Neuvoja kaipaan: mistä löytyisi uusia ystäviä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotirouva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotirouva

Vieras
Eli, ystäviä kaipaan. Olen mukava, puhelias 30-v kotirouva Keski-Suomesta. Mistä siis löytäisin uusia ystäviä? Kaipaan seuraa esim. lenkille, uimahalliin, kahville yms.
 
Jos harrastat jotain,niin niitten parista?
Naapureista?
Hiekkikseltä, jos sulla on pieniä lapsia.

Itelläni ei oo kamalasti kavereita ja toisaalta kai hyväkin, kun tuntuu että aikaa ei oo koskaan mihkään. Kaipaisin kyllä meilikaveria ja uudetkin kaverit olis tervetulleita, jos omatuntoni ei soimais tosta ajanpuutteesta.
 
En harrasta mitään sellaista, josta ystäviä löytyisi. Naapureina vanhoja mummoja ja lapsia ei ole. Oon välillä miettinyt, että kävelen järveen, kun en jaksa tätä yksinäisyyttä! Mies on, mutta ei se korvaa naispuolista ystävää.
 
Ehkä sun pitis just ensin yksinäs hakeutua johkin jumppaan, vesijumppaan tai hakeutua ihmisten ilmoille ja sitä kautta sitten. Ei taida kukaan löytää sua kotoa :-(
Ootteko vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, vai missä sun vanhat koulukaverit ym on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm...:
Ehkä sun pitis just ensin yksinäs hakeutua johkin jumppaan, vesijumppaan tai hakeutua ihmisten ilmoille ja sitä kautta sitten. Ei taida kukaan löytää sua kotoa :-(
Ootteko vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, vai missä sun vanhat koulukaverit ym on?

Ennen jumppasin paljonkin, muttei sieltä kyllä mitään ystäviä löydä :( Vanhat koulukaverit- ja lapsuudenkaverit asuvat ympäri Suomea, ei asu yhtään tällä samalla paikkakunnalla.

Ehkä mua ei vaan tarvita, minkäs teet.
 
Sellainen vielä, että olen itse hyvä ja uskollinen ystävä. Samaa ei voi sanoa niistä ystävistä, joita mulla on ollut. Joskus mietin, että mitäköhän ne tuumaisi sitten, kun lehdestä tavaavat mun kuolinilmoitusta.
 
Oon tota hankaluutta miettiny ite, ja ihmettelen mahtaisko semmoinen onnistua, että kertakaikkiaan löis kaupan seinään lapun.

Eti jotain vapaaehtoistyötä, missä tutustuu porukkaan? Tai rupea jollekulle koiranhoitajaksi, tms.
 
Pakko kyl keksiä jotain, koska en jaksa elämääni elää ilman ystäviä. Se on varma se. On mulla ollut ystäviä, mutta kaikki muuttaneet kuka mihinkin.
No, ehkä tämä tästä ja jos ei, niin sitten ei.
 
Elä ny vie sinne järvenpohjaa mee. Käy jutteleen jossain ammattiauttajalla enste, jos oikeesti ittelles jotain aattelit tehä!
Mää voin tulla ens kesänä moikkaa sun,kun saisin itteeni niskasta kii ja hypättyä tohon Töysän linjaan :-)
Uimahalliinkin voin tulla sun kans, tosin tiiän keski-suomesta vaan yhen uimahallin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sellainen vielä, että olen itse hyvä ja uskollinen ystävä. Samaa ei voi sanoa niistä ystävistä, joita mulla on ollut. Joskus mietin, että mitäköhän ne tuumaisi sitten, kun lehdestä tavaavat mun kuolinilmoitusta.

Et suinkaan ole jotenkin masennuksissa? Viittaat kuolemaan jo toista kertaa.

Muistan ajatelleeni noin lapsena, kun olin kiukkuinen vanhemmille: kyllä ne sitten katuu. Se oli aika epätoivoinen ajatus, että ei täällä kukaan mua ymmärrä vähemmällä.

Että olisiko itelläsi kenties tarvetta käsitellä noita pettymyksiä jonkun kanssa?
Sinänsähän sulla taitaa olla lupaava tilanne, että olet sentään noinkin nuorena ymmärtänyt ettei mieheen ripustautuminen ole riittävä ratkaisu. Niin monella romahtaa sitten koko maailma, kun tajuavat asian ihan liian myöhään.
 
Mä meisin muutama vuos sitte muuttaa muutaman tuhannen ihmisen paikkakunnalle ja vain pari oisin sieltä tuntenu ennestään. Suunnittelin silloin että olisin hakenut kävelylenkkiseuraa kaupan ilmoitustaululta.
 
minä en ole koskaan ollut kovin sosiaalinen, tai ainakaan minulla ei ole ollut suurta kaveripiiriä kuten monilla on. ja nekin vähät kaverit joita on ollut ovat vuosien varrella vaihtuneet, eli kokonaismäärä on pysynyt samana, siis muutama tuttava ja yksi oikea ystävä minulla on, mutta -yllätys yllätys- hänkin asuu toisessa kaupungissa, ei ihan lähellä. puhelimessa puhumme lähes päivittäin, mutta ei se korvaa toisten ihmisten tapaamista. ja itse en ole kyllä koskaan löytänyt kaveria harrastuksista. mutta ap:lle lohdutuksena, että on tosiaan muitakin jotka eivät paistattele ison kaveripiirin keskiössä... :/
 
Kiitos lohdutuksesta. Kaipa se on taas tänäkin yönä mentävä nukkumaan kyynelsilmin. Toivon totisesti, että löydän ystävän, sitä tarvitsen. Mulla olisi itselläni paljon annettavaa ja olen mukavaa seuraa, sen tiedän. Mutta, kun tuntuu ettei kukaan tarvitse mun ystävyyttä..
 
niin, jäi se mainitsematta, että itse olen vieläpä sinkku. välillä nousee pintaan "kateus" ihmisille, jotka ovat onnistuneet luomaan hyvän ja toimivan parisuhteen.
 

Yhteistyössä