Muutto yksin USA:han - huono äiti

["Vieras"]

Tässä ketjussa puhutaan AP:n tilanteesta ja AP on edelleenkin kertonut, että isä on ollut lasten elämässä enemmän läsnä. Ihmettelen suuresti, että edelleenkin äitiä pidetään jonain pyhänä instituutiona, ainoana oikeana vanhempana, kun siihen ei ole mitään perustetta puhtaasti biologisten syiden eli raskauden ja imetyksen jälkeen. Tähän pointtiin eivät ole nämä äidin arvostelijat vastanneet mitään.

Ajatelkaa asiaa edes joskus lapsen kannalta?

Vai oletteko te vänkääjät koskaan itse olleet lapsia? Uskallan väittää, että ylipuolella lapsista ÄITI on tärkeäpi kuin isä.
Miltä se lapsesta tuntuu, kun äiti häviää pitkäksi aikaa pois.

Ja entä kun lapsi isompana asioita kelatessaan huomaa, et ura onkin tärkempi kuin hän.

 

[ansarikukka]

[QUOTE="Vieras";27886792]Vai oletteko te vänkääjät koskaan itse olleet lapsia? Uskallan väittää, että ylipuolella lapsista ÄITI on tärkeäpi kuin isä.[/QUOTE]

Toistan sen nyt vielä kerran: AP:n tapauksessa isä on ollut enemmän läsnä lasten arjessa. Onko se niin mahdoton ajatus että joillekin lapsille isä voi olla se tärkeämpi, ihan oikea vanhempi?

 

["Vieras"]

Toistan sen nyt vielä kerran: AP:n tapauksessa isä on ollut enemmän läsnä lasten arjessa. Onko se niin mahdoton ajatus että joillekin lapsille isä voi olla se tärkeämpi, ihan oikea vanhempi?

No sitten.

Jos lähtökohta on noin, niin ihan vapaasti jatkakoon "äiti" eläämäänsä.. Lapset pärjää varmasti isänsä kanssa.

 

[JaanaKops]

Me ollaan oltu ulkomailla minun työn takia ja mies on onneksi pystynyt säätämään omat hommansa niin että on päästy matkaan koko porukka. Paitsi ennen lasta menin kerran yksin.

Tämän ketjun lukeneena olen kyllä onnellinen että ollaan yhdessä tuumin kasvatettu lapsi ajattelemaan että naiset ja miehet voivat kummatkin luoda uraa ja olla hyviä vanhempia.

 

[---]

[QUOTE="Vieras";27886859]No sitten.

Jos lähtökohta on noin, niin ihan vapaasti jatkakoon "äiti" eläämäänsä.. Lapset pärjää varmasti isänsä kanssa.[/QUOTE]

Varmasti he pärjäävät perheenä erinomaisesti. Kaksi vanhempaa, joista molemmilla on valmiudet pitää perheestä taloudellisesti huolta, jotka osaavat jakaa vastuuta tilanteiden mukaan, elää rikasta elämää ja miettiä valintatilanteissa ennen kaikkea lasten etua ja heidän arkensa jatkuvuutta.

Varsinkin tyttölasten tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että he saavat kotoa sellaisen mallin, että nainen(kin) voi käydä kouluja, menestyä ja toteuttaa itseään.

Voitko sinä sanoa, että teillä on asiat yhtä hyvin?

 

[Data]

[QUOTE="Vieras";27886792]Ajatelkaa asiaa edes joskus lapsen kannalta?

Vai oletteko te vänkääjät koskaan itse olleet lapsia? Uskallan väittää, että ylipuolella lapsista ÄITI on tärkeäpi kuin isä.
Miltä se lapsesta tuntuu, kun äiti häviää pitkäksi aikaa pois.

Ja entä kun lapsi isompana asioita kelatessaan huomaa, et ura onkin tärkempi kuin hän.[/QUOTE]

Ehkä olisi tärkeää, että jokaisessa perheessä myös isä olisi lapselle tärkeä. Ettei lapsi ajattele isona, että isälle ura meni lapsen yli. Pätee mielestäni molempiin vanhempiin.

 

["eppis"]

Ei ole todellista, että joku oikeasti ajattelee, että lasten paikka on ainoastaan siellä missä äiti ja että ap pistää työt perheen edelle. Niitä töitähän tehdään perheen vuoksi ja iso mahdollisuus äidille oniso mahdollisuus koko perheelle. Tuo on varmasti järkevin ratkaisu, että äiti lähtee ensin yksin jos isä kuitenkin jää vielä Suomeen. Yhtälailla lapsilla olisi ikävä isää siellä äidin kanssa ollessaan ja sen lisäksi vielä uusi maa, uusi koti, kieli, ympäristö, ei tuttuja jne. Toki tulee olemaan vaikeaa kaikille ja kaikilla tulee olemaan ikävä, mutta sen viiden kuukauden jälkeen perhe tod. näk. tulee viettämään aikaansa entistä tiiviimmin yhdessä. Eihän skypet sun muut sitä ikävää poista, mutta helpottaa kuitenkin. Itselleni tulisi olemaan äärimmäisen vaikeaa olla koko 5kk poissa, joten varmasti pyrkisimme tekemään vierailuja puolin ja toisin jos vaan suinkin mahdollista. Samoin uskoisin olevan jos perheestämme isä lähtisi pitkäksi aikaa esim. ulkomaan komennukselle.

Isä ja äiti ovat molemmat tasavertaisia vanhempia ja äidilläkin on oikeus luoda uraa.

 

["jep"]

En lukenut ihan koko ketjua, mutta eiköhän ap osaa itse arvioida lastensa kiintymyssuhteet äitiin vs. isään. Ei enää kolmivuotiaan kohdalla (jos on suomalaisittain imetetty sinne korkeintaan pairvuotiaaksi) äiti ole mitenkään biologiaan vedoten läheisempi. Varmaan tosiaan yli puolelle äiti on läheisempi vielä tuolloinkin, mutta johtuisikohan siitä, että isien poissaolevuutta ei edelleenkään kukaan paheksu, isien odotetaan viettävän enintään "laatuaikaa" eikä osallistuvan arkirumbaan, ja toisaalta äidit pelaavat isät ulos lapsenhoidosta jo vauvavaiheessa hämärillä pakkomielteillään ja moitteillaan siitä, ettei tuo edes lasta osaa pukea, kun ei punaista bodya ja sinisiä potkareita niinkun hei voi yhdistää. Jos ap:n perheessä asiat on ratkaistu tasa-arvoisemmin, isä on läheinen siinä missä äitikin.

Varmaan itselleni ihan itsekkäästi ajatellen 5 kk lapsista erossa olisi liikaa, ja jäinkin miettimään, että jos työtarjous tosiaan on rahallisestikin mahtava, voisiko mies irtisanomisajan puitteissa irtisanoutua, ja hoitaa lapsia jenkeissä kotona joitain kuukausia, kunnes saa sieltä töitä? Mutta tuo on varmaan mietitty ja mahdottomaksi todettu.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27886792]Ajatelkaa asiaa edes joskus lapsen kannalta?

Vai oletteko te vänkääjät koskaan itse olleet lapsia? Uskallan väittää, että ylipuolella lapsista ÄITI on tärkeäpi kuin isä.
Miltä se lapsesta tuntuu, kun äiti häviää pitkäksi aikaa pois.

Ja entä kun lapsi isompana asioita kelatessaan huomaa, et ura onkin tärkempi kuin hän.[/QUOTE]

Tätä mieltä minäkin olen! Eikä se tarkoita sitä, etteikö isä olisi YHTÄ HYVÄ HUOLTAJA, tai etteikö PÄRJÄISI lasten kanssa. Vaan yksinkertaisesti se, että miltä lapsista tuntuu olla ilman äitiä. Oudolta tuntuisi, jos lapsilla ei ole sellaista tunnesidettä äitiinsä, ettei tuo 5kk poissaolo tuntuisi pahalta. Varsinkin kun puhumme näin nuorista lapsista.

 

[niinatar]

[QUOTE="vieras";27888795]Tätä mieltä minäkin olen! Eikä se tarkoita sitä, etteikö isä olisi YHTÄ HYVÄ HUOLTAJA, tai etteikö PÄRJÄISI lasten kanssa. Vaan yksinkertaisesti se, että miltä lapsista tuntuu olla ilman äitiä. Oudolta tuntuisi, jos lapsilla ei ole sellaista tunnesidettä äitiinsä, ettei tuo 5kk poissaolo tuntuisi pahalta. Varsinkin kun puhumme näin nuorista lapsista.[/QUOTE]

no miltäs lapsista sitten tuntuis olla ilman isää??

 

[Hienoa!]

Kerran täällä vain eletään!!! Rohkea sinä olet kun yksin uskallat lähteä (ite en uskaltais..)!! Ja hyvin ajateltu lasten kannalta Veikkaan kuule että se on kateellisten panettelua jos haukkuvat sinua päätöksestänne!! Kade olen minäkin, mutta ei ole minulta pois jos joku saa elämässään noin hienon kokemuksen!

 

[Mieti vähän]

[QUOTE="Vieras";27886792]Ajatelkaa asiaa edes joskus lapsen kannalta?

Vai oletteko te vänkääjät koskaan itse olleet lapsia? Uskallan väittää, että ylipuolella lapsista ÄITI on tärkeäpi kuin isä.
Miltä se lapsesta tuntuu, kun äiti häviää pitkäksi aikaa pois.

Ja entä kun lapsi isompana asioita kelatessaan huomaa, et ura onkin tärkempi kuin hän.[/QUOTE]


SINÄKÖ olet joku sanomaan ettei ap ajattelisi lapsiaan?
Kyllä, olen minäkin ollut joskus lapsi. ISÄ oli minulle tärkeä. Isä leikki kanssani, leikkasi AINA varpaankynnet, antoi vitamiinitabletin ruuan kanssa, kantoi sänkyyn reppuselässä. Mitä muuta?

Ei. Ei tunnu alkuun lapsista kivalta. Mutta ei tunnu myöskään äidistä ja isästä. Mutta totuus on kuitenkin se, että äiti ei ole hylkäämässä lapsiaan (hui, jotkut tekee NIIN) eikä kuollut, eikä katoamassa maan pinnalta. Hän lähtee edeltä tekemään TÖITÄ ja luomaan perheellensä KODIN jotta heillä olisi hyvä olla.

Voitko tähdentää missä kohtaa kirjoitusta ap kertoi uran olevan tärkeämpi kuin perhe saatikka sitten lapset? Jos et osaa lukea niin mene takaisin kouluun.

 

["vieras"]

no miltäs lapsista sitten tuntuis olla ilman isää??

Aika moni suomalainen lapsi tuntuu pärjäävän oikein hyvin. Juuri luin että "joka vuosi noin 30 000 lasta kokee vanhempien eron, ja kaksi kolmasosaa menettää erossa kokonaan tai osittain toisen vanhemman. Yleensä isän."
Ote meidän perhe-lehdestä.

Aika harva äiti häviää kokonaan lapsen elämästä.
Niin että te kaikki isien puolustajat, tässä teille vähän mietittävää. Jos te olette hyvä isä, hyvä niin. Mutta selkeästi kaikki eivät ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="psykologi";27886680]Se laittaakin miettimään, että miksi näin? Kun lapset kumminkin ainoastaan 3 ja 5.[/QUOTE]

Minkä ihmeen takia tähän pitäisi olla joku erityinen syy? Jos äiti on enemmän hoitovastuussa on tämä hyvä ja normaali asia, jos taas isä on enemmän hoitovastuussa on tämä erikoinen ja epäilyttävä ratkaisu, johon täytyy löytyä joku erityinen syy.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27889947]Aika moni suomalainen lapsi tuntuu pärjäävän oikein hyvin. Juuri luin että "joka vuosi noin 30 000 lasta kokee vanhempien eron, ja kaksi kolmasosaa menettää erossa kokonaan tai osittain toisen vanhemman. Yleensä isän."
Ote meidän perhe-lehdestä.

Aika harva äiti häviää kokonaan lapsen elämästä.
Niin että te kaikki isien puolustajat, tässä teille vähän mietittävää. Jos te olette hyvä isä, hyvä niin. Mutta selkeästi kaikki eivät ole.[/QUOTE]

Ai että isän asemaa tasavertoisena vanhempana ei saisi puolustaa, koska tällä hetkellä isä ei ole tasavertoinen vanhempi?

Vähän sama kuin naisten tasa-arvoa ei saisi puolustaa, koska tällä hetkellä nainen ei ole tasa-arvoinen.

Se, että lapsi menettää erossa isän on hirveää ja jos isä tekee sen vapaaehtoisesti, ei mitenkään hyväksyttävää. Mutta tähän asiaan vaikuttaa niin kovasti juuri se, että yhteiskunnassa isät eivät ole tasavertoisia vanhempia. Isän on vaikea saada huoltajuutta, etenkin jos isä ei ole ollut lapsen elämässä tiiviisti mukana, koska äiti on ollut sitä mieltä, että äiti on tärkeämpi. Yksinhuoltajaisä voi kohdata monenlaisia ennakkoluuloja yhteiskunnassa, jolloin on luontevampaa, että lapset jäävät äidille.

 

[psykoterapeutti]

5 kk: erossaolo äidistä on jonkinlainen riski lapsille (varsinkin 3-vuotiaalle), mutta parempi lapsille on jäädä tuttuun ympäristöön Suomeen isän kanssa (joka on osallistunut lasten elämmän yhtä paljon tai enemmän kuin äiti) kuin lähteä äidin kanssa vieraaseen maahan uuden vieraskielisen hoitajan hoiviin. Kiintymyssuhteen kannalta 5 kk:n aikana on parempi tavata äitiä kuin ikävän pahentumisen pelossa olla tapaamatta ja muutenkin on hyvä pitää erossa ollessa aktiivisestri yhteyttä skypellä tms.

 

[zxc]

Isiä ei kyllä suuresti arvosteta tässä ketjussa :/

 

[Morrigan]

Isiä ei kyllä suuresti arvosteta tässä ketjussa :/

Ei lahtenyt kukaan kanssani barrikadeille vaatimaan miesten oikeuksia.
Menen sitten tupakalle...

 

[No ei]

[QUOTE="vieras";27878636]Lapset saattavat omaksua uuden kielen muutamassa viikossa. Ja tuskin äiti tekee töitä 24/7, eihän kukaan sellaisia päiviä tee? Lasten turvallisuudentunteen kannalta ilman muuta olisi järkevämpää olla siellä missä äitikin, jos ei heti, niin ainakin reilun kuukauden tai kahden päästä. Sekin olisi jo iäisyys noin pienille lapsille. Varmasti pärjäävät isänsä kanssa, mutta hei oikeasti- eikö äiti merkitse teidän mielestänne 3 ja 5 vuotiaille mitään? Meillä ainakin lapset seuraisivat äidin mukana, jos elämäntilanne vaihtelee tai vaihtelisi. Toki isä on yhtä tärkeä, mutta 3-vuotiaan psyyke ei millään pysty ymmärtämään miksi äiti katoaa kokonaan kuviosta noin pitkäksi ajaksi(ja aikaahan tuon ikäinen ei ymmärrä..)
Voi kun käy sääliksi pieniä... Miksi et palkkaa suomesta au-pairia mukaan?
EIkö todella ole muita vaihtoehtoja?[/QUOTE]

Jo on outoa logiikkaa. Viera hoitaja ja kieli jotenkin parempi kuin oma isä, kaverit ja koti? Ja kukaan, siis ei kukaan lapsi opi kieltä muutamassa viikossa tuo nyt taas on näitä " se on kuule meidän kirjani jo oppinut englantia vaikka ollaan kolme päivää oltu, kuulin kun sanoi että tuossa on haus" juttuja maallikoilta joilla ei lapsen kielen oppmisesta tiedon häivää. Uudessa kieliympäristössä oleminen vaatii lapselta paljon voimavaroja, ja todellakin tutun ja turvallisen aikuisen aikaa' ei minkään aupairin.

Ehdottomasti oikea, vaikkakin rankka ratkaisu. Tsemppiä!

 

["Pop"]

5 kk: erossaolo äidistä on jonkinlainen riski lapsille (varsinkin 3-vuotiaalle), mutta parempi lapsille on jäädä tuttuun ympäristöön Suomeen isän kanssa (joka on osallistunut lasten elämmän yhtä paljon tai enemmän kuin äiti) kuin lähteä äidin kanssa vieraaseen maahan uuden vieraskielisen hoitajan hoiviin. Kiintymyssuhteen kannalta 5 kk:n aikana on parempi tavata äitiä kuin ikävän pahentumisen pelossa olla tapaamatta ja muutenkin on hyvä pitää erossa ollessa aktiivisestri yhteyttä skypellä tms.

Näin, juuri näin.

 

["fakta"]

Ja sinustako on ok, etta isa lahtee Thaimaahan 5 kk:ksi, silla onhan lapsilla aiti? Jos isa on ollutkin se, joka on kotona arkea pyorittanyt joko yhta paljon tai jopa enemman, kuin aiti?

Ja se, etta sinusta on taysin verrattavissa lomailu ja tyonteko, on sinun mielipiteesi.
Ratkaisu taytyy aina tehda faktojen pohjalta, ne vaikuttavat siihen, onko tilanteessa A sama ratkaisu, kuin tilanteessa B oikein tai oikeutettu.

Ei isää voi äitiin verrata, vaikka hoitais lapset kokonaan.

 

[kjhghg]

Toistan sen nyt vielä kerran: AP:n tapauksessa isä on ollut enemmän läsnä lasten arjessa. Onko se niin mahdoton ajatus että joillekin lapsille isä voi olla se tärkeämpi, ihan oikea vanhempi?

Sellasta lasta ei ole vielä maailmaan syntynyt, jolle isä ois tärkeämpi kuin äiti.
Ihan turha tulla edes nillittämään nyt että "kyllä mulle on aina ollut isä tärkeämpi" tai "meillä isä on lapsille yhtä tärkeä kuin äiti" paskaa.

 

["vieras"]

no miltäs lapsista sitten tuntuis olla ilman isää??

Tässä maailmassa on miljoonia lapsia jotka ei ole kuunaan edes nähneetkään isäänsä, saati että kaipaisivat, vaikka olisivat.
Isätön lapsi on lapsi, äiditön lapsi on orpo ja onneton.

 

["vieras"]

No joo, yritän omaa onnellisuutta nöyristellä ja tulen TÄNNE kyselemään vain piiloleveilemään miten hyvin menee. Huhhuh!

 

[Morrigan]

[QUOTE="fakta";27891456]Ei isää voi äitiin verrata, vaikka hoitais lapset kokonaan.[/QUOTE]

Ei tarvitsekaan verrata, riittaa, etta rinnastaa.