Täällä kirjoittelee mies, joka on pahassa tilanteessa. Olemme seurustelleet vasta hyvin vähän aikaa, n. puolivuotta. Nainen on muutenkin hyvin hiljaista sorttia, eipä juurikaan kerro omista asioistaan yhtään mitään tai hyvin vähän. Suhteessamme keskustelu on ongelma. Nainen menee vaikeaksi ja lopuksi jopa itkee, kun kysymyksiä yrittää esittää ja avata keskustelua.
Varainaiseen tilanteeseen ollaan tultu, koska vika on ilmeisesti minussa eikä hänessä. Kun olemme yhdessä ja hän saa viestin tai joku soittaa, kysyn että kuka se oli. Sitten jos olemme vierekkäin ja hän ottaa puhelimensa käteen, niin minä aina vaistonvaraisesti katson hänen puhelintaan vaikka mitään en sieltä lukisi. Jos hän jossain muualla näprää puhelinta tai tablettia tai tietokonetta ja jos kuljen edes siitä ohitse, laite menee kiinni. Ei minua kiinnosta mitä siellä tapahtuu, mutta kyllähän tämmöisessä epäilykset herää yhelle jos toisellekin ja siitä nyt sitten kiikastaa, luulee myös että vedän herneen nenään siitä että en saa nähdä hänen touhujaan. Myös kompromissien teko on minulle kuulemma vaikeaa. Kerran olen keskeyttänyt hänen katsomansa tv-ohjelman jotta saisin katsoa omani, mikä kestää puoli tuntia.
Kuinka tälläiseen tilanteeseen voi itse vaikuttaa? Toinen sanoo että mitä enemmän kuulee minusta, sitä vähemmän hän haluaa kuulla minusta. Haluaa olla omissa oloissaan ja miettiä että haluaako enään olla minun kanssa. Minä olen nyt viikon odottanut ja jatkuu vaan. Onko tämä kypsää käytöstä? Mitä te naiset ajattelette tälläisessä tilanteessa.
Luottamusta ei saada itsestään, se on ansaittava. Tottakai minä luotan naiseeni, päivä päivältä enemmän, mutta tämmöinen käytös ei pisteitä nosta. Anteeksi epäselvästi selostettu, mutta kai siitä jotain selkoa saa.
Varainaiseen tilanteeseen ollaan tultu, koska vika on ilmeisesti minussa eikä hänessä. Kun olemme yhdessä ja hän saa viestin tai joku soittaa, kysyn että kuka se oli. Sitten jos olemme vierekkäin ja hän ottaa puhelimensa käteen, niin minä aina vaistonvaraisesti katson hänen puhelintaan vaikka mitään en sieltä lukisi. Jos hän jossain muualla näprää puhelinta tai tablettia tai tietokonetta ja jos kuljen edes siitä ohitse, laite menee kiinni. Ei minua kiinnosta mitä siellä tapahtuu, mutta kyllähän tämmöisessä epäilykset herää yhelle jos toisellekin ja siitä nyt sitten kiikastaa, luulee myös että vedän herneen nenään siitä että en saa nähdä hänen touhujaan. Myös kompromissien teko on minulle kuulemma vaikeaa. Kerran olen keskeyttänyt hänen katsomansa tv-ohjelman jotta saisin katsoa omani, mikä kestää puoli tuntia.
Kuinka tälläiseen tilanteeseen voi itse vaikuttaa? Toinen sanoo että mitä enemmän kuulee minusta, sitä vähemmän hän haluaa kuulla minusta. Haluaa olla omissa oloissaan ja miettiä että haluaako enään olla minun kanssa. Minä olen nyt viikon odottanut ja jatkuu vaan. Onko tämä kypsää käytöstä? Mitä te naiset ajattelette tälläisessä tilanteessa.
Luottamusta ei saada itsestään, se on ansaittava. Tottakai minä luotan naiseeni, päivä päivältä enemmän, mutta tämmöinen käytös ei pisteitä nosta. Anteeksi epäselvästi selostettu, mutta kai siitä jotain selkoa saa.