nelikymppinen mies

[hyödytön vaimo?]

Mies ei halua tehdä työpäivän jälkeen kuin käydä muutaman kerran viikossa kuntosalilla ja tulleessan kotiin, avaa television ja rysähtää sohvalle kaukosäädin kädessään. Kotitöitä ei tee jos en erikseen mainitse, ruokaa kokkailee silloin tällöin. Omasta mielestään osallistuu kotitöihin ja lasten kasvatukseen (soittaa teineille että ruoka valmista mutta ei huolehdi että tulevat syömään jos olen esim. iltavuorossa). Kun valitan tekemättömistä kotitöistä saan vastaukseksi etten minäkään mukamas tee kotona mitään. Siivoan joka päivä, pesen pyykkiä jne mutta mies ei ole huomaavinaan. Eilen jätin tahallaan keittiön jäljeltäni siivoamatta kun lähdin iltavuoroon, mies jaksoi siitä valittaa kun tulin väsyneenä kotiin!

Mies ei halua kanssani seksiä, ei jutella, ei katsoa edes telkkaria. Itsekin harrastan urheilua ja käyn töissä ja silti jaksan ja haluan tehdä muuta kuin maata sohvalla. Lasten kanssa hän ei koskaan tee mitään.

Eroa olen miettinyt, viimeksi eilen kun mies sanoi ettei meistä ole hänelle mitään hyötyä. Oliko kivasti sanottu? Henkistä väkivaltaa? Ei kai ihmisen kanssa olla että olisi jotain hyötyä? Tunnen itseni ihan arvottomaksi tässä suhteessa. Miehen mielestä hän on aina oikeassa ja muut väärässä.
Mittani on nyt täynnä.

 

[-Witchie]

Mittani on nyt täynnä.

Ok. Avioerohakemuksen löytää netistä ja faksata käräjäoikeuteen.

 

[Sivhos]

Älä tärvää rajallisia elämän vuosia tollasen kanssa.Vähemmästäkin eroavat.

 

[Lähde jo]

Mitä ihmettä enää odotat, miksi olet moista sikaa katsellut näinkin pitkään?!

 

[Repetsi]

Oletko miettinyt itseäsi miehen näkökulmasta? Syytät miestä, itse olet mielestäsi täydellinen? Vai ehkä joo hieman epätäydellinen mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin mies.

Puhukaapas rakentavasti kahdestaan mitä suhteenne toisillenne merkitsee, miksi siihen ole tte päätyneet, miten sen koette, ja mitä siltä haluaisitte. Syyttelemättä toisianne. Miettikää myös rakentavassa hengessä mahdollista eroa.

Ihmettelet miehen kommentteja. Ilmeisesti miehellä on erittäin paha olla eikä osaa ilmaista tunteitaan asiallisemmin. Sellaisen miehen kanssa olet perheen perustanut. Näine huonoine puolineenkin.

 

[raapsraaps]

Näitä tapauksia on kai tämä maa pullollaan. Ja naisena jaksan ihmetellä aina sitä, miten pyykinpesua, siivoamista ja ruoanlaittoa pidetään itsestään selvänä naisen hommana. Kukaan ei edes koskaan pidä sitä raskaana hommana. Kyllä minulla hiki valuu kun teen viikkosiivouksen koko talossa ja muut hommat. Ja menee siihen aikaakin useampi tunti. Toisinaan ihan miettii, miksi edes vaivaudun. Hukkukoon koko huusholli siihen itseensä..

Kuulostaa, että mies on jotenkin tylsistynyt. Alkavaa miehen keski-iän kriisiä? Halutaan elämään jotain uutta ja ihanaa, mutta ei osata sitten tehdä mitään. Muuta kun ottaa kapula käteen ja maata sohvalla. Ehkä voisit inspiroida miestä jotenkin (uudet alusvaatteet ja aviomiehen viettely..?). Lapsetkin kun tuntuu kasvaneen jo sen verran isoiksi, että ei tarvitse koko ajan olla perään katsomassa. Joskus muinoin kun te kaksi tapasitte, niin olihan silloin jotain, mihin ihastuitte ja rakastuitte. Mutta sitten tuli lapset ja koti, ja se arki.

En oikein osaa mitään konkreettista neuvoa, ehkä joku toinen taitaa sen homman paremmin. Sinä selvästi olet ainakin kyllästynyt, ja jos toinen on koko passiivinen, niin ei voi kauheasti syytellä.

 

[mursunhammas]

Positiivista, että miehesi tekee kotitöitä edes silloin, kun mainitset asiasta. Minun mieheni kieltäytyy pienimmästäkin hommasta, vaikka kuinka kauniisti pyytäisin: ei vie edes roskia, vaikka olisin sairaana.

 

[no]

Eikö tuohon miehen väsymiseen ja masennukseen pitäisi ensin lähteä syytä hakemaan, ennen kuin perhettä rikkoo ja tuhoaa lasten elämän?

Vääryys tapahtuu aina silloin, kun nainen miettii vuosikaudet eroa, eikä ilmoita aikeistaan miehelle. Hautoo vain asioita mielessään ja nalkuttaa. Ei mies niitä nalkutuksia edes kuuntele, kun ne ovat niin jokapäiväisiä ja samaa. sitten on järkyttävä yllätys, kun vaimo lähtee. Pitäisi ainakin varmistaa, että kaikki ymmärtävät tilanteen ja toisensa viestit.

(on se mieskin jonkun äidin passaamalla opetettu)

 

[minne katoaa..]

Minne katoaa suhteessa se toisen kunnioitus pidemmässä juoksussa? puolin ja toisin..

 

[eronnut onnellinen]

voi miten mukavaa lukea tätä valitusta ja natkutusta tylsisät liitoista tylsien ukkojen/akkojen kanssa! Kiitän luojaani että itse osasin ja uskalsin tehdä sen ratkaisun eli otin avioeron 20 v. kestäneestä liitosta! Se oli loppuun eletty liitto, ei mitään tunteita, valitin minäkin vuodesta toiseen ja olin onneton, ja nyt eronneena voin rehellisesti sanoa etten ole kyllä päivääkään eroa katunut! Päinvastoin! Olen katunut miksen lähtenyt aikaisemmin, miksi vuodesta toiseen katsoin sitä ja ihmettelin....Tästä viisastuneena sanon kaikille jotka minun laillani valittavat ja ovat onnettomia, EROA HETI KUN SILTÄ TUNTUU!!! Ei se siitä miksikään muutu, voit yllättyä miten onnellinen sitä voi olla kun saa olla vihdoinkin vapaa ja saa olla pitkin ja poikin ja tehdä ihan mitä lystää tai olla tekemättä! ps. minun lapset ovat jo aikuisia

 

[no]

voi miten mukavaa lukea tätä valitusta ja natkutusta tylsisät liitoista tylsien ukkojen/akkojen kanssa! Kiitän luojaani että itse osasin ja uskalsin tehdä sen ratkaisun eli otin avioeron 20 v. kestäneestä liitosta! Se oli loppuun eletty liitto, ei mitään tunteita, valitin minäkin vuodesta toiseen ja olin onneton, ja nyt eronneena voin rehellisesti sanoa etten ole kyllä päivääkään eroa katunut! Päinvastoin! Olen katunut miksen lähtenyt aikaisemmin, miksi vuodesta toiseen katsoin sitä ja ihmettelin....Tästä viisastuneena sanon kaikille jotka minun laillani valittavat ja ovat onnettomia, EROA HETI KUN SILTÄ TUNTUU!!! Ei se siitä miksikään muutu, voit yllättyä miten onnellinen sitä voi olla kun saa olla vihdoinkin vapaa ja saa olla pitkin ja poikin ja tehdä ihan mitä lystää tai olla tekemättä! ps. minun lapset ovat jo aikuisia

No voi ihme. Olet kyllä vastuuton, kun tuollaisia kirjoittelet, toivottavasti kaikki huomaavat katkeruutesi. 20v liitto on aivan hyvin tiensä päässä ja lapset eivät ole enää pieniä, voit aivan hyvin elää yksin loppuelämäsi ja se on pelkästään onnellista se.

 

[Häh?!?]

voi miten mukavaa lukea tätä valitusta ja natkutusta tylsisät liitoista tylsien ukkojen/akkojen kanssa! Kiitän luojaani että itse osasin ja uskalsin tehdä sen ratkaisun eli otin avioeron 20 v. kestäneestä liitosta! Se oli loppuun eletty liitto, ei mitään tunteita, valitin minäkin vuodesta toiseen ja olin onneton, ja nyt eronneena voin rehellisesti sanoa etten ole kyllä päivääkään eroa katunut! Päinvastoin! Olen katunut miksen lähtenyt aikaisemmin, miksi vuodesta toiseen katsoin sitä ja ihmettelin....Tästä viisastuneena sanon kaikille jotka minun laillani valittavat ja ovat onnettomia, EROA HETI KUN SILTÄ TUNTUU!!! Ei se siitä miksikään muutu, voit yllättyä miten onnellinen sitä voi olla kun saa olla vihdoinkin vapaa ja saa olla pitkin ja poikin ja tehdä ihan mitä lystää tai olla tekemättä! ps. minun lapset ovat jo aikuisia

No voi ihme. Olet kyllä vastuuton, kun tuollaisia kirjoittelet, toivottavasti kaikki huomaavat katkeruutesi. 20v liitto on aivan hyvin tiensä päässä ja lapset eivät ole enää pieniä, voit aivan hyvin elää yksin loppuelämäsi ja se on pelkästään onnellista se.

Miten niin vastuuton ??? Minkä takia pitäisi kitkutella huonossa suhteessa ja voida huonosti.
Taidat itse olla katkera?

 

[no]

voi miten mukavaa lukea tätä valitusta ja natkutusta tylsisät liitoista tylsien ukkojen/akkojen kanssa! Kiitän luojaani että itse osasin ja uskalsin tehdä sen ratkaisun eli otin avioeron 20 v. kestäneestä liitosta! Se oli loppuun eletty liitto, ei mitään tunteita, valitin minäkin vuodesta toiseen ja olin onneton, ja nyt eronneena voin rehellisesti sanoa etten ole kyllä päivääkään eroa katunut! Päinvastoin! Olen katunut miksen lähtenyt aikaisemmin, miksi vuodesta toiseen katsoin sitä ja ihmettelin....Tästä viisastuneena sanon kaikille jotka minun laillani valittavat ja ovat onnettomia, EROA HETI KUN SILTÄ TUNTUU!!! Ei se siitä miksikään muutu, voit yllättyä miten onnellinen sitä voi olla kun saa olla vihdoinkin vapaa ja saa olla pitkin ja poikin ja tehdä ihan mitä lystää tai olla tekemättä! ps. minun lapset ovat jo aikuisia

No voi ihme. Olet kyllä vastuuton, kun tuollaisia kirjoittelet, toivottavasti kaikki huomaavat katkeruutesi. 20v liitto on aivan hyvin tiensä päässä ja lapset eivät ole enää pieniä, voit aivan hyvin elää yksin loppuelämäsi ja se on pelkästään onnellista se.

Miten niin vastuuton ??? Minkä takia pitäisi kitkutella huonossa suhteessa ja voida huonosti.
Taidat itse olla katkera?

Seurustelusuhde, parisuhde, parisuhde lapsineen. Vastuu erosta on suurempi erilaisista suhteista, vaikka ei sitä itsekäs ihminen tunnusta.
Olla huonossa suhteessa ja voida huonosti? Kaikki on suhteellista. On vain järkyttävää, miten joku sivullinen menee huutelemaan toiselle, että eroa. Siis ilman mitään vastuuta toisen selviämisestä. On todella typeriä ohjeita, kun tietää samalla, että naisen ja lasten koti hajoaa; se pitää rakentaa uudelleen konkreettisesti. Tulonsaajat alkavat elää omilla tuloillaan; käytettävät rahat painuvat minimiin. Lasten elämästä häviää suureksi osaksi toinen vanhempi; ongelmat kaitsemisessa ja harrastuksiin viemisissä. Väsynyt ja yh-vanhempi ei jaksa pitää lapsille rajoja, joka on ehdottoman tärkeää, mutta mahdotonta toteuttaa, kun yh ei ole edes läsnä ollessaan töissä ja harrastuksissa.

En viitsi jatkaa tuota loputonta listaa enää, mutta jokainen järkevä ihminen tajuaa, että ero ei ole enää vain oma asia, vaan koskettaa monen ihmisen tulevaisuutta. Ja siksi sivusta huudetut kommentit, että eroa siitä siasta ovat todella ajattelemattomia ja suorastaan tyhmiä kommentteja vailla pienintäkään vastuuta. Ja varsinkin, kun on kysymys kotitöistä. Nyt en tarkoittanut väkivaltaisia liittoja, joista eroaminen on aivan eri asia.

 

[No:lle]

Vääryys tapahtuu aina silloin, kun nainen miettii vuosikaudet eroa, eikä ilmoita aikeistaan miehelle. Hautoo vain asioita mielessään ja nalkuttaa. Ei mies niitä nalkutuksia edes kuuntele, kun ne ovat niin jokapäiväisiä ja samaa. sitten on järkyttävä yllätys, kun vaimo lähtee.

Ja sekö ei ole vääryyttä, että ukko vuosikaudet passuuttaa itseään vaimolla, eikä korvaansa lotkauta vaimon pyynnöille osallistua kotitöihin? Jos toinen on vuosikausia kertonut (sinun mielestäsi nalkuttanut) olevansa onneton ja että asioiden pitäisi muuttua, niin miten se voi olla "järkyttävä yllätys, kun vaimo lähtee"?!?!! Miten sen miehen saisi sitten uskomaan että vaimo on tosissaan, kerropas joku hyvä vinkki? (Sitten nämä "nalkuttavat" naiset saavat kertoa, että kokeiltu on eikä toimi).

 

[äippä66]

Jostain syystä monet alkavat pidemmän päälle kuvitella että parisuhde on itsestäänselvyys, kuin hotelli jossa vaan ollaan, vaikka tosiasiassa parisuhde on enemmän työpaikka johon molemmat antavat oman panoksensa. Omalta turtumukseltaan ei välttämättä tule huomanneeksi toista osapuolta.

 

[nimimerkitön elli]

"Ei se siitä miksikään muutu, voit yllättyä miten onnellinen sitä voi olla kun saa olla vihdoinkin vapaa ja saa olla pitkin ja poikin ja tehdä ihan mitä lystää tai olla tekemättä!"

Sain eilen ostettua ruuvimeisselin ja sitten saimme lampun palamaan. Tuosta asiasta iloitsin eilen ja monesta muustakin. Aikuinen lapsi on käymässä kotona ja meillä on ollut mukavaa yhdessä.

Olen elänyt 10 vuotta yksin ja vieläkin joku jaksaa kysellä onko minulla jo uusi mies.
Eilen työkaveri kertoi seurustelleensa vähän aikaa miehen kanssa. Suhde kaatui miehen mustasukkaisuuteen.

Vaikka haluja olisikin löytää kumppani niin ei se helppoa ole. Katsokaa vaikka ellien sinkkuelämää palstan juttuja. Miksi lähtisin tuhlaamaan energiaa joutavaan asiaan.
Elämäni on nyt niin mukavaa.

Ap:n mies on selvästikin burnout tapaus. Masennus ja elämään tympääntyminen on vallalla. Miehen pitää mennä terveyskartoitukseen. Masentunut latoo suustaan sammakoita. Kyllä minäkin sain avioliitossa sellaisia kuittauksia, jotka eivät ikinä unohdu. Muut ylistivät ja kehuivat eikä mies itse nähnyt minussa mitään hyvää.

Nyt on nyt ja huomenna on huomenna. Ehkä joskus palaan tähän viestiketjuun ja ajatukseni ovat heittäneet kuperkeikkaa. Ihminen saa muuttaa mielipiteitään.
Ei se niin vakavaa ole.

 

[öhöm]

Hyvä mursunhammas, jos olet sama nikki joka kirjoitti aiemmin toiseen ketjuun niin minkä ihmeen takia vielä kitkutat sen ukkosi kanssa? Teidän perhe-elämänne oli niin omituista ja miehesi käytös järkyttävän itsekeskeistä, lapsellista ja nöyryttävää, että olisi kannattanut jo pakata lusikat kassiin ja häipyä mahdollisimman kauas... sori nyt vaan suorista sanoista.

 

[Purno]

voi miten mukavaa lukea tätä valitusta ja natkutusta tylsisät liitoista tylsien ukkojen/akkojen kanssa! Kiitän luojaani että itse osasin ja uskalsin tehdä sen ratkaisun eli otin avioeron 20 v. kestäneestä liitosta! Se oli loppuun eletty liitto, ei mitään tunteita, valitin minäkin vuodesta toiseen ja olin onneton, ja nyt eronneena voin rehellisesti sanoa etten ole kyllä päivääkään eroa katunut! Päinvastoin! Olen katunut miksen lähtenyt aikaisemmin, miksi vuodesta toiseen katsoin sitä ja ihmettelin....Tästä viisastuneena sanon kaikille jotka minun laillani valittavat ja ovat onnettomia, EROA HETI KUN SILTÄ TUNTUU!!! Ei se siitä miksikään muutu, voit yllättyä miten onnellinen sitä voi olla kun saa olla vihdoinkin vapaa ja saa olla pitkin ja poikin ja tehdä ihan mitä lystää tai olla tekemättä! ps. minun lapset ovat jo aikuisia

No voi ihme. Olet kyllä vastuuton, kun tuollaisia kirjoittelet, toivottavasti kaikki huomaavat katkeruutesi. 20v liitto on aivan hyvin tiensä päässä ja lapset eivät ole enää pieniä, voit aivan hyvin elää yksin loppuelämäsi ja se on pelkästään onnellista se.

Miten niin vastuuton ??? Minkä takia pitäisi kitkutella huonossa suhteessa ja voida huonosti.
Taidat itse olla katkera?

Seurustelusuhde, parisuhde, parisuhde lapsineen. Vastuu erosta on suurempi erilaisista suhteista, vaikka ei sitä itsekäs ihminen tunnusta.
Olla huonossa suhteessa ja voida huonosti? Kaikki on suhteellista. On vain järkyttävää, miten joku sivullinen menee huutelemaan toiselle, että eroa. Siis ilman mitään vastuuta toisen selviämisestä. On todella typeriä ohjeita, kun tietää samalla, että naisen ja lasten koti hajoaa; se pitää rakentaa uudelleen konkreettisesti. Tulonsaajat alkavat elää omilla tuloillaan; käytettävät rahat painuvat minimiin. Lasten elämästä häviää suureksi osaksi toinen vanhempi; ongelmat kaitsemisessa ja harrastuksiin viemisissä. Väsynyt ja yh-vanhempi ei jaksa pitää lapsille rajoja, joka on ehdottoman tärkeää, mutta mahdotonta toteuttaa, kun yh ei ole edes läsnä ollessaan töissä ja harrastuksissa.

En viitsi jatkaa tuota loputonta listaa enää, mutta jokainen järkevä ihminen tajuaa, että ero ei ole enää vain oma asia, vaan koskettaa monen ihmisen tulevaisuutta. Ja siksi sivusta huudetut kommentit, että eroa siitä siasta ovat todella ajattelemattomia ja suorastaan tyhmiä kommentteja vailla pienintäkään vastuuta. Ja varsinkin, kun on kysymys kotitöistä. Nyt en tarkoittanut väkivaltaisia liittoja, joista eroaminen on aivan eri asia.

Et tainut lukea ap tekstiä ajatuksella ja sisäistäen. Kysymys ei tosiaankaan ole kotitöistä. Minä ainakin ymmärsin ettei toinen ole aikoihin enään ollut LÄSNÄ, korkeintaan paikalla; ni miten selllainen henkilö voi muka hävitä lasten elämästä. Ton kaiken kokeeneena voin kertoa että eron myötä tärkeysjärjestys ex mieheni elämässä muuttui ja he lasten kanssa ovat onnistuneesti luonneet hyvät suhteet. Kaikki yh:t ei ole väsyneitä ja onnistuvat loistavasti lastensa kanssa ,kun ei tarvitse kuluttaa niin fyysistä kuin henkistäkään energiaansa aikuiseen ihmiseen joka ei ymmärrä itse hakea apua vaivoihinsa. Lasten kannalta ehdottomasti on tärkeintä että edes toinen vanhemmista voi hyvin. Ja sanoisin KYLLä; ero on jokaisen henk.kohtainen ja oma asia, vastuun voi ottaa ainoastaan itsestään, ja parasta vastuunkantoa on että pitää itsestään huolta jolloin jaksaa huolehtia lapsistaan.
Toisten ihmisten tulevaisuus on heidän ongelma, ei eroavan.

 

[no]

Ja sanoisin KYLLä; ero on jokaisen henk.kohtainen ja oma asia, vastuun voi ottaa ainoastaan itsestään, ja parasta vastuunkantoa on että pitää itsestään huolta jolloin jaksaa huolehtia lapsistaan.
Toisten ihmisten tulevaisuus on heidän ongelma, ei eroavan.

Niin sitä ajatellaan, mutta vastuu lapsista ei poistu. Aikuisista ei tarvitse vastuuta eron jälkeen kantaa. Mutta voi sitäkin ajatella, että miten kukin selviää tulevasta koitoksesta. Varhaismurrosiässä olevat lapset kärsivät eniten, koska heidän elämänsä on muutenkin myllerryksessä. Kyllä perheen perustanut ihminen joutuu ottamaan huomioon erossa perheensä, on hyvin itsekästä ajatella niin, että minä vain lähden ja jätän kaiken selviytymään miten kukin kykenee.

 

[10 vuotta]

Ja sanoisin KYLLä; ero on jokaisen henk.kohtainen ja oma asia, vastuun voi ottaa ainoastaan itsestään, ja parasta vastuunkantoa on että pitää itsestään huolta jolloin jaksaa huolehtia lapsistaan.
Toisten ihmisten tulevaisuus on heidän ongelma, ei eroavan.

Niin sitä ajatellaan, mutta vastuu lapsista ei poistu. Aikuisista ei tarvitse vastuuta eron jälkeen kantaa. Mutta voi sitäkin ajatella, että miten kukin selviää tulevasta koitoksesta. Varhaismurrosiässä olevat lapset kärsivät eniten, koska heidän elämänsä on muutenkin myllerryksessä. Kyllä perheen perustanut ihminen joutuu ottamaan huomioon erossa perheensä, on hyvin itsekästä ajatella niin, että minä vain lähden ja jätän kaiken selviytymään miten kukin kykenee.

Ajattelen hyvin samoin kuin no, mutta olenkin se jätetty osapuoli. Taakse katsoen olin liiankin vastuuntuntoinen ja ohitin itseni sen lisäksi, että minut ohitettiin monesti, ei kunnioitettu tai huomioitu mielettömän suurta panostani sekä miehen että lasten hyvinvoinnissa, arjen toimissa myös taloudellisesti. Mittani oli varmasti monesta loukkauksesta täynnä jo kauan, mutta selvä ja törkeä pettäminen, ivaaminen sekä henkinen ja lopulta fyysinen väkivalta riittivät kyllä eroon.

Siitä huolimatta olen koko ajan ajatellut eroa lasten kannalta. Heille se ei tuottanut hyvää. Kymmenen vuotta ovat hekin sinnitelleet nuoren elämänsä sopeuttamista muuttuneisiin suhteisiin ja vieraisiin ihmisiin. Irrallisuuteen.

Ero tuo monenlaista ylimääräistä huolta ja stressiä vanhemmille kuin myös lapsille, jotka joutuvat prosessiin väistämättä halusivatpa sitä itse tai eivät. Yleensä lapset tuntevina olentoina unohdetaan vanhempien eroissa ja kuvitellaan, että huoltajuus, asuminen ja elatus ovat heidän osaltaan vain järjestelykysymyksiä. Vanhempien omat tunteet ja itsekkyys ovat niin pinnalla, ettei eroa lasten näkökulmasta yleensä huomata. Eronneille aikuisille on tarjolla asiantuntija-apua, kirjallisuutta, eroseminaareja ja vertaistukea, mutta lasten on vain sopeuduttava aikuisten päätöksiin ja riitoihin.

Luulenpa, että moni vastuullinen vanhempi sietää itse epämieluisuutta perhe-elämässään ja liitossaan ajatellessaan eroa lastensa kannalta. Eihän sitä voi kellekään suositella, mutta silti voisi ajatella aikuisella olevan kykyä sietää jonkin asteista tunnevajausta ja puutosta omissa toiveissaan. Ettei heti lähdetä ja haeta eroa, jos jokin asia ei mene mielen mukaan tai saada itse huomiota ja hellyyttä, tyydytystä omille lapsen tarpeilleen, vaikka ensisijaista perhe-elämässä olisi vanhemmuus.

Eroa voi siten suositella tai ei riippuen, mistä ja kenen näkökulmasta asioita katsoo. Kyllä eroon liittyy aina menetys kaikilla, vaikka kuinka huomaisi sen jälkeen saaneensa jotain siihen menetyksen aukkoon.

 

[no]

Ja sanoisin KYLLä; ero on jokaisen henk.kohtainen ja oma asia, vastuun voi ottaa ainoastaan itsestään, ja parasta vastuunkantoa on että pitää itsestään huolta jolloin jaksaa huolehtia lapsistaan.
Toisten ihmisten tulevaisuus on heidän ongelma, ei eroavan.

Niin sitä ajatellaan, mutta vastuu lapsista ei poistu. Aikuisista ei tarvitse vastuuta eron jälkeen kantaa. Mutta voi sitäkin ajatella, että miten kukin selviää tulevasta koitoksesta. Varhaismurrosiässä olevat lapset kärsivät eniten, koska heidän elämänsä on muutenkin myllerryksessä. Kyllä perheen perustanut ihminen joutuu ottamaan huomioon erossa perheensä, on hyvin itsekästä ajatella niin, että minä vain lähden ja jätän kaiken selviytymään miten kukin kykenee.

Ajattelen hyvin samoin kuin no, mutta olenkin se jätetty osapuoli. Taakse katsoen olin liiankin vastuuntuntoinen ja ohitin itseni sen lisäksi, että minut ohitettiin monesti, ei kunnioitettu tai huomioitu mielettömän suurta panostani sekä miehen että lasten hyvinvoinnissa, arjen toimissa myös taloudellisesti. Mittani oli varmasti monesta loukkauksesta täynnä jo kauan, mutta selvä ja törkeä pettäminen, ivaaminen sekä henkinen ja lopulta fyysinen väkivalta riittivät kyllä eroon.

Siitä huolimatta olen koko ajan ajatellut eroa lasten kannalta. Heille se ei tuottanut hyvää. Kymmenen vuotta ovat hekin sinnitelleet nuoren elämänsä sopeuttamista muuttuneisiin suhteisiin ja vieraisiin ihmisiin. Irrallisuuteen.

Ero tuo monenlaista ylimääräistä huolta ja stressiä vanhemmille kuin myös lapsille, jotka joutuvat prosessiin väistämättä halusivatpa sitä itse tai eivät. Yleensä lapset tuntevina olentoina unohdetaan vanhempien eroissa ja kuvitellaan, että huoltajuus, asuminen ja elatus ovat heidän osaltaan vain järjestelykysymyksiä. Vanhempien omat tunteet ja itsekkyys ovat niin pinnalla, ettei eroa lasten näkökulmasta yleensä huomata. Eronneille aikuisille on tarjolla asiantuntija-apua, kirjallisuutta, eroseminaareja ja vertaistukea, mutta lasten on vain sopeuduttava aikuisten päätöksiin ja riitoihin.

Luulenpa, että moni vastuullinen vanhempi sietää itse epämieluisuutta perhe-elämässään ja liitossaan ajatellessaan eroa lastensa kannalta. Eihän sitä voi kellekään suositella, mutta silti voisi ajatella aikuisella olevan kykyä sietää jonkin asteista tunnevajausta ja puutosta omissa toiveissaan. Ettei heti lähdetä ja haeta eroa, jos jokin asia ei mene mielen mukaan tai saada itse huomiota ja hellyyttä, tyydytystä omille lapsen tarpeilleen, vaikka ensisijaista perhe-elämässä olisi vanhemmuus.

Eroa voi siten suositella tai ei riippuen, mistä ja kenen näkökulmasta asioita katsoo. Kyllä eroon liittyy aina menetys kaikilla, vaikka kuinka huomaisi sen jälkeen saaneensa jotain siihen menetyksen aukkoon.

Olipa koskettava kirjoitus. Noin se juuri menee. Aikuiset voisivat pienellä venymiskyvyllä pelastaa lapsen elämään vuosikymmenien onnen, sen sijaan, että he aiheuttavat lapsille elinikäisen ongelman. Voimia sulle.

 

[Voe vittu!]

Jos mulla olis tuollainen akka kuin sinä, en kävisi vain "muutaman kerran viikossa" kuntosalilla, vaan muuttaisin asumaan sinne!

 

[Oliskin noin]

Jos mulla olis tuollainen akka kuin sinä, en kävisi vain "muutaman kerran viikossa" kuntosalilla, vaan muuttaisin asumaan sinne!

No sittenhän kaikki olisivat onnellisia, ap pääsisi vihdoinkin erron saamattomasta tumppumiehestään ja sinä kamalasta akasta. Harmi ettei apn mies ole yhtä fiksu kuin sinä ja lähde kävelemään.

 

[Purno]

Ja sanoisin KYLLä; ero on jokaisen henk.kohtainen ja oma asia, vastuun voi ottaa ainoastaan itsestään, ja parasta vastuunkantoa on että pitää itsestään huolta jolloin jaksaa huolehtia lapsistaan.
Toisten ihmisten tulevaisuus on heidän ongelma, ei eroavan.

Niin sitä ajatellaan, mutta vastuu lapsista ei poistu. Aikuisista ei tarvitse vastuuta eron jälkeen kantaa. Mutta voi sitäkin ajatella, että miten kukin selviää tulevasta koitoksesta. Varhaismurrosiässä olevat lapset kärsivät eniten, koska heidän elämänsä on muutenkin myllerryksessä. Kyllä perheen perustanut ihminen joutuu ottamaan huomioon erossa perheensä, on hyvin itsekästä ajatella niin, että minä vain lähden ja jätän kaiken selviytymään miten kukin kykenee.

Ajattelen hyvin samoin kuin no, mutta olenkin se jätetty osapuoli. Taakse katsoen olin liiankin vastuuntuntoinen ja ohitin itseni sen lisäksi, että minut ohitettiin monesti, ei kunnioitettu tai huomioitu mielettömän suurta panostani sekä miehen että lasten hyvinvoinnissa, arjen toimissa myös taloudellisesti. Mittani oli varmasti monesta loukkauksesta täynnä jo kauan, mutta selvä ja törkeä pettäminen, ivaaminen sekä henkinen ja lopulta fyysinen väkivalta riittivät kyllä eroon.

Siitä huolimatta olen koko ajan ajatellut eroa lasten kannalta. Heille se ei tuottanut hyvää. Kymmenen vuotta ovat hekin sinnitelleet nuoren elämänsä sopeuttamista muuttuneisiin suhteisiin ja vieraisiin ihmisiin. Irrallisuuteen.

Ero tuo monenlaista ylimääräistä huolta ja stressiä vanhemmille kuin myös lapsille, jotka joutuvat prosessiin väistämättä halusivatpa sitä itse tai eivät. Yleensä lapset tuntevina olentoina unohdetaan vanhempien eroissa ja kuvitellaan, että huoltajuus, asuminen ja elatus ovat heidän osaltaan vain järjestelykysymyksiä. Vanhempien omat tunteet ja itsekkyys ovat niin pinnalla, ettei eroa lasten näkökulmasta yleensä huomata. Eronneille aikuisille on tarjolla asiantuntija-apua, kirjallisuutta, eroseminaareja ja vertaistukea, mutta lasten on vain sopeuduttava aikuisten päätöksiin ja riitoihin.

Luulenpa, että moni vastuullinen vanhempi sietää itse epämieluisuutta perhe-elämässään ja liitossaan ajatellessaan eroa lastensa kannalta. Eihän sitä voi kellekään suositella, mutta silti voisi ajatella aikuisella olevan kykyä sietää jonkin asteista tunnevajausta ja puutosta omissa toiveissaan. Ettei heti lähdetä ja haeta eroa, jos jokin asia ei mene mielen mukaan tai saada itse huomiota ja hellyyttä, tyydytystä omille lapsen tarpeilleen, vaikka ensisijaista perhe-elämässä olisi vanhemmuus.

Eroa voi siten suositella tai ei riippuen, mistä ja kenen näkökulmasta asioita katsoo. Kyllä eroon liittyy aina menetys kaikilla, vaikka kuinka huomaisi sen jälkeen saaneensa jotain siihen menetyksen aukkoon.

Olipa koskettava kirjoitus. Noin se juuri menee. Aikuiset voisivat pienellä venymiskyvyllä pelastaa lapsen elämään vuosikymmenien onnen, sen sijaan, että he aiheuttavat lapsille elinikäisen ongelman. Voimia sulle.

Edelleen tästä luetun ymmärtämisestä.
Niinkuin tuolla aikaisemmin jo kirjoitin, tuon kaiken kokeeneena, minäkin venyin 20 vuotta tunneköyhässä liitossa, sohvaperunan kanssa jossa voin tosi huonosti,ainoastaan lapsia ajatellen.
Näin jälkiviisaana olisi pitänyt osata silloin kuunnellla lapsia jotka moneen kertaan toivat mielipiteensä julki, murkkujen kielellä; onks ton kaa pakko asuu ym. vähemmän mairittelevaa.
Tällä hetkellä jo aikuiset lapset voivat suhteellisen hyvin, mutta siihen on tarvittu monen vuoden
terapiaa varsinkin toisen lapsen kohdalla. Tällä haluan tuoda esiin sen että lapset joutuessaan olemaan pakosti teeskentelevässä ja henkisesti huonossa ilmapiirissä, jossa päällepäin kaikki näyttää olevan ok, saatttavat kärsiä ja saada paljon pahempia tunnevammoja joiden hoitaminen voipi olla paljon isompi ja haastavampi kuin eron aiheuttamat tuskat. Edellee näin jälkiviisaana ja lasten kanssa paljon asioita puhuneena meille ero jo paljon aikaisemmin olisi ollut parempi vaihtoehto.
Joten edellen alleviivaan sen että jos edes toinen vanhemmista voi hyvin hän myös jaksaa huolehtia lapsistaan; eli ei ole itsekästä huolehtia omasta henkisestä hyvinvoinnista vaan vastuullista toimintaa.
Joku tuolla aikaisemmin mainitsi ettei lapsille ole " eroryhmiä ym." tarjolla. Kyllä niitä löytyy ja tukea saa, kannattaa kysellä esim.perheneuvoloista , koulupolilta tai vaikka kunnan toimistosta samoiten seurakunnilla on erinlaisia nuorisoprojekteja.

 

[no]

kai se on sitten pakko tunnustaa, että syyllisten etsiminen on parasta terapiaa?

Joskus on paikallaan omistaa peili; valitettavasti sohvaperuna voi olla siellä sohvalla lamaantuneena, kun vi..ttaa erään toiminta. Eli yhteistoiminta ei suju per...een ammutun karhun kanssa.