M
miäh
Vieras
Minnuu vaivaa, kun tuntuu, että kaikki ovat niin sukurakkaita ja hyvissä väleissä vanhmepiensa kanssa, paitsi mie. Olen yksinhuoltajaäidin lapsi - lapsuuteni oli mielestäni onnellinen. 10-vuotiaana sain isäpuolen, joka oli ja on oikein mukava. Olin kiltti tyttö, joka kapinoi salassa äidiltään: poltin esim. tupakkaa 15 vuotta äitini tietämättä. Aina jaksoin hehkuttaa, miten hyvä lapsuuteni oli, vaikka isäni oli kuollut.
Kunnes sitten sain omat lapset 34- ja 35-vuotiaana. Yhtäkkiä kaikki tuntui kääntyvän päälaelleen: äitini hysteerinen siivousvimma, hygieenisyys, jatkuva valitus pikkuasioista, lähes anoreksianomainen laihuuden ihannointi saivat minut raivoihini. Sain sellaisia raivareita, että alta pois.
No, ok, äitiys ja läpikäymättä jäänyt murrosikä...mutta, mutta...Nyt tilanne on tasoittunut: käymme normaalisti kylässä ja he hoitavat lapsiamme pari kertaa vuodessa. Kuitenkaan en voi sille mitään, etten usko surevani, jos hän kuolisi. Mietin isoa asuntolainaamme ja sitä, että hänellä on jonkin verran säästöjä. Kun hän sairastui syöpään, ajattelin, että vihdoin tämä ahdistus loppuu, mutta ei. Mikäs pahan tappais.
Enkä edes ymmärrä, miksi yhtäkkiä inhoan äitiäni niin paljon. Lapsena hän oli kaikkeni: olin harvinaisen äitisidonnainen ihminen. Olen aikas varma, että minulle käy samalla tavoin, kun lapseni aikuistuvat
.
Kunnes sitten sain omat lapset 34- ja 35-vuotiaana. Yhtäkkiä kaikki tuntui kääntyvän päälaelleen: äitini hysteerinen siivousvimma, hygieenisyys, jatkuva valitus pikkuasioista, lähes anoreksianomainen laihuuden ihannointi saivat minut raivoihini. Sain sellaisia raivareita, että alta pois.
No, ok, äitiys ja läpikäymättä jäänyt murrosikä...mutta, mutta...Nyt tilanne on tasoittunut: käymme normaalisti kylässä ja he hoitavat lapsiamme pari kertaa vuodessa. Kuitenkaan en voi sille mitään, etten usko surevani, jos hän kuolisi. Mietin isoa asuntolainaamme ja sitä, että hänellä on jonkin verran säästöjä. Kun hän sairastui syöpään, ajattelin, että vihdoin tämä ahdistus loppuu, mutta ei. Mikäs pahan tappais.
Enkä edes ymmärrä, miksi yhtäkkiä inhoan äitiäni niin paljon. Lapsena hän oli kaikkeni: olin harvinaisen äitisidonnainen ihminen. Olen aikas varma, että minulle käy samalla tavoin, kun lapseni aikuistuvat