Nainen, joka sekosi rakkaudesta

[In Love Deep]

Tapasin vuosi sitten miehen, johon rakastuin ensinäkemältä. Koskaan en ollut keneenkään mieheen rakastunut niin syvästi. Meillä oli satunnaista juttua. Mies on varattu, kuten itsekin. Siitä hetkestä asti elin kuin huumattuna. Koko elämä täyttyi tuon miehen ajattelemisesta. Hän oli mielessä yötä päivää. Kaikki oli vain hänen tapaamisensa odottamista. Yhdessä oli ihania hetkiä, vaikka myös tietoisuus etten koskaan voisi saada häntä.

En halunnut, enkä vieläkään halua ajatella mikä on totuus. Tapaamiset loppuivat puoli vuotta sitten ja nykyään en näe miestä ollenkaan. Se on ollut aivan kauheaa. Rakkauteni ei ole loppunut missään vaiheessa. Ajattelen yhä häntä yötä päivää. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Myös unia hänestä näen säännöllisesti. En vain voi mitenkään häntä unohtaa. Olen yrittänyt olla muiden miesten kanssa vain unohtaakseni hänet, mutta se on vain pahentanut asiaa. Koska kukaan muu ei tunnu miltään hänen jälkeensä.

Koko elämäni on mennyt ihan oudoksi. Olen yhä enemmän väsynyt ja epätoivoinen, masentunutkin, koska tuo mies merkitsee minulle niin paljon, eikä silti ole elämässäni enää. Minua on alkanut vituttamaan kaikki ja koko elämäni. Kaikki tuntuu menettäneen merkityksensä, kun hän poistui elämästäni. Työntekokin alkanut pahasti kärsiä. Yleinen ajatus on, että unohdan hänet kyllä ja minun pitää jatkaa elämääni eteenpäin ja löydän kyllä jonkun toisen ja unohdan hänet jne. Mutta ei se ole niin. Välillä tuntuu, että pää räjähtää tästä kaikesta.

Välillä olen joutunut ajattelemaan onko tämä enää ihan tervettä, koska minulla on alkanut päässä pyörimään ajatuksia, että alan vakoilemaan häntä, että näkisin hänet edes vilaukselta. Myös ajatus hänelle kuuluvien esineiden ja tavaroiden "vohkimisesta" pyörii päässä ja se tuntuu jännittävälle ja tyydytystä tuottavalle. Koska en voi saada häntä niin helpottaisi jos voisin saada edes hänen vaatteitaan tai muuta. Tulisi tunne, että hän on enemmän lähellä minua. Jostain syystä myös hänen kotiinsa salaa meneminen hänen poissaollessaan ja kodin tutkiminen tuntuu hyvin houkuttelevalle ajatukselle. Tai postien vieminen laatikosta. Mietin vain miten sen käytännössä toteuttaisin.

Välillä olen huolissani mielenterveydestäni. Tuntuu, että leikki tästä asiasta on kohta kaukana. Vain seuraamuksien pelko on tähän saakka estänyt minua toteuttamasta aikeitani, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan kontrolloida itseäni. Kun joinain päivinä tuntuu, että omalle elämälleni ja kaikelle on aivan yksi lysti, vain tämä mies merkitsee jotain.

Jos olisin vittumainen ihminen, voisin tietysti kiristää uhkaamalla paljastaa suhteemme miehen vaimolle, mutta en sentään viitsi.. Siitä tulisi varmasti melkoinen hässäkkä, enkä tiedä miten oma mieheni asiaan suhtautuisi. Vaikka eipä silläkään paljon ole väliä.

Mielelläni kuulisin onko muita tällaisissa tunteissa eläviä ja mitä tämän kanssa pitäisi tehdä?

 

[Yksivain]

Olet joutunut pakkomielteen valtaan. Mielenterveysapu varmasti olisi tarpeen. Noilla keinoilla et oikeasti voi koskaan saavuttaa mitaan, et miestä lähemmäksi sinua, etkä muutakaan.Ei se mies ole niissä kirjeissä ja vaatteetkin ovat vain vaatteita. Hae apua ennen kuin on liian myöhäistä.

 

[tee se]

Paljasta ihmeessä asia vaimolle. Vaimo jättää miehen, mutta mies ei ikinä enää katso sinuun päin. Siinä vaiheessa alkaa sinun parantuminen, koska vasta silloin ymmärrät sairautesi.

 

[Erimieltä]

Tässä on esimerkki hormoonien vaikutuksesta. Ja siitä kuinka parisuhde "auttaa" ihmistä elämässä. Tässähän niitä on kirjoittajalla kaikkiaan kaksi kappaletta, eikä ole sen parempi elää.

Aloittajalle: uskon että luettuasi oman tekstin näet tilanteesi selkeämmin. Kirjoita vain, se helpottaa aikanaan.

Pakkomielle tulee aina kielletyistä asioista.

 

[muttaniin]

Minkäslainen aivoinvalidi se miehesi oikein on jos/kun ei huomaa, että sinulla on (ollut) jo tämä suhde ja sitten vielä muitakin häivyttääksesi suhteen jättämän tuskan. Ja edelleen mietit, että kyllä vielä löydät jonkun...
Muuten olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, mihin tuo suhde kaatui. (?)
Ja yhdyn täysin edelliseen, että hormonit ne tekevät (jättävät jälkeensä) kuvatun kaltaisen tilan. Siinä sitä sitten naisparka piehtaroi, kun luulee, että se oli se ihan-ainut-ja-oikea SUURI rakkaus, joita jokaiselle on yksi vain...

 

[niin kipeetä]

"Välillä olen joutunut ajattelemaan onko tämä enää ihan tervettä, koska minulla on alkanut päässä pyörimään ajatuksia, että alan vakoilemaan häntä, että näkisin hänet edes vilaukselta. Myös ajatus hänelle kuuluvien esineiden ja tavaroiden "vohkimisesta" pyörii päässä ja se tuntuu jännittävälle ja tyydytystä tuottavalle. Koska en voi saada häntä niin helpottaisi jos voisin saada edes hänen vaatteitaan tai muuta. Tulisi tunne, että hän on enemmän lähellä minua. Jostain syystä myös hänen kotiinsa salaa meneminen hänen poissaollessaan ja kodin tutkiminen tuntuu hyvin houkuttelevalle ajatukselle. Tai postien vieminen laatikosta. Mietin vain miten sen käytännössä toteuttaisin."

Tuo on todella sairasta! Sinusta on hyvää vauhtia kehittymässä stalkkeri. Mene ihmeessä hoitoon ennen kuin on liian myöhäistä.

 

[Mirkku.]

Minkä ikäinen olet? Voisi sopia nimittäin vaihdevuosioireisiin. Joillakin naisilla voi mennä pää vähän sekaisin miesasioissa siinä vaiheessa. Joku tietty mies saa aikaan kummallisia pakkomielteitä. Kun itse tiedostat asian noinkin hyvin, voit kontrolloida itseäsi kuitenkin. (siis olit sitten vaihdevuosissa tai muuten vähän sekona). Siis tajuat, että ajatuksesi on nyt vähän liian lennokkaita. Yritä hillitä lepatustasi, ainakin niin, ettet mene itseäsi mitenkään nolaamaan etkä tee mitään peruuttamatonta. Tämä juttu kyllä laimenee aikanaan, ei mikään iän ja kaiken kestä.

Mitään konkreettista et saa mennä tekemään, paina se päähäsi! Muuten kadut lopun ikäsi.

 

[Pearly]

Musta tuntuu että kuvittelet miehen olevan ainoa onni ja koko elämä siitä huolimatta ettet ole koskaan saanut rakastaa häntä kuin omaa. Ihan absurdi ajatus että yksi ihminen voisi olla vastuussa kenenkään onnesta tai elämästä. Uskon että olet ollut elämääsi tyytymätön jo ennenkuin tapasit miehen ja kun sait hetken tuntea itsesi halutuksi, kenties rakastetuksi, sekosit. Olet sekaisin miehestä mutta hae hyvä ihminen apua! Kukaan ihminen ei tee sinua onnelliseksi kuin hetken jos et hae sitä ensin itsestäsi. Kun olet tasapainoinen itsesi kanssa, ei kukaan vie koko pohjaa sinulta.