Neuvoja ja tukea hankalaan eroajatukseen/-tilanteeseen

["a p"]

[QUOTE="hei";30040085]Mun pointti oli kuitenkin se, ettei se lastenvalvoja ole mikään peikko. Mun mielestä on typerää erota ja jättää esim. kirjallinen huoltajuussopimus tekemättä. Mitäs sitten kun ongelmia ilmenee?? Kukaan ei oikein voi auttaa, kun alunperin ei suostuttu tekemään sitä sopimusta. : / Sopimukset on kaikkien etu....[/QUOTE]

Näin yli kymmenen vuoden yhdessäelon jälkeen on vain niin kamalan vaikea ajatella mitään ongelmaa mitä voisi tulla. Emme vain kumpikaan ole sen tyyppisiä ihmisiä jotka eivät saisi asioita sovittua keskenään.
Tuntuisi todella oudolta tehdä kirjallinen sopimus vanhemmuudesta. Eihän siinä pitäisi olla mitään mistä sitä pitäisi tehdä. Ja voihan sen sitten tehdä jos näyttää, että jotain ongelmaa ilmenee. Ymmärrän kyllä pointtisi ja se on varmasti hyödyksi todella monelle. En vain keksi mihin me sitä tarvitsisimme. Voisimme sen tehdä, mutta todennäköisesti toimisimme kuitenkin eri tavalla.

 

["Haloo"]

[QUOTE="Jenis";30040136]Avointa suhdetta mäkin ehdottaisin näissä olosuhteissa. Lasten perhe pysyisi kasassa, toimeentulosta ei tarvitsisi niin huolehtia, vanhemmat säilyttäisivät yhteyden mutta mies voisi hakea kaipaamaansa läheisyyttä muualta.[/QUOTE]

Jep, parempi näinkin kuin se, että ap (ja mies) alkaa soutaa ja huopaamaan eri naisehdokkaiden kanssa, ja lapset joutuvat seuraamaan tätä uusien puolisoiden etsimistä, seurustelua, uusperhettä, mahdollisia puolisisaruksia jne. Hyi h.....i!
Kyllä nykyajan lapsilta vaaditaan paljon! Hitto soikoon!

 

["a p"]

Onhan tuollainen parisuhde väärin miestä kohtaam kuten ap:kin sanoi. Ei mies varmasti ole tiennyt menevänsä naimisiin naisen kanssa, joka ei enää haluakaan häntä x vuoden jälkeen seksuaalisesti vaan eletään pelkässä kaverisuhteessa. Hienoa että ap uskaltaa tehdä ratkaisuja joissa ajattelee myös kumppaniaan.Ei kai tuossa ole vaihtoehtona kuin erota (asiat kyllä järjestyy) tai elää ns. avoimessa suhteessa, jossa molemmat voi hakea läheisyytensä muualta ja kotona elää sitä hyvää arkea.

Olen ehdottanut, mutta hän ei pidä ns. irtosuhteista. Tarvitsee sen rakkauden. Minulle se sopisi. Välillä toivon, että hänellä olisi joku. Hän ansaitsisi sen

 

["a p"]

[QUOTE="Haloo";30040150]Jep, parempi näinkin kuin se, että ap (ja mies) alkaa soutaa ja huopaamaan eri naisehdokkaiden kanssa, ja lapset joutuvat seuraamaan tätä uusien puolisoiden etsimistä, seurustelua, uusperhettä, mahdollisia puolisisaruksia jne. Hyi h.....i!
Kyllä nykyajan lapsilta vaaditaan paljon! Hitto soikoon![/QUOTE]

Öh missäköhän todellisuudesssa sinä elät
Sulla taitaa olla jotain todella outoja kokemuksia eronneistä. Itse en kyllä ikinä esittelisi ketään uutta vasta, kuin pitkän seurustelun jälkeen eikä mieskään. Parinetsinnät voi suorittaa, kun lapset ovat toisen luona.
Tässä ollaan ihan aikuisia ihmisiä kuitenkin...


Mutta en vastaa sun provoihin enään. Taidat olla vielä nuorukainen.

 

["Jenis"]

[QUOTE="a p";30040158]Olen ehdottanut, mutta hän ei pidä ns. irtosuhteista. Tarvitsee sen rakkauden. Minulle se sopisi. Välillä toivon, että hänellä olisi joku. Hän ansaitsisi sen [/QUOTE]

Eihän avoin suhde mitään irtosuhteita tarkoita. Se, että sinä ja (ex)miehesi asuisitte samassa asunnossa ei mitenkään estä rakkautta syntymästä, jos aidosti olette vain kämppiksiä.

 

["a p"]

[QUOTE="Jenis";30040178]Eihän avoin suhde mitään irtosuhteita tarkoita. Se, että sinä ja (ex)miehesi asuisitte samassa asunnossa ei mitenkään estä rakkautta syntymästä, jos aidosti olette vain kämppiksiä.[/QUOTE]

No siinä tilanteessa tässä kyllä muutenkin varmasti ollaan. Ei nyt etsitä mitään, mutta kumpikaan ei kyllä kiellä toisen rakastumista. Tietenkin nähdään kohteliaana kertoa jos näin käy.



Mutta nyt menen jätskille lasten kanssa. Kiitos kaikki neuvoista! Tämä on taas jäsentänyt paljon ajatuksia. Palaan vielä myöhemmin katsomaan jos kukaan on laittanut mitään

 

["Jenis"]

[QUOTE="a p";30040193]No siinä tilanteessa tässä kyllä muutenkin varmasti ollaan. Ei nyt etsitä mitään, mutta kumpikaan ei kyllä kiellä toisen rakastumista. Tietenkin nähdään kohteliaana kertoa jos näin käy.



Mutta nyt menen jätskille lasten kanssa. Kiitos kaikki neuvoista! Tämä on taas jäsentänyt paljon ajatuksia. Palaan vielä myöhemmin katsomaan jos kukaan on laittanut mitään [/QUOTE]

No jos miehesi edelleen rakastaa ja haluaa juuri sinua, eihän ne asiat täysin loppuunkäsiteltyjä ole -> mitään uutta tuskin kannattaa tai pystyy rakentamaan.

 

["Haloo"]

Liian hepposin perustein olette eroamassa...

 

[Itsekin eron kokenut]

Voi huokaus. En ala väkisin rautalangasta vääntämään jos kokemus maailmasta ja ihmisistä on vielä noin ihanteellisen naiivi, mutta varoituksen sana vielä:
Käytännön elämän kannalta ja teidän välisellenne suhteelle kirjallisilla sopimuksilla ei ole mitään merkitystä, mutta olisiko niistä jotain haittaa? Asiat sovitaan suullisesti ja yhteisymmärryksessä, sitten sovitut asiat kirjoitetaan paperille. Kaksi eri asiaa. Kirjallinen sopimus nimittäin ehkäisee onglemien syntyä tulevaisuudessa, ei päinvastoin. Niitä ei tehdä sen vuoksi että pelättäisiin kaiken menevän päin helvettiä vaan siksi, että peli olisi reilu molemmille tänään, huomenna ja vielä kymmenten vuosien päästä. Lastenvalvoja auttaa teitä mm. noiden tukijärjestelmien kanssa ja tuo esiin asioita, joita ette välttämättä ole tajunneet itse ollenkaan ajatella. Ei sinne mennä siksi, että olisi riitaa eikä pystytä nk. keskenään sovittelemaan. On kyse ihan eri asiasta. Toinen esimerkki: jos ositussopimusta ei ole kirjallisena, ei ositusta ole lain silmissä tehty. Vaikka parilla olisi omaisuutena vain pelkkä koti-irtaimisto, kannattaa sopimus silti laatia. Tarvitsette sitä myöhemmin esim. perunkirjoituksessa.