Neuvoja, vinkkejä, apuja..parisuhde, uusperhe, ero,asuntolaina..

[toivoko mennyt ?]

Puoli vuotta sitten perustettiin avomieheni kanssa uusperhe, molemmilla lapsia aiemmista suhteistaan. Otettiin iso laina ja ostettiin talo, koska kummankaan vuokra-asuntoon emme olisi mahtuneet asumaan...siihen mennessä oltiin seurusteltu n. 3kk. Tiedän, asiat etenivät nopeaan, mutta kumpikin tuntui löytäneen sen oikean. Nyt on tullut niin paljon asioita, joiden takia olenkin alannut ajattelemaan, että olisiko parempi vain luovuttaa ja erota..tähän asti olen ollut sitä mieltä, että ongelma kuin ongelma ratkeaa puhumalla eikä missään tilanteessa saisi luovuttaa. Mutta en tiedä jaksanko enää kauaa.. Itse olen tuntenut itseni onnelliseksi ja mielestäni suhteemme on toimiva, mutta sitten aina silloin tällöin tulee näitä yllätyksiä..yleensä ne menee niin, että mieheni lähtee viikonloppuna(kun hänen lapsensa äidillään) ulos "tuulettumaan" kavereidensa kanssa, ei lähde usein, mutta silloin kun lähtee niin ongelmat alkavat. Ensinnäkään mä en yhtään tykkää katsella juopunutta ihmistä, eli minä lähden sitten lasteni kanssa joko muualle yöksi tai sitten mies jää kaverilleen yöksi..tässä järjestelyssä ei ole ollut mitään ongelmaa. Mutta, sitten alkaa tulemaan tekstiviestiä mieheltä, että on miettinyt asioita jo pitkään eikä tiedä jaksako meidän perhe-elämää..hänen mielestään mulla on omien lasteni kanssa omat jutut ja hän jää lastensa kanssa ulkopuolelle, itse en ole tälläistä huomannut.. ja onhan se mun mielestä ihan normaalia et äidillä on lasten kanssa ne omat jutut ja isällä omat ja sitten on niitä yhteisiä. Nojoo, mutta tällä kertaa mies ei kuulemma jaksa sitä, kun mun 2v lapsi huutaa koko ajan ja isompi 10v kiusaa ja huudattaa näitä pienempiä...leikilläänhän se niitä kiusaa, mutta ei vaan kuulemma jaksa sitä enää.. Joo, kyllähän tuo 2v on kovaääninen, mutta mun mielestä ei nyt kyllä ihan aina vaan huuda..ja toisaalta kun on perheen pienin niin ehkä sillä koittaa saada itsensä näkyviin. Mies on jollain tapaa hirveen huono/arka ottamaan asioita puheeksi, vaikka aina ollaan puhuttu et jos jokin asia vaivaa, niin siitä pitää vaan rohkeesti puhua ja selvittää asiat...eikä sit näin et toinen hautoo asioita pitkään ja sitte tilanne on tämä.. nytki mies on ollu koko viikonlopun poissa kotoa, kun ei jaksa meidän mekkalointia.... ja missä hän on, exänsä luona jossa miehen lapsetkin ovat :/ Alkaa oma toivokin tähän suhteeseen loppua pikkuhiljaa vaikka kuinka olen rakastanut ja yrittänyt parhaani, mutta koko ajan saan pelätä sitä, että koska mies lähtee taas ryyppyreissulleen ja millasta viestiä sieltä sitten tulee Sitten taas toisaalta, en millään haluaisi vielä lapsiltani tätä perhettä, kun he ovat niin hyvin tähän jo sopeutuneet ja tuo 2v:kin sanoo miestä isäkseen (hänen oma isä ei ole missään tekemisissä tytön kanssa). Sitten on vielä huolena tämä talo ja laina jos ero tulee eteen.

 

["mii"]

Ookei.. Menkää terapiaan?

 

["mii"]

Ainiin, älkää nyt ainakaan mitään yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen tehkö..

 

[toivoko mennyt ?]

Pariterapiassa ollaan käyty jo useamman kerran, nyt n.kuukausi sitten lopetettiin se kun koettiin saaneemme sieltä jo apua ja tilanne oli parempi. Yhteisiä lapsia ei ole ollutkaan tarkoitus tehdä.

 

["mii"]

Hyvä että olette jo hakeneet apua, ja ilmeisesti molemmat tiedostavat että ongelmia on. Suosittelisin jatkamaan sitä terapiaa, yhdessä ja yksin.

 

[Harmaana nyt]

Ainoo vinkki, jonka osaan antaa on puhuminen. Tiedän, että kaikki asiat ei puhumalla ratkee. Itse painin kanssa vähän samanlaisen asian kanssa. Mies on mulle viimeset 9kk valehdellu ja se tuli ilmi nyt. 5kk sit ostettiin oma talo, eli asuntolainaa on. Tekis mieli lähtee, mutta millä tästä lähet? Osa takaajista on mun puolelta ja tiedän, että heille ei todellakaan ole ok jäädä takaan asuntolainaa, jos mä en enää ees asu siinä ostetussa talossa. Myöskään mun ulos ostaminen ei tuu kysymykseen, koska sillon mun puolen takaajat jää takaan vain miehen lainaa. Taloo ei kannata laittaa myyntiin, koska talosta ei saa sitä hintaa, mitä meillä on lainaa tällä hetkellä.

 

["marjaana"]

Puhukaa, puhukaa ja puhukaa - keskenänne tai terapeutin kanssa. Tai ehkä mies myös yksin terapiaan?

Ei ole toivoa menetetty vielä, mutta kyllä miehesi pitäisi saada nuo solmut avautumaan.

 

[varma ohje]

Jätä se sika!

 

[toivoko mennyt ?]

Sepä, mä tiedän kyllä että puhuminen olis ja on ollutkin se meidän "pelastusköysi" ja välillä se on toiminutkin ihan hyvin ja koko ajan jankattu sitä että asioista pitää puhua.... mutta milläs saat toisen puhuman?!? Mä en nytkään ole huomannut yhtään että miestä on joku vaivannut..kunnes tilanne räjähti taas käsiin.. Nyt vaan ottaa itteen niin kipeetä, kun mun lapsissa on se "vika", kun ovat kuulemma niin kovaäänisiä, eikä mies kestä kuunnella sitä... Tiedostan kyllä sen, että me ollaan siinä suhteessa ihan erilaisia..mä+mun lapset pidetään ääntä ja lapseni ovat vilkkaita ja eläväisiä .. mies+hänen lapsensa ovat sitten taas paljon hiljaisempaa ja todellakin rauhallisempaa sorttia.

 

[kottari]

Menee majailemaan exälle,kun ei jaksa SUN lapsia??

Voi v*ttu sais jäädä sinne,toi riittäis mulle että itkee siellä kun ei jaksa.Ja VARMASTI niin tekee.

 

[toivoko mennyt ?]

Niinpä... mies lähti perjantaina lätkämatsiin ja sieltä kaverinsa kanssa baariin... Eilen sitten tuli viesti että on lastensa kanssa heidän äidin luona... On kuulemma niin kauhea ikävä kun lapset ovat siellä 6 päivää aina putkeen (eli joka toinen viikko pidennetty viikonloppu, to-ti).. Mutta hei, onko toi nyt sit ratkasu ? Ehkä tilanteeseen on vaan totuttava, hällä kuitenkin uusi perhe täällä ?!

 

[toivoko mennyt ?]

Olo on nyt todellakin toivoton..ne jaksa tilannetta tälläisenään mutta miten tästä selviää ??? Jos toinen ei jaksa melua eikä toinen voi sitä poistaa ? Lisäksi mies aina valittaa ettei hänellä ole tässä talossa/perheessä paikkaa eikä omaa aikaa..mutta kuinka monta kertaa olen sanonut että sitä omaa aikaa vain pitää osata ottaa, ja perheeseen sopeutuminen nyt vielä aikansa, mutta mielestäni itse pitää se paikkansa ja roolinsa "kehittää"..en mä tiedä miten voisin tuossakin asiassa auttaa ?! Musta tuntuu et mun pitäs jaksaa hoitaa kaikki asiat ja sitten kuitenkin valitetaan että kun hällä ei ole mitään roolia, ristiriitaista. Tiedostan kyllä senkin että mä hoidan ja teen paljon asioita itse, joka johtuu ihan siitä että ehdin olla 9v yksin ennen tätä suhdetta ja hommat oli silloin itse hoidettava..mutta olen kyllä yrittänyt olla ja antaa tilaa toisellekin. Lisäksi ristiriitaa tässä tuo nyt se, että hänen tyttärensä 5v kuulemma myös valittaa aina äidilleen kun tuo mun 2v on niin kovaääninen ja aina huutaa et "se on mun!" jne jne... mutta, tämän 5v:n päiväkodista tulee sitten taas viestiä että tyttö kertoo siellä kuinka kivaa on kun Liisa ja Pekka (nimet muutettu) asuu meillä ja saa heidän kanssa leikkiä.. Mikähän nyt tässäkin asiassa on sitten totuus? Tytöillä ikäeroa reilu 2v ja leikkivät tosi hyvin keskenään, toki niitä riitojakin välillä on, mutta eikös se ole ihan normaalia ??!!