Naiset ja kyynisyys

[EräsMies]

Tapaan usein Suomessa alle kolmikymppisiä sinkkunaisia, jotka suhtautuvat elämään kielteisesti, synkeästi ja pelokkaasti, jopa lohduttomasti. Enemmän kyynisesti ja realistisesti kuin naiivin toiveikkaasti ja idealistisesti.

Esimerkki: jos mies on hyväkäytöksinen, hyvin pukeutuva, ihan komea ja miellyttävä, moni nainen alkaa epäillä ettei mies ole "oikeasti" sellainen. Synkät varjot alkavat kerääntyä naisen päähän. "Hetkinen..." Moni ei suo mahdollisuutta, että sisimmässään "hyviä miehiä" ihan oikeasti on olemassa, jotka vieläpä huolehtivat itsestäänkin ja haluavat menestyä, vaan heti aletaan "varautua" pahan päivän ja pettymyksen varalle.

Tuntuma on että naiset voivat yhä huonommin nyky-yhteiskunnassa. Muistaakseni sadat tuhannet naiset söivät pelkästään mielialalääkkeitä. Entisaikaan vastaavaa pahoinvointia ei luultavasti ollut. Ja tuntuu myös, että muissa maissa ei ole vastaavaa pahoinvointia naisilla. Esim. Yhdysvalloissa toiveikkuus ja myönteinen suhtautuminen tulevaisuuteen sekä toisiin ihmisiin on melkein arkipäivää ja luonnollinen asia. Suomessa törmään siihen harvoin, ehkä vielä harvemmin naisilla. Naiset pelkäävät uneksia suuria meillä, miesten tapaan mutta kenties vielä korostuneemmin.

Miksi kypsemmät naiset niin harvoin tuntuvat ajattelevan iloisesti, kauniisti ja myönteisesti elämästä ja parisuhteista? Harva "säkenöi" vaan vaatetus on tumma ja ilme tuiman vakava, olemus hyvin arkinen ja kireä, jutut negatiivisia ja jopa ilkeitä... Jne. Ehkä naiset toteuttavat tässä suomalaiskansallista "perusnegatiivisuutta"? Jonka eräs hiljattain havaitsemani kiintoisa muoto voisi olla, niin miehillä kuin naisilla, hyvän pukeutumisen karsastaminen. Sääli.

Olen huomannut nuorten, max. 20v. naisten pystyvän tähän myönteiseen elinvoimaisuuteen paljon paremmin. Se on ilo silmälle ja antaa helposti lähestyttävän kuvan. Tiedättehän baareissa ne yrmeät, väsyneet ja totisen oloiset miehet? Naiset tosi harvoin kiinnostuvat sellaisesta. Mutta ihan samalla lailla me miehet melkein aina tykätään enemmän pirteistä ja elämänmyönteisistä naisista, joita jollain tasolla yhä vähän "lapsettaa". En tiedä mitä ensimmäisten aikuisvuosien jälkeen oikein tapahtuu. Nuoruuden myönteisyys, "pehmeys" ja peloton avoimuus kuitenkin näyttää monta kertaa häviävän johonkin, ja taas Suomessa enemmän kuin muualla maailmassa.

Ymmärrän jos taustalla on joku huono kokemus. Mutta elämähän on täynnä niitä, ne tulisi vain ottaa vastaan elämään kuuluvina, ei "koko elämänä". Mokailu ja epäonnistuminen on ihan sallittua. Ei ole kovin vahvan tai henkisesti kypsän ihmisen merkki synkistyä suhtautumisessaan ja alkaa pelkäämään "ikiajoiksi", eikä vaikuta älykkäältä toiminnalta yleistää kokemaansa kaikkiin.[1] Molemmat, henkinen vahvuus/lannistumattomuus ja viisaus ja pitkämielisyys, ovat myös isoksi eduksi parisuhteessa. Oma kokemukseni on, että ironisesti ihminen, jolla nämä ominaisuudet ovat, ei helposti löydä mukavaa seuraa, koska ei tule positiivisuudessaan ja vahvuudessaan helposti ymmärretyksi synkemmin ja kyynisemmin vähän kaikesta ajattelevan ja vähän kaikkeen suhtautuvan kanssa.

[1] Tämä on orjamoraalia. Itsekin puhun tietenkin vain omista kokemuksista ja havainnoista arjessa.

PS. Kommentoin vastauksia kun ehdin (tänään tai huomenna), mutta en ehdi kommentoida kuin itse olennaisiksi katsomiini vastauksiin.

 

[astrolabe]

Kun pystyisin olemaan kyyninen edes päivän ajan!

Mie oon sellanen helposti vietävissä ollut aina. Otan totena sen, mitä minulle kerrotaan, vaikka olen joutunut todistamaan ikäviä tilanteita, joissa minulle ei ole kerrottu faktoja, vaan lööperiä. Kokemuskaan ei ole saanut minua irrottautumaan irrationaalisesta optimismistani. Kyynisenä en ehkä riskeeraisi, että minuun sattuu, mutta toisaalta tuntisinko silloin yhtä paljon kuin nyt? En voi pitää suojausta yllä, en vain osaa.

Minusta on vain uskottava siihen mitä ihminen sanoo. Toisinaan saatan hieman epäillä jo jotain, mutta en kauaa. Olen sinisilmäinen ja naiivi yli 30-vuotias nainen.

 

[Rame]

Suomalainen kulttuuri on outo, Suomessa miehiä järestään kohdellaan kuin paskaa. Eron huomaa kun menee ulkomaille ja tulee takaisin tänne. Tässä maassa on naiset ilmeisesti peloteltu kuoliaiksi ja kaikkia miehiä pidetään psykopaatteina.

Jos lähestyy jotain naista tässä maassa, niin nainen soittaa poliisit suunnilleen kun sanot morjensta.

 

["nainen"]

No se varmaan johtuu niistä eräistä miehistä, jotka on särkeneet näiden 20-30v. sydämen. Varsinkin jos huomaa miehen olevan kusipää ja itse olet nainen lähempänä 30 ikävuotta, niin onhan siinä ihan varmasti ainakin hetken kyyninen. Nimittäin naiset ei ole loppuun asti hedelmällisiä, jos et ole kuullut.

Tuo yleistys, että yli 30v. naiset on ilottomia ja yrmeitä: täysin yksilöstä kiinni. Sä olet vaan ajautunut sellaiseen seuraan, kannattaisko katsoa peiliin? Mulla ikää 35, enkä todellakaan ole kyyninen, iloton, huumorintajuton yrmyniska vaan ihan päinvastoin. Tosin olen ollut tällainen koko ikäni, ei siihen ole vanheneminen vaikuttanut muuten kuin tuomalla viisautta.

Ja taas ne alle 20v. iloiset naiset: johtuneeko siitä, että ovat vielä lähes lapsia?

Summa summarum: jokaisella (toivottavasti myös aloittajalla) tapahtuu kypsymistä iän mukana, mutta se perusluonne ei kyllä kenelläkään mihinkään muutu, vaikka kuinka tulis ikää. Joitakin elämä kohtelee rankemmalla kädellä kuin toisia, mutta ei kannata alkaa yleistämään.

 

[ok]

Suomalaiset 30+ naiset on vihaisia, siitä oli joku tutkimuskin. Syytän kasvatuksen ristiriitaiasuutta, toisaalta käsketään olla kiltti tyttö ja toisaalta annetaan ymmärtää, että pitää olla vahva nainen ym. On paineet löytää mies, tehdä lapsia, ja nämä saatua rimpuilla taas ristiriitaisessa tilanteessa, pitää olla Nainen ja tehdä Naisten hommat, mutta toisaalta odotetaan että mies tekisi myös kaikkia hommia, mutta ei tee.

 

["Mää"]

Ja hetkinen - kukas meistä on niin kyynisiä tehnyt? No se suomalainen mies joka ei koskaan ole niin hyvä kuin miltä vaikuttaa..

 

[Rame]

Suomalaiset 30+ naiset on vihaisia, siitä oli joku tutkimuskin. Syytän kasvatuksen ristiriitaiasuutta, toisaalta käsketään olla kiltti tyttö ja toisaalta annetaan ymmärtää, että pitää olla vahva nainen ym. On paineet löytää mies, tehdä lapsia, ja nämä saatua rimpuilla taas ristiriitaisessa tilanteessa, pitää olla Nainen ja tehdä Naisten hommat, mutta toisaalta odotetaan että mies tekisi myös kaikkia hommia, mutta ei tee.

Saako nainen olla reilusti nainen tässä maassa ja varsinkin onko meidän kulttuurissa vikana se, että jos joku hymyilee, nauraa tai on avoin niin häntä katsotaan kieroon.

Minä väitän, että Suomessa nainen ei saa olla reilusti nainen, vaan paljon hienompaa on jos nainen muistuttaa miestä. Moni ulkomailla asunut tai asuva nainen on kertonut, että muualla nainen voi olla reilusti naisellinen nainen eikä sitä pidetä mitenkään outona.

Luulen, että monia naisia ahdistaa se, että he eivät voi olla omia itsejään ja heidän luontainen käytös ja oleminen pyritään tukahduttamaan, se näkyy sitten kaikenlaisina sairauksina ja oirehtimisena.

 

[Rame]

[QUOTE="Mää";25764951]Ja hetkinen - kukas meistä on niin kyynisiä tehnyt? No se suomalainen mies joka ei koskaan ole niin hyvä kuin miltä vaikuttaa..[/QUOTE]

Joo, miehet on ihan perseestä olen kuullut tätä jo lapsesta asti. Keskustellaan välillä naisista.

 

[Minda Eloise]

Mä olen saanut niin paljon paskaa osakseni miesten kanssa, että ei vain jaksa enää uskoa kunnollisiin miehiin.

 

["riksu"]

Suomalainen mies oman kokemukseni mukaan ei osaa keskustella parisuhteessa, ei osaa olla tunteellinen vaikka tietää että naisen sydän pakahtuisi onnesta vaikka pienestäkin tunnustuksesta.
Suomalainen mies ei osaa olla spontaani ja hetken vietävissä, välittämättä mitä muut heistä ajattelevat.

Suomalainen mies on jäyhä, rehellinen, turvallinen kallio elämässä, mutta elämäniloa pursuavaksi ja energiseksi en häntä kutsuisi.

Tämä on oman elämänkokemukseni muovaama mielipiteeni, ei absoluuttinen totuus.
Toivon itsekin löytäväni tästä poikkeavan miehen, jotta en menettäisi hupsuttelevaa itseäni parisuhteessa, näin on monasti jo ollut lähellä käydä.

 

[Rame]

Mä olen saanut niin paljon paskaa osakseni miesten kanssa, että ei vain jaksa enää uskoa kunnollisiin miehiin.

Ihan kuule sama homma toisinpäin, minä ja aika moni muu on saanut niiiiin paljon paskaa osakseen naisilta, että ette edes tajua sitä.

Kyllä se usko on koetuksella myös miehillä, pitäisi kuitenkin jaksaa uskoa että kaikki eivät ole samanlaisia.

 

[Minerva McGarmiwa]

Parempi on kulkee naama väärinpäin. Sillon kun on erehtynyt hymyilemään kadulla kulkiessa niin joko pidetään sekopäisenä tai alkaa satelemaan treffikutsuja

 

[Minda Eloise]

Ihan kuule sama homma toisinpäin, minä ja aika moni muu on saanut niiiiin paljon paskaa osakseen naisilta, että ette edes tajua sitä.

Kyllä se usko on koetuksella myös miehillä, pitäisi kuitenkin jaksaa uskoa että kaikki eivät ole samanlaisia.

Näinhän se on, että kyllä sitä osaa naisetkin.

Viimeisimmässä suhteessa yritin jaksaa, mutta mies osoittautui pettäjäksi ja valehtelijaksi ja se oli viimeinen niitti. Se suhde muutenkin vei uskon miehiin lopullisesti.

 

[Kyynikko]

En tiedä yleisellä tasolla, mutta minä olen kyynistynyt ihan kokemuksien pohjalta. Väkivaltaa ja pettämistä olen joutunut kokemaan ja näkemään. Kokoajan on kiire jonnekkin, toisinaan ei edes ehtisi olla iloinen.
Ihastuessani olen kyllä vieläkin kuin pikkutyttö. Viimeisinkin ihastus paljastui tosin "huonoksi".

Mutta en kyllä miehiä lähtisi kyynisyydestäni syyttämään, itse olen mieheni valinnut. Isää tosin en, mutta ei voi yleistää kaikkien olevan samanlaisia. Ja kuitenkin yritän olla optimisti.

 

[Rame]

Näinhän se on, että kyllä sitä osaa naisetkin.

Viimeisimmässä suhteessa yritin jaksaa, mutta mies osoittautui pettäjäksi ja valehtelijaksi ja se oli viimeinen niitti. Se suhde muutenkin vei uskon miehiin lopullisesti.

Itse törmään lähinnä oman navan tuijottelijoihin ja lähes narsisteihin. Sitten on nämä jotka yrittävät muuttaa sinua ja nalkuttavat koko ajan, kaiken pitäisi mennä kuten nainen haluaa.

Alussa menee aina hyvin, mutta jossain vaiheessa alkaa se hulluus.

 

["..."]

Tuhansien murheellisten laulujen maa

 

[123rfjkbvdtjvi]

Kyllä mun on pakko sanoa, että olisin jopa nykyistä kyynisempi jos olisin sinkku. Ihan tosissaan, vaikea säilyttää valoisaa elämänasennetta esim ihmissuhteista, jos jo ihan vieraat ihmiset ilman mitään lähestymisyritystä tulevat kertomaan, että olet aivan järkyttävän kamala. Ei se varsinaisesti rohkaise olemaan helposti lähestyttävä, jos toisilta tuleva palaute on sitä luokkaa, että sinulla ei ole ihmisarvoa, jos et satu olemaan erityisen viehättävä.

 

["vieras"]

Minusta tuntuu, että "mitäs nyt"-palsta oikein ruokkii kyynisyyttä. Kaikki mukavatkin teot käännetään negatiivisiksi. Orastavat ihmissuhteet luokitellaan pillunhinkumiseksi ja kivat lauseet käännetään piiloviesteiksi.

 

[123rfjkbvdtjvi]

[QUOTE="vieras";25765598]Minusta tuntuu, että "mitäs nyt"-palsta oikein ruokkii kyynisyyttä. Kaikki mukavatkin teot käännetään negatiivisiksi. Orastavat ihmissuhteet luokitellaan pillunhinkumiseksi ja kivat lauseet käännetään piiloviesteiksi.[/QUOTE]

Totta.

 

[Heinekeeni]

Me liikutaan varmaan ap:n kanssa eri piireissä. Tuntemani naiset ovat pääosin onnellisia, iloisia, impulsiivisia ja luottavaisia. Ystäviäni yhdistää samanlainen huumorintaju, mutta sarkasmia sekä itseironiaa voidaan toki pitää ilkeilynä ja masentuneisuutena jos ei itsellä pilkettä silmäkulmassa.

Tuntemani naiset eivät ole riippuvaisia miehistä eikä luottamuspula yksittäisiin miespuoliseen henkilöihin ole vienyt luottamusta kaikkiin miehiin, eikä varsinkaan poistanut elämäniloa.

 

[elämä lyttää]

Väsymys kotielämään ja työhön sekä siihen kokemukseen, ettei mikään muutu tai saa muuttua omassa elämässä on mielestäni yksi syy kyynisyyteen. Sitten omat kokemukset elämän positiivisten asioiden jakamisesta ystäville ovat myös mielestäni yksi syy?

 

["vieras"]

up