Mustis syystä vai syyttä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mustismerja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mustismerja

Vieras
Ois kiva kuulla muiden kommentteja ja mielipiteitä seuraavasta asiasta: olemme olleet vuoden verran parisuhteessa ja periaatteessa menee erittäin hyvin.

Ensimmäistä kertaa olen mustasukkainen miehestä, joka miehen mielestä on ihan absurdia. No mulla on yksi ystävä joka ihan selvästi tykkää miehestäni ja näyttää tuntevan vetoa häneen. On jotenkin niin mielinkielin miehen kanssa. Ja juttukin näillä kahdella sujuu hyvin. Ei siinä mitään kivahan se on, että mieheni ja ystäni tulevat hyvin toimeen, mutta liika on mielestäni liikaa. Kun esim. minulla oli syntymäpäivät nainen soitti miehelle, että jos mies tulisi hakemaan hänet että menevät yhdessä ostamaan lahjat minulle ja että tulevat yhdessä hakemaan minut. Ja joulun aikana kun meillä oli ongelmia; mieskin soitti tälle naiselle, ystävälleni. Sanoin tässä vähän aikaa sitten että minusta nainen on vähän liian innokkaan oloinen ja miehen mielestä näin ei ole ja jos olisikin, niin hän kuulemma laittaisi asiat oikealle tolalle hetkessä. No nyt lauantaina nainen soitti minulle miehen luokse ja hekin juttelivat hetken ja sitten mies sanoi, että hän on vihdoin ottanut internetin kotiinsa ja kysyi heti naisen sähköpostiosoitetta ja onko hänellä messengeriä. Minusta suoraan sanoen asia näyttää oudolta. Mitä mieltä olette te? Olenko aiheetta mustasukkainen vai ihan aiheesta. En kestä tätä mustasukkaisuuden tunnetta, se on jotain todella riipivää. Tulee tunne että pitäisikö jo lopettaa suhde samantien ennen kuin asia pääsee pidemmälle. Siitähän mielestäni kaikki alkaa, ensin tullaan hyvin juttuun ja sitten pikku hiljaa sitä voi huomata, että olisi kiva tehdä muutakin yhdessä.
 
Aiheesta olet mustasukkainen. Miehesi on kyllä turhan innokas näkemään ystävääsi.. Kannattaa ottaa molemmat puhutteluun. Ystäväsi löytää varmasti muitakin miehiä, tai sitten jos he tuntevat toisiaan kohtaan suunnatonta vetoa ja sielunystävyyttä, niin eipä kai siinä auta edessäkään turhaan seistä. Satutetuksi tulet kuitenkin. Valehtelevat päin naamaa.
 
kuten kirjoitit, näinhän ne jutut alkavat. Ensin ollaan olevinaan vain hyviä kavereita, mutta vähitellen kiinnostus muuhunkin lisääntyy. Itse olen niin ylpeä näissä miesasioissa, että luultavasti lähtisin kävelemään jo tässä vaiheessa.
 
Periaatteessa miehestäni saa sen käsityksen että on uskollisuuden perikuva, joka on yksi asia, jonka vuoksi häntä olen arvostanut kovasti. Tätä ystävääni ei näe kovin usein, koska minua ei todellakaan huvita järjestellä tapaamisia tiuhaan tahtiin jostain tietystä syystä. Jotenkin tulee tunne, että en tiedä mitä sanoisin ja miten sanoisin asiasta ystävälleni? Kerran puhelimessa kun hän sanoi jotain miehestäni ja se oli jotain hieman seksististä, etten ole valmis jakamaan miestä hänen kanssaan. Mies sanoo, ettei hänellä todellakaan ole mitään aikomuksia naisen suhteen. Tässä minut helposti leimataan vainoharhaiseksi, joka epäilee suotta. Toisaalta en epäile miehen rakkautta minuun, koska ei hän varmastikaan tekisi kaikkea sitä jota tekee päivittäin minun ja lapseni eteen. En tiedä miten jatkaa eteenpäin; a) jättää mies b) lopettaa ystävyys jättämällä yhteydenpitäminen c) sanoa suoraan asiasta naiselle, mutta miten?
 
on lapsi ja hyvä suhde mieheen, niin yritä säilyttää miehesi, etkä tee nopeita ratkaisuja.

Se on vain tosiasia, että heidän ystävyytensä syvenee ja siihen tulee kiintymys mukaan ja sitten alkaa himoita toista.

Kyllä sinun on mietittävä asiaa tarkkaan ja jos joudut luopumaan, niin kummasta luovut. mielestäni ystävästäsi, jos luotat mieheen. Eli sano ystävällesi asiasta suoraan, jos ystävyys menee, niin saa mennäkin, mutta silloin tiedät, että hän ei ollut luottamuksesi arvoinen.
 
Joo muuten meillä kyllä on erittäin hyvä suhde miehen kanssa ja hän tulee lapsenikin kanssa toimeen erinomaisesti. Olemme puhuneet, että ehkä muuttaisimme yhdessä hänen kotipaikkakunnalleen, jossa hänen perheensä asustelee. Olen ruvennut katselemaan työpaikkoja sieltä. Periaatteessa siis suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Mutta toisaalta tuntuu, että jos mustasukkaisuudesta tulee ongelmia nyt, niin varmasti niitä tulisi tulevaisuudessakin, jos mieheni ei tajua rajoja, miten kohdella ystäviäni. Sanoin hänelle eilen, että minusta esim. olisi táysin luonnotonta, että olisin sähköpostitse yhteydessä ystävieni miehiin tai hänen miespuolisiin ystäviinsä ja sen vuoksi näen tämänkin luonnottomana. Muuten en ole koskaan kokenut tarvetta tämän vuoden aikana olla mustasukkainen hänestä. En tiedä pystynkö sanomaan asiasta ystävälleni. Hän on olevinaan kanssani todella hyvä ystävä, sanoo vähän väliä kuinka rakas ystävä olen hänelle. Itse en häntä pidä niin läheisenä, mutta sitä hän ei tiedä, koska miten sen voisi toiselle sanoa.
 
että kerrot miehelle, että tällainen loukkaa sinua. Että se saa sinut tuntemaan sellaisia epämiellyttäviä tuntemuksia, joita et halua elämääsi pilaamaan. Saman voit sanoa ystävällesi.

Hyvä ystävä ei loukkaa toista, vaan muuttaa käytöstään. Samoin mies, joka rakastaa ja arvostaa sinua.

On tietysti miehestä vähän imartelevaa, kun saa huomiota naisensa ystävättäreltä, mutta hänen pitäisi olla sen verran kypsä, että tajuaa jättää tekemättä asioita, jotka sinua loukkaavat.

Puhuhan nämä asiat selviksi, ennenkuin lähdet lapsen kanssa muuttamaan elämäänne. Ystävä, johon ei tunne luottavansa, joutaa mennä. Samoin, jos mies arvostaa sinua oikeasti, hän tekee itsekin ystävällesi selväksi, että tämä ei kiinnosta eikä ala kirjeenvaihtoon missään muodossa - eikä ilmaise itse, meilaillaan!
 
Usko pois, uskollisuuden perikuvaa ei ole olemassakaan. Olet aiheesta huolissasi ja niin siinä tulee käymään.
Mitä uskollisempi mies, sitä varmemmin pettää.

Naurattaako heillä kovasti yhdessä? Puuskittaiset ja todella mehevät nauruntirskahdukset ovat siitä merkki että nyt lähdettiin ja ihastuvat varmasti toisiinsa.
 
Valitettavasti kokemuksesta voin sanoa, että se että miehesi tekee paljon hyvää ja kaunista suhteenne ja lapsesi eteen päivittäin ei poista sitä mahdollisuutta, että hän haluaisi hieman lisäjännitystä sivusuhteista. Jotkut vain pystyvät sujuvasti molempiin.
 
No noita naurunpurskahduksia ei ole kyllä sen enempää kuin normaalisti kenenkään muunkaan kanssa, ainakaan en ole pannut merkille, mutta juttua kyllä riittää heillä. Lisäjännitystä sivusuhteista ei ole kuulemma koskaan hakenut missään elämänsä vaiheessa, vaikka tarjokkaita on varmasti ollut. Mies on hyvin parisuhdekeskeinen kaikella tavalla, jopa enemmän kuin minä. Seksiä meillä on paljon ja runsaasti ja se on erittäin kuumaa, ja sillä saralla luulen, että mieheni on erittäin tyytyväinen siihen mitä hänellä on. Mutta mistäpä sitä tietää tulevasta ja kyllä tapojaankin voi muuttaa. Olenhan itsekin muuttunut. Tuntuu, että olen ns. patti-tilanteessa. Minusta miehen olisi pitänyt tajuta tämä asia ihan itse ja minusta tuntuu todella keljulta, että jouduin sanomaan asiasta. Hän sanoo, että se tuli häneltä vaan ihan spontaanisti kuten kenelle tahansa ystävälle. Mies sanoi, että häntä loukkaa, etten luota häneen. Ymmärrän sen, mutta se ei poista epäilyäni. Voihan olla että olen erehtynytkin ja kaikki onkin vaan ihan viatonta kummankin tai ainakin toisen taholta. Mutta kaikesta huolimatta tuntuu, että tämän kaiken jälkeen on hankala olla enää normaali; siis varmasti aina tarkkailisin miestä kun ystävänainen olisi läsnä ja samoin varmasti mieskin ei voisi rentoutua kun ajattelisi että hänen täytyy kontrolloida itseään kun minä tarkkailen. Ja ns. ystävääni en syystä tai toisesta luota, se on vain intuitioni. Mutta olen varma, että hänkin asiasta loukkaantuisi ja esittäisi asian niin, että minähän tässä olen vainoharhainen. Tämä nainen on lapseni kummitädin sisko. Ja tunnemme siis toistemme perheetkin.
 
Et voi muuta kuin vakoilla miestäsi. Et voi mistään muuten tietää mitä tulee tapahtumaan. Sepäs vain on erittäin ikävää puuhaa, ja ruokkii pahoja aavistuksia entisestään.
epäilyksen alla on kurja elää, siitä minulla on vuosien kokemus.
Se piinaa, mutta kun ei ole todisteita ei viitsi pistää suhdetta pilalle aavistuksineen.

Nyt kun jälkeen päin ajattelen, kaduttaa se että päästin suhteen niin pitkälle että ei pysty loikkaamaan ulos.

Jos suhde on alussa, niin häivy. Jokaiselle naiselle kuuluu se oma mies, jota ei tarvitse jakaa kenenkään pillunjakajan kanssa.
 
..saatoit muuten tehdä virheen siinä että aloit puhumaan asiasta liian aikaisin.
jos olisit odottanut vielä vähän aikaa, niin elämä ei olisi heti mennyt niin hankalaksi.Mukaan lukien miehen loukkaantuminen ja vaikea ilmapiiri.

Epäilyksissä on se hauska puoli, että toinen ei voi niitä todistaa vääriksi eikä oikeiksi, ja siksi ne pitäisikin pidättää itsellään, ja elää "luottaen" kunnes toisin todistetaan.
 
Voi olla että tuossa kuitenkin on hyvä tilaisuus määritellä mikä suhteen raja on molemmilla: mitä sallitte ja mitä ette. Jos mielipiteet ovat rankasti eriäviä, niin se voi kyllä olla niinsanottu "dealbreaker", eli seikka jonka johdosta yhteiselämä ei ole enää mahdollista.
 
Sinulla on oikeus tunteisiisi. Jos miehen käytös aiheuttaa pahaa mieltä, mies ei voi mitätöidä niitä olankohautuksella.

On ihan hyvä, että kummallakin osapuolella on ystäviä. Olipa ystävät sitten miehiä tai naisia, niin ystävät eivät mielestäni saa viedä liikaa aikaa parisuhteelta. Kuitenkin sen parisuhteen pitäisi olla paljon tärkeämpi kuin ystäväsuhteet (esim. jos ystävien kanssa ollaan vaikkapa baarissa joka arki-ilta töiden jälkeen ja puolison luokse tullaan vain syömään, naimaan ja nukkumaan, niin mielestäni puolisolta on oikeus vaatia muutakin).

Tyttöystäväsi ei välttämättä ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka vikittelee "ystävän" puolisoa vaivautumatta etsimään itse omaa kultaansa. Käsittääkseni aika usein ihan tilastollisestikin pettäminen tapahtuu tutun ihmisen kanssa (kaveri, työkaveri, kaverin puoliso jne).

Varmasti miehen itsetuntoa mairittelee se, että nuori (kaunis?) nainen on hänestä kiinnostunut ystävänä. Jos naispuolinen ystäväsi haluaa pikkuhiljaa soluttautua teidän väliinne, niin nainen kyllä osaa mairitella ja imarrella miestä siten, että mies kokee, että tämän naisen kanssa on hyvä olla. Erityisen vaarallista tilanne on silloin, jos teillä menee huonosti ja mies haluaa uskoutua ongelmista tälle naiselle, niin esim. jos hän valittaa, että sinä olet mustasukkainen, niin nainen saattaa kääntää asian itselleen edulliseen suuntaan ("Mä en kyllä ainakaan ikinä olisi mustasukkainen tuollaisessa tilanteessa. Sun akka on ihan kauhea nipottaja" jne).

Huonoa tässä teidän tilanteessa on se, että jos mies käyttäytyy periaatteessa hyvän ja huonon käyttäytymisen välimaastossa, sinun on vaikea osoittaa miehelle, missä hän tekee väärin. Joka tapauksessa huono asia parisuhteenne kannalta on siinä, että mies ei osaa asettua sinun asemaasi. Tekeekö hän jatkossakin niin, että hän ei suostu ymmärtämään sinua ja tekee asioissa juuri niin, kuin hän itse haluaa?

Dr Philissä oli kerran vastaava tilanne, jossa miehellä oli useita platonisia ystävyyssuhteita naisiin (mm. yksinhuoltajia). Philin neuvo oli, että vastakkaisten sukupuolten ystävyyssuhde pitää olla niin avoin, että siinä ei tarvitse piilotella mitään. Nainen voi tulla esim. kylään silloin, kun kumpikin on kotona. Sen sijaan esim. miehen vierailu naisen kotona ei ole sallittua, koska se herättää ihan liikaa epäilyksiä siitä, mikä on asian todellinen laita. Miehen kannattaa myös tosissaan miettiä, että kumpi on hänelle itselleen tärkeämpää: se, että puoliso on tyytyväinen vai se, että naispuolinen ystävä on tyytyväinen.

Jos tilanne muuttuu sinulle sietämättömäksi, miehen on pakko oppia asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
 
Ollaan muuten kyllä puhuttu aiheesta paljonkin ja ne rajat ovat kummankin mielestä samassa paikassa. Mies ei hyväksyisi uskottomuutta lainkaan, ei antaisi missään nimessä anteeksi tai katsoisi läpi sormien. Kuten en minäkään.

Joo itse olen aina ajatellut, että luotan siihen saakka kunnes toisin todistetaan. Mutta suoraan sanoen tämä ystäväni jostain syystä saa minut varuilleen ja tulee tunne, että hänen mielestään mieheni on oikea unelmamies ja kuolanvaluminen on vain hetken kysymys. Ja siinä suhteessa olen loukkaantunut mieheni käytöksestä että laittaa kuin vettä lisää myllyyn.... ja sen jo hänelle sanoinkin eilen. En tiedä mitä pitäis oikein tehdä... ja miestänikään en haluaisi menettää ainakaan erehdyksen takia.
 
Jos hän noin selvästi vannoo uskollisuutta, niin pystyykö hän myös viilentämään kiintymystään ystäväänne. Eihän sen tarvitse loppua kokonaan, vaan sen verran, että te sen huomaatte ja saatte mielenrauhan. Jopa nauratte asialle kun se on selvinnyt. Pystyykö ystävänne vakuuttamaan ettei hän ole tunkeutumassa teidän väliin.
 
Yksi hyvä keino on myös, jos / kun olette kolmestaan, niin halailette, pidätte kädestä ja suukottelette miestänne ystävänne nähden. Monia tuo tapa ujostuttaa, mutta sillä on se hyväpuoli, että ystävänne näkee kuinka olette läheisiä toisillenne, ja hän omassa mielessään tekee päätöksen, että te kuulutte toisillenne sekä ottaa automaattisesti etäisyyttä.
 
Joskus nainen ei itsekään tajua flirttailevansa.
Monet naiset ajattelevat myös olevansa pelkiä kavereita, eivätkä tajua pitää ns. vakan alla kynttilää kaverin puolison läsnäollessa.
He ajattelevat vain itseään, ja haluavat olla mahdollisimman huumorintajuisia, säteileviä ja ystävällisiä joka tilanteessa. Heillä ei ole käsitystä siitä, että kenen kanssa kannattaa vitsailla ja jutella runsaasti ja missä raja menee.
On aika hölmöä jos nainen oikein soittaa miehelle itse ja pyytää jonnekin. Hän ei ehkä tajua ettei se ole sopivaa.
 
olet miehesi kanssa asiasta paljon puhunut, niin viesti menee kyllä naisellekin sitä kautta.
nyt voisi olla viisasta vain luottaa, koska asian liika kaiveleminen vain pahentaa tilannetta ja eriyttää teitä. uskon, että miehesi tajuaa tilanteen, kun se on ollut tapetilla, paljon huonommin olisivat asiat olleet, jos he olisivat pitäneet yhteyttä salassa. Voitkin mennä selän taakse lukemaan heidän juttujaan ja luottaa, mutta, jos viestitys on sellaista, mitä sinä et saa nähdä, niin eipä ole paljoa mieltä sillä tavalla jatkaa.
 
Kirjoitin jo pitkän pätkän ja se hävisi bittitaivaaseen... No, olemme siis puhuneet mustasukkaisuudesta ja uskottomuudesta mieheni kanssa monesti, kuten kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Molemmilla on sama periaate, että se on nolla-toleranssi, kun yhdessä ollaan niin muita ei voi olla ja jos niin kävisi niin heti siitä tietäisi toinen, koska emme halua loukata toisiamme. Myöskin olemme sitä mieltä, että jos mennään yöelämään niin sekin pyritään tekemään yhdessä, kun mitä sinne baaritiskille notkumaan erikseen on jarkeä mennä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kun tilanne ei sitä salli, että ottaisi kumppanin mukaan. Myöskin olemme olleet alusta asti ns. ”ei-salaisuuksia” linjalla, eli kummallakin on salasanat toistemme sähköposteihin sekä puhelimiin ja lupa vastata toisen puheluihin. Tietääkseni kumpikaan ei katso toisen sähköposteja eika viestejä, mutta kumpikaan ei tykkäisi huonoa jos toinen katsoisi, koska mitään salattavaa ei ole. Kummallakin on myos vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joista joistakin on tullut yhteisiä ja joitakin ei ole vielä ollut tilaisuus esitellä toiselle. Mutta se ei ole kummallekaan ollut ongelma. Kuten myös exät ovat tuttuja puolin ja toisin.

Tämän naispuolisen ystäväni esittelin miehelleni jo viime kesänä. Sen huomasi heti, että naisen mielestä mies on upea ja mitä mukavin, ja kuten hänen asuntonsa ja autonsa ja suurinpiirtein kaikki mitä hän sanoikin oli jotain todella upeaa. Sen jälkeen olemme nähneet kaikki kolme varmaan n. viisi kertaa. Nainen on kertakaikkiaan mielinkielin miehelle, imartelee ja on hauska ja yrittää mielestäni panna parastaan. Viime kesänä meillä oli ensimmäinen kriisi ja heti samantien nainen soitti miehelle neuvon antamisen varjolla ja tietääkseen miten mies voi. Minä siis sanoin hänelle puhelimessa, että meillä on kriisi niin heti otti tilaisuudesta vaarin ja soitti. Ja sen jälkeen on soittanut jollain muullakin tekosyyllä. No, nyt kun olemme melkein aina lapseni kanssa miehen luona, nainen soittaa sinne suoraan. Ja kun minulla oli syntymäpäivä juhlat nainen soitti miehelle, että josko tämä hakisi hänet ja he menisivät yhdessä ostamaan lahjat ja sitten hakevat minut illalliselle. Olin hieman ällikällä lyöty kun he tulivatkin hakemaan minua yhdessä. Uutenavuotena käytiin siellä ja oltiin hetki ja nainen näytteli housun vyötäröstä punaisia pikkuhousujaan, jotka oli hankkinut iltaa varten. Soitteli vielä myöhemmin illalla meille meidän juhliin ja seuraavana päivänä sama juttu ja kun olimme jo illallistamassa äitini kanssa niin hän oli loukkaantunut kun häntä ei oltu kutsuttu mukaan illallistamaan perheillalliselle.

Miehelleni olen sanonut muutamaan otteeseen että minusta tuntuu, että nainen himoitsee häntä, ja mies on sanonut, ettei hän usko, mutta ei hän varma voi olla, että ei aliarvioi minun fiiliksiäni, mutta tietää että heti hän tekisi selväksi naiselle mikä on tilanne.

Mies sanoi minulle eilen, ettei hän voi käsittää miten voin olla mustasukkainen tälle naiselle. Niin, en tiedä olenko vain mustasukkainen, ehkä minua vaan enemmänkin risoo, että mieheni ei tajua pistää rajoja sille, kun se ei niitä itse näytä ymmärtävän. Ja sitä olisin ehkä odottanut mieheltä. Ja toisaalta minusta tuntuu, että minun ei kuulu olla siellä vahtimassa miestäni, sen pitäisi tulla miehestä itsestään. Ja se on semmoinen asia, että jos en voi luottaa, niin en voi myöskään suhdetta jatkaa, koska en halua elää epäillen ja pelossa, se on ihan hukkaan heitettyä energiaa. Ja jos se on vieraisiin menossa, niin kyllä niitä tilaisuuksia aina tulee, haluan minä sitä tai en.

No, olen joka tapauksessa päättänyt uskoa mieheen ja keskutella hänen kanssaan vielä kerran aiheesta kun tilaisuus tulee, mutta en aio tehdä siitä mitään suurta numeroa. Ehkä nyt on vaan taas aika näyttää minkälaisen naisen on itselleen minusta saanut ja panna siis parasta, jottei se vaan pääse unohtumaan häneltä. Ja siihen lisäksi keskittyä viettämään useita kuumia öitä/päiviä/aamuja, ettei hänen energiansa edes riitá ajattelemaan muuta eikä muita ja keskittyä käyttäytymään kuin kuningatar, eikä mikään mustasukkainen kyylä. Ja samalla vain toivoa parasta;)
 
Teillä on ihan oikea suhtautuminen asiaan, ja toivottavasti kaikki kääntyy parhainpäin.
Miehenä sen verran sanoisin, koska itsekin saattaisin tuossa teidän miehen tilanteessa hiukan innostua. Varsinkin jos pikkuhousujen reunaa näyttelee, niin voisin jopa jatkaa, löytyykö niistä nättejä kuvioitakin. Mutta vaimoni kuullen, todennäköisesti en kuitenkaan, koska se aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä. Keskustelussa saatan lähteä vieraankin naisen mukaan vaikka se menisikin eroottiseen suuntaa, jos se lähtee naisen aloitteesta. Enhän minä voi tuottaa toiselle liian suurta pettymystä. Nyt tulee se tärkein asia jonka haluan sanoa. Mutta jos se menee niin pitkälle, että hän alkaa ehdottomaan seksiä, niin varmasti tulee toppi. Siinä kulkee ehtottomasti raja. Jospa miehenne on saman tyyppinen.
 
Kommentti.
Ystäväsi vaikuttaa tyhmältä naiselta, joten en usko, että hänessä on haastetta miehellesi. Esim. illalliselle tunkeminen on typerä teko ja osoittaa miehellekin hänen moukkamaisuutensa. Luulen, että miehesi ei oikein ymmärrä miten häneen pitäisi suhtautua, koska hän on hyvä ystäväsi!
Vakavampi ongelma on nyt sinun mustasukkaisuutesi ja ymmärrän hyvin nyt miestä, että hän ihmettelee mustasukkaisuuttasi.

Yritä olla vain oma itsesi ja suhtaudu tulevaan siten , että tulee mitä tulee. ole mahdollisimman luonnollinen. älä tee isoja "kohtauksia". Mies varmaan punnitsee loppuelämäänsä ja mitä hän siltä haluaa. Vaikuttaa hyvin toimeentulevalta mieheltä ja uskoisin, että pärjää myös yksin. Mutta ei sinunkaan pidä suostua lattiamatoksi.

Minusta tuntuu nyt siltä, että olet yliarvioinut ystäväsi keinot, kun luin lisäselvityksiäsi. Elä tilanteen yläpuolella.
 
Taas hyviä kommentteja ja näkökantoja teiltä. Minun mies on miehekäs, komea, hyvin toimeentuleva ja tulee myös itsekseen hyvin toimeen, osaa tehdä kaiken itse.
Ja en ole todellakaan mikään lattiamatto, vaan päinvastoin ja yleensä meillä on vielä niin, että mies hoitaa kodin ja talouspuolen, koska hänellä on enemmän aikaa ja minä keskityn yrittämiseen ja sitten vapaa-ajalla keskitytaan nauttimaan olostamme kaikki kolme. Meidän "perheessä" minä olen se menevämpi osapuoli ja jolla on koko ajan sata rautaa tulessa. Kotona on siis illalliset valmiina odottamassa yleensä kun tulee meidät hakemaan (hakee ensin lapseni ja sitten minut). Minä en myöskään ole mitään hiirulais-sorttia, vaan ihan tyylikäs ja näyttävä nainen. Mieheni pitää siitä, että muidenkin miehien päät kääntyvät hänen naisensa perään, kun hän tietää että hän on se joka minut vie kotiin.

En suoraan sanoen tiedä, näin järjellä ajateltuna, mikä minulla oli eilen ja edellispäivänä. Johtuikohan se siitä, että alkoi monkut ja oli jotenkin hormoonit sekaisin. Tänään tuntuu ihan absurdilta koko ajatus, että olisi mitään järkeä olla mustasukkainen tuolle naiselle. Ei mieheni minua häneen vaihtaisi koskaan. Ja en usko, että hän koskaan riskeeraisi edes että voisi menettää minut/meidät, jos ei tilanne sitten muuttuisi jotenkin radikaalisti. Ehkä miestäni saattaa hivellä se huomio jota nainen hänelle antaa ja kaitpa se on ihan normaaliakin. Ja toisaalta varmaan hän näkee naisen olevan yksinäinen ja haluaa olla kiltti hänelle ja onhan hän ns. minun ystäväni.

Mutta moukkamainen nainen kyllä on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Itseäni ei hirveästi huvita olla häneen hirveästi tekemisissä, mutta en suoraan sanoen tiedä miten tästä oikein irtautuisinkaan. Ehkä ei auta muu kuin vain purra alahuulta siihen saakka että tekee seuraavan kerran jotain ja sitten vaan sanoa suoraan mutta nätisti, että ei tuo nyt oikein sopivaa kyllä ole.
 

Similar threads

V
Viestiä
7
Luettu
530
K
M
Viestiä
2
Luettu
1K
A
S
Viestiä
61
Luettu
6K
V

Yhteistyössä