T
tulemista
Vieras
Hei vaan!
On alkanut tuntua siltä, että pitäisi oikeasti alkaa suunnittelemaan yksineloa lopullisesti... :/
Pelkään koko ajan, että minua petetään, pelehditään selkäni takana, mennään liian pitkälle, loukataan, valehdellaan. Mietin liian usein, että mitä jos mieheni on pettänytkin minua ja en ole saanut sitä selville. Näinä hetkinä tunnen aivan valtavaa raivoa miestäni kohtaan ja olen varma että haluan eron. Näille epäilyksille ei välttämättä ole aihetta ollenkaan, vaan pikkujutuista vaikka baarin tapahtumista (tai välillä jutut ovat isompiakin) lähden kehittelemään päässäni kauheita tarinoita.
Ajatuksieni ja kuvitelmieni takia vihaan välillä häntä niin suuresti, hetkellisesti tosin. Välillä tuntuu, että olisi helpotus jos saisin hänet kiinni pettämisestä ja voisin jättää hänet saman tien. Ei tarvitsisi miettiä enää. Mieheni on pettänyt luottamukseni ja välillä tehnyt kaikkea epäilyttävää, mutta ei tietääkseni IKINÄ pettänyt. En luota häneen kun hän on humalassa, en luota hänen tekemisiinsä.
Kuitenkin hänen seurassaan, arkena monesti unohdan nuo jutut ja meillä on ihanaa ja mukavaa. Mitähän vittua tässä pitäisi tehdän, jatkanko tätä myllerrystä päässäni ja painan eteenpäin vai annanko olla ja lopetan uskomisen luottamuksen paluuseen.. En voisi toisaalta kuvitella olevani erossa hänestä.
Vittu voi elämä olla vaikeaa, kukaan muu ei varmaan pysty minua paremmin tekemään elämästään mielikuvituksensa takia helvettiä.
On alkanut tuntua siltä, että pitäisi oikeasti alkaa suunnittelemaan yksineloa lopullisesti... :/
Pelkään koko ajan, että minua petetään, pelehditään selkäni takana, mennään liian pitkälle, loukataan, valehdellaan. Mietin liian usein, että mitä jos mieheni on pettänytkin minua ja en ole saanut sitä selville. Näinä hetkinä tunnen aivan valtavaa raivoa miestäni kohtaan ja olen varma että haluan eron. Näille epäilyksille ei välttämättä ole aihetta ollenkaan, vaan pikkujutuista vaikka baarin tapahtumista (tai välillä jutut ovat isompiakin) lähden kehittelemään päässäni kauheita tarinoita.
Ajatuksieni ja kuvitelmieni takia vihaan välillä häntä niin suuresti, hetkellisesti tosin. Välillä tuntuu, että olisi helpotus jos saisin hänet kiinni pettämisestä ja voisin jättää hänet saman tien. Ei tarvitsisi miettiä enää. Mieheni on pettänyt luottamukseni ja välillä tehnyt kaikkea epäilyttävää, mutta ei tietääkseni IKINÄ pettänyt. En luota häneen kun hän on humalassa, en luota hänen tekemisiinsä.
Kuitenkin hänen seurassaan, arkena monesti unohdan nuo jutut ja meillä on ihanaa ja mukavaa. Mitähän vittua tässä pitäisi tehdän, jatkanko tätä myllerrystä päässäni ja painan eteenpäin vai annanko olla ja lopetan uskomisen luottamuksen paluuseen.. En voisi toisaalta kuvitella olevani erossa hänestä.
Vittu voi elämä olla vaikeaa, kukaan muu ei varmaan pysty minua paremmin tekemään elämästään mielikuvituksensa takia helvettiä.
