Narisenko minä ihan turhasta?

["vieras"]

Minä olen töissä arkisin klo 8-16. Töiden jälkeen on ruoanlaitto + normaalit kotihommat.

Mies on useimmiten töissä neljänä arkipäivänä klo 11-19 ja lauantaina klo 9-16. Vapaapäivänään tekee ruokaa, yleensä niin, että riittää kahdeksi päiväksi. Mies ei siis työpäivinään tee juuri mitään kotihommia. Puita voi hakea sisään, ja laittaa tiskarin pyörimään tms. pientä.

Mutta minä alan olla nyt ihan poikki tähän tilanteeseen. Kun kerkiän töistä kotiin, niin alan suoraan laittamaan ruokaan ja kun mies tulee kotiin, niin syö valmiin ruoan ja heittäytyy sohvalle telkkaria katsomaan. Aamuisin mies joku nukkuu pitkään, tai katsoo telkkaria.

 

["vieras"]

Millaista sen elämän mielestäsi pitäisi olla?
Siis koska tuotahan se on kun käydään töissä.

Et myöskään kertonut onko teillä lapsia vaiko eikö?

Itse en nyt kyllä ymmärtänyt tässä sitä ongelmaa.

 

[endie2]

mieshän tekee ruuat neljälle päivälle ja sä kolmelle - tai kahdelle, jos tekisit isomman satsin edes kerran. en näe ongelmaa.
kerran viikossa yhteinen siivouspäivä ,toinen vaik imuroi ja toinen jotain muuta. pyykithän peseytyy nyt muutenkin itse. Jakaikki korjaa omat jälkensä ja sotkunsa, niin eikös elo ole sit ihan tasapuolista

 

["alkup."]

mieshän tekee ruuat neljälle päivälle ja sä kolmelle - tai kahdelle, jos tekisit isomman satsin edes kerran. en näe ongelmaa.
kerran viikossa yhteinen siivouspäivä ,toinen vaik imuroi ja toinen jotain muuta. pyykithän peseytyy nyt muutenkin itse. Jakaikki korjaa omat jälkensä ja sotkunsa, niin eikös elo ole sit ihan tasapuolista

Niin mies tekee ruoat kahdelle päivälle. Sunnuntai on viikon ainut yhteinen vapaapäivä ja silloin yleensä tehdään ruokaa yhdessä. Eli esim. tällä viikolla menee niin, että minä laitan ruoat ma, ti, pe ja la. Mies ke ja to. Sunnuntai sitten varmaan yhdessä.

 

[endie2]

[QUOTE="alkup.";26318441]Niin mies tekee ruoat kahdelle päivälle. Sunnuntai on viikon ainut yhteinen vapaapäivä ja silloin yleensä tehdään ruokaa yhdessä. Eli esim. tällä viikolla menee niin, että minä laitan ruoat ma, ti, pe ja la. Mies ke ja to. Sunnuntai sitten varmaan yhdessä.[/QUOTE]

etkä tykkää ruuanlaitosta ? tee jotain helppoja juttuja tai tosiaan isompia satseja, niin ei tartte joka päivä tehdä.
tuo sunnuntainruuanlaitto yhdessä kuulostaa mun korvaan ihanalta

sua harmittaa, kun koet, että mies ei tee mitään. mutta auttaisko jos itsekin vähän sitten löysäisit etkä ottais tuollasta "taakkaa" asioista ? varmaan sulla on kuitenkin ihan hyvä ja kiva puoliso ,joka ei ilkeyttään ole "laiska" ?

 

[Elomeena]

Jokainenhan itse tietää parhaiten mitä jaksaa ja mikä menee kestämättömän puolelle. Itse pidän tilannettasi aika mukavana kun vertaan omaani.

Onko joka päivä pakko tehdä ruokaa? Eikö voisi tehdä isomman satsin, josta riittäisi edes kahdeksi päiväksi niin ettei joka ilta tarvitse kökkiä hellan edessä?

 

["alkup."]

etkä tykkää ruuanlaitosta ? tee jotain helppoja juttuja tai tosiaan isompia satseja, niin ei tartte joka päivä tehdä.
tuo sunnuntainruuanlaitto yhdessä kuulostaa mun korvaan ihanalta

sua harmittaa, kun koet, että mies ei tee mitään. mutta auttaisko jos itsekin vähän sitten löysäisit etkä ottais tuollasta "taakkaa" asioista ? varmaan sulla on kuitenkin ihan hyvä ja kiva puoliso ,joka ei ilkeyttään ole "laiska" ?

En erityisemmin tykkää laittaa ruokaa. Varsinkaan töiden jälkeen nälkäisenä ja väsyneenä. Mies soittaa mulle usein töihin, että mitä tänään syödään ja lapset huutaa kotona, ennekuin kerkiän kenkiä jalasta heittää, että mitä ruokaa. Tuntuu, että olen pelkkä ruoanlaittokone ja muut seisoo rukkaset ojossa odottamsta valmista, laittamatta itse tikkua ristiin.

 

["alkup."]

Jokainenhan itse tietää parhaiten mitä jaksaa ja mikä menee kestämättömän puolelle. Itse pidän tilannettasi aika mukavana kun vertaan omaani.

Onko joka päivä pakko tehdä ruokaa? Eikö voisi tehdä isomman satsin, josta riittäisi edes kahdeksi päiväksi niin ettei joka ilta tarvitse kökkiä hellan edessä?

Kyllä minä aika usen teenkin kahden päivän ruokia. Mutta niinä päivinä kun ei ole ruoanlaittoa, niin on sitten muuta kotihommaa enemmän. Niin se vaan rytmittyy.

 

[Mömmöliisa]

Asennekysymys

 

[kaffetauko]

jos tilanne tuntuu epäreilulta ja/tai liian raskaalta, niin koita 'narisemisen' sijaan keskustella ihan kunnolla ja vakavasti.

Jos edelleen mies käy töissä ja lopun ajan arjesta lomailee ja itsestä tuntuu ettei enää jaksa, niin jotainhan silloin on pielessä.

 

["alkup."]

jos tilanne tuntuu epäreilulta ja/tai liian raskaalta, niin koita 'narisemisen' sijaan keskustella ihan kunnolla ja vakavasti.

Jos edelleen mies käy töissä ja lopun ajan arjesta lomailee ja itsestä tuntuu ettei enää jaksa, niin jotainhan silloin on pielessä.

Minä narisen vaan hiljaa mielessäni. Olen miehellekin joskus sanonut, että voimat alkaa olla aika loppu, mutta miehen mielestä elämä vaan on tälläista, eikä sille voi mitään.

 

["Leona Y"]

Onhan tuossa paljonkin epäreilua. Kumpikin käy töissä ja toisen odotetaan silti tekevän lisävuoro siihen omansa päälle tai ainakin automaattisesti isompi osa kodinhoidosta. Asennekysymys tosiaankin, myös miehellä. Hommat puoliksi.

 

[-]

oletko puhunut miehesi kanssa?

Monet tuntuu valittavan mielessään että on tuokin sika mutta eivät ole edes puhuneet asiasta. Sano miltä tuntuu.

 

[????]

No minä sinuna lataisin pyykkärin aamulla ennen lähtöä ja mies nostaisi ne kuivumaan kunhan heräilee.

Samoin voisin aamulla laittaa uuniin vaikka kinkkukiiusauksen, tms. helpon laatikon (sen voi illalla tehdä valmiiksi jääkaappiin) Ja mies sitten huolehtisi ruoan pois uunista - ja tadaa - teillä olisi valmis ruoka odottamassa, vain lämmitys ja ehkä parille päivälle riittäisi tuota ruokaa

Voisitko vaikka lauantaina/sunnuntaina tekaista parit keitot pakkaseen, sitten nostat sen aamulla ennen lähtöä jääkaappiin sulamaan ja lämmität kun tulet töistä?

Ja siivouksen voi jakaa, jos mies vapaapv vaikka imurois ja sinä sitten lauantaina voisit tehdä pölyjen pyyhintää ja moppausta? Tai sovitte vuorot milloin kumpainenkin tekee viikkosiivouksen.

Nyt keskustelemaan ja SOPIMAAN työnjaosta, niin ei tarvitse itsekseen narista - se katkeroittaa äkkiä!!!!

 

[2good2be4gotten]

Ehdota miehelle että alkaa tekemään ruoan aamupäivällä ennen töihin lähtöä niin teille on sitten lasten kanssa valmis ruoka odottamassa kun tulette kotiin. Kyllähän siinä aamupäivällä kerkeää myös joitain kotitöitä tehdä, eihän sitä tarvitse töihin lähtöön asti nukkua.

Narina ei auta mitään. Kunnolla käytte nuo asiat läpi, aikuinen järjen omaava ihminen tajuaa kyllä osallistua yhteisen perheen pyörittämiseen.

 

[Paskaa]

Mä olen töissä 9-17. Mies lähtee mun kanssa samaan aikaan ja tulee kotiin 22-03. Mä teen kotona kaiken. Mies pitää yhden vapaapäivän viikossa. Valittaa mulle kun ei oo puhtaita sukkia.

 

["vieras"]

Asennekysymys

Juuri näin. Parisuhteen kannalta paras ratkaisu olisi, että asennoituisit niin, että kaikki kotihommat kuuluvat sinulle. Et siis laskisi kuka tekee enemmän tai vähemmän, vaan päättäisit tehdä kaikki. Sitten kun mies muutamana päivänä viikosta auttaa, niin ottaisit sen ylimääräisenä yllätyksenä, ja olisit avusta ikionnellinen.

 

[urpo]

[QUOTE="vieras";26318900]Juuri näin. Parisuhteen kannalta paras ratkaisu olisi, että asennoituisit niin, että kaikki kotihommat kuuluvat sinulle. Et siis laskisi kuka tekee enemmän tai vähemmän, vaan päättäisit tehdä kaikki. Sitten kun mies muutamana päivänä viikosta auttaa, niin ottaisit sen ylimääräisenä yllätyksenä, ja olisit avusta ikionnellinen.[/QUOTE]

Vielä parempi, potkaise ukko pihalle, eipä tartte sit moista miettiä enää

 

["mie"]

Kylläpä on pienet huolenaiheet siellä. Ainakin teillä on molemmilla työtä ja rahaa ostaa sitä ruokaa laitettavaksi. Koitappa olla edes siitä tyytyväinen.

 

[ideaa?]

Rupeat tilaamaan töistä lähtiessä pizzat kotiinkuljetuksella, niin on valmis ruoka odottamassa ja vielä lämmin.
Sitten tilaat viikkosiivouksen joltain siivousfirmalta, sekin on sillä hoidettu.
Pyykit... noooo, tuota voithan kysellä josko joku joutilas vois ne päivän aikana käydä pesemässä.

Kätevää, ei tartte enää mitään tehdä kun kotiin tulee. =) Eikä kitistä ja natista

 

[järjestelykysymys]

[QUOTE="alkup.";26318501]En erityisemmin tykkää laittaa ruokaa. Varsinkaan töiden jälkeen nälkäisenä ja väsyneenä. Mies soittaa mulle usein töihin, että mitä tänään syödään ja lapset huutaa kotona, ennekuin kerkiän kenkiä jalasta heittää, että mitä ruokaa. Tuntuu, että olen pelkkä ruoanlaittokone ja muut seisoo rukkaset ojossa odottamsta valmista, laittamatta itse tikkua ristiin.[/QUOTE]

Esivalmistelut ja koko perheen osallistuminen!

Keittoa varten joku muukin (lapsista) voi pestä ja kuoria perunat sillä välin kun itse pilkot makkaran/paistat jauhelihan tms. Joku voi tehdä salaatin, toinen kattaa pöydän jne eli kukaan ei seiso tumput suorana odottamassa seän takana vaan kaikki tekee jotain. Ja pakasteesta puolivalmisteet on ihan ok vaihtoehto =)

Kiusauksen voi tehdä uuniin laittoa varten valmiiksi, koululainenkin osaa laittaa uunin päälle (piirtää vaikka kuvan miten pitää valitsimet olla) ja tökätä astian sinne.

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";26318900]Juuri näin. Parisuhteen kannalta paras ratkaisu olisi, että asennoituisit niin, että kaikki kotihommat kuuluvat sinulle. Et siis laskisi kuka tekee enemmän tai vähemmän, vaan päättäisit tehdä kaikki. Sitten kun mies muutamana päivänä viikosta auttaa, niin ottaisit sen ylimääräisenä yllätyksenä, ja olisit avusta ikionnellinen.[/QUOTE]

Niin, ei oma äitini ainakaan valittanut vaan hänestä oli mukava tehdä ruokaa toisille. Onko nykysuomalaisnaisten vaikea nauttia epäitsekkyydestä ja palvelemisesta...? Minusta tuollainen laskeskelu on aika pikkusieluista, ihminen ei tavallaan osaa olla hetkessä fiiliksellä "relasti" vaan elämä on "taulukkolaskettua" myös kotona.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26318363]Minä olen töissä arkisin klo 8-16. Töiden jälkeen on ruoanlaitto + normaalit kotihommat.

Mies on useimmiten töissä neljänä arkipäivänä klo 11-19 ja lauantaina klo 9-16. Vapaapäivänään tekee ruokaa, yleensä niin, että riittää kahdeksi päiväksi. Mies ei siis työpäivinään tee juuri mitään kotihommia. Puita voi hakea sisään, ja laittaa tiskarin pyörimään tms. pientä.

Mutta minä alan olla nyt ihan poikki tähän tilanteeseen. Kun kerkiän töistä kotiin, niin alan suoraan laittamaan ruokaan ja kun mies tulee kotiin, niin syö valmiin ruoan ja heittäytyy sohvalle telkkaria katsomaan. Aamuisin mies joku nukkuu pitkään, tai katsoo telkkaria.[/QUOTE]

En kyllä itse jaksas töitten jälkeen muuta tehdä kuin katsoa telkkaria. Jos nukun päivällä niin teen sitten kotihommelit yöllä. En kyllä imuroi kun se kuuluu naapuriin.

 

["vieras"]

[QUOTE="mies";26320031]Niin, ei oma äitini ainakaan valittanut vaan hänestä oli mukava tehdä ruokaa toisille. Onko nykysuomalaisnaisten vaikea nauttia epäitsekkyydestä ja palvelemisesta...? Minusta tuollainen laskeskelu on aika pikkusieluista, ihminen ei tavallaan osaa olla hetkessä fiiliksellä "relasti" vaan elämä on "taulukkolaskettua" myös kotona.[/QUOTE]

Ja on miehiäkin jotka osaa ja haluaa laittaa hyvää ruokaa. Yleensä ne ei seuraa reseptiä vaan soveltaat omasta päästään. Jos kysyt miten maustat niin vastaus vähän sitä ja tätä sinne.

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";26320079]Ja on miehiäkin jotka osaa ja haluaa laittaa hyvää ruokaa. Yleensä ne ei seuraa reseptiä vaan soveltaat omasta päästään. Jos kysyt miten maustat niin vastaus vähän sitä ja tätä sinne.[/QUOTE]

Ilman muuta. Liika mukavuudenhalu ei kuulu suhteeseen, aina pitää luopua jostain, välittömästi tai välillisesti. Se on se "hinta", joka pitää maksaa toisen kanssa olosta. Mutta hyvässä suhteessahan tämäkin voi olla nautinto kuten vaikka kukkapenkin hoito.