Naimisiin menosta

[Tulevaisuus pelottaa]

Asia ei ole niin selvä. Tää elo on lähestulkoon yhtä h-iä sillon, kun lapset ovat täällä. En voi kertoa enempää, ettei mies tai tutut tunnista. Mutta tapaamiset sujuu silti, en valita. Huokaisen vaan, kun viikonloppu tai loma on ohi. Ja NAUTIN MUULLOIN!!!

Tiedän, että ero tulisi joka tapauksessa ennen pitkää, jos ne meille muuttais kokonaan. Siitä on rauhallisuus ja elämän onnellisuus kaukana. Silti, valitsemaan en miestäni laita koskaan!

Tämä keskustelu on auttanut minua siinä, että jos tilanne tulee eteen, otan sen vastaan. Ja lähden vetämään, jos en jaksa. Sillä siisti.

 

[taustalla]

Nii-in! Mieheni lapset muuttivat meille kun olivat 10-ja 12-vuotiaita. Lasten äiti joutui moneksi vuodeksi vankilaan. Itse tein ratkaisun ja halusin heidät meille, en olisi ikinä voinut olla ottamatta heitä. Tiesin miehelläni olevan lapsia, kun aloimme seurustella. Jos ei hyväksy puolison lapsia on parempi valita kumppani, jolla niitä ei ole. Ei ole ollut helppoa, vasta n.viiden vuoden yhteiselon jälkeen alkoi helpottaa. Olen miettinyt ratkaisuani ja kaikesta huolimatta tekisin saman päätöksen uudelleen.

 

[taustalla]

Tämä keskustelu on auttanut minua siinä, että jos tilanne tulee eteen, otan sen vastaan. Ja lähden vetämään, jos en jaksa. Sillä siisti.
[/quote]

Varmaan hyvin viisasta. Etukäteen ei kannata liiaksi alkaa maalailla minkäänlaisia kauhukuvia, vaan katsoo sitten miten menee.