Mulla oli tuommoinen tuttu, hän on työkaverini isosisko ja me ollaan työkaverin kanssa myös ihan muutenkin kavereita. Ollaan tutustuttu noin 5 v sitten ja yhteys on säilynyt vaikkaollaan äitiyslomilla jne. Ja tämä sisko on tullut joskus mukaan teatteriin, syömään, kahvilaan ja tullut tutuksi. On nyttemmin pyytänyt työkaverilta numeroni ja soittanut melko usein, kunnes sanoin siitä.
Hän yrittää myös omia lastani lapsenlapseksi, eli kun sain lapsen vuosi sitten, hän puoliväkisin yritti ottaa vauvaa yökylään jo ekojen viikkojen aikana... En tietenkään antanut.
Olen myös sanonut suoraan että sitten kun annetaan vauvaa hoitoon, niin omat ja mieheni vanhemmat ovat etusijalla. Hän suuttui siitäkin. Ja on kertonut että otti työkaverini lapsen samalla tapaa hoitoon vauvana ja osaa kyllä hoitaa. Siinäkin kyllä tuli esiin epäilyttäviä asioita eli kertoi että karaisi vauvaa kun hänestä työkaverini eli hänen sisko ja miehensä liikaa paapoivat vauvaa... ei pidä ottaa lähelle jos itkee jne. Tämä lapsi on nyt jo 3 mutta mietin pitäiskö tuosta sanoa. Sanoin hänelle että ensinnäkin tämä toinen lapsi on sun sukulainen, siskonpoika, ja toiseksi musta tuo ei ole asiallista vauvanhoitoa.
Hänellä on siis 2 aikuista lasta itsellä, on noin 50 itse, ja haukkuu kun nämä eivät tajua tehdä hänelle lapsenlapsia...
Tämäkin yrittää tunkea kotiin, tosin meillä on ovet kiinni. Ja näen ovisilmästä kuka siellä on, enkä avaa. Hän asuu noin 20 km:n päässä. Olen sanonut suoraan, että ei kannata tulla kutsumatta ja ollaan paljon muualla kuin kotona (perhekahviloissa ja puistossa) eikä soittaa niin usein, kun en muista pitää puhelinta äänettömällä,ja lapsi herää soittoihin. Tästäkin haukkui mut, että kyllä yhden lapsen äidit on niin herkkiä ja omivat lapsiaan jne.
Muuta tietä ei ole kuin kova tie ja suoraan sanominen. Mulla harmittaa etten tiedä ottaisko tätä puheeksi ystäväni kanssa.
Tsemppiä ap:lle...