Oma vaikea äitisuhde, mitä tehdä

[Kuka]

Oma äitini osaa olla mitä ihanin äiti ja mummo,jos sillä päällä on. Tai sitten on ihan kaiken tuon vastakohta.

Olen yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi. Kun olin pieni äiti raahasi minua mukanaan joka paikkaan. Käytiin ravintolassa syömässä, teatterissa, ostoksilla. Olin vähän niin kuin äidin pikkuinen ystävä. Mitä isommaksi tulin ja mitä enemmän omia mielipiteitä minulle tuli, sen huonommaksi välimme menivät. Äiti ei olisi halunnut päästää minusta irti, minun olisi pitänyt viettää kaikki aika hänen kanssaan.

19-vuotiaana muutin pois, kun en muuta keksinyt. Olin saanut käydä kavereilla ja muualla, mutta äiti oli aina pahalla päällä, kun halusin johonkin lähteä. Tunsin kovaa syyllisyyttä siitä, että muutin pois ja jätin äidin yksin.

Jossain vaiheessa välimme tulivat todella hyviksi. Äitikin eli omaa elämäänsä ja kaikki oli hyvin. Kävin äidin luonna lomilla ja soittelimme päivittäin. Kun erosin poikaystävästäni ja sain opiskelupaikan äidin kotipaikkakunnalta , ehdotti äitini, että muuttaisin hetkeksi hänen kämppiksekseen. Se kuulosti hyvältä ja suostuinkin siihen. Ihme kyllä meillä sujui hienosti. Äiti oli lähes aina jossain muualla miesystävänsä kanssa ja silloin kun olimme kahdestaan meillä synkkasi hyvin.

Jossain vaiheessa tapasin mieheni ja muutin toiselle paikkakunnalle hänen kanssaan. Kun aloimme odottaa esikoistamme ja mieheni sai loistavan työtarjouksen äidin kotipaikkakunnalta päätimme muuttaa lähes äidin naapuriin. Löysimme ihanalta alueelta ihan pilkkahintaisen juuri meille sopivan kodin ja äitinikin oli ihan vieressä apuna.

Esikoisemme synnyttyä äitini erosi miesystävästään. Pikkuhiljaa äiti oli meillä yhä enemmän ja enemmän. Tuli meille suoraan töistä ja lähti vasta todella myöhään. Äiti alkoi taas muuttua siksi nuoruuteni äidiksi,alkoi kontrolloida minua, saatoimme tapella ihan ihme jutuista. Sitten meille syntyi toinen lapsi. Tilanne paheni entisestään. Ja nyt odotan kolmatta.

Äitini hoitaa lapsiamme aina silloin tällöin, kun käyn esim. lääkärissä tai jossain, johon en lapsia voi ottaa mukaan. Mieheni tekee vuorotöitä, joten välillä häntä ei juuri näy kotona muuta kuin nukkumassa. Äitini on lapsille ihana, mutta saattaa haukkua minua tai miestäni heidän edessään. Nykyisin tuntuu, ettei äidillä ole minulle muuta kuin negatiivista sanottavaa. Tänään lapset olivat juuri syöneet isot annokset ruokaa ja mies lähti esikoisen kanssa kauppaan. Nuorempi alkoi valittaa nälkää ja äiti kyseli onko mitään ruokaa jääkaapissa. Totesin, ettei siellä ole varmaan mitään, kun lapset söivät ruoan juuri loppuun, mutta anna lapselle vaikka voileipä. Kovaan ääneen mummo sitten arvosteli, kun kyllä vanhemmille ruokaa on aina kaapissa, mutta mitään lapsille kelpaavaa ei ole. Kun uhmis myöhemmin sai hermarit, syytti äitini minua siitä, etten saa lasta rauhottumaan, kun annoin uhmiksen maata sohvalla kiljumassa.

Lapset jumaloivat mummoaan, mutta minä tulen äidin kanssa yhä huonommin toimeen. Jos kiellän lapsia tekemästä jotain, saattaa äitini antaa heille luvan, vaikka on varmasti kuullut mitä olen juuri sanonut. Olen yrittänyt keskustella äitini kanssa mm. tästä, mutta ei siitä mitään tule. Äitini alkaa huutaa, esittää marttyyriä ja valittaa sitä, kuinka minä vain olen hänelle niin kamalan ilkeä, vaikka hän tekisi mitä. Seuraavana päivänä kun tapaamme onkin äitini mitä ihanin ja hurmaavin tyyppi. Kaikki on unohdettu.

Äidistäni on meille paljon apua ja hän on lapsillemme todella tärkeä. Minä puolestani aina välillä haaveilen ajasta, jolloin hän on kuollut. En jaksa jatkuvaa syyllistämistä, kritisointia, kiukuttelua ja pahaa oloa. Koskaan ei tiedä mitä on vastassa, joka asiasta pitää huomauttaa, jopa siitä, että myyn kirpparilla vaatteet liian halvalla. Vinkkejä mitä kannattaisi tehdä kaipaan kovasti, pelkään, että jonain päivänä pamahdan lopullisesti ja se ei ole kaunista nähtävää...

 

["vieras"]

Kun tilanne on mennyt noin pitkälle, on parempi, että vähennät rajusti vierailu kertoja. Voiitko kirjoittaa äidillesi asiallisen kirjeen, jossa sanot miltä hänen käytöksensä susta tuntuu ja kerrot miten haluat hänen käyttäytyvän esim. ei hauku sinua tai miestäsi lapsillesi? Sinun pitää tavalla tai toisella laittaa rajat äidillesi. Joko hän käyttäytyy kunnolla tai sitten ette näe. Sinun pitäisi myös heti jämäkästi sanoa hänelle, kun hän käyttäytyy asiattomasti. Esimerkiksi kiellät lasta ottamasta keksiä enne ruokaa ja äitisi antaa siitä huolimatta keksin lapselle, jolloin sinun pitäisi mennä väliin ja sanoa, että "tämä on minun kotini ja lapseni ja juuri äsken sanoin, ettei ennen ruokailua saa keksiä ja keksiä ei siksi nyt syödä".

Tuo tilanne ei mitenkään ole lapsille hyväksi, vaikka jumaloivatkin äitiäsi. Älä siis lasten takia ole rajaton. Todennäköisesti jos pidät rajoja, äitisi suuttuu ja aikansa yrittää tulla yli. Kun jaksat ja olet tosissasi, uskoisin, että hän ajallaan tajuaa, että parasta käyttäytyä asiallisesti.

Äitisi on todennäköisesti jonkin sortin läheisriippuvainen. Niin kauan kuin hänellä oli miesystävä, asiat oli paremmin, nyt hän ripustautunut teihin ja purkaa teihin pahaa oloaan ja katkeruuttaan.

Voimia! Tiedän kyllä, millaista on hankalan ja rajojen yli tulevan äidin kanssa.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";29099978]Kun tilanne on mennyt noin pitkälle, on parempi, että vähennät rajusti vierailu kertoja. Voiitko kirjoittaa äidillesi asiallisen kirjeen, jossa sanot miltä hänen käytöksensä susta tuntuu ja kerrot miten haluat hänen käyttäytyvän esim. ei hauku sinua tai miestäsi lapsillesi? Sinun pitää tavalla tai toisella laittaa rajat äidillesi. Joko hän käyttäytyy kunnolla tai sitten ette näe. Sinun pitäisi myös heti jämäkästi sanoa hänelle, kun hän käyttäytyy asiattomasti. Esimerkiksi kiellät lasta ottamasta keksiä enne ruokaa ja äitisi antaa siitä huolimatta keksin lapselle, jolloin sinun pitäisi mennä väliin ja sanoa, että "tämä on minun kotini ja lapseni ja juuri äsken sanoin, ettei ennen ruokailua saa keksiä ja keksiä ei siksi nyt syödä".

Tuo tilanne ei mitenkään ole lapsille hyväksi, vaikka jumaloivatkin äitiäsi. Älä siis lasten takia ole rajaton. Todennäköisesti jos pidät rajoja, äitisi suuttuu ja aikansa yrittää tulla yli. Kun jaksat ja olet tosissasi, uskoisin, että hän ajallaan tajuaa, että parasta käyttäytyä asiallisesti.

Äitisi on todennäköisesti jonkin sortin läheisriippuvainen. Niin kauan kuin hänellä oli miesystävä, asiat oli paremmin, nyt hän ripustautunut teihin ja purkaa teihin pahaa oloaan ja katkeruuttaan.

Voimia! Tiedän kyllä, millaista on hankalan ja rajojen yli tulevan äidin kanssa.[/QUOTE]


Meillä etenkin esikoinen on jo mukana tässä mummon pelissä, eli just ruinataan keksiä, en anna sitä, mummo antaa, minä otan keksin pois ja sanon, että koska äiti jo kielsi, niin sitä keksiä ei syödä, vaikka mikä on, niin lapsi aloittaa megalomaanisen huudon ja itkun ja minä saan haukut, kun kyse on kuitenkin vaan pikku jutusta ja ei se keksi ketään tapa.

Äidillä on todella huono itsetunto ja tarvitsee aina kehuja ja vahvistusta muilta. Surettaa toisaalta hänen puolestaan, kun on kuitenkin niin yksin. Kai tässä jotain on tosiaan tehtävä.