naimisiin ja lapsia vai erota

[Tosiasia.]

Uskokaa huviksenne, elämä yksin on huomattavasti mukavampaa kuin elämä epätyydyttävässä suhteessa, jossa jatkuvasti miettii että muunkinlaista voisi olla. Ero vaatii rohkeutta, mutta jos suhde ei tyydytä niin lopputulos on varmasti hyvä.

 

[yh.]

päättämätöntä! Kyllä ikämimmi sanoo, että jos lapsettomasta nuoresta naisesta tuntuu, että suhde ei anna mitään, ei siihen kannata jäädä. Paljon vaikeampaa on erota sen jälkeen, kun ne lapset tuli hommattua, sillä siihen jo valmiiksi kaluttu suhde päätyy. .

Mutta entä jos ne lapset on olemassa. Entä sellainen tilanne? Pitää kärvistää siinä kunnes kakarat täyttää 18v ja sitten voi lähteä. Siinähän on muksut saaneet hyvät läheisyysmallit vanhemmiltaan, hyvä jos enää pystyy edes samaan aikaan saunassa käymään. Suukot, halit, yhdessä nukkuminen ja kädestä pito kun oli asioita jotka tapahtui viimeksi vuonna 1996.... Ei kyllä, ei kulissiperhe-elämä ole mistään kotoisin!

 

[mani mani mani]

Minulla on samantapainen tilanne vaikka emme ole naimisiin menosta ja lapsista vielä puhuneetkaan - onneksi. Onneksi siksi, että en koe olevani valmis, ehkä olen väärän miehen kanssa. Olemme seurustelleet 4,5 puoli vuotta ja asuneet yhdessä vuoden.

Mies on kunnollinen, kantaa vastuunsa, olisi varmasti hyvä isä, ei mikään juoppo. Hän on kunnianhimoinen ja haluaa saavuttaa elämässä paljon. Hän tulee hyvin ihmisten kanssa toimeen ja menestyy muutenkin elämässä hyvin, pitää itsestään huolta jne. Mutta, sitten niitä syitä miksi mietin eroa on paljon. Minusta tuntuu ettei hän hirveästi välitä minusta ja siitä mikä minulle on tärkeää. Hän on niin keskittynyt omiin juttuihinsa, että tunnen jääväni hänen tärkeysjärjestyksessään autonkin jälkeen. Eilenkin huolsimme hänen autoaan koko päivän vaikka olimme olleet viikon erossa. Sitten hän haluaa seksiä ja menee asiaan ennen kuin edes halaa tai suutelee minua. Aktin jälkeen sitten taputtaa pari kertaa kuin olisin joku koira ja alkaa nukkua. Minä itken vieressä puoli yötä, tuntuu kuin olisin vain joku halpa huora ja vaikka mainitsin tuosta hänelle niin hän vain naurahti. Hän myös mittaili vyötäröäni etten vain ollut päässyt lihomaan jouluna.

Olen ollut muutaman vuoden todella ahdistunut ja ihan hukassa. En ole tiennyt yhtään mitä elämältä haluan vaan kuunnellut enemmänkin miestä mitä hän haluaa minun tekevän ja millainen olevan. Olen sitten epätoivoisesti yrittänyt tehdä asioita hänen mielikseen - onnistumatta siinä. Tänä syksynä masennuin todella ja menin hakemaan apua. Parissa kuukaudessa terapiassa olen saanut paljon ajattelemisen aihetta. Hoksasin, että ahdistukseni alkoi kun aloimme seurustelemaan. Tuntui, etten koskaan ollut tarpeeksi hyvä, kaunis ja fiksu hänelle. Itsetuntoni romahti täysin. Nyt mietin eroa koska olen yrittänyt tehdä kaikkeni suhteen eteen. Nyt on vähän kuin koeaika, jonka jälkeen päätän mitä teen suhteelle. Eroaminen pelottaa, mutta toisaalta voisin olla paljon onnellisempi yksin ja löytää joskus kumppanin joka rakastaa ja arvostaa minua ihan tällaisena.

jätä se urahaukka-dippainssi ja ota mikä muu vaan tilalle!

 

[no]

Ei sitten muuta kuin joukkoero päälle. Talvella se on luonnollistakin, kun mies voi olla lumiukkona kenenkään edes ihmettelemättä.

Vaikka kyllä se on miehenkin etu, jos eroatte. Seuraavalla kierroksella sitten voi opetella jo sietämään muitakin ominaisuuksia, mitä nyt ei hyväksyisikään

 

[no]

Ihan pakko vielä ihmetellä. Miten uskaltaa alkaa suhdetta tai perustaa perhettä, jos sen kestäminen on tunneviidakko ja miten siihen voi myöhemminkään luottaa? Kuka tässä kasvaa?

 

[ei savua ilman...]

Tuon renttu-jutun esille tuominen keskustelussa on sikäli hyvä, että moni nainen tarvitsee elämässään yhden renttusuhteen, jotta saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Moni nuori nainen jättää miehen, joka on ihan hyvä mies, mutta aika vain tekee tehtävänsä ja kumpikin osapuoli kyllästyy toisiinsa.

Kun nainen rakastuu mieheen, joka on yllättävä, romanttinen, ennalta arvaamaton ja ehkä jopa herkkä ja taiteellinen, niin nainen on korviaan myöten rakastunut. Moni renttu nimittäin on juuri sellainen. Kun intohimo vähän laantuu, niin kääntöpuolelta löytyykin ehkä alkoholismia, kyvyttömyyttä sietää tylsää arkea, jatkuvaa esilläolon tarvetta ja kahdeksasta neljään työtä. Pidemmän päälle ei ole mukava kuunnella aikuisen miehen humalaista itkua ja rakkauden tunnustuksia, kun hän kömpii baarista kotiin. Vielä vähemmän mukavaa on se, kun tili näyttää nollaa ja vessa haisee oksennukselle ja ripulipaskalle.

Tuollaisen renttusuhteen jälkeen sellainen tavallinen perusinssi kuulostaa unelmien mieheltä. Tunnollisuus, arjen sietäminen, väkivallattomuus, alkoholin kohtuullinen käyttö ja kiltisti kotitöissä auttaminen yms. asiat kuulostavatkin yhtäkkiä hyveiltä.

 

[ei yksi ihminen ole syypää]

Ompa sitten monta samanlaista tarinaa, melken kuin itsellä.

En ole vielä noin kyyninen silti, sillä luulenpa lasten hitsaavan parisuhdetta vielä, ja tuovan elämään monenmoista erilaista mukavaa kuin tähän mennessä. Olen nähnytkin vanhempia ja miehiä jotka vasta "puhkeavat kukkaan" lapsen saadessaan. Nämä kunnolliset tylsät miehet voivat useimmat olla vielä ns. sisäänpäinkääntyneitä (kuten olemme mielestäni myös me naiset eräässä mielessä).

Olen toisinaan ajatellut tuttavia joilla jo useita yhteisiä lapsia, että jollei heillä olisi tuota perhettä, olisivatko HE vielä kaksin yhdessä. Vastaus mielessäni on useimmin ei.
Alan itse kallistua sille puolelle, että kaksineläjät vain alkavat pikkuhiljaa salakalavasti nyppiä toista kun elämä junnaa samoilla raiteilla, tai sellaisilla joka ei tuo sen syvällisempää tyydytystä.

Vaikka hän on tylsä, on henkinen side kuitenkin lujasti olemassa, ja elämä nyt vain on tällaista..Ottaa aikansa.

 

[no]

Alan itse kallistua sille puolelle, että kaksineläjät vain alkavat pikkuhiljaa salakalavasti nyppiä toista kun elämä junnaa samoilla raiteilla, tai sellaisilla joka ei tuo sen syvällisempää tyydytystä.

Vaikka hän on tylsä, on henkinen side kuitenkin lujasti olemassa, ja elämä nyt vain on tällaista..Ottaa aikansa.

On muuten hyvin sanottu.

 

[myrkkysumakki]

Olen toisinaan ajatellut tuttavia joilla jo useita yhteisiä lapsia, että jollei heillä olisi tuota perhettä, olisivatko HE vielä kaksin yhdessä. Vastaus mielessäni on useimmin ei.

Miksi elämän lopullinen tavoite pitäisi olla roikkua yhdessä jonkun kanssa, jonka kanssa ei haluaisi roikkua? Mitä ihmeen hyvää on siinä, että onnistuu sitten lasten avulla roikkumaan vielä pidempään kuin ilman lapsia?

En ymmärrä. Minusta parisuhteessa eläminen ei ole mikään itseisarvo. Kuulostaa todella surkealta, että pitää hankkia erilaisia apuvälineitä - kuteh lapsia - jotta kestäisi elämäänsä toisen kanssa.

 

[no]

Mutta , mutta, joskus ne lapsetkin on hankittava.

Miehen kannalta paras aika hankkia lapsia on juuri naisen ollessa 35v, koska siinä iässä naiselle on hyvä keksiä jotakin tekemistä.
Jos mies sattuisi olemaan silloin 40+, niin hän olisi kypsä isäksi ja ylimääräiset menohalut ovat takana. Sitten naisen ollessa 42, olisi lapset tehtynä ja voisi rakastella ilman paineita ja nauttia elämästään. Kun sitten 50v olisi kypsä eroamaan, niin lapset olisivat tehtynä ja elämä olisi siltä osin kunnossa ja sitten voisi miettiä kenen kanssa ostaisi matkailuauton.

 

[myrkkysumakki]

Mutta , mutta, joskus ne lapsetkin on hankittava.

Miten niin? Miksi lapsia pitäisi välttämättä hankkia?

 

[no]

Mutta , mutta, joskus ne lapsetkin on hankittava.

Miten niin? Miksi lapsia pitäisi välttämättä hankkia?

Minä ainakin rakastan lapsiani ja tuntisin, että jäisin paljosta vaille, jos minulla ei olisi heitä.

 

[myrkkysumakki]

Mutta , mutta, joskus ne lapsetkin on hankittava.

Miten niin? Miksi lapsia pitäisi välttämättä hankkia?

Minä ainakin rakastan lapsiani ja tuntisin, että jäisin paljosta vaille, jos minulla ei olisi heitä.

Jos olisin kysynyt sinulta samaa koskien auton hankkimista, olisit vastannut samalla syyllä.

Onko siinä sinusta mitään ajattelemisen aiheutta?

 

[no]

Mutta , mutta, joskus ne lapsetkin on hankittava.

Miten niin? Miksi lapsia pitäisi välttämättä hankkia?

Minä ainakin rakastan lapsiani ja tuntisin, että jäisin paljosta vaille, jos minulla ei olisi heitä.

Jos olisin kysynyt sinulta samaa koskien auton hankkimista, olisit vastannut samalla syyllä.

Onko siinä sinusta mitään ajattelemisen aiheutta?

Aivan oikein; olisi vaikea kulkea, mutta minä en kuulu siihen joukkoon jolla on tunteita autoaan kohtaan, se on ruostuva rahakasa.

 

[Vapaa tyyli]

Kaikkien ei ole tarkoitus hankkia lapsia, eikä kaikki edes sovi vanhemmiksi. Pitäisi jo luopua siitä vanhasta kaavasta, että pitää olla avioliito ja kaksi lasta, jotta olisi kunnollinen yhteiskunnan jäsen. Suomessakin joudutaan ottamaan tuhansia lapsia huostaan , kun vanhemmat eivät olekaan kykeneviä vanhemmuuteen. Rakkaus ei ole velvollisuus, vaan vapaus.

 

[aivan!]

Kaikkien ei ole tarkoitus hankkia lapsia, eikä kaikki edes sovi vanhemmiksi. Pitäisi jo luopua siitä vanhasta kaavasta, että pitää olla avioliito ja kaksi lasta, jotta olisi kunnollinen yhteiskunnan jäsen. Suomessakin joudutaan ottamaan tuhansia lapsia huostaan , kun vanhemmat eivät olekaan kykeneviä vanhemmuuteen. Rakkaus ei ole velvollisuus, vaan vapaus.

Eikä edes tuhansia, vaan kymmeniä tuhansia.. Kannattaa todellakin ennemmin korostaa, että kaikista ei ole vanhemmiksi, kuin lähteä siitä oletuksesta että kaikkien olisi tehtävä lapsia.

Itse lasten kanssa työskentelevänä olen sitä mieltä, että vanhemmilla on kova tarve tuottaa jälkeläisiä, joita eivät viime kädessä jaksa kuitenkaan hoitaa kunnolla.

 

[hitsaajan vaimo, onnellinen.]

Tuon renttu-jutun esille tuominen keskustelussa on sikäli hyvä, että moni nainen tarvitsee elämässään yhden renttusuhteen, jotta saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Moni nuori nainen jättää miehen, joka on ihan hyvä mies, mutta aika vain tekee tehtävänsä ja kumpikin osapuoli kyllästyy toisiinsa.

Kun nainen rakastuu mieheen, joka on yllättävä, romanttinen, ennalta arvaamaton ja ehkä jopa herkkä ja taiteellinen, niin nainen on korviaan myöten rakastunut. Moni renttu nimittäin on juuri sellainen. Kun intohimo vähän laantuu, niin kääntöpuolelta löytyykin ehkä alkoholismia, kyvyttömyyttä sietää tylsää arkea, jatkuvaa esilläolon tarvetta ja kahdeksasta neljään työtä. Pidemmän päälle ei ole mukava kuunnella aikuisen miehen humalaista itkua ja rakkauden tunnustuksia, kun hän kömpii baarista kotiin. Vielä vähemmän mukavaa on se, kun tili näyttää nollaa ja vessa haisee oksennukselle ja ripulipaskalle.

Tuollaisen renttusuhteen jälkeen sellainen tavallinen perusinssi kuulostaa unelmien mieheltä. Tunnollisuus, arjen sietäminen, väkivallattomuus, alkoholin kohtuullinen käyttö ja kiltisti kotitöissä auttaminen yms. asiat kuulostavatkin yhtäkkiä hyveiltä.

Noi ripulipaskat ja muut on ihan toden totta. Siitä on romanttisuus ja taiteellisuus kaukana!

Mitä tarkoitit tuolla kahdeksasta neljään työtä, eikös se ole hyvä jos mies on säännöllisessä päivätyössä, sitä en ymmärtänyt, mutta muuten olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Eräs entiseni oli nimittäin juuri tuollainen, helppo ihastua, ja jätin edellisen kunnon mieheni, ja otin tuon ördääjän... sitä iloa ei kauaa kestänyt, nimittäin jos sellaisen kanssa alat elämään, saat siitä melkoisen hoidettavan, kun ikää tulee ja alkoholismi pahenee. Jos nimittäin miehen sisuskalut kestää, ja joillain kestää.

Muuten, on niitä muitakin vaihtoehtoja kun insinöörit.

 

[Entinen DI:n morsian]

Tuollaisen renttusuhteen jälkeen sellainen tavallinen perusinssi kuulostaa unelmien mieheltä. Tunnollisuus, arjen sietäminen, väkivallattomuus, alkoholin kohtuullinen käyttö ja kiltisti kotitöissä auttaminen yms. asiat kuulostavatkin yhtäkkiä hyveiltä.

Ei rentuille, mutta tuohon sanon: ei inssi tarkoita samaa kun kunnollinen perheenisä. Okei, jotkut ovat sellaisia nettinyhveröitä jotka ei rieku missään, (kiinnostaako ne sitten naisia, on eri juttu, mutta saa niistä hyvätuloisen elättäjän lapsilleen) mutta kyllä monet niistä normaaleimmista bailaa viikonloput, oli perhettä eli ei. Vaimo saa olla kotona lasten kanssa kun inssi painelee pitkin maita ja mantuja. Ja niitä "työmatkoja" tulee kanssa harva se vkl. Palkka on iso mutta niin on kulutkin.. ennemmin joku tavallinen vaikkapa putkimies.

 

[myrkkysumakki]

"miksi naiset rakastuvat aina renttuihin?"

Joillekin "renttu" vaikuttaa olevan synonyymi "juopolle". En kuitenkaan usko, että rentulla tarkoitetaan tuossa alkuperäisessä yhteydessä sitä, vaan jonkinlaista rennosti asioihin suhtautuvaa miestä erotuksena tiukkapipo dippainssille.

Komppaan edellistä siinä, että maailmassa on muitakin kuin juppoja ja dippainssejä. Esimerkiksi niitä ihania renttuja, joiden kanssa elämä on värikästä, hauskaa ja yllättävää. Selvinkinpäin.

 

[Ajatusten aatelia...]

Alan itse kallistua sille puolelle, että kaksineläjät vain alkavat pikkuhiljaa salakalavasti nyppiä toista kun elämä junnaa samoilla raiteilla, tai sellaisilla joka ei tuo sen syvällisempää tyydytystä.

.

Tuo on sun mielipide, ja joillain lapsettomilla asiat onkin varmasti noin. Se on kuitenkin pariskunnasta itsestään kiinni, junnaako elämä samaa rataa. Jos on omia ja yhteisiä menoja, harrastuksia, kavereita, työ, opiskelut jne jne, niin ei taatusti rullaa samaa rataa. Toki jokaisella meistä on arkensa, ei elämä ole pelkkää juhlaa. Mutta väittäisin että meillä lapsettomilla sitä "juhlaa" on enempi ja vaihtelua, kuin lapsiperheillä. Siitä yksinkertaisesta syystä että velvollisuuksia ei ole niin paljoa. Toki meiltä jää se "lapsiperheen ihanuus" omalta kohdaltamme kokematta, mutta jos ei sitä kokemusta itse halua, niin emme menetä mitään. Ystäväperheissä, joilla on lapsia, saamme lapsikiintiötä täytettyä, ja sitten pääsee taas rauhaan omaan kotiin ja omien puuhien pariin.

Hyvää uutta vuotta kaikille, mutta elämän sisältö lähtee itsestä. Kun olet sinut itsesi kanssa, se helpottaa paljon.

 

[Kuinkahan se on]

Mutta , mutta, joskus ne lapsetkin on hankittava.

Miten niin? Miksi lapsia pitäisi välttämättä hankkia?

Minä ainakin rakastan lapsiani ja tuntisin, että jäisin paljosta vaille, jos minulla ei olisi heitä.

Hih, ja sitten meitä lapsettomia syytetään itsekkäiksi!

 

[muija 40v]

"miksi naiset rakastuvat aina renttuihin?"

Joillekin "renttu" vaikuttaa olevan synonyymi "juopolle". En kuitenkaan usko, että rentulla tarkoitetaan tuossa alkuperäisessä yhteydessä sitä, vaan jonkinlaista rennosti asioihin suhtautuvaa miestä erotuksena tiukkapipo dippainssille.

Komppaan edellistä siinä, että maailmassa on muitakin kuin juppoja ja dippainssejä. Esimerkiksi niitä ihania renttuja, joiden kanssa elämä on värikästä, hauskaa ja yllättävää. Selvinkinpäin.

Miten muuten määritellään ihana ja sopiva renttu? Kertokaa, ja entä mistä niitä löytyy, en ole tähän ikään mennessä vielä löytänyt. Joistain olen luullut mutta todennut ikäväkseni että juoppoja on.Juoppoja muuten niissä dippainsseissä on yhtä lailla kun pitkätukissakin.

 

[myrkkysumakki]

Miten muuten määritellään ihana ja sopiva renttu? Kertokaa, ja entä mistä niitä löytyy, en ole tähän ikään mennessä vielä löytänyt. Joistain olen luullut mutta todennut ikäväkseni että juoppoja on.Juoppoja muuten niissä dippainsseissä on yhtä lailla kun pitkätukissakin.

Minä löysin ihan työpaikalta.

 

[Logiikka väärinpäin]

Olen toisinaan ajatellut tuttavia joilla jo useita yhteisiä lapsia, että jollei heillä olisi tuota perhettä, olisivatko HE vielä kaksin yhdessä. Vastaus mielessäni on useimmin ei.
Alan itse kallistua sille puolelle, että kaksineläjät vain alkavat pikkuhiljaa salakalavasti nyppiä toista kun elämä junnaa samoilla raiteilla, tai sellaisilla joka ei tuo sen syvällisempää tyydytystä.

Nimenomaan. Monet eivät olisi yhdessä ilman lapsia. He ovat yhdessä vain koska haluavat antaa lapsille ehjän kodin. Ilman lapsia olisivat lähteneet etsimään onnellista suhdetta. Sen sijaan elävät nyt tunneköyhässä suhteessa joka ei tuo mitään tyydytystä. Haluatko itse elää niin?

On myös naiivia kuvitella ettei lapsiperheessä kukaan nypi ketään. Kyllä nyppii ja vähintään tuplasti enemmän kuin kaksineläjillä kun väsymys painaa koko ajan päälle ja yhteistä aikaa ei ole. Voit vapaasti yrittää löytää lapsiperheen jonka vanhemmat sanovat että lapset tekivät huonosta suhteesta hyvän. Et tule löytämään. Sen sijaan löydät varmasti monia pareja jotka sanovat että hyväkin suhde joutui todelliseen koetukseen lapsen myötä.

Ja jos jossain niin lapsiperheessä elämä junnaa samalla raiteella. Ei ole enää spontaaneja viikonloppulomia, romanttisia ravintolaillallisia, ei edes spontaania seksiä. Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla (ja niin ehdottomasti pitääkin). Jos suhteessa ei ole tyydytystä ennen lapsia niin voit olla aivan varma etteivät lapset sitä siihen tuo.

Mutta kirjoituksesi oli oiva esimerkki siitä miten naisella on taipumus kuvitella että joku ulkopuolinen voisi korjata viallisen suhteen ja vieläpä vierittää lapsen niskoille tuon vastuun. Enpä haluaisi olla lapsi joka syntymässään saa tuon tehtävän. Sekä miehet että naiset voivat kyllä kehittyä lapsen syntymän jälkeen huikeasti - vanhempana. Puolisoina eivät varmasti.

 

[Hmmm...]

Veikkaanpa että harva nainen etsii täydellistä miestä tai odottaa miehen olevan täydellinen. Suurin osa naisista kaiketi etsii epätäydellistä miestä jonka kanssa voisi kokea täydellisen henkisen yhteyden ja saada tunteen siitä että vaikka toinen olisi miten viallinen tahansa niin yhdessä halutaan jatkaa. Nuo ap:ta ärsyttävät viat ovat vain seurausta siitä että elää väärän ihmisen kanssa. Varsinaisesti mitään suuria ongelmia ei ole, mutta jotain puuttuu jolloin tyytymättömyyden tunnetta pitää perustella jollain konkreettisilla syillä.