Mun exän kaveri kerto mulle, että exäni oli pettäny mua paljon. Sano vaan, että ei kannattais kaiken suhteen olla niin hyvä uskonen ja sinisilmänen. Onneks kerto, nimittäin olisin varmaan tälläkin hetkellä suhteessa, joka olis täyttä helvettiä. Exä oli väkivaltanen, käytti henkistä ja fyysistä, valehteli kaikesta, kiristi, petti mennen tullen, muutamasta jäi kiinni mulle ja annoin anteeks. Alisti ja näyryytti, jopa kavereittensa aikaan, arvosteli ja vertaili. Meillä ei juuri minkäänlaista läheisyyttä ollut, työnsi mut aina pois jos halusin lähelle mennä ja lopulta aloin itse etääntyä ja olin hiljanen, apaattinen, itsetunto täys nolla, olin romahtamispisteessä ja silti vaan aina jäin. Neljä vuotta asuttiin yhessä ja lopulta petin itse ja pääsin näin pois tilanteesta. Tasan kerran lähin tavaroineni pois exän luota, kun jäi kiinni pettämisestä, mutta haki seuraavana päivänä mut takasin ja vanno taas ummet ja lammet, mä uskoin taas kaiken ja lähin hänen mukaan. Se oli virhe, mutta taas toisaalta jos niin en olis tehny, niin en olis mun nykystä miestäni luultavasti tavannu koskaan.