Meillä oli paha kissaongelma aikoinaan. Naapurin kaksi kissaa kävivät jatkuvasti meidän patiolla tekemässä pahojaan. Toinen niistä kaivoi kukkaset juurineen ylös. Molemmat käyttivät takapihaamme vessanaan, ja mm. pojan rattaisiin ja tytön nukenvaunuihin kuseksittiin. Jos takaovi oli raollaan, niin kissat oli salamana meillä sisällä.
Puhuin kauniisti, puhuin vähemmän kauniisti, mutta koska naapuri oli idiootti niin ei puhe johtanut mihinkään. "No ei se niinku oo meiän vika et ne kissat tulee teidän pihal, ei me niit sinne päästetä mut ne tulee silti", jne, tuollaisia järkeviä lauseita heidän suustaan pääsi.
Ostettiin kissakarkoitesuihketta, laitettiin pippuria, sitruunapippuria, etikkaa, kaikkea mitä joku vaan keksi ehdottaa, mutta turhaan. Kissat oli aina meidän riesana.
Peloteltiin katit pois ja kasteltiin niitä vedellä, mutta ne tuli silti aina vain takaisin.
Isännöitsijän sijaisen totaalinen räjähtäminen sitten tehosi. Hän lupasi varustaa huoltomiehet haulikoilla jos kissat ei ala pysymään sisätiloissa tai ainakin toisten pihoilta pois. Sitten ne katit muuttivat maalle ja hyvä niin.
Mä tykkään kissoista, mutta rajansa kaikella...jos kaipaisin kissankarvoja sohvalleni, kissankusta lasteni tavaroihin ja kissanpaskaa kukkapenkkiini niin ottaisin OMAN kissan.