Neuvoja ja tukea hankalaan eroajatukseen/-tilanteeseen

[sovintoero]

Huomenta ihanat äidit ja naiset.
Tulin tänne ihan käytännönneuvojen ja tuen toivossa.

Mulla on sellainen tilanne, että avioero saattaa olla edessä. Ei ole ollenkaan mikään riitaisia tai dramaattinen tilanne, päinvastoin. Tätä eroa ollaan nyt tässä pyöritelty jo muutama vuosi, mutta kumpikaan ei tunnu uskaltavan lähteä. Pelkäämme käytännönasioita. Tulot puolittuvat ja menot kaksikertaistuvat.
Pelkäämme yksinäisyyttä ja erossaoloa, koska rakastamme kuitenkin toisiamme todella paljon. Emme vain kumppaneina. Tai minä en. Mutta mennään ensin käytännönjuttuihin.

Tilanne on se, että minä olen työtön. Teen pieniä freelancerhommia oman jaksamisen mukaan, mutta sairauden vuoksi en tule todennäköisesti työllistymään koskaan. Sairauteen kuuluu kovaa kausittaista väsymystä milloin aamuisin sängystä nouseminen on jo kohtalaisen hankalaa. Sairaus voi invalidisoida minut jossain vaiheessa, mutta siihen on kai vielä paljon aikaa.
Eli ensimmäinen kysymykseni on:

Mitä tukia, ja miten paljon tulen niitä saamaan? Asuntomme vuokra on n. 900e. Sitten meillä on kolme lasta. Elatusapua en voi saada, koska jos eroisimme lapset olisivat yhtä paljon kummankin luona. Mies muuttaisi aivan naapuriin ja lapset saisivat mennä aika vapaasti. Mieheni on loistava isä ja en todellakaan aio tehdä hänestä mitään viikonloppuisää.

Toinen kysymys on:
Tuleeko mieheni saamaan mitään apua? Hän saa tällä hetkellä 2000e palkkaa ja siitä menee verot. Eli käteen jää n. 1500e. Hänen vuokra tulisi olemaan vamaan noin 800e. Hän tulee elättämään lapsia siinä missä minäkin.
Tuleeko hän saamaan apua esim. takuuvuokrassa? Minä en tahdo, että hänellä olisi mitään hankaluuksia tämän takia...

Miten meidän edes kannattaa hoitaa lasten kirjoilla olo? Me asumme nyt 80 neliön asunnossa ja meillä on kolme lasta. Olemme ajatelleet, että minä jäisin tähän. Jos minulla oli kaksi lasta kirjoilla niin saisinko edelleen täyden asuntotuen sitten? Kolme henkilöä kolmiossa? Ei kai...
Mies kuitenkin tarvisi myös muuta kuin yksiön jos lapset viettävät hänellä paljon aikaa. Edes kaksion joten yhden lapsen kai kannattaisi olla hänellä kirjoilla milloin hän myös saisi yhden lapsilisän.

Vai miten meidän tulot jakautuisivat mahdollisimman tasan?
Hän kyllä etsii parempaa työtä. Toivoo 500e parempaa palkkaa milloin ehkä kaikkien lasten kannattaisi olla minulla kirjoilla tukien takia.


Sitten tuki.

Onko olemassa tukihenkilöitä? Tämä ero ei ole mikään helppo juttu. Meillä ei ole muuta ongelmaa, kuin se etten pysty päästämään häntä lähelle. Meillä ei ole ollut mitään romanttista suhdetta kolmeen vuoteen ja sitäkin ennen todella vähän. Olemme bestikset. Emme pahemmin riitele.
Me kai kuitenkin molemmat ansaitsisimme ihan oikean suhteen. Hän on todella hyvä ja komea ihminen. Hän saisi itselleen tyttöystävän joka antaisi hänelle... No suhteen.
Ja minä etsisin itselleni myös tyttöystävän. Sillä en ole pitkään aikaan ollut enään miehistä tippaakaan kiinnostunut. Jos olisin edes vähän niin sen kyllä olisi huomannut. Nukun joka yö täydellisen miehen vieressä, mutta en pysty edes ajattelemaan häntä tai ketään muuta miestä.
(ja nyt en oikeasti tarvitse tähän mitään "itsekäs lesbo" vittuilua tai "kyllästynyt kotiäiti" kuittailua. en ole kyllästynyt. elämäni on mukavaa. ja kyllä tiedän olevani lesbo. enkä aio nyt perustella täällä sitä mistä sen tiedän. varmaan samasta mistä heterot tietävät olevansa heteroita. ja vielä faktana. ihmisen seksuaalisuus kehittyy ja muuttuu usein vielä lähemmäksi kolmikymppiseksi asti. tämän takia löytyy näitä myöhäisheränneitä.)
Mutta tämä on raskasta. Sillä vaikka tätä on jo vatvottu useamman vuoden niin pelkään aina vain olevani väärässä. Vaikka tiedän, etten ole.
Sanoudun kuitenkin irti turvasta. Taloudellisesta ja henkisestä tuesta. Tiedän, ettei tiemme tästä tulisi eroamaan. Hän olisi edelleen ystäväni ja minä hänen mutta silti. Se on kovin iso muutos.

Lapsilla ei tule olemaan hätää. Tietenkin muutos voi aluksi pelottaa, mutta he tulevat huomaamaan että me molemmat ollaan vielä tässä.

Mutta kaipaisin jokun joka olisi käynyt samankaltaista läpi. Tai jonkun joka työkseen/vaparina tukee erotilanteissa olevia ihmisiä. Olen aivan hukassa enkä tiedä mistä aloittaa.

Mietin jos syksyllä mies laittaisi hakemuksen tähän samaan taloon asuntoa varten. Voi mennä muutamakin kuukausi, että asunto vapautuu. Ei tässä mitään kiirettä ole.

Ollaan vähän puhuttu, että ero olisi ajankohtainen, kun hän löytää sen paremman työpaikan ja vaikuttaa siltä, että uusi työ olisi nyt näkyvissä.

 

[viera.s]

Kyllä nuo asiat järjestyvät, teillä kun ei ole edes huolta lainoista ja yhteiskunta tarjoaa kaikille perustoimeentulon.

Teidän tapauksessanne olisi järkevintä, että isä voisi olla lähivanhempi. Tällöin hän saisi Kelalta elatustuen. Huomioiden sairautesi, olisi tämä ehkä muutenkin pidemmän päälle paras ratkaisu. Toki se tarkoittaa, että sinun pitäisi muuttaa nykyisestä asunnosta pienempään, mutta eikös lasten etu kuitenkin ole tärkein? Tällä ratkaisulla heidän toimeentulonsa olisi parhaiten turvattu. Ehkä saisit kuitenkin kaksion itsellesi ja kun kerran olette miehen kanssa hyvissä väleissä ja asutte lähekkäin, voisit varmaankin tavata lapsia myös isänsä luona sekä tietysti puuhailla jaksamisesi mukaan heidän kanssaan neljän seinän ulkopuolella.

 

["a p"]

Kyllä nuo asiat järjestyvät, teillä kun ei ole edes huolta lainoista ja yhteiskunta tarjoaa kaikille perustoimeentulon.

Teidän tapauksessanne olisi järkevintä, että isä voisi olla lähivanhempi. Tällöin hän saisi Kelalta elatustuen. Huomioiden sairautesi, olisi tämä ehkä muutenkin pidemmän päälle paras ratkaisu. Toki se tarkoittaa, että sinun pitäisi muuttaa nykyisestä asunnosta pienempään, mutta eikös lasten etu kuitenkin ole tärkein? Tällä ratkaisulla heidän toimeentulonsa olisi parhaiten turvattu. Ehkä saisit kuitenkin kaksion itsellesi ja kun kerran olette miehen kanssa hyvissä väleissä ja asutte lähekkäin, voisit varmaankin tavata lapsia myös isänsä luona sekä tietysti puuhailla jaksamisesi mukaan heidän kanssaan neljän seinän ulkopuolella.

Eipä oikeastaan. Mies on kuitenkin kokopäivätöissä ja matkoineen päivät venyvät 8-19. Sen sijään minä olen kotona joten lapset ovat lyhyttä päivää hidossa 3x viikossa minkä aikana teen itsenäisesti töitä jaksamisen mukaan. Jos järjestäisimme asiat niin, että lapset olisivat päätoimisesti miehellä niin heidän pitäisi olla huomattavasti enemmän hoidossa mikä tuskin on lasten etujen mukaista. Olen tähänkin asti pärjännyt lasten kanssa sairauden kansa ihan hyvin. Ja sairaus etenee sen verran hitaasti, että siinä kohtaa, kun hoitaminen olisi vaikeaa he olisivat jo aikuisia.

Lasten on varmasti mukavinta viettää päivät omassa tutussa kodissaan missä ovat niitä tähänkin asti viettäneet. Erosta olisi tarkoitus tehdä heille mahdollisimman stressitön.

Ja mei aiomme ollat molemmat vanhemmat mukana heidän elämässä yhtä paljon. Emme aio tehdä toisesta vanhempaa joka "saa tavata" lapsia neljän seinän ulkopuolella. Ymmärrän tuolaiset järjestelyt siinä kohtaa, jos toinen vanhempi on jotenkin kykenemätön huolehtimaan lapsistaan. Kuitenkin kun kyse on ihan lapsille tärkeistä ihmisitä niin en rajoittaisi heidän mahdollisuutta viettää näiden kanssa aikaa pienin perustein.

 

["..."]

Mitä jos miettisit eroa vielä muutaman vuoden? Näin lapset oppivat että suhteessa ei tarvitse olla seksiä, eikä sen puoleen intohimoakaan. Todennäköisesti ajatus painaa sinua ja näytät hyvää esimerkkiä onnellisesta elämästä. Mitä tulee mieheesi... hänenkään ei tarvitse nähdä vaivaa paremman suhteen etsimiseen.

Vitsit sikseen; olet miettinyt asiaa jo vuosia. Tuleeko aika oikeasti parantamaan tilannetta? Tiedäthän sanonnan, 'ei ole olemassa oikeaa aikaa'. Kyllä hätä keinot keksii. Minun neuvoni on; ota ensimmäinen askel ja polta silta takanasi. Näytä esimerkkiä lapsille siitä kuinka äiti teki vaikean päätöksen vaikka puntit tutisi ja pelotti hemmetisti. Muista että opetat esimerkilläsi; jos sinä tyydyt keskinkertaiseen tai tuskalliseen elämään niin opetat lapsiasi tekemään samoin. Vaadi elämältä enemmän, opeta lapsesi tekemään samoin. Teillä on kuoppainen tie edessä mutta varmasti se on mielenkiintoisempi kuin tuo hidas kuolema jota puolentoista sivun verran kuvailit.

 

[itsekin eron kokenut]

Hei, ikävä että sinulla on tällainen elämänvaihe edessä. Asiat kyllä selviävät, ei hätää.

En vastaa noihin esittämiisi kysymyksiin/pohdintoihin, mutta oman työni puolesta kommentoin vaan sen, mitä olen aiemmissakin ketjuissa käynyt toitottamassa, että näissä nk. sopueroissa paperiasiat hoidetaan yleensä todella huonosti jos edes niinkään. On kaikkien osapuolten etu että asiat sovitaan ja sitten sovitut asiat laitetaan kirjallisesti ylös. Kaikki asiat. Kaikkiin asioihin kuuluu myös kirjallinen ositussopimus. Lasten asiat on parasta vahvistaa ja laittaa paperille lastenvalvojan luona vaikka asiat sovitaankin perheen kesken.

 

[HippuTAR]

Kelan sivuilta löytyy laskuri jolla saa arvion asumistuesta. Tässä kelan hyväksymät neliömäärät:

Asunnon enimmäispinta-ala (m²) ruokakunnan henkilöiden lukumäärän mukaan
1 2 3 4 5 6 7 8
37 57 77 90 105 115 125 135

Lapsilisään tulee 48,55€ yksinhuoltajakorotusta per lapsi.

Elatustukiasiaan en osaa sanoa juuta enkä jaata ku sitä täs itekki pähkäillään.

 

["a p"]

[QUOTE="...";30039801]Mitä jos miettisit eroa vielä muutaman vuoden? Näin lapset oppivat että suhteessa ei tarvitse olla seksiä, eikä sen puoleen intohimoakaan. Todennäköisesti ajatus painaa sinua ja näytät hyvää esimerkkiä onnellisesta elämästä. Mitä tulee mieheesi... hänenkään ei tarvitse nähdä vaivaa paremman suhteen etsimiseen.

Vitsit sikseen; olet miettinyt asiaa jo vuosia. Tuleeko aika oikeasti parantamaan tilannetta? Tiedäthän sanonnan, 'ei ole olemassa oikeaa aikaa'. Kyllä hätä keinot keksii. Minun neuvoni on; ota ensimmäinen askel ja polta silta takanasi. Näytä esimerkkiä lapsille siitä kuinka äiti teki vaikean päätöksen vaikka puntit tutisi ja pelotti hemmetisti. Muista että opetat esimerkilläsi; jos sinä tyydyt keskinkertaiseen tai tuskalliseen elämään niin opetat lapsiasi tekemään samoin. Vaadi elämältä enemmän, opeta lapsesi tekemään samoin. Teillä on kuoppainen tie edessä mutta varmasti se on mielenkiintoisempi kuin tuo hidas kuolema jota puolentoista sivun verran kuvailit.[/QUOTE]

Sait minut tuolla alullasi täysin lankaan. Olin jo, että joo ihan totta. Odotetaan vielä pari vuotta. Eikun mitä...?


Joo. On tätä pyöritetty kauan ja minä olen sen luonteinen, että olen tavallani ihan ok näinkin. Tietenkin välillä kaipaisi jotain muuta, mutta olen aika sopeutuvainen. Vaikeinta on katsoa kuitenkin miten mies tekee sitä hidasta kuolemaa, koska hän haluaa ja rakastaa minua silti edelleen kuten ennenkin. Ja en voi luvata hänelle mitään. Hän on kovin tunteellinen ja läheisyyttä kaipaava ihminen ja todella toivon, että hän löytää joku päivä jonkun ihanan naisen kenet hän ansaitsee. Hän on ollut uskomattoman kärsvällinen ja ymmärtäväinen minun itsetutkiskelun aikana.

Luulen, että nyt ollaan pikkuhijaa päästy siihen pisteeseen, että ollaan varmoja. Ja niin se ei enään edes satu niin paljoa. Sattuu, mutta siedettävästi. Häntä varmasti enemmän.
Kyllä tässä ajatukset heittelevät vielä todella helpolla, mutta tieto on taustalla ettei mitään ole enään tehtävissä.

 

[HippuTAR]

Ai niin, jos oot eläkkeellä niin sit noi neliömäärät ei päde.
Mutta eläkkeensaajan asumistuenkin voi arvioida sillä laskurilla.

 

["a p"]

Hei, ikävä että sinulla on tällainen elämänvaihe edessä. Asiat kyllä selviävät, ei hätää.

En vastaa noihin esittämiisi kysymyksiin/pohdintoihin, mutta oman työni puolesta kommentoin vaan sen, mitä olen aiemmissakin ketjuissa käynyt toitottamassa, että näissä nk. sopueroissa paperiasiat hoidetaan yleensä todella huonosti jos edes niinkään. On kaikkien osapuolten etu että asiat sovitaan ja sitten sovitut asiat laitetaan kirjallisesti ylös. Kaikki asiat. Kaikkiin asioihin kuuluu myös kirjallinen ositussopimus. Lasten asiat on parasta vahvistaa ja laittaa paperille lastenvalvojan luona vaikka asiat sovitaankin perheen kesken.

Hm. Mulla on ystävä eronnut tälläisellä sopuerolla ja he eivät ole mitään papereita tarvinneet. Pitää miettiä. Olen kuullut paljon huonoja kokemuksia noista käynneistä miten niissä ollaan aika painostavia ja syyllistäviä.
Pitää laittaa harkintaan. Mulla on ystävä lastenvalvoja. Voisin kysellä hänen mielipidettä miten kannattaa toimia.

 

["vieras1"]

[QUOTE="a p";30039774]Eipä oikeastaan. Mies on kuitenkin kokopäivätöissä ja matkoineen päivät venyvät 8-19. Sen sijään minä olen kotona joten lapset ovat lyhyttä päivää hidossa 3x viikossa minkä aikana teen itsenäisesti töitä jaksamisen mukaan. Jos järjestäisimme asiat niin, että lapset olisivat päätoimisesti miehellä niin heidän pitäisi olla huomattavasti enemmän hoidossa mikä tuskin on lasten etujen mukaista. Olen tähänkin asti pärjännyt lasten kanssa sairauden kansa ihan hyvin. Ja sairaus etenee sen verran hitaasti, että siinä kohtaa, kun hoitaminen olisi vaikeaa he olisivat jo aikuisia.

Lasten on varmasti mukavinta viettää päivät omassa tutussa kodissaan missä ovat niitä tähänkin asti viettäneet. Erosta olisi tarkoitus tehdä heille mahdollisimman stressitön.

Ja mei aiomme ollat molemmat vanhemmat mukana heidän elämässä yhtä paljon. Emme aio tehdä toisesta vanhempaa joka "saa tavata" lapsia neljän seinän ulkopuolella. Ymmärrän tuolaiset järjestelyt siinä kohtaa, jos toinen vanhempi on jotenkin kykenemätön huolehtimaan lapsistaan. Kuitenkin kun kyse on ihan lapsille tärkeistä ihmisitä niin en rajoittaisi heidän mahdollisuutta viettää näiden kanssa aikaa pienin perustein.[/QUOTE]

Mies jää lasten kanssa nykyiseen asuntoon ja on lähivanhempi, sinä muutat pois pienempään asuntoon. Mies saa yhteiskunnan maksamat elatustuet ja mahdollisen asumistuen. Sinä voit toki hoitaa lapsia iltapäivisin, vaikka siellä miehen luona.

 

["a p"]

Kelan sivuilta löytyy laskuri jolla saa arvion asumistuesta. Tässä kelan hyväksymät neliömäärät:

Asunnon enimmäispinta-ala (m²) ruokakunnan henkilöiden lukumäärän mukaan
1 2 3 4 5 6 7 8
37 57 77 90 105 115 125 135

Lapsilisään tulee 48,55€ yksinhuoltajakorotusta per lapsi.

Elatustukiasiaan en osaa sanoa juuta enkä jaata ku sitä täs itekki pähkäillään.

Hei kiitos! Tämän mukaan saisin kahdella lapsella lähes täyden asuntotuen ja mies myös yhdellä ihan hyvän kokoisen asunnon lähes täydellä asuntotuella.

En ole eläkkeellä, koska diagnoosi on aika uusi vielä. Tässä vielä tehdään kaikenlaisia arvioita. Luulen, että tutukin vielä eri hoitoja ennen eläkkeen miettimistä.

 

["a p"]

Hei nyt löysin aika hyvän laskurin. Työttömänä kahdella lapsella saisin tukia n. 2100e, koska yksi lapsista on korotetulla vammaistuella.

Mies kuitenkin saisi yhdellä lapsella palkkoineen mistä verot poistettu n. 1700 ja hänelle jäisi huomattava määrä vuokraa maksettavaksi. Mikä olisi aika epäoikeudenmukaista. Kuitenkin jos mies nyt saa sen luvatun työpaikan hänet tulot tulisivat olemaan n. 2140 e. Siitä kuitenkin menisi vuokra pois. Joten voisin siirtää hänelle vammaistuen niin meille jäisi käteen aika lailla samanverran. Tai sitten minä hoidan kaikkia vaate+muut hankinnat.

Hm...

Tästä taas huomaa, että Suomessa työnteko ei aina näköjään kannata, kun jää vähemmän käteen. Outoa.

 

[viera.s]

[QUOTE="a p";30039918]
Hm...

Tästä taas huomaa, että Suomessa työnteko ei aina näköjään kannata, kun jää vähemmän käteen. Outoa.[/QUOTE]

No ei kai se kannata, jos järjestelette asiat niin että sinä kahmit vammaistuet ja enemmistön muistakin lapsiin liittyvistä tuista, vaikka vanhemmuus on tarkoitus jakaa puoliksi.

Kannatan sitä, että mies jää lasten kanssa kotiin asumaan ja sinä hoidat siellä lapsia iltapäivät. Tai vaikka omassa pienemmässä kodissasi, ulkoilette yms. Sillä tavalla menisi oikeasti reilusti ja lasten edun mukaisesti asiat. Varsinkin kun ero johtuu sinusta, on minusta melko itsekästä vaatia miestä muuttamaan johonkin pikkuasuntoon. Lasten jakaminen tukiasioiden vuoksi on minusta myöskin kyseenalaista, koska siinä on minusta jo vähän huijauksen makua eikä sisaruksia ole hyvä erottaa. Vaikka nyt olette sovussa, jossain vaiheessa jompi kumpi voisi vaatia, että tukien takia tehtyä sopimusta noudatetaan kirjaimellisesti.

Miehen työpäivät suhteutettuna tulotasoon ovat järjettömät. Tuskin tilanne on pysyvä, kai mies haluaa asian järkeistää joka tapauksessa.

 

["a p"]

No ei kai se kannata, jos järjestelette asiat niin että sinä kahmit vammaistuet ja enemmistön muistakin lapsiin liittyvistä tuista, vaikka vanhemmuus on tarkoitus jakaa puoliksi.

Kannatan sitä, että mies jää lasten kanssa kotiin asumaan ja sinä hoidat siellä lapsia iltapäivät. Tai vaikka omassa pienemmässä kodissasi, ulkoilette yms. Sillä tavalla menisi oikeasti reilusti ja lasten edun mukaisesti asiat. Varsinkin kun ero johtuu sinusta, on minusta melko itsekästä vaatia miestä muuttamaan johonkin pikkuasuntoon. Lasten jakaminen tukiasioiden vuoksi on minusta myöskin kyseenalaista, koska siinä on minusta jo vähän huijauksen makua eikä sisaruksia ole hyvä erottaa. Vaikka nyt olette sovussa, jossain vaiheessa jompi kumpi voisi vaatia, että tukien takia tehtyä sopimusta noudatetaan kirjaimellisesti.

Miehen työpäivät suhteutettuna tulotasoon ovat järjettömät. Tuskin tilanne on pysyvä, kai mies haluaa asian järkeistää joka tapauksessa.

Siis lapset jaettaisiin nimellisesti, ei oikeasti. Lapset viettäisivät yhdessä yhtä paljon aikaa kummankin vanhemman kanssa. Me emme ala erottamaan lapsia. Me myös aiomme viettää paljon aikaa ihan viisistään edelleen.

Homma on vähän niinkin, että mies ei edes tahdo tuollaista järjestelyä. Kolmesta lapsesta on paljon työtä. Hän ei jaksaisi niin, ettei saisi ollenkaan vapaapäiviä tai viikonloppuja. Kummallakin pitää olla asunto mihin lapset mahtuvat nukkumaan ja leikkimään. Sen takia tulot pitää jakaa tasaisesti niin, että molemmille jää yhtä paljon käteen. Kuten tuossa sanoin. Minun kannattaa antaa vammaistuki myös hänen nimiin niin silloin meillä jää molemmilla laskujen jälkeen 1000e käteen. Ruokakustannukset menevät puoliksi.

Lisäksi lapsia pitää kuulla ja tiedän, että etenkin esikoinen ja keskimmäinen eivät suostuisi tuohon järjestelyyn. Varsinkin esikoinen joka on pian murrusikäinen tyttö on todella kiinni minussa. Ja keskimmäinen on myös todella kiintynyt minuun, koska olin hänen kanssaan kotona viisi vuotta. Pienin on aina ollut sellainen isintyttö. Esikoinen on lisäksi erityislapsi ja reagoi todella rankasti kaikkiin muutoksiin. Hän on tottunut, että minä olen kotona häntä vastassa koulusta ja tässä hänelle aina, kun tarvitsee. Meillä on hänen neurologin kanssa yhteinen kanta siitä, että hänen ympäristön täytyy pysyä mahdollisimman muuttumattomana, että opiskeluu sujuu jollain tavalla.

Ei olisi järkeä järjestää asioita sillä tavalla miten kukaan ei niitä tahdo. En minä, ei mies eikä lapset.

 

["Haloo"]

No jos ei ole dramaattinen ero, niin miksi pitää erota? Jos sinä olet niin sairas ettet koskaan voi työllistyä? Eikö kannattaisi hoitaa lapset, kunnes ovat tarpeeksi isoja, ja erootte vasta sitten. Jos on 3 lasta tehnyt samalle miehelle, niin kyllä lasten takia kannattaisi pysyä yhdessä , varsinkin kun yksin ette rahallisesti kumpikaan oikein pärjää. Järki käteen.

 

["Haloo"]

Nyt vasta luin aloitusviestiin kokonaan. Jos olet itse noin hukassa oman identiteettisi kanssa, miksi lasten täytyy kärsiä siitä?? Mun mielestä ainoa oikea tapa on pysyä perheenä, kunnes lapset tarpeeks isoja. Itse olet päätökset tehnyt (olemalla miehen kanssa ja perustamalla perheen),ja jos nyt identiteettikriisin myötä haluatkin olla naisen kanssa, niin eikö olisi reilua hoitaa ne lapset ensin, pitää heitä etusijalla? Muussa tapauksessa riistät lapsilta ehjän perheen, ja sen lisäksi heidän pitäisi vielä totuttautua siihen, että äiti tykkääkin naisista, ja kohta nurkissa pyörii joku naisystävä. Aika paljon vaadittu lapsilta..

 

["milli"]

just oli jossain lehdessa juttua pariskunnasrmta jotka erosivat ja hankkivat yksion jossa asuvat vuoro viikoin. lapset jaivat vanhaan kotiin. toimisko?

 

["a p"]

[QUOTE="Haloo";30040054]Nyt vasta luin aloitusviestiin kokonaan. Jos olet itse noin hukassa oman identiteettisi kanssa, miksi lasten täytyy kärsiä siitä?? Mun mielestä ainoa oikea tapa on pysyä perheenä, kunnes lapset tarpeeks isoja. Itse olet päätökset tehnyt (olemalla miehen kanssa ja perustamalla perheen),ja jos nyt identiteettikriisin myötä haluatkin olla naisen kanssa, niin eikö olisi reilua hoitaa ne lapset ensin, pitää heitä etusijalla? Muussa tapauksessa riistät lapsilta ehjän perheen, ja sen lisäksi heidän pitäisi vielä totuttautua siihen, että äiti tykkääkin naisista, ja kohta nurkissa pyörii joku naisystävä. Aika paljon vaadittu lapsilta..[/QUOTE]

Lapsemme ovat muuten saaneet aika hyvän kasvatuksen ja tietävät kaikki, että voi seurustella myös samansukupuolen kanssa ja mies voi myös tuntea olevansa nainen ja nainen mies ja että tärkeintä on rakkaus
Fiksuja lapsia. Ja todella suvaitsevaisia.

Tässä perheessä on kaksi aikuista. Vaikka itse voisin olla tässä niin mies voi kuitenkin olla onneton. En voi kamalasti vaikuttaa hänen tunteisiin ja tarpeisiin.

 

["a p"]

[QUOTE="milli";30040059]just oli jossain lehdessa juttua pariskunnasrmta jotka erosivat ja hankkivat yksion jossa asuvat vuoro viikoin. lapset jaivat vanhaan kotiin. toimisko?[/QUOTE]

Olen itseasiassa ehdottanut tätä miehelle, mutta hän ei ole kamalan innoissaan. Tahtoo yksityisyyttä kuitenkin. Voisihan tuosta puhua uudestaan vielä Minua se ei haittaisi.

 

["hei"]

En ota kantaa tilanteeseen muutoin, kun en tiedä tuista ym., mutta: kyllä jompikumpi maksaa toiselle elareita, vaikka lapset olisivat viikko-viikko -systeemillä. Lastenvalvoja on juuri sitä varten, että sinne mennään molempien tulo- ja menotiedoilla (ja niihin lasketaan mukaan TODELLISET menot, jos niin toivotte, myös tuet ym.) ja hän katsoo, kumpi jää kummalle mitäkin "velkaa", että menisi lasten elatus tasan. Sitä varten se lastenvalvoja on, myöskin, ei pelkästään mitään huoltajuusriitoja varten. Eli käytännön asiat kuntoon ja sinne neuvoja saamaan! Voi siellä käydä etukäteenkin, esim. arvioida tulevia tuloja ja menoja, vaikka pari eri skenaariota, ja kysyä neuvoa, miten kannattaa toimia! Ne oikeasti osaavat auttaa, jos ovat tehtävänsä tasalla.

Ja mikäli maksava osapuoli olisi maksukyvytön, kela maksaa. Näin kai se menee.

Nimim. sopuero takana ja lastenvalvojasta ollut suuri apu. Joka kerta, kun jompikumpi on muuttanut, tulot tai menot muuttuneet tms., olemme käyneet uusiksi ja päivittäneet elarit tilanteen mukaan. Ei tule sitten jälkeenpäin sanomista. Mutta painotan, että aina se raha liikkuu johonkin suuntaan. Ja ne ottavat myös huomioon sen, kumpi saa lapsista lapsilisät, vammaistuet ym., mutta en tiedä voiko niillä "kikkailla" tuolla tavalla, että se vaikuttaisi kumman luona lapsi on kirjoilla.

Asiat voi myös sopia joko niin, että toinen vanhempi hoitaa lasten kaikki kulut (harrastukset, vaatteet jne) ja toinen vain ruokamenot silloin, kun lapset ovat hänellä. Näin meillä on, jotta homma olisi selkeämpi eikä tarvitsisi jokaista hankintaa vatvoa exän kanssa. Voi myös olla niin, että kaikki menot puoliksi. Sekin huomioidaan elareissa, että kummalla tavoin toimitaan. Voi olla, että jos sovitte maksavanne kaikki puoliksi - en suosittelisi, käytännössä hankalaa - niin elareita ei kummallekaan juuri jää maksettavaksi. En tiedä.

 

["Haloo"]

[QUOTE="a p";30040069]Lapsemme ovat muuten saaneet aika hyvän kasvatuksen ja tietävät kaikki, että voi seurustella myös samansukupuolen kanssa ja mies voi myös tuntea olevansa nainen ja nainen mies ja että tärkeintä on rakkaus
Fiksuja lapsia. Ja todella suvaitsevaisia.

Tässä perheessä on kaksi aikuista. Vaikka itse voisin olla tässä niin mies voi kuitenkin olla onneton. En voi kamalasti vaikuttaa hänen tunteisiin ja tarpeisiin.[/QUOTE]

Helppo sanoa etukäteen, vaikka et vielä tiedä. Kyllä ero vaikuttaa aina lapsiin.
Ja mielestäni vastuuntuntoinen aikuinen hoitaa velvollisuutensa (lapset) loppuun asti. Miksi sitten menitte aikoinaan naimisiin? Miksi 3 lasta? Kai teillä jotain rakkautta on ollut?
Mielestäni seksielämä ei ole yhtä tärkeää kuin lasten kasvatus. Monessa pitkässä liitossa seksi kuihtuu, mutta ystävyys säilyy. Onko se nyt niin vakavaa sitten? Siitä voi olla monta mieltä. Mutta perhettä ei pitäisi perustaa, jos ei ole varma, että se kestää.

 

["hei"]

Mun pointti oli kuitenkin se, ettei se lastenvalvoja ole mikään peikko. Mun mielestä on typerää erota ja jättää esim. kirjallinen huoltajuussopimus tekemättä. Mitäs sitten kun ongelmia ilmenee?? Kukaan ei oikein voi auttaa, kun alunperin ei suostuttu tekemään sitä sopimusta. : / Sopimukset on kaikkien etu....

 

["a p"]

[QUOTE="Haloo";30040082]Helppo sanoa etukäteen, vaikka et vielä tiedä. Kyllä ero vaikuttaa aina lapsiin.
Ja mielestäni vastuuntuntoinen aikuinen hoitaa velvollisuutensa (lapset) loppuun asti. Miksi sitten menitte aikoinaan naimisiin? Miksi 3 lasta? Kai teillä jotain rakkautta on ollut?
Mielestäni seksielämä ei ole yhtä tärkeää kuin lasten kasvatus. Monessa pitkässä liitossa seksi kuihtuu, mutta ystävyys säilyy. Onko se nyt niin vakavaa sitten? Siitä voi olla monta mieltä. Mutta perhettä ei pitäisi perustaa, jos ei ole varma, että se kestää.[/QUOTE]

Meillä on vähän eri kokemus miehen kanssa. Miehen vanhemmat ovat olleet yhdessä ilman rakkautta ja suhdetta. Se oli hänelle lapsuudessa aika kova pala ja on joutunut aikuisena paljon käsittelemään sitä ja opettelemaan mitä on normaali suhde ja mitä ei. Itse olen taas eroperheestä enkä ole koskaan eron takia paljoa kärsinyt. Alussa tietenkin säikähdin, mutta äkkiä huomasin ettei siinä ollu mitään pelottavaa. Molemmat pysyivät mukana elämässä ja lopulta sian vielä todella ihanan äitipuolenkin kenestä olin todella iloinen. Ja nyt on myös vihdoin tullut isäpuoli joka on todella ihana.

Tiedän, että on kaunis ajatus, että ehjä perhe on aina paras. Käytännössä ei kuitenkaan ole aina niin. Lapset ovat fiksuja ja kyllä huomaavat jos jokin on vialla. Esikoinen jo kyselee aina välillä ollaanko me eroamassa vaikka emme edes riitele. Hän vain vaistoaa ettei kaikki ole kunnossa. En usko, että se on hänelle kamalan mukavaa.
Mies myös kärsii siitä miksi hänen vanhemmat eivät eläneet omaa elämäänsä hänen takiaan. Hän tahtoisi vanhempiensa olevan onnellinen. Nyt he ovat vanhoja ja molemmat kohtalaisen onnettomia. Se tekee mieheni todella surulliseksi ja hän jopa välillä itkee sen takia. Nykyään harvemmin, kun olen käynyt sitä asiaa hänen kanssaan todella paljon läpi. Hän silti kokee jatkuvaa tunnetta, että on ollut heille taakaksi eikä tahdo pyytää heiltä apua missään.

Vanhemmat ovat lapsille tärkeitä. On kova paikka, kun he ymmärtävät että nämä ovat jättäneet oman elämänsä elämättä lasten takia. Lapsia ei tule aliarvioida. He ovat myös ihmisiä ja heillä on myös tunteet.

 

[avoin suhde]

Onhan tuollainen parisuhde väärin miestä kohtaam kuten ap:kin sanoi. Ei mies varmasti ole tiennyt menevänsä naimisiin naisen kanssa, joka ei enää haluakaan häntä x vuoden jälkeen seksuaalisesti vaan eletään pelkässä kaverisuhteessa. Hienoa että ap uskaltaa tehdä ratkaisuja joissa ajattelee myös kumppaniaan.Ei kai tuossa ole vaihtoehtona kuin erota (asiat kyllä järjestyy) tai elää ns. avoimessa suhteessa, jossa molemmat voi hakea läheisyytensä muualta ja kotona elää sitä hyvää arkea.

 

["Jenis"]

Avointa suhdetta mäkin ehdottaisin näissä olosuhteissa. Lasten perhe pysyisi kasassa, toimeentulosta ei tarvitsisi niin huolehtia, vanhemmat säilyttäisivät yhteyden mutta mies voisi hakea kaipaamaansa läheisyyttä muualta.