naimisiin ja lapsia vai erota

[ei yksi ihminen ole syypää]

Vai tulisiko tästä suhteesta kuitenkin lähes täydellinen jos vaan jaksaisi panostaa.

Haluaisin muistuttaa joitakin tästäkin ap:n otteesta.

Että itsekin tiedostaa että suhteessa olisi kehittämisenvaraa, mikäli itseänsä ottaisi niskasta kiinni.

En minä ainakaan enää tässä 30+ iässä odota että joku ulkopuolinen (mies) tulisi ja tekisi elämästäni jotain kuvitteellista.

 

[no]

Vai tulisiko tästä suhteesta kuitenkin lähes täydellinen jos vaan jaksaisi panostaa.

Haluaisin muistuttaa joitakin tästäkin ap:n otteesta.

Että itsekin tiedostaa että suhteessa olisi kehittämisenvaraa, mikäli itseänsä ottaisi niskasta kiinni.

En minä ainakaan enää tässä 30+ iässä odota että joku ulkopuolinen (mies) tulisi ja tekisi elämästäni jotain kuvitteellista.

Todella hyvä kannanotto, siis erittäin hyvä ja aikuinen.....

 

[ammattikasvattaja]

Olen toisinaan ajatellut tuttavia joilla jo useita yhteisiä lapsia, että jollei heillä olisi tuota perhettä, olisivatko HE vielä kaksin yhdessä. Vastaus mielessäni on useimmin ei.
Alan itse kallistua sille puolelle, että kaksineläjät vain alkavat pikkuhiljaa salakalavasti nyppiä toista kun elämä junnaa samoilla raiteilla, tai sellaisilla joka ei tuo sen syvällisempää tyydytystä.

Nimenomaan. Monet eivät olisi yhdessä ilman lapsia. He ovat yhdessä vain koska haluavat antaa lapsille ehjän kodin. Ilman lapsia olisivat lähteneet etsimään onnellista suhdetta. Sen sijaan elävät nyt tunneköyhässä suhteessa joka ei tuo mitään tyydytystä. Haluatko itse elää niin?

On myös naiivia kuvitella ettei lapsiperheessä kukaan nypi ketään. Kyllä nyppii ja vähintään tuplasti enemmän kuin kaksineläjillä kun väsymys painaa koko ajan päälle ja yhteistä aikaa ei ole. Voit vapaasti yrittää löytää lapsiperheen jonka vanhemmat sanovat että lapset tekivät huonosta suhteesta hyvän. Et tule löytämään. Sen sijaan löydät varmasti monia pareja jotka sanovat että hyväkin suhde joutui todelliseen koetukseen lapsen myötä.

Ja jos jossain niin lapsiperheessä elämä junnaa samalla raiteella. Ei ole enää spontaaneja viikonloppulomia, romanttisia ravintolaillallisia, ei edes spontaania seksiä. Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla (ja niin ehdottomasti pitääkin). Jos suhteessa ei ole tyydytystä ennen lapsia niin voit olla aivan varma etteivät lapset sitä siihen tuo.

Mutta kirjoituksesi oli oiva esimerkki siitä miten naisella on taipumus kuvitella että joku ulkopuolinen voisi korjata viallisen suhteen ja vieläpä vierittää lapsen niskoille tuon vastuun. Enpä haluaisi olla lapsi joka syntymässään saa tuon tehtävän. Sekä miehet että naiset voivat kyllä kehittyä lapsen syntymän jälkeen huikeasti - vanhempana. Puolisoina eivät varmasti.

Muuten samaa mieltä mutta tuo särähti että "kaikki tapahtuu lasten ehdoilla".Ei kyllä saa tapahtua, tai jos näin käy, niin sillä kasvatetaan ja aikaansaadaan pikkuhitlereitä ja tyranneja joista tulee ongelmia isompanakin.

 

[no]

Muuten samaa mieltä mutta tuo särähti että "kaikki tapahtuu lasten ehdoilla".Ei kyllä saa tapahtua, tai jos näin käy, niin sillä kasvatetaan ja aikaansaadaan pikkuhitlereitä ja tyranneja joista tulee ongelmia isompanakin.

Ei kai tuollaista vaaraa ole, jos on useampi lapsi. Minusta ajatus perheestä lapsen ehdoilla on kyllä hyvä, mutta ei kai se tarkoita , että lapsi olisi johtaja.

 

[eräs peräs]

Muuten samaa mieltä mutta tuo särähti että "kaikki tapahtuu lasten ehdoilla".Ei kyllä saa tapahtua, tai jos näin käy, niin sillä kasvatetaan ja aikaansaadaan pikkuhitlereitä ja tyranneja joista tulee ongelmia isompanakin.

Ei kai tuollaista vaaraa ole, jos on useampi lapsi. Minusta ajatus perheestä lapsen ehdoilla on kyllä hyvä, mutta ei kai se tarkoita , että lapsi olisi johtaja.

Heh. Onpa naivi ajatus, että monilapsisissa perheissä lapset eivät olisi tyranneja.

 

[neiti b]

Muuten samaa mieltä mutta tuo särähti että "kaikki tapahtuu lasten ehdoilla".Ei kyllä saa tapahtua, tai jos näin käy, niin sillä kasvatetaan ja aikaansaadaan pikkuhitlereitä ja tyranneja joista tulee ongelmia isompanakin.

Ei kai tuollaista vaaraa ole, jos on useampi lapsi. Minusta ajatus perheestä lapsen ehdoilla on kyllä hyvä, mutta ei kai se tarkoita , että lapsi olisi johtaja.

Jotain kertoo jo sekin tapa, kun lasten nimet laitetaan ensimmäisiksi joulukorteissakin.. huh. Mitä minä tiedän, niin juuri niissä perheissä kakarat tyrannisoi koko perhettä!

 

[miksi vaihtaa hyvää]

Ap mies kuullostaa kovin kunnolliselta. Sellainen kannattaa ottaa. Eikö yleensä ravintolassa syödä pitäisikö sitä puhua samaan aikaan puhelimessa, jota moni henkilö ikävä kyllä tekee, vai pitäiskö sistä jatkuvasti vitsiä vääntää ruokapöydän ääressä. Ja mitkä ihmeen miesten työt, joita ei tee miestenkin. Varsin on vanhanaikainen tapa jakaa asiat akkain ja ukkoin hommiin.Parempi ottaa kunnollinen hissukka. Saathan sitä sitten mielen määrin pompottaa, kun se on sellainen hissukka. Syytellä, ettei tee miesten hommia. Ainako siitä rakkaudesta pitää höpistä. Eikös kerta riitä. Olisko sinulle parempi joku Casanova, nshän suorastaan palvoi naisia

 

[Jatt-a]

Ap mies kuullostaa kovin kunnolliselta. Sellainen kannattaa ottaa. Eikö yleensä ravintolassa syödä pitäisikö sitä puhua samaan aikaan puhelimessa, jota moni henkilö ikävä kyllä tekee, vai pitäiskö sistä jatkuvasti vitsiä vääntää ruokapöydän ääressä. Ja mitkä ihmeen miesten työt, joita ei tee miestenkin. Varsin on vanhanaikainen tapa jakaa asiat akkain ja ukkoin hommiin.Parempi ottaa kunnollinen hissukka. Saathan sitä sitten mielen määrin pompottaa, kun se on sellainen hissukka. Syytellä, ettei tee miesten hommia. Ainako siitä rakkaudesta pitää höpistä. Eikös kerta riitä. Olisko sinulle parempi joku Casanova, nshän suorastaan palvoi naisia

Kannattaako ottaa kunnon mies jota ei rakasta vai vähän vähemmän täydellinen yksilö jota oikeasti rakastaa? Itse kallistun sille kannalle että elän mieluummin yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa jota en rakasta. Olipa tuo ihminen miten kunnollinen tahansa.

 

[Logiikka väärinpäin]

Muuten samaa mieltä mutta tuo särähti että "kaikki tapahtuu lasten ehdoilla".Ei kyllä saa tapahtua, tai jos näin käy, niin sillä kasvatetaan ja aikaansaadaan pikkuhitlereitä ja tyranneja joista tulee ongelmia isompanakin.

Niin, en tuossa nyt tarkoittanut sitä että lapset johtavat perhettä vaan sitä että lasten ollessa pieniä aikataulut on pakko rakentaa ruokailujen, päiväunien ja nukkumaan menojen varaan ja rutiinien oltava säännöllisiä ihan jo lapsen turvallisuudentunteen vuoksi. Vauvan on saatava ruokaa silloin kun on nälkä ja kyllä siinä karsiutuu pois spontaani suhteen hoitaminen muutamaksi vuodeksi.

 

[Ei tosta mitään tule]

Vai tulisiko tästä suhteesta kuitenkin lähes täydellinen jos vaan jaksaisi panostaa.

Haluaisin muistuttaa joitakin tästäkin ap:n otteesta.

Että itsekin tiedostaa että suhteessa olisi kehittämisenvaraa, mikäli itseänsä ottaisi niskasta kiinni.

En minä ainakaan enää tässä 30+ iässä odota että joku ulkopuolinen (mies) tulisi ja tekisi elämästäni jotain kuvitteellista.

Niin no joo, on suhteita joihin voi "panostaa" kunnes on naamaltaan sinipunainen, eikä se siitä sen kummemmaksi pitemmän päälle muutu. Tylsää mikä tylsää.

Oma neuvoni on että jätä lerppu suhde ja elä omillasi jonkin aikaa. Opettele ensin tuntemaan itseäsi ja järjestä itse itsellesi jännittäviä hetkiä, niin se kunnollinen JA jännittävä mieskin voi lopulta löytyä. Ja muuten kunnollinen ja mielenkiintoinen eivät ole miehessä toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, vaikka moni täällä näyttää niin ajatelevan.

 

[pilalla on]

Hyviä tyyppejä ei ole enää..pilalla koko ihmiskunta!

 

[elmukelmu]

Hyviä ihmisiä on olemassa, mutta valitettavasti vain melkeinpä jokainen meistä etsii itseään kauniimpaa, varakkaampaa ja riittävän kivan ammatin omaavaa puolisoa. Monesti siis naamataulu karsii jo monen hyvän puolisoehdokkaan pois pelistä ihan alkumetreillä.

 

[no]

Hyviä ihmisiä on olemassa, mutta valitettavasti vain melkeinpä jokainen meistä etsii itseään kauniimpaa, varakkaampaa ja riittävän kivan ammatin omaavaa puolisoa. Monesti siis naamataulu karsii jo monen hyvän puolisoehdokkaan pois pelistä ihan alkumetreillä.

Joo , pitää paikkansa ja sitten haksahtaa siihen samaan, mihin kaikki muutkin ovat haksahtaneet aiemmin, ja tämän ääliön mukaan nimetään koko sukupuoli.

 

[mietteliäs]

Olisi kiva tietää minkälaisia parisuhteita kirjoittajilla on. Itse mietin monesti kun näitä parisuhdepalstoja lukee että tällaisissa tilanteissa on kahta vastaustyyppiä. Joko että kannattaa pitää kiinni hyvästä miehestä - että arki tulee joka suhteessa ja sitten on vastauksia ettei kannata jäädä suhteeseen joka ei tyydytä.

Itselläni on kuitenkin haave elää jonkun rinnalla kiikkutuoliin asti. Mutta sitten mietin juuri hyvän mieheni kanssa epätyydyttävää suhdetta (olemme olleet yhdessä reilu 6 v). Kaikki on päälisin puolin kunnossa eikä mitään isoja tragedioita ole mutta arki on koittanut todella voimakkaasti. Tuntui välillä että ei ole tunteita toista kohtaan ollenkaan. Sitten puhuttiin erosta ja se tuntui todella pahalta ratkaisulta (ja tunne yllätti).

Meillä ei ole lapsia eikä vähään aikaan tulossakaan, olemme nuoria aikuisia. Vaikeata on kun ei tiedä pitäiskö taistella vai antaa mennä....

 

[no]

Olisi kiva tietää minkälaisia parisuhteita kirjoittajilla on. Itse mietin monesti kun näitä parisuhdepalstoja lukee että tällaisissa tilanteissa on kahta vastaustyyppiä. Joko että kannattaa pitää kiinni hyvästä miehestä - että arki tulee joka suhteessa ja sitten on vastauksia ettei kannata jäädä suhteeseen joka ei tyydytä.

Itselläni on kuitenkin haave elää jonkun rinnalla kiikkutuoliin asti. Mutta sitten mietin juuri hyvän mieheni kanssa epätyydyttävää suhdetta (olemme olleet yhdessä reilu 6 v). Kaikki on päälisin puolin kunnossa eikä mitään isoja tragedioita ole mutta arki on koittanut todella voimakkaasti. Tuntui välillä että ei ole tunteita toista kohtaan ollenkaan. Sitten puhuttiin erosta ja se tuntui todella pahalta ratkaisulta (ja tunne yllätti).

Meillä ei ole lapsia eikä vähään aikaan tulossakaan, olemme nuoria aikuisia. Vaikeata on kun ei tiedä pitäiskö taistella vai antaa mennä....

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että huonossa suhteessa ei kannata olla. Mutta en ole lainkaan varma, että mitä siinä tosiasiassa tapahtuu, kun nainen jättää kunnollisen miehen syystä, että ei tuntunut enää miltään. Pidän mahdollisena , että nainen kasvaa erossa ja seuraavaan suhteeseen sitten jo panostetaan ja sen tuoma muutos koetaan hyväksi. Mutta tapahtuuko siinä oikeastaan mitään sellaista, jota ei olisi voinut tapahtua jo siinä edellisessä suhteessa, jos puolisot olisivat halunneet rakastua toisiinsa uudelleen?

 

[kynsilaukkaajatar]

Kuulin mielenterveystyötä tekevältä psykiatriselta sairaanhoitajalta, että ihmiset eivät nykyään kestä tavallisen arjen tylsyyttä. Ei elämän kuulukaan olla pelkkiä vaahtokarkkeja ja shampanjaa.

Jotkut rakastuvat rakastumisen tunteeseen, joka kestää yleensä vain korkeintaan sen 2 vuotta. Sen jälkeen koittaa missä tahansa suhteessa se sama harmaa arki.

 

[no]

Kuulin mielenterveystyötä tekevältä psykiatriselta sairaanhoitajalta, että ihmiset eivät nykyään kestä tavallisen arjen tylsyyttä. Ei elämän kuulukaan olla pelkkiä vaahtokarkkeja ja shampanjaa.

Jotkut rakastuvat rakastumisen tunteeseen, joka kestää yleensä vain korkeintaan sen 2 vuotta. Sen jälkeen koittaa missä tahansa suhteessa se sama harmaa arki.

Joku on täällä joskus palauttanut mieliin vihkikaavan, missä kysytään tahdotko vai oliko se haluatko...
Myös kuvaukset rakkaudesta ovat niin oikeassa kuin voivat olla...

Kynsilaukkaajatar ; hieno nikki

 

[tuhattaituri tyylissä]

Ap mies kuullostaa kovin kunnolliselta. Sellainen kannattaa ottaa. Eikö yleensä ravintolassa syödä pitäisikö sitä puhua samaan aikaan puhelimessa, jota moni henkilö ikävä kyllä tekee, vai pitäiskö sistä jatkuvasti vitsiä vääntää ruokapöydän ääressä. Ja mitkä ihmeen miesten työt, joita ei tee miestenkin. Varsin on vanhanaikainen tapa jakaa asiat akkain ja ukkoin hommiin.Parempi ottaa kunnollinen hissukka. Saathan sitä sitten mielen määrin pompottaa, kun se on sellainen hissukka. Syytellä, ettei tee miesten hommia. Ainako siitä rakkaudesta pitää höpistä. Eikös kerta riitä. Olisko sinulle parempi joku Casanova, nshän suorastaan palvoi naisia

... ja syö kapakissa kylmää ruokaansa lopulta kun pitää papattaa silmät loistaen daamilleen kohteliaisuuksia, ja pihvi jäähtyy lautasella.

 

[Se oli mä]

Joten kerrataanpa vielä:
Vihkikaavassa ei kysytä, haluatko mennä naimisiin tämän.... siinä kysytään TAHDOTKO. Niillä sanoilla ja niiden merkityksillä on huima ero.

Me olemme valmiita näkemään vainvaa ja tekemään töitä sen eteen, mitä tahdomme. Toiveet ja haaveet ovat sitävastoin luokkaa, joiden toivotaan tipahtavan nenun eteen itsestään tai toisten tuomina.

Parisuhteessa täytyy olla valmis itsekin tuomaan siihen oma panoksensa, tahtomaan sen hyviä asioita. Elämä ja yhteiselämä on vaihtuvalla rytmillä kulkevaa, elä- ja alamäen kausia. Siitä se mielenkiinto tuleekin, sillä eihän hyvää erota ja ymmärrä arvostaa, jos sitä on aina tarjolla.

Tasaisena kautena olla öllötetään, mutta silloin on myös aikaa ja tilaa pohtia, mikä kaikista tärkeintä. Jos pelkästään tylsän yhteiselämän takia erottaisiin, olisi meistä ihan jokainen monessa liitossa elämänsä aikana. Jos tyslistyttää, keksikää keinoja piristää elämää yhdessä eikä erikseen. Sen takia ei paria kannata vaihtaa, sillä sama tylsyys tulee uuteenkin suhteeseen kovin pian, jos sitä tähtomista ei itseltä löydy .

Yhteiset tekemiset, lomat, harrastukset, lenkkipolut, ne ovat parasta parisuhteen elvytystä. Yhdessä tehden tulee yhteenkuuluvaisuus ja hellät tunteet siinä sivussa. Sillä konstin tylsyys hävitetään. "Tee toiselle se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän" ei ole tyhjä raamatunlause, se on elämänviisaus. Rakkaus on minusta yhtä kuin halua ja tarvetta tehdä toinen onnelliseksi. Onnen saa siinä sivussa itse ja rakkaus palautuu aina moninkertaisesti takaisin.

 

[ei yksi ihminen ole syypää]

^Aamen.

Samaa yritin itse tiivistäen sanoa, mutta se on.. ..että minkäs sitä ihmiset ja naiset itsellensä ja omalle kehityksellensä tekevät. Jotkut ovat jo tuossa vaiheessa, ja te jotkin sitten siellä vasta Ei loukkauksena vaan totena.

Huonosta kumppanista voi toki luopua, syitä sen kummemmin erittelemättä, muttei parisuhteessa elää toisesta pieniä vikoja etsien.
Se huonokin kumppani sitten jollekin toiselle voi olla hyväkin kumppani. Ihmisethän vain toisiansa peilaavat yhdessä elellen.

 

[ja vielä että..]

kaikkea ei tarvitse yhdessä tehdä.

Kun molemmilla on omaa aika ja omia juttuja missä ei-tylsistyä, niin yhteiset hetket ovat arvokkaampia.

 

[hellyyttäkin on oltava]

eli jos jatkuvasti on tunne, että mies ei edes halata ehdi ennen seksiä ja jää yöksi itkemään yksinään nukkujan viereen, niin ei ehkä vuosia kannata itkeskellä. Asia puheeksi ja kunnolla ja jos ei homma korjaannu, voi siitä lähteäkin. Muuten on mummona sitten katkera... Ja huonoon liittoon ei lapsia pidä tehdä koskaan!! Mieluummin jättää tekemättä, johan psykologienkin mukaan lapsen koti on isän ja äidin välisessä suhteessa. Eli lapsi vaistoaa aina, jo pienenä, jos jotain menee kodissa pieleen, ja kehittyy silloin kyllä tavalla tai toisella vinoon. Ottaa aikuisen rooleja (hoitajan, välittäjän tms), ahdistuu ja sekoo. Ei ikinä lapsia paikkaukseksi huonoon ihmissuhteeseen, kamala taakka syntyvälle!! Jos eivät aikuiset ihmiset osaa elämäänsä hoitaa, pienen lapsenko se pitäisi osata korjata... Ja vaikka se rakkaus onkin aina paljolti tahdon asia, ja rakkaus todellisena alkaa vasta sen parin vuoden kuluttua (psykologien mukaan "rakkauden" synty vie vähintään tuon ajan, siihen asti ollaan vaan rakastuneita ja silmät ummessa eli käsitteitä käytetään usein väärin muutenkin kuin iskelmissä), niin kaikkeen ei kyllä pidä jäädäkään. Puistele se ukkos kunnolla asiasta. Mutta varo, ettet pamahda puistellessa raskaaksi. Niin ja lapsikeskeisyys ja lapsijohtoisuus ovat perheessä kaksi täysin eri ilmiötä, eka hyvä, jälempi kamala. Myös lapsille jatkoansa ajatellen.

 

[Hmmm...]

Kuulin mielenterveystyötä tekevältä psykiatriselta sairaanhoitajalta, että ihmiset eivät nykyään kestä tavallisen arjen tylsyyttä. Ei elämän kuulukaan olla pelkkiä vaahtokarkkeja ja shampanjaa.

Jotkut rakastuvat rakastumisen tunteeseen, joka kestää yleensä vain korkeintaan sen 2 vuotta. Sen jälkeen koittaa missä tahansa suhteessa se sama harmaa arki.

Arjen kestäminen on aivan eri asia kuin se että rakkautta ei enää ole. Lähes jokainen varmasti kestää arkea jos rakastaa puolisoaan mutta miksi sitä arkea pitäisi väkisin kestää jos rakkautta ei enää ole. Elämän pitäisi olla yhtä ikuista väkisin vääntämistä ja koskaan ei saisi lähteä nauttimaan elämästään, etsimään sitä ihmistä jota oikeasti rakastaa loppuelämän ajan. Niitäkin suhteita nimittäin on jossa rakkaus säilyy loppuun asti.

 

[Hmmm...]

Lisäänpä vielä tuohon viittaukseen psykiatrisesta sairaanhoitajasta, että itse olen työskennellyt pitkään psykiatrisella osastolla vanhusten parissa ja siellä on nähtävissä myös se mitä ihmiselle tapahtuu kun elää vuosia huonossa suhteessa. Joissakin tapauksissa se ihan oikeasti maksaa ihmisen mielenterveyden verran.

Jotkut kirjoittajat täällä tuntuvat nyt sekottavan arjen tylsyyden ja tasaisuuden tähän ap:n tilanteeseen vaikka välttämättä kyse ei ollut lainkaan siitä. Jokainen aikuinen ihminen osaa pitkästyessään lähteä lenkille ja pyytää puolison mukaan. Tai keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä. Mutta mitä tehdään silloin kun puolisoa kohtaan ei enää kertakaikkiaan tunne mitään? Lenkillä voi ravata minkä ehtii, mutta jos ero on jatkuvasti mielessä niin onko suhteessa mitään mieltä. Ylä- ja alamäkiä tulee joka suhteessa mutta niistä selvitäänkin juuri rakkauden avulla, ei suinkaan siksi että kaikesta on pakko sinnitellä läpi. Ehkä ihan jokainen tämän palstan kirjoittajista ei ole elänyt ap:n tilanteessa eivätkä siis ymmärrä minkälaisesta suhteesta on kyse silloin kun tunteet ovat kuolleet (jos koskaan kunnolla heräsivätkään.)

 

[pari kysymystä AP:lle]

- Mitä jäisit kaipaamaan miehessä, jos eroaisitte?

- Haluatko yrittää vielä jatkaa parisuhdettanne? Vai olisitko lähinnä helpottunut, jos suhteenne päättyisi?

- Oletko valmis ottamaan sen riskin, että erottuanne et löydä ketään, vaan joudut ehkä olemaan sinkkuna kauankin aikaa?