Eli naimisissa ollaan, kaksi lasta meillä... Parikymppisiä olemme... Olen aina ajatellut, että en todellakaan halua pettää, en edes ajatuksissani... Haluan olla uskollinen. En ennen tuntenut miehen kavereita, nyt jotkut heistä ovat alkaneet käydä meillä... Yksi heistä (sinkku) on mielessäni jatkuvasti... Hän on kehunut kuinka mukava vaimo olen ja vitsaillut että mieheni on nykyinen mutta hän on tuleva... Lapsirakas ja muutenkin hauska mies... Vihaan itsekin näitä ajatuksia, haluan unohtaa koko hömpötyksen, mutta miten ihmeessä saan nämä ajatukset pois mielestäni?!?
Naimisissa ja ihastunut...
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
no tuo kaveri on luultavasti luonteeltaan tuollainen seurapiirigigolo. Todennäköisesti sanoo samalla lailla muillekkin naisille.
Nyt vain suuntaat kaiken energiasi omaan mieheen ja perheeseen. Aloittakaa yhdessä vaikka joku harrastus. ei sen tarvi olla kuin esim. luonnossa samoileminen koko perheellä.
Varmasti unohdat tuon toisen ja puolen vuoden päästä jo naurat omille ajatuksillesi.
Nyt vain suuntaat kaiken energiasi omaan mieheen ja perheeseen. Aloittakaa yhdessä vaikka joku harrastus. ei sen tarvi olla kuin esim. luonnossa samoileminen koko perheellä.
Varmasti unohdat tuon toisen ja puolen vuoden päästä jo naurat omille ajatuksillesi.
M
Mies
Vieras
\
Melkolailla täydellinen peesi.
Miksi ihmisen pitää aina tavoitella jotain "muka" parempaa, vaikka kaikki on hyvin.
Tiedän kokemuksesta, että se hivelee, kun joku kehuu, mutta pitää pitää pää kylmänä, niin jonkun ajan kuluttua tulee hivelyynkin realismia ja asiaa voi ajatella järkevästi.
Alkuperäinen kirjoittaja 27.08.2006 klo 19:58 höö kirjoitti:
Melkolailla täydellinen peesi.
Miksi ihmisen pitää aina tavoitella jotain "muka" parempaa, vaikka kaikki on hyvin.
Tiedän kokemuksesta, että se hivelee, kun joku kehuu, mutta pitää pitää pää kylmänä, niin jonkun ajan kuluttua tulee hivelyynkin realismia ja asiaa voi ajatella järkevästi.
\
En oikeastaan edes haluaisi suhdetta sen miehen kanssa, mielessä on käynyt useammankin kerran, että jos kerran haaveen toteuttaisi, niin sen jälkeen tietäisi mitä sen on ja asia olisi helpompi unohtaa... :headwall: ihan hölmöä, ei tippaakaan järkeä... :headwall: mut silti ajatukset menee samaa rataa... Jos tää vaikka menis ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin :/
Ei auta yhtään se, että mietin mahdollisia finnejä ja muita arkisia asioita... :/ jotenkin en ajattele, että hän vokottelee, kunhan sanoo niitä juttuja... Kai mulla on aika huono itsetunto...Alkuperäinen kirjoittaja 27.08.2006 klo 19:58 höö kirjoitti:
En oikeastaan edes haluaisi suhdetta sen miehen kanssa, mielessä on käynyt useammankin kerran, että jos kerran haaveen toteuttaisi, niin sen jälkeen tietäisi mitä sen on ja asia olisi helpompi unohtaa... :headwall: ihan hölmöä, ei tippaakaan järkeä... :headwall: mut silti ajatukset menee samaa rataa... Jos tää vaikka menis ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin :/
M
Mies
Vieras
\
Yritä asettua tunteiden yläpuolelle. Ei kait kaikkia asoita voi muutenkaan elämässä koittaa, että sitten tietäisi mitä se on.
Anna nyt kulua ainakin muutama päivä ja älä tee mitään hätiköityä.
Alkuperäinen kirjoittaja 27.08.2006 klo 22:28 Vieras kirjoitti:\Ei auta yhtään se, että mietin mahdollisia finnejä ja muita arkisia asioita... :/ jotenkin en ajattele, että hän vokottelee, kunhan sanoo niitä juttuja... Kai mulla on aika huono itsetunto...Alkuperäinen kirjoittaja 27.08.2006 klo 19:58 höö kirjoitti:
En oikeastaan edes haluaisi suhdetta sen miehen kanssa, mielessä on käynyt useammankin kerran, että jos kerran haaveen toteuttaisi, niin sen jälkeen tietäisi mitä sen on ja asia olisi helpompi unohtaa... :headwall: ihan hölmöä, ei tippaakaan järkeä... :headwall: mut silti ajatukset menee samaa rataa... Jos tää vaikka menis ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin :/
Yritä asettua tunteiden yläpuolelle. Ei kait kaikkia asoita voi muutenkaan elämässä koittaa, että sitten tietäisi mitä se on.
Anna nyt kulua ainakin muutama päivä ja älä tee mitään hätiköityä.
V
Venjo-äiti
Vieras
Mukavaltahan sellaista flirttiä on kuunnella, mutta uskoakseni se on vain sitä - eikös nämä puheet tapahdu miehesi kuullen? Nauti siis kohteliaisuuksista, niistä saa pientä piristystä elämään - mutta ei kannata niitä lähteä liikaa elättelemään. Luultavasti tämä vierailijasi ei oikeasti ole väliinne pyrkimässä.
\
Joitakin juttuja sanoo mun miehen kuullen, (mies otta ne ensin vitsinä, myöhemmin hermostuu niistä) joitakin silloin kun mun mies esimerkiks tupakalla...
Ehkä näin, mä hölmö vaan takerrun näihin juttuihin, kun oma mies ei arvosta mitään mussa...Alkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 00:49 Venjo-äiti kirjoitti:
Joitakin juttuja sanoo mun miehen kuullen, (mies otta ne ensin vitsinä, myöhemmin hermostuu niistä) joitakin silloin kun mun mies esimerkiks tupakalla...
T
tiedän tunteen
Vieras
[/quote]
Ehkä näin, mä hölmö vaan takerrun näihin juttuihin, kun oma mies ei arvosta mitään mussa...
Joitakin juttuja sanoo mun miehen kuullen, (mies otta ne ensin vitsinä, myöhemmin hermostuu niistä) joitakin silloin kun mun mies esimerkiks tupakalla...
[/quote]
Olen ollut koko lailla samassa tilanteessa kuin sinä. Mieheni kaveri aina jaksoi sanoa (miehen kuullen tai vain minulle), että mistäs hänkin löytäisi tuollaisen naisen itselleen, ja siihen tyyliin. Eipä aikaakaan, kun minä olin täysin myyty. Pari kertaa juttu meinasikin lähteä käsistä, mutta ei meistä kummastakaan kuitenkaan ollut tekemään sellaista temppua miehelleni.
Olen miettinyt tuota juttua jälkeenpäin todella paljon. Ihastukseni miehen kaveriin on jo aikaa sitten mennyt ohi. En todellisuudessa tainnut ihastua häneen ihmisenä, vaan sen takia, koska sain häneltä jotain sellaista, mitä omassa suhteessani en saa (ihailua jne).
Jo aikaisemmin joku kirjoitti, että ihastumisia tulee ja menee, vaikka olisikin avioliitossa. Olen samaa mieltä, että viaton flirtti kuuluu elämään, eikä vielä ole pettämistä, jos pitemmälle ei mennä. Omasta mielestäni ajatukset eivät vielä ole pettämistä, vasta teot ovat.
Toisaalta, ainakin omalla kohdallani olen sitä mieltä, että tietyn rajan jälkeen ihastukset alkavat olla merkki ongelmista ja tyytymättömyydestä omaan suhteeseen. Sen takia olenkin ajatellut tätä asiaa niin paljon. Mieheni ja minun suhde on siinä pisteessä, ettei kumpikaan taida saada siitä juuri mitään irti: olemme pelkät "äiskä ja iskä", vaikka kumpikin on vielä suht nuori, kivan näköinen ja kaipaisi ehkä jotain muutakin kuin sen "äiskän tai iskän" roolin. Kaikenlaisia ongelmia meillä on ollut, en ala niitä nyt tähän sen enempää tilittää. Nyt tilanne on kuitenkin se, että ollaan miehen kanssa todettu, että asiat pitäisi saada muuttumaan. Jos ei saada, on varmaankin aika lähteä eri suuntiin. Mutta haluan, että en silloin lähde kenenkään toisen miehen takia, vaan ihan omista syistäni.
En halua rohkaista sinua mihinkään, mutta kerron oman tarinani. Meillä oli kaikki läheisyys, hellyys ja seksi loppunut jo aikapäiviä sitten kun tapasin työpaikalla aivan ihanan miehen. Tajusin ihastukseni syvyydestä että kaikki tunteet aviomiestäni kohtaan olivat kuolleet.
Tein ratkaisuni suhteelllisen nopeasti mutta päivääkään en ole katunut. Virallinen avioero astui jo voimaan ja olen onnellisesti kihloissa tuon ihastukseni, nyttemmin rakkaan mieheni kanssa. Myös exällä on uusi onni elämässään.
Vaikka ero oli vaikea, on elämä ihanaa kun on jotain minkä vuoksi nousta aamulla sängystä. Tuntui kamalalta huomata alle kolmekymppisenä viettävänsä eläkeläisten elämää.
Tein ratkaisuni suhteelllisen nopeasti mutta päivääkään en ole katunut. Virallinen avioero astui jo voimaan ja olen onnellisesti kihloissa tuon ihastukseni, nyttemmin rakkaan mieheni kanssa. Myös exällä on uusi onni elämässään.
Vaikka ero oli vaikea, on elämä ihanaa kun on jotain minkä vuoksi nousta aamulla sängystä. Tuntui kamalalta huomata alle kolmekymppisenä viettävänsä eläkeläisten elämää.
T
tiedän tunteen
Vieras
\
Tuo viimeinen lauseesi osui naulan kantaan. Juuri tuota minäkin hain, kun kirjoitin ettei meillä ole kuin ne äiskän ja iskän roolit, vaikka ollaan nuoria ja elämään kaipaisi vielä jotakin muutakin. Synkkinä hetkinä mietin, että tätäkö se tulee olemaan sitten hamaan loppuun saakka. Että eletään kuin eläkeläiset, kunnes oikeasti ollaan eläkeläisiä. Että mitään muuta ei elämällä enää olisi tarjota mulle, tai miehelleni.
Vielä siitä, kun kirjoitin, etten halua lähteä tästä suhteesta uuden miehen vuoksi. Puhuin vain itsestäni - en tarkoittanut, etteikö se jonkun muun kohdalla voisi olla ihan toimiva ratkaisu. Tarkoitin vaan, että itseni tuntien tiedän, miten vääränlaisiin miehiin saatan ihastua, ja sitten myöhemmin harmittaa. En oikein luota omiin tunteisiini - tai olen oppinut ymmärtämään, että ihastuksen tunteet voivat johtua jostain muusta kuin kyseisen miehen ihanuudesta. Kaipaan niin kovasti läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta, että ihastuisin (hetkellisesti) keneen vaan, jolla olisi tarjota niitä. Joten siksi yritän vaan välttää ne tilanteet, ja selvittää ensin asiani oman miehen kanssa. Päätyi se sitten eroon tai yhdessä jatkamiseen.
Ja jos eroamme, olisi hyvä, jos malttaisin antaa asioille aikaa ja selvittää omat ongelmani, jotta en toistaisi niitä mahdollisessa uudessa suhteessa. Mutta en siis todellakaan tarkoittanut arvostella ketään. Ei minulla ole varaa arvostella, kun omatkin asiat ovat aikamoisessa sotkussa...
Alkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 11:03 Minä kirjoitti:
Tuo viimeinen lauseesi osui naulan kantaan. Juuri tuota minäkin hain, kun kirjoitin ettei meillä ole kuin ne äiskän ja iskän roolit, vaikka ollaan nuoria ja elämään kaipaisi vielä jotakin muutakin. Synkkinä hetkinä mietin, että tätäkö se tulee olemaan sitten hamaan loppuun saakka. Että eletään kuin eläkeläiset, kunnes oikeasti ollaan eläkeläisiä. Että mitään muuta ei elämällä enää olisi tarjota mulle, tai miehelleni.
Vielä siitä, kun kirjoitin, etten halua lähteä tästä suhteesta uuden miehen vuoksi. Puhuin vain itsestäni - en tarkoittanut, etteikö se jonkun muun kohdalla voisi olla ihan toimiva ratkaisu. Tarkoitin vaan, että itseni tuntien tiedän, miten vääränlaisiin miehiin saatan ihastua, ja sitten myöhemmin harmittaa. En oikein luota omiin tunteisiini - tai olen oppinut ymmärtämään, että ihastuksen tunteet voivat johtua jostain muusta kuin kyseisen miehen ihanuudesta. Kaipaan niin kovasti läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta, että ihastuisin (hetkellisesti) keneen vaan, jolla olisi tarjota niitä. Joten siksi yritän vaan välttää ne tilanteet, ja selvittää ensin asiani oman miehen kanssa. Päätyi se sitten eroon tai yhdessä jatkamiseen.
Ja jos eroamme, olisi hyvä, jos malttaisin antaa asioille aikaa ja selvittää omat ongelmani, jotta en toistaisi niitä mahdollisessa uudessa suhteessa. Mutta en siis todellakaan tarkoittanut arvostella ketään. Ei minulla ole varaa arvostella, kun omatkin asiat ovat aikamoisessa sotkussa...
Vielä siitä, kun kirjoitin, etten halua lähteä tästä suhteesta uuden miehen vuoksi. Puhuin vain itsestäni - en tarkoittanut, etteikö se jonkun muun kohdalla voisi olla ihan toimiva ratkaisu. Tarkoitin vaan, että itseni tuntien tiedän, miten vääränlaisiin miehiin saatan ihastua, ja sitten myöhemmin harmittaa. En oikein luota omiin tunteisiini - tai olen oppinut ymmärtämään, että ihastuksen tunteet voivat johtua jostain muusta kuin kyseisen miehen ihanuudesta. Kaipaan niin kovasti läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta, että ihastuisin (hetkellisesti) keneen vaan, jolla olisi tarjota niitä. Joten siksi yritän vaan välttää ne tilanteet, ja selvittää ensin asiani oman miehen kanssa. Päätyi se sitten eroon tai yhdessä jatkamiseen.
Ja jos eroamme, olisi hyvä, jos malttaisin antaa asioille aikaa ja selvittää omat ongelmani, jotta en toistaisi niitä mahdollisessa uudessa suhteessa. Mutta en siis todellakaan tarkoittanut arvostella ketään. Ei minulla ole varaa arvostella, kun omatkin asiat ovat aikamoisessa sotkussa...
Eron aikana eniten työtä on vaatinut sen asian käsittely että lähdin edellisestä suhteesta suoraan uuteen suhteeseen. Sekä myös sen asian ymmärtäminen että minun on nyt opettelemalla opeteltava elämään ja viihtymään itseni kanssa. Emme siis asu uuden mieheni kanssa samassa kodissa vaan minulla ja lapsilla on oma koti ja me olemme meidän perhe toistaiseksi, mies toki viettää meillä paljon aikaa ja kuuluu elämäämme.
Minua saa vapaasti arvostella ja ratkaisuani myös. Miehiä on monenlaisia; toiset kokeilevat miten pitkälle varatut naiset menevät ja saatuaan mitä haluavat unohtavat koko jutun. Minun kohdalleni sattui kaikeksi onneksi "kunnollinen" mies joka rakastaa minua lapsineni kaikkineni, aina ei valitettavasti käy näin. Elämä harvoin on samanlaista kun prinsessasaduissa!
Ja jos eroamme, olisi hyvä, jos malttaisin antaa asioille aikaa ja selvittää omat ongelmani, jotta en toistaisi niitä mahdollisessa uudessa suhteessa. Mutta en siis todellakaan tarkoittanut arvostella ketään. Ei minulla ole varaa arvostella, kun omatkin asiat ovat aikamoisessa sotkussa...
Eron aikana eniten työtä on vaatinut sen asian käsittely että lähdin edellisestä suhteesta suoraan uuteen suhteeseen. Sekä myös sen asian ymmärtäminen että minun on nyt opettelemalla opeteltava elämään ja viihtymään itseni kanssa. Emme siis asu uuden mieheni kanssa samassa kodissa vaan minulla ja lapsilla on oma koti ja me olemme meidän perhe toistaiseksi, mies toki viettää meillä paljon aikaa ja kuuluu elämäämme.
Minua saa vapaasti arvostella ja ratkaisuani myös. Miehiä on monenlaisia; toiset kokeilevat miten pitkälle varatut naiset menevät ja saatuaan mitä haluavat unohtavat koko jutun. Minun kohdalleni sattui kaikeksi onneksi "kunnollinen" mies joka rakastaa minua lapsineni kaikkineni, aina ei valitettavasti käy näin. Elämä harvoin on samanlaista kun prinsessasaduissa!
V
Venjo-äiti
Vieras
\
Turha nimittää itseä hölmöksi, sehän on täysin luonnollista ja varsin tavallista. Ja varmaan suurin osa joskus kokee tosiaan vähintäänkin viehätystä jotakin muuta kuin omaa miestään/vaimoaan kohtaan. Itsekin olin jossain vaiheessa suorastaan rakastunut toiseen, joka on hyvä ystäväni ja hyvin samanlainen ihminen kuin minä. Mieheni kanssa ollaan niin erilaisia, että välillä tuo äiti/isä rooli peittää parisuhteen ja se tietysti kotona helposti jää jalkoihin. Kuitenkin järki lopulta voitti ettei lähdetty asioita sotkemaan, vaan tarpeeksi monta kertaa puhumalla lopulta mieheni ymmärsi, miksi olen tyytymätön. Siinä apuna oli sellainen parisuhdeterapeutin kirja kuin "kaikki rakkaus, mikä sinulle kuuluu". Voin suositella, kummasti oppii ymmärtämään myös itseään.
Alkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 01:12 Vieras kirjoitti:
Turha nimittää itseä hölmöksi, sehän on täysin luonnollista ja varsin tavallista. Ja varmaan suurin osa joskus kokee tosiaan vähintäänkin viehätystä jotakin muuta kuin omaa miestään/vaimoaan kohtaan. Itsekin olin jossain vaiheessa suorastaan rakastunut toiseen, joka on hyvä ystäväni ja hyvin samanlainen ihminen kuin minä. Mieheni kanssa ollaan niin erilaisia, että välillä tuo äiti/isä rooli peittää parisuhteen ja se tietysti kotona helposti jää jalkoihin. Kuitenkin järki lopulta voitti ettei lähdetty asioita sotkemaan, vaan tarpeeksi monta kertaa puhumalla lopulta mieheni ymmärsi, miksi olen tyytymätön. Siinä apuna oli sellainen parisuhdeterapeutin kirja kuin "kaikki rakkaus, mikä sinulle kuuluu". Voin suositella, kummasti oppii ymmärtämään myös itseään.
J
jorma
Vieras
Oma ystäväni on aivan samanlainen. Hänellä on jonkilainen miellyttämisen tahto Naisia kohtaan.
Hän imartelee, kehuu, flirttaa ja on oikea herrasmies, vaikkei oikeasti olekaan.
Hänkin on sinkku ja kaikki hänen suhteensa ovat päättynee juurikin tämän ylemääräisen mielyttämisen ja sen seurausten takia.
Ei kannatta alkaa kikkailemaan, jos haluat perheei pitää :saint:
Hän imartelee, kehuu, flirttaa ja on oikea herrasmies, vaikkei oikeasti olekaan.
Hänkin on sinkku ja kaikki hänen suhteensa ovat päättynee juurikin tämän ylemääräisen mielyttämisen ja sen seurausten takia.
Ei kannatta alkaa kikkailemaan, jos haluat perheei pitää :saint:
H
häntäheikin vaimo
Vieras
Neuvoisin olemaan varovainen. Oma mieheni on iso, komea ja seksikäs. Niin minun mielestä ja valitettavasti monien muidenkin mielestä. (työkavereidensa, naapurin naisien, työmaa ruokalan naisten, kauppojen kassojen... Voisin jatkaa listaa loputtomiin.)Moni näistä hänen ympärillään olevista naisista luulee olevansa ainoa, jonka kanssa hän tätä kissa-hiiri-leikkiä pitää, mutta näin ei vaan ole.
Hän on oikea ammattilainen naisväen miellyttämisessä ja itselleen sympatian keräämisessä, mutta puolisona lapsellinen ja täysin kykenemätön sitoutumaan mihinkään pitempiaikaisesti. Hän saa n. 1/2 vuodessa tarpeekseen asuinpaikasta, työpaikastaan, naisseurastaan jne. Vaihtelua täytyisi olla kokoajan.
Kuluneiden vuosien aikana olen "häätänyt/ajanut" lukemattomia naisia ja tyttösiä hänen ympäriltään pois. Moneen perheeseen on saatu pitempiaikainen suru hänen takiaan. Saatuaan näistä naisista tarpeekseen, hän on joko kertonut " tytön /naisen ahistelevan häntä viestein tai sähköpostilla tms. (Niinkuin minä en jo tietäisi kokemuksesta kenessä se todellinen syy tilanteeseen olisi ja yleensä olen tiennyt jo ihastuksesta vaikka kuinka kauan jo ...)
Tällä hetkellä alan olla jo asioihin ihan kypsä ja todennäköisesti tulemme tulevaisuudessa olemaan lasten kanssa ilman isiä. Sanoisin vaan, että kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa! Haluatko tavallisen, kunnollisen isän lapsillesi ja aviomiehen itsellesi vai häntäheikin... Sitäpä soisi monen miettivän tarkempaan.Jos joku flirftailee sinun kanssasi niin miksei hän toimi myös samoin muidenkin kanssa...
Hän on oikea ammattilainen naisväen miellyttämisessä ja itselleen sympatian keräämisessä, mutta puolisona lapsellinen ja täysin kykenemätön sitoutumaan mihinkään pitempiaikaisesti. Hän saa n. 1/2 vuodessa tarpeekseen asuinpaikasta, työpaikastaan, naisseurastaan jne. Vaihtelua täytyisi olla kokoajan.
Kuluneiden vuosien aikana olen "häätänyt/ajanut" lukemattomia naisia ja tyttösiä hänen ympäriltään pois. Moneen perheeseen on saatu pitempiaikainen suru hänen takiaan. Saatuaan näistä naisista tarpeekseen, hän on joko kertonut " tytön /naisen ahistelevan häntä viestein tai sähköpostilla tms. (Niinkuin minä en jo tietäisi kokemuksesta kenessä se todellinen syy tilanteeseen olisi ja yleensä olen tiennyt jo ihastuksesta vaikka kuinka kauan jo ...)
Tällä hetkellä alan olla jo asioihin ihan kypsä ja todennäköisesti tulemme tulevaisuudessa olemaan lasten kanssa ilman isiä. Sanoisin vaan, että kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa! Haluatko tavallisen, kunnollisen isän lapsillesi ja aviomiehen itsellesi vai häntäheikin... Sitäpä soisi monen miettivän tarkempaan.Jos joku flirftailee sinun kanssasi niin miksei hän toimi myös samoin muidenkin kanssa...
H
häntäheikin vaimo
Vieras
Ja lisäisin vielä, että mieheni saa huomiota, hellyyttä kotonakin ja seksielämämme sujuu hyvin. Se ei vaan riitä...
R
riitti
Vieras
\
ON OIKEASTI OLEMASSA IHMISIÄ JOILLE EI MIKÄÄN RIITÄ! ja koskaan ei olla parisuhteeseen/ perheeseen tyytyväisiä.Häntäheikin vaimo, pistä mies pellolle, kerran se vaan kirpasee (silloin kyllä pahasti, mutta ole lujana :hug: ) t. saman kokenutAlkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 14:42 häntäheikin vaimo kirjoitti:
P
Pöh
Vieras
MUTTA...entäs jos tämä tyyppi onkin IHAN OIKEASTI ihastunut,eikä vain flirttaile huvin ja urheilun vuoksi????!!!????
Miksi se ei voisi olla...
Miksi se ei voisi olla...
V
Venjo-äiti
Vieras
\
Onhan sekin mahdollista, kukapa toisen tunteita voi tietää - mutta jotenkin tuo kuulostaa vaan tietyllä lailla "tutulta" varmaan monesta. Ja vaikka olisiki näin, niin en kyllä ihan äkkiä suosittele lähteä tekemään radiakaaleja ratkaisuja - alkuperäisellähän on kuitenkin kaks lasta ja vaikkei ikä olekaan niin hirveän ratkaiseva asia, niin kakskymppisenä ne tunteet on enemmän "pinnassa" suuntaan ja toiseen jo ihan biologisista syistä .
Alkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 16:32 Pöh kirjoitti:
Onhan sekin mahdollista, kukapa toisen tunteita voi tietää - mutta jotenkin tuo kuulostaa vaan tietyllä lailla "tutulta" varmaan monesta. Ja vaikka olisiki näin, niin en kyllä ihan äkkiä suosittele lähteä tekemään radiakaaleja ratkaisuja - alkuperäisellähän on kuitenkin kaks lasta ja vaikkei ikä olekaan niin hirveän ratkaiseva asia, niin kakskymppisenä ne tunteet on enemmän "pinnassa" suuntaan ja toiseen jo ihan biologisista syistä
.En ole naimisissa, eikä ole lapsia, mutta mies on. Ihana mies onkin ja viisi vuotta ollaan yhdessä elelty. Kaikesta ihanuudesta huolimatta vuoden ajan mulla on ollut salarakas. Seksi on ehkä tavallisen arkista, mutta kaikki ne kehut, läheisyys jne saavat minut onnelliseksi. Tietysti syyllisyys painaa ja välillä ahdistaa todella paljon, mutta tuon salarakkaan avulla kaikesta on vain selvitty. Meistä ei koskaan tule mtn sen enempää, sillä myös tuo salarakas seurustelee. Enkä osaisi kuvitella meitä seurustelemaan vakavasti.
Eli ei se seksi aina kaikkea merkkaa. Mukavaa voi olla muutenkin. Olen monesti miettinyt, että miksi en voi tyytyä yhteen ihanaan mieheen, jonka olen jo saanut. Hän jaksaa kehua ja passata ja olla useimmiten loistava kumppani, mutta jostain syystä se ei tunnu riittävän.
Ei pitäisi sanoa näin, mutta mä olen saanut pettämisestä paljon hyviä kokemuksia. Vaikka todennäköisesti mä vielä jonain päivänä kärsin tekojeni takia. Tiedän, että on tyhmää pettää ja jollain asteella sitä kadunkin, mutta joku tässä vaan kiehtoo..
Tässä mun kokemukset. Enkä tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi kokeilla!!!
Eli ei se seksi aina kaikkea merkkaa. Mukavaa voi olla muutenkin. Olen monesti miettinyt, että miksi en voi tyytyä yhteen ihanaan mieheen, jonka olen jo saanut. Hän jaksaa kehua ja passata ja olla useimmiten loistava kumppani, mutta jostain syystä se ei tunnu riittävän.
Ei pitäisi sanoa näin, mutta mä olen saanut pettämisestä paljon hyviä kokemuksia. Vaikka todennäköisesti mä vielä jonain päivänä kärsin tekojeni takia. Tiedän, että on tyhmää pettää ja jollain asteella sitä kadunkin, mutta joku tässä vaan kiehtoo..
Tässä mun kokemukset. Enkä tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi kokeilla!!!
M
minski74
Vieras
Ihastuksia tulee ja menee, riippuu siitä, mitä itse meinaat tehdä/et tee asian suhteen.
Mulla noi ihastukset menee aika äkkiä ohitse B)
Mulla noi ihastukset menee aika äkkiä ohitse B)
\
Alkuperäisellä tosiaan kaksi lasta. Ja perhe-elämä menetettävänä. Parisuhteessa aina ylä- ja alamäkiä. Toinen vapaa sinkku, miettikää, onko kaikki polttavat ihastumiset sitten johtaneet sen kummempaan...No, sinkku jatkaa siitä, mutta ap sitten yh-äitinä. Ehkä jo muutaman vk-kk jälkeen...
Alkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 17:02 Venjo-äiti kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 16:32 Pöh kirjoitti:
Onhan sekin mahdollista, kukapa toisen tunteita voi tietää - mutta jotenkin tuo kuulostaa vaan tietyllä lailla "tutulta" varmaan monesta. Ja vaikka olisiki näin, niin en kyllä ihan äkkiä suosittele lähteä tekemään radiakaaleja ratkaisuja - alkuperäisellähän on kuitenkin kaks lasta ja vaikkei ikä olekaan niin hirveän ratkaiseva asia, niin kakskymppisenä ne tunteet on enemmän "pinnassa" suuntaan ja toiseen jo ihan biologisista syistä
Alkuperäisellä tosiaan kaksi lasta. Ja perhe-elämä menetettävänä. Parisuhteessa aina ylä- ja alamäkiä. Toinen vapaa sinkku, miettikää, onko kaikki polttavat ihastumiset sitten johtaneet sen kummempaan...No, sinkku jatkaa siitä, mutta ap sitten yh-äitinä. Ehkä jo muutaman vk-kk jälkeen...
Olen siis ap... En ole tehnyt mitään ratkaisevaa asian suhteen, mutta ei ole ajatukset kadonneetkaan.... Kirjoittelin tästä myös Mitäs nyt-palstalla 27.8.-28.8. ja siellä kerroin myös avioliittoni tilanteesta, joka on siis todella kehno oikeastaan... Päällisin puolin meillä menee hyvin, mutta aina iltaisin kun alan asiaa ajatella, meillähän menee päin h.elvettiä... Asiat sujuu jotenkuten niin kauan, kun minä kestän p.askapuheita, rahan tuhlaamista, laiskuutta, lapsille ja minulle rähjäämistä, käsiksikäymistä... Lyhyesti sanottuna minä teen kaiken, mies nukkuu, syö, pelaa koneella tai on jossain kavereidensa kanssa...