Naistenhuoneessa
Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
naisia,joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi.
Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit
vessakoppien ovien alta.
Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos
tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet
pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi
ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi
hihnan varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan
rinnallesi (Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen
LATTIALLE!), lasket housusi ja otat
"asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi
alkavat täristä.
Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla,
pidät "asennon".
Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi
kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan
tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos
vain olisit yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa
puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät kovemmin. Muistat pienen
paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä
laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti.Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen
taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun
yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan,
pienen ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön.
Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle. Istuin on märkä,
tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa
olevan bakteerinja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et
vuorannut sitä paperilla -jota
ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.
Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun
tunnistin on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy
posliiniin saaden aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka
laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi
kohti kenkiäsi.
Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava
imu veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä
roiskuva vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet
likomärkä vyötäröstä alaspäin.
Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
purkkapaperilla,jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja
lavuaareille pestäksesi kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?).
Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen
lämpimästi, että hän saattaa tarvita
sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt
vessaan, hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän
tiedustelee, mikä kesti niin kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi
roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää
niin kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn
kysymykseen;Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria
tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja
ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta!
Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
naisia,joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi.
Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit
vessakoppien ovien alta.
Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos
tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet
pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi
ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi
hihnan varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan
rinnallesi (Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen
LATTIALLE!), lasket housusi ja otat
"asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi
alkavat täristä.
Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla,
pidät "asennon".
Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi
kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan
tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos
vain olisit yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa
puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät kovemmin. Muistat pienen
paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä
laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti.Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen
taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun
yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan,
pienen ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön.
Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle. Istuin on märkä,
tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa
olevan bakteerinja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et
vuorannut sitä paperilla -jota
ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.
Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun
tunnistin on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy
posliiniin saaden aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka
laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi
kohti kenkiäsi.
Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava
imu veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä
roiskuva vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet
likomärkä vyötäröstä alaspäin.
Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
purkkapaperilla,jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja
lavuaareille pestäksesi kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?).
Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen
lämpimästi, että hän saattaa tarvita
sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt
vessaan, hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän
tiedustelee, mikä kesti niin kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi
roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää
niin kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn
kysymykseen;Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria
tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja
ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta!
.
