Neuvoja 6-vuotiaan suhteen

[Kuutar79]

Kun hänen kanssaan on kahdestaan, hän on hyvinkin fiksu ja yrittää jopa olla ikäistään vanhempi.(poika)

Mutta kun 2 vuotias pikku-sisko on mukana touhuissa, on 6-vuotiaan käytös todella naurettavaa toisinaan. Huutaa, kiljuu ja lässyttää päin naamaa. Ja kyse ei ole siitä, että vain pienempi huomioitaisi, kyllä molemmat saa huomiota ihan samalla lailla.

6-vuotias ei ymmärrä, että hän on paljon isompi kuin 2 vuotias. Sen huomaa esim voiman käytössä. Jos 2 vuotias lyö, 6 vuotias tekee sen perässä ja paljon kovempaa. Tiukka EI on meillä käytössä ja 6-vuotiaalla on selitetty asioiden seurauksia.

Kun aikuinen yrittää puhua toisen aikuisen kanssa, tulee 6 vuotias puhumaan koko ajan päälle, eikä usko vanhempaansa YHTÄÄN toisen vieraan aikuisen läsnaollessa. Tekee kaiken sen mitä ei saa tehdä ja komenteluihin vaan nauraa ja tekee taas se mitä EI saa tehdä.

Mitä neuvoja antaisitte?

 

[ansku]

Meidän 6v kokeilee todella rajojaan myös. Taitaa kuulua osittain ikäänkin, ja se eskakin vissiin jo vähän jännittää..
Uhittelee ja on "nokkava" varsinkin jos sanojana on äiti. Meillä kylmästi varoitetaan ensin ja välitön toimeenpano jos ei usko.Yleensä karkoitus omaan huomeeseen ILMAN Pleikkaoikeutta tai esim pelikieto 2;ksi päiväksi, ei menoa kavereille kylään,ei meille kavereita, nukkumaan ilman satua tai lastenohjelmaa tmv.
Eilen esim.ennen formulaa käskin hammaspesulle...ja EI SITTEN MILLÄÄN...kuuntelin hetken narinaa ja sanoin ,että mene nyt tai ei telkkaa tänä iltana..meni uhitellen, että tyhmä äiti,mä otan ja heitän sua maitotölkillä (???vähän nauratti kyllä) siihen sanoin että noin ei äidille puhuta ,siis ei formulaa tänään.Ja voit arvata mikä ulina ,pistin takapihan portaille istumaan ettei herättäisi vauvaa ja hetken päästä kysyin joko riittää.Riittihän se ja sitten pisulle ja NUKKUMAAN. Tapauksia on tosin harvoin mistä tarvitsee rangaista,yleensä se varoitus riittää.
Tietää jo varsin hyvin,että äiti pahus tarkoittaa mitä sanoo...

 

[Annemari]

Meillä myös vajaa 6-vuotias välillä taantuu ja etenkin nuorempien sisarustensa kanssa on nyt ihan järkyttävää taistelua 'paikasta auringossa'. kaikki lasketaan tarkasti, kuinka monta kertaa on toinen päässyt yksin äidin kanssa uimaan tms.
Nyt hän on keksinyt jostain, että häntä ei rakasteta.... Kait tämä on sitä aikaa, kun 6-vuotiaat jo osaavat ja tietävät ihan hirveästi asioita, mutta toisaalta ovat vielä niiiiiiin pieniä :heart:

 

[Kuutar79]

Taas elävä esimerkki tapaus.
Kävi äsken kylässä ystäväni, joka ei pariin vuoteen ole käynnyt. Poika aloitti sen taas, vaikka just oltiin puhuttu miten käyttäydytään kun vieraat saapuu.

Se alkoi heti kun he tulivat. Juostiin alakerta yläkerta väliä portaissa, vaikka hyvin tietää ettei rappusissa juosta. Heiteltiin leluja mua päin ja lälläteltiin kun komensin.

Vieraat lähti ja nyt poika on miettimässä omassa huoneessaan ja itkee siellä että "äiti mä LUPAAN olla nätisti, äiti mä lupaan". Niin hän tekee aina, mutta eipä ole muistanut lupaustaan tähän mennessä.

Välillä tuntuu että olen ihan epäonnistunut vanhempana. Tämä hetki juuri nyt on yksi niistä hetkistä. Mä annan itsestäni kaikkeni ja yritän olla hyvä ja määrätietoinen äiti, mutta taas tilanne on tämä. Poika itkee ylhäällä ja mä alhaalla miettien, että missä olen tehnyt väärin.

 

[esimurkkuikä]

6 v ikä on vastaava kuin murrosikä. Se on ikään kuin esimurrosikä. Lapsi on uhmakas ja itsepäinen ja äärimmäisen hanakala. Lapsesta tulee myös kömpelö, hän kaataa maitolasinsa ja kompuroi omiin nilkkoihinsa.
Ikävaihe on äärimmäisen rasittava ja varmaan on sitä myös lapselle itselleen.
Ei tietysti kaikki näin, mutta aika moni.

En osaa antaa neuvoja miten toimia, minä selvisin hengissä siitä vaikka olinkin aiva pihalla ja syytin itseäni yms. Olimme vielä juuri muuttaneet ja muutenkin elämässä oli muutosta. Ja lapsi oli todella hankala päiväkodissa .- silloin ei ollut esikoulua kaikille. Ja minä sain haukut päälleni.
Murrosikä oli vielä kamalampi, mutta hengissä selvittiin siitäkin, myös lapsi :ashamed:

Yksi asia kuitenkin: lapsen muisti on lyhyt. Jos lapsi käyttäytyy hyvin, muista väliaikakehut. Eli ei pitkän aikavälin tavoitteita, jossa kiitetään vasta kun tehtävä on kunnialla suoritettu loppuun asti, lapsi ei välttämättä jaksa edes koko kauppareissua loppuun asti.

Esim. lupasin purkkaa jos kauppareissu menee hyvin. Kassalla lapsen kärsivällisyys loppui ja alkoi se tuttu kiukuttelu. Ei saanut purkkaa. Jos olisin tajunnut, olisin kiittänyt jossain puolivälissä pikkukauppaa: oletpa ollut nätisti tähän asti, näin kun jatkat loppuun asti, saat sen purkan. Ja kassakonossa vielÄ: voit mennä jo valitsemaan.
Tajusin vasta jälkeenpäin oman virheeni.

Ehkä tätä voisi soveltaa kaikkeen muuhunkin.

Olemme nk. uusperhe ja olen huomannut että meillä käyvät viikonloppulapset puhuvat nuorimmaisellemme välillä tosi ällösti lässyttämällä , käyttävät samaa vauvakieltä mitä lapsi itsekin puhuu, eivätkä puhu hänelle oikeita kokonaisia lauseita. Kun lapsi oli vauva, ja hän jokelteli omiaan, vkl-lapset vastasivat hänelle samaa vauvakieltä käyttäen.
\|O

Äärimmäisen raivostuttavan kuuloista

Olen kuvitellut että se johtuu siitä että tapaavat tätä pientä kuintenkin niin vähän, mutta ilmeisesti vain lapset eivät oikein tiedä miten suhtautua pieneen, jonka taidot ja ymmärrys ovat "vähäisempiä" kuin itsellä.

Me olemme hokeneet, että pieni ottaa isommista mallia aivan kaikesta, ruokapöytätavoistakin. Ja jos he tönivät pientä, pieni tekee sen saman heille, kun on isompi. Hän katsoo, että näiden ihmisten kanssa siis toimitaan näin.. no, tönimistä ei onneksi ole mutta esimerkkinä vain.