyvin. Mutta miten ihmeessä miehenkään terapiaan saa, kun hän ei sitä itse koe ongelmana eikä ymmärrä miksi minun pitäisi saada mennä joskus yksin, tai jutella kenen kanssa haluan jne. Baarissa kun käymme yhdessä niin mieheni on koko ajan vieressäni, vahtaa kenelle hymyilen jne.. en saa tanssia tyttökavereiden kanssa ollenkaan vaan mies pitää ottaa viereen ketkumaan ...se on ensinnäkin noloa ja oikeasti niin väsyttävää..

Selitä se hänelle. MIksi haluat joskus olla yksin tai kavereiden kanssa ilman häntä. Jos ei ymmärrä niin sano, että eroat.

 

[mv]

Voi ei! Olen jollain tavalla kokenut samaa kuin sinä, mutten ihan noin suurissa määrin tai noin kauaa. Olen sillä tavalla onnekas, että minun mieheni on päässyt mustasukkaisuudestaan eroon, ja on enää vain "normaalilla tavalla" mustasukkainen. Tämä vaati sen, että lähdin suhteesta kaksi kertaa. Luulin tosissani, ettei paluuta olisi, mutta tosipaikan edessä mies lopulta aidosti tajusi oman käyttäytymisensä.. ja lopetti sen.

Pahimmissa vaiheessa en saanut käydä edes lenkillä ilman, että mies möksähti (luuli, että soitan lenkiltä entiselleni tms.). Oli myöskin mustasukkainen, jos tapasin tyttökavereitani kahden - saattoi soitella monta kertaa ja kysellä "ootteko vielä kahdestaan?". Ei myöskään hyväksynyt yhtäkään miespuolista kaveriani eikä suostunut tulla tapaamaan heitä: "koska emmä voi tietää, mitä sul on kenenkin kans ollu." Joka asiasta hirveä tappelu.

Mutta olin itse osasyy tähän pitämällä yhteyttä entiseeni - tai lähinnä vastasin hänen yhteydenpitoonsa, en koskaan tavannut häntä - ja mies alkoi epäillä kaikenlaista aiheetonta. Enitseni ruikutti minulle meidän eroamme enkä hennonnut katkaista välejä, kun pelkäsin hänen puolestaan. Mieheni ei voinut käsittää käytöstäni ja soppa oli valmis.

Nykyään menee tosi hyvin, viisi vuotta yhdessä. Mutta tiedän, että on hyvin, hyvin, hyvin harvinaista tämä, että mies tiedostaa omaan sairaan käyttäytymisensä ja onnistuu muuttamaan sitä. Siksi neuvoisin sinua eroamaan. Heität oman itsesi ja oman elämäsi hukkaan. Elät toisen sätkynukkena.

Muistan, että oma todellisuudentajuni alkoi pahimpina aikoina vääristyä ja aloin melkein uskoa miehen syytökset, että todella olen hirveä ihminen. Itsetuntoni alkoi vääristyä ja ahdisti vietävästi koko ajan. Onneksi menin noihin aikoihin ihan tosi hyvälle terpeutille ihan muista syistä, ja koko vyyhti alkoi aueta siellä. Tarvitsin silloin jonkun ulkopuolisen sanomaan minulle miten sairaalla tavalla mieheni käyttäytyi ja ettei hänen käytöksensä ole kiinni siitä mitä teen tai en tee. Läheisilleni en uskaltanut tilannetta kunnolla kertoa.

Tuo mitä sanot, ettet 10 vuoteen ole käynyt missään yksin paitsi töissä.. ihan kamalaa. Tuo ei ole mitään elämää! Ihan totta, pelasta itsesi ja jos pelkäät miestäsi hanki turvaverkosto. Paikka jonne voit mennä ja jossa on muita ihmisiä. Sinulla on vain yksi elämä. Missä haluat olla seuraavan kymmenen vuoden päästä? Voimia!!

 

[alistettu]

Kyllä reilun 10 vuotta olen hänen kanssaan taivaltanut...ensin alkuun ajattelin, että se kuuluu normaaliin suhteeseen, kun mieheni alkoi puhumaan jatkuvalla syötöllä siitä miten me ei haluta olla toisten kanssa missään vaan nyhjätään kahdestaan kotona jne.. Mutta pikku hiljaa on valjennut asiat. Minun JOKAINEN silloinen ystävyysuhde katkesi ja ystävät selittivät tilannetta sillä ettei minua enää koskaan näe eikä saa minnekkään. Pikku hiljaa olen saanut ystävyyssuhteita korjattua, mutta aikaa se on vienyt. Tyttökaverit tekivät joskus lahjakortin minulle joka olisi oikeuttanut yhteen tyttöjeniltaan, mutta mieheni, kun sen näki meni se suoraan silppuriin.. Ero on niin karmiva ajatus..mietin aina näin öisin, kun hän nukkuu niin niitä vaihtoehtoja mitä minulla olisi..muttah..

 

[alistettu]

Se on todellakin uskomatonta miten mies tekee sen, mutta toinen on helppo kahlita. Olemme olleet nuoria, kun olemme kimppaan menneet eikä kummallakaan ole ollut aiemmin seksiä eikä vakavia suhteita joten edes existä ei ole kyse. Mutta en tiedä...vaikeaa on..

 

[mv]

Minunkaan mieheni ei puhetta ymmärtänyt, ei itkua, selittelyä ei mitään. Aina minä olin väärässä ja aina syyllinen. Vasta erotessa hän tajusi. Ekan eron jälkeen loppui pahin huutaminen (ekana vuonna huusi joskus klo 00-07, siis koko yön. Välissä oli hetkiä tai tunteja, ettei puhunut mitään eikä antanut minun puhua eikä toisaalta lähteä uloskaan). Eli ekan eron jälkeen tuo loppui, mutta mustasukkaisuus loppui. Tokan eron jälkeen, joka kesti kauemmin, loppui muukin. Nykyään ymmärtää, että mustasukkaisuus on hänen ongelmansa, ei minun. Ja osaa keskustella siitä rakentavasti, jos sitä ilmenee. Ehkä ero voisi teilläkin toimia näin?

 

[mv]

Tai sitten laita mies seinää vasten:joko menette parisuhdeterapiaan tai eroatte. Ongelma on, vaikkei hän sitä tunnustakaan.

 

[lai-ne]

Kyllä reilun 10 vuotta olen hänen kanssaan taivaltanut...ensin alkuun ajattelin, että se kuuluu normaaliin suhteeseen, kun mieheni alkoi puhumaan jatkuvalla syötöllä siitä miten me ei haluta olla toisten kanssa missään vaan nyhjätään kahdestaan kotona jne.. Mutta pikku hiljaa on valjennut asiat. Minun JOKAINEN silloinen ystävyysuhde katkesi ja ystävät selittivät tilannetta sillä ettei minua enää koskaan näe eikä saa minnekkään. Pikku hiljaa olen saanut ystävyyssuhteita korjattua, mutta aikaa se on vienyt. Tyttökaverit tekivät joskus lahjakortin minulle joka olisi oikeuttanut yhteen tyttöjeniltaan, mutta mieheni, kun sen näki meni se suoraan silppuriin.. Ero on niin karmiva ajatus..mietin aina näin öisin, kun hän nukkuu niin niitä vaihtoehtoja mitä minulla olisi..muttah..

ihan kauheeta oikeesti, et ehkä itse edes tajua miten sairas miehesi on. sinuna en enää miettisi. myös lapsenne kärsivät tuollaisessa perheessä, eivät saa mitään normaalimallia ihmissuhteille eikä millekään kun isä vahtii äidin jokaista askelta. kai hän tutkii puhelimesikin ja lukee sähköpostisi?

itku tulee, lähde nyt hyvä ihminen pois. tiedät itsekin että tuo on tosi sairasta mieheltäsi.

 

[Ultramariini]

Onko miehesi väkivaltainen ts. fyysisesti väkivaltainen?
Tuollainen sairaanloinen mustasukkaisuus ( vaikkka sairaus olisikin) on kyllä henkistä väkivaltaa.

 

[mv]

Ymmärrän myös, että ero pelottaa ja ahdistaa sinua. Mutta kysy itseltäsi: mitä haluat elämältä? Haluatko vielä 10 vuoden päästä olla tässä tilanteessa, elää tätä elämää? Entä 20 vuoden? Joskus riskin ottaminen kannattaa. Saatat saada jotakin aivan yllättävää ja ihanaa tilalle.

Ja on totta että lastenkin todellisuudentaju vääristyy. Tuo ei ole terve rakkaussuhde.

 

[alistettu]

Kysyy aina kuka laittoi viestin, tarkistaa jos koneelle olisi jäänyt sivuhistoriaan jotain mielenkiintoista jne.. Yksi pahimmista mitä hän tekee on se vaatteiden kontrolloiminen jos ollaan lähdössä vaikka viihteelle hän päättää mitä laitan, etten näytä liian hyvältä Mistä tähän voisi saada apua? Missä sellaista terapiaa järjestetään? Olen monesti yrittänyt vihjailla miten muut ystävämme tekevät, että naiset pitävät tyttöjen iltoja jne ja että se on normaalia, mutta ei mene jakeluun.. Olen nyt viimeisen viikon ollut hyvin väsynyt tähän ja hyvin surullinen..mies sitten viimeksi äsken hillui miksi olen ollut niin hiljainen ja surullinen, mutta ei ymmärrä..

 

[alistettu]

Fyysistä väkivaltaa ei meillä ole ainakaan toistaiseksi ollut.. Ero ei ole todellakaan helppo päätös... Olen monesti miettinyt elämää, että mitä haluaisin elämältä..en ainakaan tälläistä. Minulla on ollut selkäoireita ja käynyt lääkärissä monta kertaa tutkittavana..lääkäri on aina ollut mies. Kun olen tullut ulos huoneesta ukko kysyy jouduitko ottamaan paidan pois, jos niin miksi? Entäs housut..? Että ei tämä ole normaalia sen todellakin tiedän, mutta yritän keksiä vielä vaihtoehtoja tähän tilalle.. mutta ei taida auttaa vaikka menisin itse jonnekkin terapiaan ensiksi?

 

[lai-ne]

Kysyy aina kuka laittoi viestin, tarkistaa jos koneelle olisi jäänyt sivuhistoriaan jotain mielenkiintoista jne.. Yksi pahimmista mitä hän tekee on se vaatteiden kontrolloiminen jos ollaan lähdössä vaikka viihteelle hän päättää mitä laitan, etten näytä liian hyvältä Mistä tähän voisi saada apua? Missä sellaista terapiaa järjestetään? Olen monesti yrittänyt vihjailla miten muut ystävämme tekevät, että naiset pitävät tyttöjen iltoja jne ja että se on normaalia, mutta ei mene jakeluun.. Olen nyt viimeisen viikon ollut hyvin väsynyt tähän ja hyvin surullinen..mies sitten viimeksi äsken hillui miksi olen ollut niin hiljainen ja surullinen, mutta ei ymmärrä..

jos miehesi ei ole väkivaltainen fyysisesti niin sano hänelle että hän on sairas ja tarvitsee apua tai muuten sinun on tehtävä omat ratkaisusi. en voi käsittää, että hän puuttuu jopa vaatteisiisi, toisaalta tiedän yhden tapauksen, jossa nainen ei saanut pitää minihameita. he erosivat, mies ei muuttunut.

mikset vaadi saada elää normaalia tavallista elämää? älä suostu tuollaiseen? mitä miehesi tekee jos teet niin kuin tahdot? mitä sanoit hänelle kun hän repi ystäviltä lahjaksi saamasi kortin?

 

[lai-ne]

Fyysistä väkivaltaa ei meillä ole ainakaan toistaiseksi ollut.. Ero ei ole todellakaan helppo päätös... Olen monesti miettinyt elämää, että mitä haluaisin elämältä..en ainakaan tälläistä. Minulla on ollut selkäoireita ja käynyt lääkärissä monta kertaa tutkittavana..lääkäri on aina ollut mies. Kun olen tullut ulos huoneesta ukko kysyy jouduitko ottamaan paidan pois, jos niin miksi? Entäs housut..? Että ei tämä ole normaalia sen todellakin tiedän, mutta yritän keksiä vielä vaihtoehtoja tähän tilalle.. mutta ei taida auttaa vaikka menisin itse jonnekkin terapiaan ensiksi?

ei se miestäsi auta ja miehellä on ongelma, ei sinulla. tosin ulkopuolinen terapeutti tai kuka tahansa saisi sinut ehkä kasvokkain vakuuttumaan että sinun pitää lähteä pois tuollaisesta kauheasta "suhteesta". jos miehesi rakastaisi sinua kuten parisuhteessa pitäisi tahtoisi hän sinun olevan onnellinen ja nauttivan elämästä. olet kuin häkissä ja häkissäkin sinua vaan kytätään ja päätetään mihin suuntaan saat häkin raoista katsoa. eli et koskaan mihinkään missä on mitään mukavaa, iloa tai elämää.

 

[mv]

Itse menin terapiaan YTHS:n kautta, joka oli opiskelijoille tarkoitettu ja se ei siis ollut pariterapia. Eli en valitettavasti osaa sanoa, mutta soita ihan ensin seurakunnan perheneuvontaan. Ne kyselee tarkkaan ja kartoittaa tilannetta sekä neuvoo, mistä hakea apua, jos ei niille voi mennä. Itse soitin, kun toisen kerran erosin - tosi asiallista palvelua ja ei todellakaan mainittu hengellisistä asioista yhtään mitään.

Tutulta tuo käytös kuulostaa. Mun mies veti herneen, jos mietin liikaa mitä laitan päälle töihin tai katselin itseäni peilistä ennen lähtöä. Penkoi myös kaiken mahdollisen mitä käsiinsä sai, onneksi tietokoneen päiväkirjoissa oli salasana, mutta luki vanhat paperiset ja luki niitä kuin piru raamattua. Ihan sairasta. Nyt hae äkkiä apua.. Minunkin mies syytteli, jos olin liikaa omissa ajatuksissani (tyyliin: ketä se ajattelet?..) Yököttää muistellakin noita. Lopulta suunnilleen vapisin pelosta tavallisessa ruokakaupassa, kun se kyttäsi mihin suuntaan ja millä ilmeellä katselen ympärilleni. Auta armias, jos meni "väärin". Ja sit kun huomasi jännitykseni alkoi tenttaamaan siitä, että mitä salattavaa on, kun jännitän.

Hemmetti sun pitää päästä tuosta pois. Menetät minuutesi.

 

[alistettu]

Kysyy aina kuka laittoi viestin, tarkistaa jos koneelle olisi jäänyt sivuhistoriaan jotain mielenkiintoista jne.. Yksi pahimmista mitä hän tekee on se vaatteiden kontrolloiminen jos ollaan lähdössä vaikka viihteelle hän päättää mitä laitan, etten näytä liian hyvältä Mistä tähän voisi saada apua? Missä sellaista terapiaa järjestetään? Olen monesti yrittänyt vihjailla miten muut ystävämme tekevät, että naiset pitävät tyttöjen iltoja jne ja että se on normaalia, mutta ei mene jakeluun.. Olen nyt viimeisen viikon ollut hyvin väsynyt tähän ja hyvin surullinen..mies sitten viimeksi äsken hillui miksi olen ollut niin hiljainen ja surullinen, mutta ei ymmärrä..

jos miehesi ei ole väkivaltainen fyysisesti niin sano hänelle että hän on sairas ja tarvitsee apua tai muuten sinun on tehtävä omat ratkaisusi. en voi käsittää, että hän puuttuu jopa vaatteisiisi, toisaalta tiedän yhden tapauksen, jossa nainen ei saanut pitää minihameita. he erosivat, mies ei muuttunut.

mikset vaadi saada elää normaalia tavallista elämää? älä suostu tuollaiseen? mitä miehesi tekee jos teet niin kuin tahdot? mitä sanoit hänelle kun hän repi ystäviltä lahjaksi saamasi kortin?

Tuota voisi vielä kokeilla, että sanoisi hänelle suoraan, että nyt on saatava tähän touhuun jotain selkoa ja hänelle apua. Kokeilen heti huomenna sitä. Juu minihameet tai näyttävät paidat ovat ehdottomasti kiellettyjen listalla. Kerran nousi kamala haloo asiasta, kun mies ohimennen kysyi millä perusteella ostan paitojani..johon en oikein osannut vastata..hän vastasi huutamalla, että sillä ei ole väliä millainen paita on kunhan se vain saa miesten huomion.. En tiedä miten vaatisin asiaa, että saisin elää normaalia elämää?! Olen monta kertaa meinannut mennä tyttöjen iltaan, mutta hän nostaa kamalan huudon, syyttelyn, ero uhkailut jne.. muistuttaa myös, etten saa baariin mennä, hän soittaa minuutin välein ja tarpeen tullen voi tulla tarkistamaan tilanteen ... tästä syystä en ole koskaan edes koittanut mennä yksin... Kun sain sen lahjakortin naurahdin, että vai tämmöistä ovat suunnitelleet, että sepä mukavaa..kun hän sitten kortin tuhosi itkin varmaan kaksi viikkoa eikä siitä asiasta puhuttu enää

 

[mv]

Ja tarkennukseksi vielä, että menin siis muista syistä omaan terapiaan ensin. Srk:n perheneuvontaan soitin, kun halusin tietää, mihin voidaan miehen kanssa mennä. Silloin mies oli jo tiedostanut ongelmansa ja valmis hakemaan apua. Sieltä neuvottiin, että mies menisi omaan terapiaan ilman minua - se oli joku ilmainen miesten ryhmä. Mies kävi pari kertaa, mutta ei jäänyt sinne, ei tykännyt. Mutta muuttui silti.

Oma terapeuttini sanoi, ettei ihminen hae apua tai ota apua vastaan, ellei koe itse kärsivänsä jostain. Eli sinun miestäsi ei myöskään voi pakottaa hakemaan apua, jos ei itse ymmärrä olevansa sairas. Mieti vaihtoehtoja. Ei sinun tällä sekunnilla tarvitse erota, jos se tuntuu liian suurelta asialta. Anna asian hautua. Henkinen väkivalta on kuitenkin tosi musertavaa ja se heijastuu myös lapsiisi. Mikä miehessäsi on niin hyvää, että haluat jäädä?

 

[alistettu]

Ihanaa, miten jaksatte minun kanssani tätä miettiä ja potkia minua eteenpäin <3 Mieheni kertoi, että paikallisessa baarissa on joku strippari ja kertoi taitelija nimen..minä sitten että jaa, vai sellainen on. Mies alkoi huutamaan (meillä oli ystäviä kylässä) että mitäs varten sinä hymyilet, kun siitä puhutaan jne.. Ja tiedän tasan, ettei tämä enää tervettä ole. Huomenna mieheni menee aamusta aikaisiin töihin ja minä alan soittelemaan jokaiseen mahdolliseen paikkaan josta apua saisi, nyt tai ei koskaan enää...

 

[lai-ne]

Kysyy aina kuka laittoi viestin, tarkistaa jos koneelle olisi jäänyt sivuhistoriaan jotain mielenkiintoista jne.. Yksi pahimmista mitä hän tekee on se vaatteiden kontrolloiminen jos ollaan lähdössä vaikka viihteelle hän päättää mitä laitan, etten näytä liian hyvältä Mistä tähän voisi saada apua? Missä sellaista terapiaa järjestetään? Olen monesti yrittänyt vihjailla miten muut ystävämme tekevät, että naiset pitävät tyttöjen iltoja jne ja että se on normaalia, mutta ei mene jakeluun.. Olen nyt viimeisen viikon ollut hyvin väsynyt tähän ja hyvin surullinen..mies sitten viimeksi äsken hillui miksi olen ollut niin hiljainen ja surullinen, mutta ei ymmärrä..

jos miehesi ei ole väkivaltainen fyysisesti niin sano hänelle että hän on sairas ja tarvitsee apua tai muuten sinun on tehtävä omat ratkaisusi. en voi käsittää, että hän puuttuu jopa vaatteisiisi, toisaalta tiedän yhden tapauksen, jossa nainen ei saanut pitää minihameita. he erosivat, mies ei muuttunut.

mikset vaadi saada elää normaalia tavallista elämää? älä suostu tuollaiseen? mitä miehesi tekee jos teet niin kuin tahdot? mitä sanoit hänelle kun hän repi ystäviltä lahjaksi saamasi kortin?

Tuota voisi vielä kokeilla, että sanoisi hänelle suoraan, että nyt on saatava tähän touhuun jotain selkoa ja hänelle apua. Kokeilen heti huomenna sitä. Juu minihameet tai näyttävät paidat ovat ehdottomasti kiellettyjen listalla. Kerran nousi kamala haloo asiasta, kun mies ohimennen kysyi millä perusteella ostan paitojani..johon en oikein osannut vastata..hän vastasi huutamalla, että sillä ei ole väliä millainen paita on kunhan se vain saa miesten huomion.. En tiedä miten vaatisin asiaa, että saisin elää normaalia elämää?! Olen monta kertaa meinannut mennä tyttöjen iltaan, mutta hän nostaa kamalan huudon, syyttelyn, ero uhkailut jne.. muistuttaa myös, etten saa baariin mennä, hän soittaa minuutin välein ja tarpeen tullen voi tulla tarkistamaan tilanteen ... tästä syystä en ole koskaan edes koittanut mennä yksin... Kun sain sen lahjakortin naurahdin, että vai tämmöistä ovat suunnitelleet, että sepä mukavaa..kun hän sitten kortin tuhosi itkin varmaan kaksi viikkoa eikä siitä asiasta puhuttu enää

huh... pakko mennä nukkumaan mutta mieti asiaa lastenne kannalta, millainen käsitys heille muodostuu parisuhteesta ja siitä mitä nainen saa tehdä ja mitä ei. sanon tämän siksi, että toivon, että lapset ovat sinulle niin rakkaita, että tällainen ajatus herättäisi. ethän tahdo lasten siirtävän eteenpäin tuollaista sairaalloista käyttäytymismallia jonka kotoa nyt saavat. mihin tarvitset tuollaista miestä? ajattele, miten onnellinen voisit olla.

 

[Lunatic]

Siihen ei ole lääkettä keksitty.
Isäni kärsi samasta sairaudesta, kokemusta on.
Ero on hengenvaarallinen, mutta en usko että haluat loppuikää elää noinkaan, henki on jo vaarassa eli et häviä mitään kun eroat.
kun otat eron, muuta hyvin kauas tästä miehestä.. ja mieluummin kerrostaloon jonka rapun ovet on aina lukossa, ja aukeevat vaan sillä puhelinsysteemillä.
Olisi myös hyvä kantaa mukana jotain "asetta" eron jälkeen.

 

[alistettu]

Mietin mikä miehessäni olisi hyvää, mutta en keksinyt mitään muuta kuin sen, että olen kiintynyt vuosien saatossa häneen.. hmm...rakkauttako tämän pitäisi olla..itsetutkiskelu antaakin uusia näkökulmia.. ehkä en rakastakkaan hänta, ehkä olen vain kiintynyt.. Kyllä jotain täytyy nyt keksiä.

 

[alistettu]

Siihen ei ole lääkettä keksitty.
Isäni kärsi samasta sairaudesta, kokemusta on.
Ero on hengenvaarallinen, mutta en usko että haluat loppuikää elää noinkaan, henki on jo vaarassa eli et häviä mitään kun eroat.
kun otat eron, muuta hyvin kauas tästä miehestä.. ja mieluummin kerrostaloon jonka rapun ovet on aina lukossa, ja aukeevat vaan sillä puhelinsysteemillä.
Olisi myös hyvä kantaa mukana jotain "asetta" eron jälkeen.

Oikeasti?