Muutto yksin USA:han - huono äiti

[ei ei]

[QUOTE="vieras";27878630]Kukaan ei pidä sitä vaihtoehtoa yhtään huonona, että lapset tulisivat äidin mukaan ja olisivat erossa isästä 5 kuukautta. Ei edes siinä tapauksessa, että äidillä ei ole aikaa olla lasten kanssa vaan he joutuisivat viettämään päivänsä vieraan hoitajan kanssa vieraassa ympäristössä ja vieraassa maassa. Voi luoja, ei voi käsittää tätä joidenkin äitikeskeistä ajatusmaailmaa.[/QUOTE]

mistä niin päättelet?

 

[Morrigan]

mistä niin päättelet?

Mina paattelen nain ihan kokemuksesta...
Tosin minultahan ei mitaan kysytty.

 

[---]

[QUOTE="vieras";27878630]Kukaan ei pidä sitä vaihtoehtoa yhtään huonona, että lapset tulisivat äidin mukaan ja olisivat erossa isästä 5 kuukautta. Ei edes siinä tapauksessa, että äidillä ei ole aikaa olla lasten kanssa vaan he joutuisivat viettämään päivänsä vieraan hoitajan kanssa vieraassa ympäristössä ja vieraassa maassa. Voi luoja, ei voi käsittää tätä joidenkin äitikeskeistä ajatusmaailmaa.[/QUOTE]

Minä ainakin pidän sitä todella huonona vaihtoehtona. Kahta huonompi vaihtoehto se on, jos se tuntematon hoitaja palkataan täältä Suomesta käsin. On nimittäin tuolla mantereella aika taiteenlaji löytää hyvä hoitaja.

 

["vieras"]

Liian pitkä aika. 3- vuotias on todella pieni vielä. Eikä 5- vuotiaskaan iso ole. Etkö sinä voi tulla puolessa välissä viiden kuukauden rupeamaa esim. viikoksi Suomeen käymään? Sellaiset ovat järjestelykysymyksiä.

 

["vieras"]

mistä niin päättelet?

Luin ylläolevat viestit, joista hyvin moni kuulosti olevan tätä mieltä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878654]Liian pitkä aika. 3- vuotias on todella pieni vielä. Eikä 5- vuotiaskaan iso ole. Etkö sinä voi tulla puolessa välissä viiden kuukauden rupeamaa esim. viikoksi Suomeen käymään? Sellaiset ovat järjestelykysymyksiä.[/QUOTE]

Ja entä jos työnantaja sanoo, että ei onnistu. Et mitenkään voi saada viikkoa tai edes muutamaa päivää vapaaksi. Järjestelykysymys?

 

[---]

[QUOTE="vieras";27878636]Lapset saattavat omaksua uuden kielen muutamassa viikossa. Ja tuskin äiti tekee töitä 24/7, eihän kukaan sellaisia päiviä tee? Lasten turvallisuudentunteen kannalta ilman muuta olisi järkevämpää olla siellä missä äitikin, jos ei heti, niin ainakin reilun kuukauden tai kahden päästä. Sekin olisi jo iäisyys noin pienille lapsille. Varmasti pärjäävät isänsä kanssa, mutta hei oikeasti- eikö äiti merkitse teidän mielestänne 3 ja 5 vuotiaille mitään? Meillä ainakin lapset seuraisivat äidin mukana, jos elämäntilanne vaihtelee tai vaihtelisi. Toki isä on yhtä tärkeä, mutta 3-vuotiaan psyyke ei millään pysty ymmärtämään miksi äiti katoaa kokonaan kuviosta noin pitkäksi ajaksi(ja aikaahan tuon ikäinen ei ymmärrä..)
Voi kun käy sääliksi pieniä... Miksi et palkkaa suomesta au-pairia mukaan?
EIkö todella ole muita vaihtoehtoja?[/QUOTE]

Minä taas väitän, että juuri lasten turvallisuudentunteen kannalta olisi ilman muuta järkevämpää antaa heidän olla omassa kodissaan, omassa hoitopaikassaan, oman säännöllistä työtä tekevän vanhempansa kanssa. Itsehän tuossa yllä myönnät, että isä on yhtä tärkeä. Ja hänellä on tässä tapauksessa paremmat puitteet pitää lapsista huolta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878630]Kukaan ei pidä sitä vaihtoehtoa yhtään huonona, että lapset tulisivat äidin mukaan ja olisivat erossa isästä 5 kuukautta. Ei edes siinä tapauksessa, että äidillä ei ole aikaa olla lasten kanssa vaan he joutuisivat viettämään päivänsä vieraan hoitajan kanssa vieraassa ympäristössä ja vieraassa maassa. Voi luoja, ei voi käsittää tätä joidenkin äitikeskeistä ajatusmaailmaa.[/QUOTE]

Normaalitilanteessa lapsi on noin pienenä enemmän kiintynyt äitiinsä, ellei sitten ole ollut niin että isä olisi hoitanut koko ajan lapsia enemmän kuin äiti. Mutta niin tuskin esimerkkiperheessä on, aika harvinaista ylipäätänsä. Ja ei kyllä äitiä korvaa mikään, ei edes isä, kun lapsi on esim 3-vuotias. Ja tämä ei liity tasa-arvoon mitenkään, vaan yksinkertaisesi biologiaan.

Lapset kestävät mitä muutoksia vain, kunhan se tärkeä vanhempi/vanhemmat on tukemassa ja rakastamassa. Maan vaihtaminen, eri kieli ym eivät ole lapselle yhtään mikään rankka asia, jos ympärillä on turvaa tuova arki, eli vanhempi/vanhemmat joka välittää lapsesta. Äiti olisi kuitenkin turvaa luomassa uudessa ympäristössä. Ja ainakin yöt kotona, eikö?

Luuletko oikeasti että 3 tai 5-vuotias kärsii enemmän vieraasta maasta tai vieraasta hoitajasta, kuin siitä että joutuu 5kk ikävöimään äitiään??
Kyllä joillain on todellisuudentaju pahasti hukassa!

 

[Endless Sacrifice]

Mun mielestä teidän ratkaisu kuulostaa oikein hyvältä.

Ja kun muuttaa toiseen maahan niin siihen asunnon kuntoon laittamiseen menee kyllä aikaa. Muuttokuormalla kestää 4-8 viikkoa, ja lähteekö se tässä tapauksessa vaimon kanssa samoihin aikoihin jolloin isä ja lapset jäis leiriolosuhteisiin vai miten.

USA:han muuttaessa menee 2-4 viikkoa että tieto maahan tulosta siirtyy eteenpäin, sitten voi mennä hakemaan sosiaaliturvatunnusta, sitten kun sen on saanut voi hakea paikallista ajokorttia, ja ajokortin tarvitsee että voi ostaa auton, ja auto on välttämätön... Tämän siis tekee ensin se kenen nimissä on viisumi, puoliso sitten tekee samat hakemukset pari viikkoa myöhemmin. Bryrokratia on todella kankeata ja hidasta.

 

[Morrigan]

Eli olen yha (valitettavasti) oikeassa ihan yleisella tasolla: isilla ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia, seksistinen yhteiskunta ei voi luottaa isan/miehen pystyvan huolehtimaan lapsista. Loukkaavaa!!

Sen enempaa en ota kantaa ap:n tilanteeseen, kunhan vain totean, etta kukin vanhempi varmasti pyrkii tekeman ratkaisun lastensa parhaaksi.

 

["hmm"]

Minusta tämä on ihan perheestä kiinni. Itselleni olisi ollut kauhea juttu lapsena, jos äitistä olisin noin kauan erossa ollut. Isäni oli reissutyössä, joten ei osallistunut arkeen niin paljon. Omalle lapselleni se taas olisi ihan sama kumman kanssa 5 kuukautta viettäisi, koska osallistutaan lapsen hoitoon aivan yhtä paljon. Isänsä kanssa on ehkä jopa enemmän, koska minulla epäsäännöllisempi työaika.

 

["vieras"]

Tosi surullista että työt menee lasten edelle. :/

 

[---]

[QUOTE="vieras";27878664]Normaalitilanteessa lapsi on noin pienenä enemmän kiintynyt äitiinsä, ellei sitten ole ollut niin että isä olisi hoitanut koko ajan lapsia enemmän kuin äiti. Mutta niin tuskin esimerkkiperheessä on, aika harvinaista ylipäätänsä. Ja ei kyllä äitiä korvaa mikään, ei edes isä, kun lapsi on esim 3-vuotias. Ja tämä ei liity tasa-arvoon mitenkään, vaan yksinkertaisesi biologiaan.

Lapset kestävät mitä muutoksia vain, kunhan se tärkeä vanhempi/vanhemmat on tukemassa ja rakastamassa. Maan vaihtaminen, eri kieli ym eivät ole lapselle yhtään mikään rankka asia, jos ympärillä on turvaa tuova arki, eli vanhempi/vanhemmat joka välittää lapsesta. Äiti olisi kuitenkin turvaa luomassa uudessa ympäristössä. Ja ainakin yöt kotona, eikö?

Luuletko oikeasti että 3 tai 5-vuotias kärsii enemmän vieraasta maasta tai vieraasta hoitajasta, kuin siitä että joutuu 5kk ikävöimään äitiään??
Kyllä joillain on todellisuudentaju pahasti hukassa![/QUOTE]

Jos äiti itse tietää jo etukäteen, että hänellä ei ensimmäisinä kuukausina tule olemaan juurikaan aikaa olla äiti, meillä on kaksi vaihtoehtoa.

A) Lapset ikävöivät äitiään 5 kk kotonaan isän luona.
B) Lapset ikävöivät äitiään ja isäänsä 5 kk vieraassa maassa vierasta kieltä puhuvan hoitajan kanssa.

Ei 3-vuotias ymmärrä, miksi hän näkee äitiään vain vilaukselta aamuin illoin jos silloinkaan. Jenkkiläinen työelämä on oikeasti aika toisenlaista kuin suomalainen.

 

[---]

[QUOTE="vieras";27878679]Tosi surullista että työt menee lasten edelle. :/[/QUOTE]

Onneksi tällä palstalla on paljon ihmisiä, joilla ei ole vaaraa käydä niin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878664]Normaalitilanteessa lapsi on noin pienenä enemmän kiintynyt äitiinsä, ellei sitten ole ollut niin että isä olisi hoitanut koko ajan lapsia enemmän kuin äiti. Mutta niin tuskin esimerkkiperheessä on, aika harvinaista ylipäätänsä. Ja ei kyllä äitiä korvaa mikään, ei edes isä, kun lapsi on esim 3-vuotias. Ja tämä ei liity tasa-arvoon mitenkään, vaan yksinkertaisesi biologiaan.

Lapset kestävät mitä muutoksia vain, kunhan se tärkeä vanhempi/vanhemmat on tukemassa ja rakastamassa. Maan vaihtaminen, eri kieli ym eivät ole lapselle yhtään mikään rankka asia, jos ympärillä on turvaa tuova arki, eli vanhempi/vanhemmat joka välittää lapsesta. Äiti olisi kuitenkin turvaa luomassa uudessa ympäristössä. Ja ainakin yöt kotona, eikö?

Luuletko oikeasti että 3 tai 5-vuotias kärsii enemmän vieraasta maasta tai vieraasta hoitajasta, kuin siitä että joutuu 5kk ikävöimään äitiään??
Kyllä joillain on todellisuudentaju pahasti hukassa![/QUOTE]

Mitäköhän biologiaa sinä olet lukenut kun ainakaan tuossa mun tuntemassani biologiassa sen läheisen hoitajan sukupuolella ei ole mitään väliä 3-vuotiaalle, jota ei imetetä.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";27878676]Minusta tämä on ihan perheestä kiinni. Itselleni olisi ollut kauhea juttu lapsena, jos äitistä olisin noin kauan erossa ollut. Isäni oli reissutyössä, joten ei osallistunut arkeen niin paljon. Omalle lapselleni se taas olisi ihan sama kumman kanssa 5 kuukautta viettäisi, koska osallistutaan lapsen hoitoon aivan yhtä paljon. Isänsä kanssa on ehkä jopa enemmän, koska minulla epäsäännöllisempi työaika.[/QUOTE]

Voiko oikeasti 3-vuotiaalle olla ihan sama, kenen kanssa 5 kuukautta viettäisi?
Rohkenen epäillä.

Erotilanteissakin vasta muistaakseni 10 tai 12-vuotiaalla on oikeus päättää kumman kanssa haluaa asua, jos tulee riitatilanne lasten asumisesta. Sen nuorempi ei mitenkään voi osata ymmärtää saati sitten päättää mitä haluaa.
Miten oikeasti 3-vuotias voisi MI-TEN-KÄÄN ymmärtää että äiti lähti pois töiden takia?? En ikinä menisi riskeeraamaan lapsen perusturvallisuutta tällä tavalla. Täysin järjetöntä! Tämän päivän maailmassa asiat voi järjestää järkevämmin, niin ettei lapset siitä kärsi!! Mies voi vaikka jättää työnsä ja koko perhe lähteä yhdessä, jos mikään muu ei onnistu. Miten joku työtarjous voi olla tärkeämpää kuin omat 3 ja 5-vuotiaat lapset??????????

 

["vieras"]

Jenkkiläinen työelämä on oikeasti aika toisenlaista kuin suomalainen.

Ja tämän lisäksi äidillä tulee olemaan järkyttävä määrä paperitöitä ja muita käytännön hommia muuttoon liittyen, jotka pitää hoitaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878691]Voiko oikeasti 3-vuotiaalle olla ihan sama, kenen kanssa 5 kuukautta viettäisi?
Rohkenen epäillä.

Erotilanteissakin vasta muistaakseni 10 tai 12-vuotiaalla on oikeus päättää kumman kanssa haluaa asua, jos tulee riitatilanne lasten asumisesta. Sen nuorempi ei mitenkään voi osata ymmärtää saati sitten päättää mitä haluaa.
Miten oikeasti 3-vuotias voisi MI-TEN-KÄÄN ymmärtää että äiti lähti pois töiden takia?? En ikinä menisi riskeeraamaan lapsen perusturvallisuutta tällä tavalla. Täysin järjetöntä! Tämän päivän maailmassa asiat voi järjestää järkevämmin, niin ettei lapset siitä kärsi!! Mies voi vaikka jättää työnsä ja koko perhe lähteä yhdessä, jos mikään muu ei onnistu. Miten joku työtarjous voi olla tärkeämpää kuin omat 3 ja 5-vuotiaat lapset??????????[/QUOTE]

Ihan tosissaan selität, että 11-vuotias (se ikäraja milloin huoltajuuskiistoissa kuunnellaan lasta on 12) ei voi ymmärtää, että äiti muuttaa töiden takia?

 

[---]

[QUOTE="vieras";27878689]Mitäköhän biologiaa sinä olet lukenut kun ainakaan tuossa mun tuntemassani biologiassa sen läheisen hoitajan sukupuolella ei ole mitään väliä 3-vuotiaalle, jota ei imetetä.[/QUOTE]

Näinpä. Luulisi, että aloittaja olisi maininnut jos imettää kolmivuotiastaan.

 

["vieras"]

Jos äiti itse tietää jo etukäteen, että hänellä ei ensimmäisinä kuukausina tule olemaan juurikaan aikaa olla äiti, meillä on kaksi vaihtoehtoa.

A) Lapset ikävöivät äitiään 5 kk kotonaan isän luona.
B) Lapset ikävöivät äitiään ja isäänsä 5 kk vieraassa maassa vierasta kieltä puhuvan hoitajan kanssa.

Ei 3-vuotias ymmärrä, miksi hän näkee äitiään vain vilaukselta aamuin illoin jos silloinkaan. Jenkkiläinen työelämä on oikeasti aika toisenlaista kuin suomalainen.

On yleisesti tiedossa, että pienet lapset ikävöivät äitiään esim päiväkodissa ollessaan. Silti he kestävät sen ikävän, koska he TIETÄVÄT että äiti tulee hakemaan ja saavat nähdä äitinsä illalla.
ELi vaikka äidin hetket lasten kanssa uudessa maassa olisivat iltaisin lyhyempiä, silti tieto siitä että äiti on olemassa, tuo turvaa.
Mitä luulet että 5kk ikävöiminen aiheuttaa lapselle, joka ei ole edes LÄHES kouluikäinen??? Miten isä voi muka edesauttaa näitä pieniä, etteivät he ikävöisi?
Se on mahdotonta.

 

[Ulkomaankomennuksella...]

Ihmiset tekevät pitkää päivää (kun joku esitti, että ei kai kukaan 24/7 töitä tee).

Sun elämä, sun valinnat. Rankkoja päätöksiä joka tapauksessa. Teidän perhe, teidän asiat, sukulaiset varmasti keksivät nokan koputtamista vaikka mistä asioista, mutta ei kannata lotkauttaa korviaan ja valmasti olet parempi äiti kuin kukaan kotona olemiseen ja lasten hoitamiseen katkeroitunut mutsi, jolla ei ole työkuvioita mietittävänä.

 

[---]

[QUOTE="vieras";27878691]Voiko oikeasti 3-vuotiaalle olla ihan sama, kenen kanssa 5 kuukautta viettäisi?
Rohkenen epäillä.

Erotilanteissakin vasta muistaakseni 10 tai 12-vuotiaalla on oikeus päättää kumman kanssa haluaa asua, jos tulee riitatilanne lasten asumisesta. Sen nuorempi ei mitenkään voi osata ymmärtää saati sitten päättää mitä haluaa.
Miten oikeasti 3-vuotias voisi MI-TEN-KÄÄN ymmärtää että äiti lähti pois töiden takia?? En ikinä menisi riskeeraamaan lapsen perusturvallisuutta tällä tavalla. Täysin järjetöntä! Tämän päivän maailmassa asiat voi järjestää järkevämmin, niin ettei lapset siitä kärsi!! Mies voi vaikka jättää työnsä ja koko perhe lähteä yhdessä, jos mikään muu ei onnistu. Miten joku työtarjous voi olla tärkeämpää kuin omat 3 ja 5-vuotiaat lapset??????????[/QUOTE]

Kuten täällä on moneen kertaan sanottu, äiti nimenomaan ei voisi viettää aikaa lasten kanssa jos ottaisi heidät heti mukaan. Eikö se sinusta ole minkäänlainen riski perusturvallisuudelle?

 

[Morrigan]

[QUOTE="vieras";27878709]On yleisesti tiedossa, että pienet lapset ikävöivät äitiään esim päiväkodissa ollessaan. Silti he kestävät sen ikävän, koska he TIETÄVÄT että äiti tulee hakemaan ja saavat nähdä äitinsä illalla.
ELi vaikka äidin hetket lasten kanssa uudessa maassa olisivat iltaisin lyhyempiä, silti tieto siitä että äiti on olemassa, tuo turvaa.
Mitä luulet että 5kk ikävöiminen aiheuttaa lapselle, joka ei ole edes LÄHES kouluikäinen??? Miten isä voi muka edesauttaa näitä pieniä, etteivät he ikävöisi?
Se on mahdotonta.[/QUOTE]

Ja paivakodissa lapsi, joka on tottunut olemaan isan kanssa, ei ikavoi isaa, vain aitia? Isaa siis ei kukaan kaipaa, vaikka kumpikin vanhempi on yhta arvokas.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27878698]Ihan tosissaan selität, että 11-vuotias (se ikäraja milloin huoltajuuskiistoissa kuunnellaan lasta on 12) ei voi ymmärtää, että äiti muuttaa töiden takia? [/QUOTE]

No miksi sitten laki estää 11-vuotiaan päätökset?

Ja onko ap;n lapset edes lähellä 12 vuotta? Niin, eivät ole. Siksi annoin esimerkkinä 12-vuotiaan. Jokuhan senkin lain on määritellyt, miksiköhän?
Vai pitäisikö sinun mielestäsi 5-vuotiaan saada päättää missä ja kenen luona haluaa asua?

 

[---]

[QUOTE="vieras";27878709]On yleisesti tiedossa, että pienet lapset ikävöivät äitiään esim päiväkodissa ollessaan. Silti he kestävät sen ikävän, koska he TIETÄVÄT että äiti tulee hakemaan ja saavat nähdä äitinsä illalla.
ELi vaikka äidin hetket lasten kanssa uudessa maassa olisivat iltaisin lyhyempiä, silti tieto siitä että äiti on olemassa, tuo turvaa.
Mitä luulet että 5kk ikävöiminen aiheuttaa lapselle, joka ei ole edes LÄHES kouluikäinen??? Miten isä voi muka edesauttaa näitä pieniä, etteivät he ikävöisi?
Se on mahdotonta.[/QUOTE]

Ja äidin on vastavuoroisesti mahdotonta auttaa pieniä, etteivät nämä ikävöisi isäänsä. Varsinkin kun äiti ei ole edes paikalla.

Kolme- ja viisivuotiaat ovat ihan yhtä lailla kiintyneitä isään kuin äitiinkin, jos isä on yhtä lailla viettänyt heidän kanssaan aikaa. Oma lapseni oli imetysajan täysin kiinni äidissä, mutta jo kaksivuotiaana ihan isän poika.