Naimisiin menosta

[Tulevaisuus pelottaa]

Mulla on tosi hankala tilanne edessä, johon haluaisin teidän ajatuksianne, mitä vaan!
KIITÄN, JOS JAKSATTE LUKEA JA KOMMENTOIDA.
Mulla on sellanen tuntuma, että voipi olla piankin, kun mun mies kosii mua. Se jo varotteli siitä. Haluan ehdottomasti sitä samaa, olen niin varma kuin asiasta ylipäätään voi olla. Olen hyvin onnellinen hänen kanssaan, kokemusta muistakin on ehtinyt kertyä. Meillä on yhteinen, ihana lapsi ja kaikki on hyvin, NYT.

Ongelma on se, että voi olla että mieheni exä ei jaksa huolehtia heidän lapsistaan. Oletan, että tietty ne tulis sitten meille. Tottakai isälle. Ja minä en ole siihen valmis, en nyt enkä ehkä koskaan. Lomat ja viikonloput menee hienosti, mutta yhtään enempää en jaksaisi.
Oletan, että jos menen naimisiin, minun OLISI JAKSETTAVA.

Tämä on ainoa asia, joka voisi rikkoa minun ja mieheni välejä. Toivon, että hän ei vielä kosi (vaikka halaisin hirveästi mennä naimisiin).
Auttakaa, ystävät! Mitä mieltä olette?

Ps. Anteeksi etten voi kirjoittaa nimimerkilläni, koska mies saattaisi silloin löytää tämän kirjoituksen.

 

[taustalla]

Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin.Minkä ikäisistä lapsista on kysymys ja miksi äiti ei jaksa huolehtia?Onko heillä yhteishuoltajuus vai onko äidillä yksinhuoltajuus.

Mä olen itse miettinyt ihan samaa asiaa.Miehellä yksi poika enkä ikinä selviytyisi siitä että tämä meille muuttaisi asumaan.Miehelle en ole asiasta sanonut,kun ei ole ollut vaaraa että näin kävisi.

Tai ei ole varmaan selviytymisestä kysymys vaan haluamisesta.Viikonloputkin tuntuu olevan mulle välillä liikaa.Tunteilleen ei voi mitään.En niitä kyllä lapselle näytä,mutta miestä rakastan silti enkä tätä pojan takia jätä.

Ollaan oltu yhdessä kolme ja puoli vuotta eikä muutosta parempaan lapsen suhteen ole tapahtunut.Alussa olin niin rakastunut että poika ei haitannut,mutta kun arki alkoi tapaamisviikonloput olivat minulle järkkyjä ja ovat edelleen.

Poikaa ei ole kasvatettu tavalla jolla minun lapset tulevat olemaan ja vaikea minun on alkaa toista kasvattamaan jos äiti ja isä ei oo muuta kun kavereita.Olisin varmaan hirveen suosittu...

 

[Tulevaisuus pelottaa]

Vieras :hug:

Ne on aika pieniä. Mulla on just samanlainen tilanne ja fiilikset kun sulla. Äidillä on henkisiä ongelmia.

 

[minäkin harmaana]

No jos meillä ois vastaava tilanne niin ei ois mitenkään itsestään selvää et miehen lapset tulis meille. Ehkä vanhempi 14v vois tulla mut nuorempi erityislapsi ei missään tapauksessa, ei oo ollut edes viikonloppuja pariin vuoteen. Syy on siinä et lapsen äiti ja sosiaalitoimiston täti pakottivat meidet ensin siihen tilanteeseen et lapset yhtä paljon kummankin luona. No sehän meni sit siihen tilanteeseen et mä en voinut enää sietää tätä lasta ollenkaan silmissäni joten en ole nähnyt häntä enää.En tosin ole estänyt miestäni tapaamasta mut eipä ole hänkään tavannut vaikka hyvä isä onkin.

 

[Tulevaisuus pelottaa]

\

No jos meillä ois vastaava tilanne niin ei ois mitenkään itsestään selvää et miehen lapset tulis meille. Ehkä vanhempi 14v vois tulla mut nuorempi erityislapsi ei missään tapauksessa, ei oo ollut edes viikonloppuja pariin vuoteen. Syy on siinä et lapsen äiti ja sosiaalitoimiston täti pakottivat meidet ensin siihen tilanteeseen et lapset yhtä paljon kummankin luona. No sehän meni sit siihen tilanteeseen et mä en voinut enää sietää tätä lasta ollenkaan silmissäni joten en ole nähnyt häntä enää.En tosin ole estänyt miestäni tapaamasta mut eipä ole hänkään tavannut vaikka hyvä isä onkin.

Meillä kans yksi lapsista erityislapsi. Tuntuu pahalta, mut en voi sietää häntä. Muista tykkään. Oli helpottavaa lukea sun teksti.

 

[minäkin harmaana]

Mä kuvittelin aina et ketään muita ei oo samanlaisessa tilanteessa ja et mä oon joku hirviö kun en voi sietää mieheni lasta. Mut tilenne valitettavasti vain pääsi siihen pisteeseen :'(

 

[Tulevaisuus pelottaa]

\

Mä kuvittelin aina et ketään muita ei oo samanlaisessa tilanteessa ja et mä oon joku hirviö kun en voi sietää mieheni lasta. Mut tilenne valitettavasti vain pääsi siihen pisteeseen :'(

Tavallaan ihailen sinua, kun voit sanoa ehdottomasti, että se lapsi ei meille muuttais. Mutta mun miehelle se lapsi erityisesti on tosi tärkeä.

 

[minäkin harmaana]

Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se et lapsi pysyy vain äidillään tai no ero ois tietenkin ollu mut sitä ei ikinä ees mainittu. silloin kun yhteishuoltajuutta oli kestäny jonkun aikaa ja oltiin yritetty moneen kertaan ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kertoa et tää ratkaisu ei toimi (sieltä sanottiin että tilannetta ei voi muuttaa ilman äidin suostumusta, eivätkä tehneet mitään) siis asiaan.. mä aloin saada kummallisia kohtauksia ihan yhtäkkiä "itkemään", tuntui et pää räjähtää, ja välil ei pystynyt hengittään kunnolla. Mä olin sillon raskaana ja neuvolassa kehoitettiin miestä jutteleen erään ammattiihmisen kanssa ja se neuvoi miteen saada asia hoidettua. No monien vaikeuksien kautta päästiin siihen et tää lapsi joka toinen viikonloppu meillä mut se ratkasu tais tulla liian myöhään ei auttanut ja nyt lapsi siis ei ollenkaan meillä.
En tiedä sietäisinkö häntä vieläkään, mutta mua ei voi kyllä syyttää siitä että en ois yrittäny mä yritin tosiaan jopa oman mielenterveyteni uhalla. Asioita ei tosiaankaan helpottanu miehen ex joka edelleen katkera meille erosta. Hän on ihminen jota EI JÄTETÄ..
Nyt asiat muuten hyvin mut nyt on huono olo sen takia et mies ei tapaa lastaan ja se on mun syy..

 

[minäkin harmaana]

Tossa edellisessä siis syy siihen miks voin niin ehdottamasti sanoa et ei tulis meille.

 

[Nooh]

Minne sitten lapset joutuisi? Muille sukulaisille tai lastenkotiin/sijoutukseen? Kyllä kuulostaa aika julmalta, kyllä mielestäni isän velvollisuus on huolehtia lapsistaan, vaikka uusi nainen ei siitä pitäisi.

Kuvittele tilanne niin että itse eroaisitte ja uusi ei sietäisi teidän yhteistä silmissään...

 

[minäkin harmaana]

\

Minne sitten lapset joutuisi? Muille sukulaisille tai lastenkotiin/sijoutukseen? Kyllä kuulostaa aika julmalta, kyllä mielestäni isän velvollisuus on huolehtia lapsistaan, vaikka uusi nainen ei siitä pitäisi.

Kuvittele tilanne niin että itse eroaisitte ja uusi ei sietäisi teidän yhteistä silmissään...

No alkoihan sitä tulla :kieh: Mä jo ihmettelin..
Ei varmaan kannattais tulla kommentoimaan jos ei ite oo ollu vastaavassa tilanteessa. Tällaset asiat ei IKINÄ oo helppoja kenellekään asianosaiselle.
Eikös sossut ja lastenvalvojat oo ihan tällaisiakin asioita varten et siellä voi sit keskustella ja miettiä eri ratkaisuja :kieh:

 

[nannu]

Mä ymmärrän kyllä osaksi sua mut lapsen kuuluisi nähdä myös isäänsä vaikka sun tekisi kuinka pahaa ei saisi koskaan laittaa valitsemaan minä tai lapset.Meillä menossa huoltajuuskiista ja tiedän kyllä mitä tää on.Nyt saatiin tietää miehen lapsista enemmän toinen on keskittymis ja sopeutumisvaikeuksien kanssa kappaileva ja toinen yökastelija.Äidillä mielenterveys ongelmia mutta on kuulemma parantunut.Nyt lapset eivät ole päässeet meille koska äiti halusi isälle valvotut tapaamiset näin on ollut jo vuoden.Mä ainakin haluaisin lapset asumaan meille ni pääsisi vaikuttamaan lapsen tulevaisuuteen jos nähtäisiin vain ainoastaan v-loppuna ni siitä tulisi yhtä kamppailua.Täytyy toivoa parasta että saataisiin lapset asumaan meille.Meni vähän ohi aiheen mut toivon mukaan pääsette johon ratkaisuun ettei isän tarvitse poikkasta välejä lapseen.

 

[taustalla]

Ymmärrän tunteesi ja itsekkin olen samoja asioita joskus miettinyt!Mutta ei kenelläkään sivullisella ole oikeutta estää lapsia tapaamasta/olemasta vanhempiensa luona joten valinta on sinun...Joko kestät sen että lapset tulevat samassa paketissa tai sitten etsit lapsettoman miehen!
Aika julmaa ajatella pelkästään itseään...Siis meinaatteko tosiaan et jos vaikka lähivanhempi kuolee niin lapset eivät menisi etälle?Kyllä tottakai menisivät vai onko mielestänne lastenkodit parempi vaihtoehto jos ei uusi äitipuoli diggaa????
Ajetelkaa tilannetta oman lapsenne kannalta...jos sinulle itselle sattuisi jotain niin eikö olisi outoa jos miehenne uuden morsmaikun pillin mukaan pitäisi lapsien tulevaisuuskin päättää???HALOO TAAS! \|O

 

[taustalla]

No alkoihan sitä tulla :kieh: Mä jo ihmettelin..
Ei varmaan kannattais tulla kommentoimaan jos ei ite oo ollu vastaavassa tilanteessa. Tällaset asiat ei IKINÄ oo helppoja kenellekään asianosaiselle.
Eikös sossut ja lastenvalvojat oo ihan tällaisiakin asioita varten et siellä voi sit keskustella ja miettiä eri ratkaisuja :kieh:
[/quote]

Sen verran tiedän että olen itse avioerolapsi. Tosin vanhemmat olivat kyllä ihan hyvissä väleissä ja isällä oltiin aina viikonloput ja yhteisiä lomia. Uudenkin kanssa meni ihan kivasti useita vuosia (nii aikuiset ex-uusi kuin uusi ja lapsi) kunnes sitten syntyi uudelle oma lapsi. Sitten alkoi kateus uuden puolelta. Ja ei ollut kiinni siitä että raha olisi ollut tiukilla. Ei toki enää yhtä paljon isällä ollut koska olin jo niin "iso" että omat menot.

No "uusi" on jo poissa kuvioista ja välit isään lapsilla ok.

 

[taustalla]

Joskus on todella oman terveytensä ja mielenterveytensä takia ajateltava itseään.Niin itsekäs paikka kun tämä maailma on elää.

Olen valinnut miehen jolla on lapsi mutta en todellakaan sen tähden että lapsi on olemassa.Ja kyllä asiaa tarkasti harkitsin mutta rakkaus voitti.Miestä voin rakastaa mutta tätä lasta en.Julmaa mutta totta.Sietää yritän parhaani mukaan.

Ja kuten huomataan näin on monella muullakin.Ja tämä paikka on se missä voi purkaa omia tuntojaan.

Kuolemantapaus on mielestäni sitten eri asia ja sitä miettäisiin sitten jos niin tapahtuisi.Harvinaisempaa kuitenkin että vanhemmat ennen kuin lapsi 18,mutta mahdollista tietenkin.

 

[taustalla]

\

Joskus on todella oman terveytensä ja mielenterveytensä takia ajateltava itseään.Niin itsekäs paikka kun tämä maailma on elää.

Olen valinnut miehen jolla on lapsi mutta en todellakaan sen tähden että lapsi on olemassa.

eipä varmaan kukaan valitse miestä anopin tai ex-tyttöystän tms. perustella...Silti se entinen elämä on eletty.

Ja kyllä asiaa tarkasti harkitsin mutta rakkaus voitti.Miestä voin rakastaa mutta tätä lasta en.Julmaa mutta totta.Sietää yritän parhaani mukaan.

Kukaan ei vaadikkaan sitä. Sietää täytyy toki, et voi vaatia että isä luopuu lapsestaan sinun takiasi vaikka itsekkäitä täällä ollaan. Normaali kohteliaisuus ja ystävällisyys, onhan lapsi kyseessä, et voi pitää kilpailijana.

Ja kuten huomataan näin on monella muullakin.Ja tämä paikka on se missä voi purkaa omia tuntojaan.

Toki.

Kuolemantapaus on mielestäni sitten eri asia ja sitä miettäisiin sitten jos niin tapahtuisi.Harvinaisempaa kuitenkin että vanhemmat ennen kuin lapsi 18,mutta mahdollista tietenkin.

Toki. Mutta aika outoa on jos lapsi menettää äidin mt-ongelmissa ja isän koska tämä hylkää uuden naisen takia...

Olen itse seurustellut miehen kanssa joka vkl isä. Välitti lapsistaan ja se oli minusta positiivista. Tärkeimmät elämässä.

 

[tuku]

Mun mielestä ei pidä ottaa miestä jos ei kestä sen lapsia. Helppo tietysti sanoa, koska miehelläni ei ole ennestään lapsia, mulla taas on. Mutta mieheni ei ole mikään lapsiystävä luonteeltaan, ja siksi harkitsi todella vakavasti ennen kuin hyppäsi meidän kelkkaan. Tiesi että jos alkaa mun kanssa olemaan, poikaan on suhtauduttava kuin omaansa. Alkusopeutumisen jälkeen on kohdellut poikaa kuin omaansa, kasvattaa, elättää, ja nyt meille on tulossa yhteinen. Jos huomaisin että lapsia kohdeltaisiin eri tavalla, laittaisin miehen viikoksi pariksi miettimään hotelliin, saman tien! Ajattele niitä lapsia, yritä pitää niitä kuin ominasi, jos et siihen pysty, jätä mies. Lynkatkaa mut jos haluatte, mutta miettikää jos teidän mies ei sietäisi sun lapsia, jatkaiskitko hänen kanssaan???

 

[taustalla]

Jos katsotaan asiaa toiselta kantilta niin voi olla parempikin että lapset asuisivat isäällään niin uuden puolison olisi helpompi saada jonkinnäköinen yhteys näihin lapsiin ja voisi myös osallistua siihen kasvattamiseen paremmin.

Joka toinen viikonloppu on liian vähän siihen että yrität opettaa lapselle miten meillä eletään varsinkin jos isä ei kauheasti mihinkään puutu ja sitten on kaikilla hermot kireellä.

 

[Tulevaisuus pelottaa]

Tosi hyviä ajatuksia. Eniten uutta mietittävää olen saanut tuosta, että pitää ajatella sitä, että jos minulle kävisi huonosti ja isän pitäisi miettiä, miten yhteiselle lapsellemme käy.
Kiitos, kun jaksatte keskustella!

 

[mia]

Oletko miettinyt, miten asiaa muuttaa avioliitto?

 

[taustalla]

\

Minne sitten lapset joutuisi? Muille sukulaisille tai lastenkotiin/sijoutukseen? Kyllä kuulostaa aika julmalta, kyllä mielestäni isän velvollisuus on huolehtia lapsistaan, vaikka uusi nainen ei siitä pitäisi.

Kuvittele tilanne niin että itse eroaisitte ja uusi ei sietäisi teidän yhteistä silmissään...

tätä pakko peesata.
Ei taida ihan olla itsetunto kohdallaan, kun lapsi on kilpailija...Luoja varjele mua tältä tlanteelta, ettei lasten isän uusi nainen sietäisi heitä... Vaikka mies on kyllä sen verran aikuinen, etä akka lentäis ovesta pihalle siinä vaiheessa.

 

[Harmaa]

Eikös tässä ollut vielä kyseessä erityislapsi mikä sekin on ihan eri tilanne jos verrataan ns "normaaliin" lapseen. Mä tiedän mitä on elää kehitysvammasen lapsen kanssa ja sitä tilannetta ei voi verrata elämiseen terveen lapsen kanssa..

Toivottavasti tilanne selviää :hug:

 

[taustalla]

\

Tosi hyviä ajatuksia. Eniten uutta mietittävää olen saanut tuosta, että pitää ajatella sitä, että jos minulle kävisi huonosti ja isän pitäisi miettiä, miten yhteiselle lapsellemme käy.
Kiitos, kun jaksatte keskustella!

Haloota vaan!Itse oman sopppani keitän, ilman muitten avustusta senkin aikaan saan..Anteeksi vaan!
Eikö teidän muidenkin kannata ajatella pitemmän päälle?

 

[taustalla]

\

Eikös tässä ollut vielä kyseessä erityislapsi mikä sekin on ihan eri tilanne jos verrataan ns "normaaliin" lapseen. Mä tiedän mitä on elää kehitysvammasen lapsen kanssa ja sitä tilannetta ei voi verrata elämiseen terveen lapsen kanssa..

Toivottavasti tilanne selviää :hug:

Ei voi verrata, mutta lasta ei saa hylätä. Vammaisen kohdalla toki mietittävä, miten ja kuka hoitaa, sillä vaatii hyvin paljon voimavaroja verrattuna terveeseen lapseen. Ja toki isän tulee myös ottaa osaa hoitoon.

 

[aarrgghh]

\

\

Minne sitten lapset joutuisi? Muille sukulaisille tai lastenkotiin/sijoutukseen? Kyllä kuulostaa aika julmalta, kyllä mielestäni isän velvollisuus on huolehtia lapsistaan, vaikka uusi nainen ei siitä pitäisi.

Kuvittele tilanne niin että itse eroaisitte ja uusi ei sietäisi teidän yhteistä silmissään...

tätä pakko peesata.
Ei taida ihan olla itsetunto kohdallaan, kun lapsi on kilpailija...Luoja varjele mua tältä tlanteelta, ettei lasten isän uusi nainen sietäisi heitä... Vaikka mies on kyllä sen verran aikuinen, etä akka lentäis ovesta pihalle siinä vaiheessa.

Minullepa kävi näin. En ikinä uskonut, että erotessamme isä, jolle lapset olivat olleet niin tärkeitä ja rakkaita, asettaisi uuden naisen lastensa edelle. Mutta niin vaan kävi. Uusi nainen saneli säännöt ja isä vikisi. Onneksi erosivat, ja nyt tapaamiset taas sujuu. Et ei koskaan kannata olla varma mistään, ennenku omalle kohdalle sattuu..