V
van Eliot
Vieras
Mitä tehdä tilanteessa, jossa nainen ei suostu päästämään irti suhteesta? Seurustelimme alle vuoden, jonka jälkeen riitojen, erilaisuuden ja rakkauden loppumisen myötä päätin lopettaa suhteen.
Toinen osapuoli ei kuitenkaan halua lopettaa suhdetta. Sähköpostini ja puhelimeni täyttyy viesteistä ja puhelimeni soi lakkaamatta. Jos en vastaa puheluihin ja tekstiviesteihin, exäni tulee asunnolleni ja alkaa soittaa ovikelloa. Ovikellon soittelu voi jatkua kaksikin tuntia. Exäni tietää työnumeroni ja soittaa myös sinne. Työpuhelimestani en näe kuka soittaa, joten minun on pakko vastata puheluihin.
Teki hän mitä tahansa näistä, hän on itkuinen ja hysteerinen ja kertoo, että kaikki on huonosti suhteen loppumisen vuoksi ja miten hän ei kestä sitä ja miten meidän on palattava yhteen. Vaikka kerron kuinka ponnekkaasti, etten halua jatkaa suhdetta, ja että pettäisin vain molempia palaamalla yhteen, koska minulla ei enää ole sellaisia tunteita, sama vain jatkuu. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa aivan joka päivä. Koska en halua exääni itkemään oveni taaksi kahdeksi tunniksi ovikelloa soittamaan ja oven läpi huutamaan, olen joutunut joka ilta puhumaan puhelimessa reilun kahden tunnin ajan. Puhelinkeskusteluissa exäni itkee hysteerisesti ja muistelee hyviä hetkiämme.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Yhteen palaaminen ei tule kysymykseen. Olen nyt viettänyt viikonlopun muualla ja pitänyt kännykkää kiinni. Päätellen siitä, että sähköpostini on täyttynyt viesteistä ja että joudun huomenna maanantaina palaamaan omalle asunnolleni töiden takia, vuorossa on kolmas piinaviikko. Kestäisin tämän varmasti, mutta tiedän, että exäni kaikki aika viimeisen kahden viikon aina on mennyt tähän prosessiin, joten olen hänestä huolissani.
Koskaan ennen en ole törmännyt tällaiseen. Olen joskus kuullut miehistä, jotka voivat tehdä näin. Myös exäni on ollut aikaisemmissa suhteista ja niistä hän on (omasta tahdostaan) eronnut. Hän ei kuitenkaan näytä suovan muille oikeutta lopettaa suhdetta, jos hän itse haluaisi sitä jatkaa.
Kaikenlaisia lähetymiskieltoja on toki olemassa, mutta sellaiset tuntuvat kovin ilkeiltä tällaisessa tilanteessa. Mutta kovin montaa viikkoa tällaista piinaa en enää kestä. Yhteisiä lapsia, kummilapsia tms. meillä ei ole eikä exäni ole raskaana.
Toinen osapuoli ei kuitenkaan halua lopettaa suhdetta. Sähköpostini ja puhelimeni täyttyy viesteistä ja puhelimeni soi lakkaamatta. Jos en vastaa puheluihin ja tekstiviesteihin, exäni tulee asunnolleni ja alkaa soittaa ovikelloa. Ovikellon soittelu voi jatkua kaksikin tuntia. Exäni tietää työnumeroni ja soittaa myös sinne. Työpuhelimestani en näe kuka soittaa, joten minun on pakko vastata puheluihin.
Teki hän mitä tahansa näistä, hän on itkuinen ja hysteerinen ja kertoo, että kaikki on huonosti suhteen loppumisen vuoksi ja miten hän ei kestä sitä ja miten meidän on palattava yhteen. Vaikka kerron kuinka ponnekkaasti, etten halua jatkaa suhdetta, ja että pettäisin vain molempia palaamalla yhteen, koska minulla ei enää ole sellaisia tunteita, sama vain jatkuu. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa aivan joka päivä. Koska en halua exääni itkemään oveni taaksi kahdeksi tunniksi ovikelloa soittamaan ja oven läpi huutamaan, olen joutunut joka ilta puhumaan puhelimessa reilun kahden tunnin ajan. Puhelinkeskusteluissa exäni itkee hysteerisesti ja muistelee hyviä hetkiämme.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Yhteen palaaminen ei tule kysymykseen. Olen nyt viettänyt viikonlopun muualla ja pitänyt kännykkää kiinni. Päätellen siitä, että sähköpostini on täyttynyt viesteistä ja että joudun huomenna maanantaina palaamaan omalle asunnolleni töiden takia, vuorossa on kolmas piinaviikko. Kestäisin tämän varmasti, mutta tiedän, että exäni kaikki aika viimeisen kahden viikon aina on mennyt tähän prosessiin, joten olen hänestä huolissani.
Koskaan ennen en ole törmännyt tällaiseen. Olen joskus kuullut miehistä, jotka voivat tehdä näin. Myös exäni on ollut aikaisemmissa suhteista ja niistä hän on (omasta tahdostaan) eronnut. Hän ei kuitenkaan näytä suovan muille oikeutta lopettaa suhdetta, jos hän itse haluaisi sitä jatkaa.
Kaikenlaisia lähetymiskieltoja on toki olemassa, mutta sellaiset tuntuvat kovin ilkeiltä tällaisessa tilanteessa. Mutta kovin montaa viikkoa tällaista piinaa en enää kestä. Yhteisiä lapsia, kummilapsia tms. meillä ei ole eikä exäni ole raskaana.