Neuvolan mielestä 3-vuotiaani taitaa olla epänormaali

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maomao
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla on kans tosi "positiivisia" kokemuksia neuvolantädistä.. Vauvan refluksidiagnoosi piti hakea yksityiseltä kun neuvolassa tarjosivat vaan koliikkia huudon syyksi eivätkä antaneet lastenpolille aikaa. Nyt sitten 1v:nä lapsella on terkan mielestä liian pieni pää ja saatiin uusi mittausaika kuukauden päähän. Joo mennään mennään mutta turhalta tuntuu kun vanhemmalla lapsella oli tismalleen saman kokoinen pää 1v:nä ja ihan normaali lapsi hänkin on.
 
[QUOTE="tuulevi";23799442]Kyllä nevolatätien pitäisi osata soveltaa ja tulkita testejä hiukan rennommin.[/QUOTE]

Tämä on totta, mutta vielä tärkeämpää on se, että vanhempien pitäisi osata soveltaa ja tulkita neuvolantätejä hiukan rennommin. Ei ne oikeasti mitään ruudinkeksijöitä ole. Suht alhainen koulutus, ja ihmisiä ne tosiaan vaan on. Idiootteja ja yksinkertaisia mahtuu niihin ihan yhtä lailla kuin muihinkin ihmisryhmiin.

Mun serkku on neuvolantäti. Ja se on niin yksinkertainen bimbo, että mitään sen sanomaa asiaa en ota vakavasti oli sitten kyse ruuanlaitosta tai ulkoaopetelluista hoitsuhommista.
 
Taitaa äitejäkin jännittää neuvolassa, kun te ette siellä kysele näitä samoja asioita, mitä täällä.

Kyllä siellä saa suun aukaista, jos ette ole samaa mieltä! Siellä voi pyytää selittämään arvioita, jos siltä tuntuu. Neuvola on vapaaehtoinen, joten voi sitä sanoa että ette näe tarpeelliseksi palata uudestaan.

Miksi maailma romahtaa, jos neuvolakortissa olisikin kommentti, että ei osannut jotain, jos ei kerran osannut? Keskimääräisiä tehtäviähän ne ovat ja keskimäärin lapset ne osaavat. Kaikki eivät osaa ja silloin kannattaa miettiä, miksi ei osaa.

Mutta kyllähän ne tehtävät tehdään niinkuin aikuinen sanoo, eikä jotain muuta. Kyllä minä äitinäkin ohjeistan oman lapseni kuuntelemaan ja tekemään niin kuin neuvolan täti sanoo. Jos heitellään palloa, niin sitä ei silloin potkita, vaikka kuinka niin haluaisikin. Muuten, omani kyllä mielellään karttaa niitä tehtäviä, mitkä ennakkoon tietää vaikeaksi itselleen :) Enkä pidä sitä pahana, vaikka ei osannut riittävästi hyppiä vasemmalla jalalla. Se oli ihan totuus, että tässä ei olla kyllä ketteriä ja tasapainoa pitäisi harjotella (ei mm kiipeile). Ei se tee lapsesta idioottia, mutta ei meillä se legojen rakentelu yhtään tätä osa-aluetta kehitä :laugh:
 
Mun lapselta on kysytty, että näytä kani. olin sen verran röyhkeä, että sekaannuin asiaan ja sanoin itse lapselle, että näytäpä tädille, missä on pupu. Kun meillä kerran käytetään sitä sanaa, eihän tuo kania olisi tiennyt. Ei se täti siitä suivaantunut. Ap, tee sama ensi kerralla, jos tulee vastaan sana, jota lapsi ei tiedä.
 
Taitaa äitejäkin jännittää neuvolassa, kun te ette siellä kysele näitä samoja asioita, mitä täällä.

Kyllä siellä saa suun aukaista, jos ette ole samaa mieltä! Siellä voi pyytää selittämään arvioita, jos siltä tuntuu. Neuvola on vapaaehtoinen, joten voi sitä sanoa että ette näe tarpeelliseksi palata uudestaan.

Miksi maailma romahtaa, jos neuvolakortissa olisikin kommentti, että ei osannut jotain, jos ei kerran osannut? Keskimääräisiä tehtäviähän ne ovat ja keskimäärin lapset ne osaavat. Kaikki eivät osaa ja silloin kannattaa miettiä, miksi ei osaa.

Mutta kyllähän ne tehtävät tehdään niinkuin aikuinen sanoo, eikä jotain muuta. Kyllä minä äitinäkin ohjeistan oman lapseni kuuntelemaan ja tekemään niin kuin neuvolan täti sanoo. Jos heitellään palloa, niin sitä ei silloin potkita, vaikka kuinka niin haluaisikin. Muuten, omani kyllä mielellään karttaa niitä tehtäviä, mitkä ennakkoon tietää vaikeaksi itselleen :) Enkä pidä sitä pahana, vaikka ei osannut riittävästi hyppiä vasemmalla jalalla. Se oli ihan totuus, että tässä ei olla kyllä ketteriä ja tasapainoa pitäisi harjotella (ei mm kiipeile). Ei se tee lapsesta idioottia, mutta ei meillä se legojen rakentelu yhtään tätä osa-aluetta kehitä :laugh:

Ihan kuin 2-vuotias vielä ymmärtäisi tehdä kaiken mitä käsketään, pienihän se vielä on, eikä se voi kaikkea osata.
 
En kyllä lukenut koko ketjua, mutta ne kolmevuotisneuvolassa kysyttävät sanathan on kolmikkoja, jotka ovat äänteellisesti hyvin lähellä toisiaan. Neuvolan täti sitten ensin luettelee lapselle, mitä niissä on, ja sitten kysyy satunnaisessa järjestyksessä uudestaan. Testiä varten ei siis varsinaisesti tarvitse tietää etukäteen, mitä kuvassa on, vaan kuulla / ymmärtää äänteet selkeästi. Näin ainakin päättelin.
 
[QUOTE="pinku";23800248]Mun lapselta on kysytty, että näytä kani. olin sen verran röyhkeä, että sekaannuin asiaan ja sanoin itse lapselle, että näytäpä tädille, missä on pupu. Kun meillä kerran käytetään sitä sanaa, eihän tuo kania olisi tiennyt. Ei se täti siitä suivaantunut. Ap, tee sama ensi kerralla, jos tulee vastaan sana, jota lapsi ei tiedä.[/QUOTE]

Kaverille kävi niin, kun neuvolatäti oli lasta pyytänyt lasta näyttämään mikä on myissy ja äiti oli sitten sanonut, että täti haluaa tietää missä on pipo ja lapsi oli sen sitten osannut näyttää, niin se oli neuvolatädin mielestä ihan kamalaa kun lapsi ei tiedä mikä on myssy.
 
En kyllä lukenut koko ketjua, mutta ne kolmevuotisneuvolassa kysyttävät sanathan on kolmikkoja, jotka ovat äänteellisesti hyvin lähellä toisiaan. Neuvolan täti sitten ensin luettelee lapselle, mitä niissä on, ja sitten kysyy satunnaisessa järjestyksessä uudestaan. Testiä varten ei siis varsinaisesti tarvitse tietää etukäteen, mitä kuvassa on, vaan kuulla / ymmärtää äänteet selkeästi. Näin ainakin päättelin.

Eikö tää oo vasta 4-v neuvolassa? tai meillä niitä ainakin viimeksi pojalta kyseltiin, siis pallo, pullo ja pelle?
 
[QUOTE="shihtzu";23800288]Ihan kuin 2-vuotias vielä ymmärtäisi tehdä kaiken mitä käsketään, pienihän se vielä on, eikä se voi kaikkea osata.[/QUOTE]

Ei siellä yleensä vaaditakaan mitään ihmeitä :) 2-vuotiaan pitäisi ymmärtää jo puhetta vaikka ei itse tuottaisi sitä ja kyllähän 2-vuotiasta ohjataan oikeaan toimintaan kotona, miksi sitten ei neuvolassa. Toki ne sanamuodot voivat olla merkityksellisiä.

Mutta eniten ihmettelen sitä, että aikuiset eivät kysele sitten siellä neuvolassa. Eihän siellä olla tuomiota kuulemassa ja poistuta sanomatta mitään.
 
Mun mielestä on sairasta olettaa kaksivuotiaan piirtävän tai potkivan palloa tms. Kaksvuotias on vielä niin pieni että helposti menee lukkoon pelkästään siitä että joutuu huomion keskipisteeksi.
Meille kävi hauskasti neuvolassa kun täti antoi tytölle kynän käteen ja pyysi piirtämään. Itse olin tytön takana enkä nähnyt mitä siellä tapahtui. Vähän ajan päästä neuvolantäti katsoi mua huolestuneena ja hetken päästä varovasti alotti että tyttö ei oikeen piirrä hyvin... (mä ajattelin että onko tyttö taas piirrellyt jotain omasta mielestään hassua) meni katsomaan ja tosiaan, oli hyvin eriskummallisen näkönen suttu... kunnes hoksasin että tytölle oli annettu kynä oikeaan käteen. Meidän tyttö on vasuri :D Ihan kivasti piirteli tämän jälkeen.

Mulla on kaksoset ja niin päivä ja yö kun olla voi. Toinen rakastaa piirtämistä ja maalaamista, toista kiinnostaa korkeintaan leikkiä kynillä esim. rakentelee niillä. Toinen haluaa ulkona tehdä hiekkakakkuja ja kerätä käpyjä. Toista ei vois vähempää kiinnostaa. Tykkää kiipeillä(!!!), kerätä kukkia, keinua(!!!). Molemmat potkii palloa mutta eivät juuri koskaan innostu ko. hommasta.

Lapset on niin erilaisia ja kaksvuotiaan ei voi olettaa toimivan kuin kello kun joku jotain pyytää/ sanoo (lähinnä päinvastoin :) ). Sinuna ap antaisin asian olla. Turha olettaa lapsen osaavan nimetä asioita joista ei ole kuullut, ihan päivänselvää. Mun 4- vuotias ei piirrä autoa kirveelläkään, vain tyttöjen juttuja (eikä todellakaan ole rohkaistu tai opetettu siihen).
 
[QUOTE="shihtzu";23800309]Kaverille kävi niin, kun neuvolatäti oli lasta pyytänyt lasta näyttämään mikä on myissy ja äiti oli sitten sanonut, että täti haluaa tietää missä on pipo ja lapsi oli sen sitten osannut näyttää, niin se oli neuvolatädin mielestä ihan kamalaa kun lapsi ei tiedä mikä on myssy.[/QUOTE]

Ihme touhua. Jos toinen vanhempikin on vaikka eri murrealueelta, voi lapsen sanasto poiketa tädin vastaavasta. Mä kyllä pistäisin tämän tädin ammmattitaidottomuuden piikkiin. Siinähän mitataan lapsen puheen ymmärrystä eikä vanhempien opettamien synonyymien määrää...
 
Olisin tyytyväinen, jos kaikki neuvolan terveydenhoitajat huolen noustessa haluavat tsekta uudelleen. Jos lapsella on esim. puheen ymmärtämisen vaikeus, käsitteistön ymmärtämisen vaikeus, niin ei se poista sitä, että hän osaa rakennella palapelejä ja torneja legoista. Hyvä, että teillä terkkari haluaa uudestaan ottaa poikasi käynnille ja tarvittaessa ohjaa tarkempiin tuktimuksiin.
 
Ei siellä yleensä vaaditakaan mitään ihmeitä :) 2-vuotiaan pitäisi ymmärtää jo puhetta vaikka ei itse tuottaisi sitä ja kyllähän 2-vuotiasta ohjataan oikeaan toimintaan kotona, miksi sitten ei neuvolassa. Toki ne sanamuodot voivat olla merkityksellisiä.

Mutta eniten ihmettelen sitä, että aikuiset eivät kysele sitten siellä neuvolassa. Eihän siellä olla tuomiota kuulemassa ja poistuta sanomatta mitään.

Äidit ovat paniikissa neuvolakäynneillä, se näistä kauhisteluista heijastuu. Miksei tosiaan osata toimia yhteistyössä siellä ja jutella mieltä painavista asioista?

Eivätkä ne neuvolan th:t tai sh:t ole teitä hirteen laittamassa kaikesta, vaan tekevät sen, mikä heidän työhönsä kuuluu. Jos jossain on sanomista, niin sitten on ja tiedätte kiinnittää asiaan huomiota.
 
Onkohan näissä testeissä eroja isojen kaupunkien ja pienten maalaiskaupunkien välillä? Itse asutaan tässä jälkimmäisessä ja meillä ei ikinä missään ikävaiheessa lapsille ole tehty noin jotenkin kaavamaisesti ja vakavamielisesti noita testejä. Jos lapsi ei suostu jossain asiassa terkan kanssa yhteistyöhön, on terkkari kysynyt minulta, osaako lapsi kotona, ja minun sanani on riittänyt. Ja esimerkiksi mitään testimäistä palikkatornin rakentamista ei ole ollut missään vaiheessa. Tai viivojen ja ympyröiden piirtämistä. Lapsi on leikkinyt rennosti lattialla neuvolan leluilla. Terkkari on jutellut minun kanssani, ja siinä sivussa jututtanut lastakin. Siinä samalla on nähnyt että lapsi osaa koota torneja tai rakennelmia (mistä vaan leluista), osaa laittaa palikoita palikkalaatikon oikeista rei'istä sisään, osaa poimia leluja erilaisilla otteilla käsiinsä, ylipäätään tutkii kiinnostuneena leluja. Siinä samalla näkee myös kuinka lapsi liikkuu ja kuinka ottaa leikkiensä lomassa kontaktia vanhempaan/ ehkä myös terkkariin. Ensimmäinen piirustustehtävä oli 3v neuvolassa ja silloinkin lapsi sai vapaasti piirtää kuvioita paperille. Meillä 3v ei piirrä koskaan pelkkiä laatikoita, ympyröitä ja viivoja, vaan kaikkien näiden yhdistelmiä. Ei osaa piirtää ihmishahmoja, mutta osaa kyllä piirtää minun piirtämään ihmishahmoon hiukset, korvat, sormet jne kaikki oikeille paikoilleen.

Jotenkin toivoisin neuvoloilta enemmän maalaisjärjenkäyttöä näissäkin asioissa. Ihan järjetöntä aiheuttaa vanhemmille (turhaa)huolta, syyllisyyden tunnetta ym tuollaisilla palikkatesteillä. Enemmän sitä vanhemman kuuntelemista ja lapsen havannointia muuten kuin viivan piirtämisellä oikeaan ruutuun! Varsinkin kun kyseessä on 3 vuotiaat ja pienemmät lapset! Jos lapsessa ei ole kaikki kunnossa, vanhemmat yleensä sen vaistoaa, ja ihan varmasti myös se ammattitaitoinen neuvolantäti, joka vaan malttaisi kuunnella ja ottaa vakavasti vanhempien huolenaiheet.
 
No meillä ei ole palloa lainkaan, kaikki muut vimpaimet löytyvät. Ja 1,5 vuotisneuvolassa olisi pitänyt heittää palloa :O Mulle ei vaan ihan oikeasti ole tullut mieleen ostaa tavallista palloa. Ilmapalloja kyllä on ollut mut niitä pomputetaan, ei heitellä

Minulla taas ei ollut tullut mieleen ostaa palapeliä ennen kuin vasta joskus 2-vuotis synttärien kieppeillä. Ja varmaan jotain muutakin oleellista lasten lelua meiltä puuttuu :whistle:

Meillä ei kyllä 2-vuotis neuvolassa pitänyt juuri mitään tehdä, en muista edes tuota että pitikö potkia palloakaan. Neuvolan täti katsoi miten käveli ja juoksi, antoi sellaisen palikkalaatikon koottavaksi ja sanoi että poika saa alkaa koota sitä omalla ajallaan, ja niinhän lapsi tekikin. Puhe takkuili, mutta täti ei ollut huolissaan. Syömisistä puhuttiin, kun on aina mennyt vähän alakäyrillä, mutta siitäkään ei mitään moitteitta. Kaikki ok.

Mitä olen ystävien juttuja kuunnellut, moni heistä miettii että pitääkö nyt äkkiä opettaa lapselle värit ja kuviot ja saada kokoamaan monen kymmenen palan palapelejä että lapsi läpäisi neuvolan tarkan silmän :(
 
Mitä olen ystävien juttuja kuunnellut, moni heistä miettii että pitääkö nyt äkkiä opettaa lapselle värit ja kuviot ja saada kokoamaan monen kymmenen palan palapelejä että lapsi läpäisi neuvolan tarkan silmän :(

Mitähän ihmeen pahaa siinä olisi jos lasta opetetaan ja kannustetaan ymmärtämään asioita? Laiskuusko äitejä vaivaa kun VAIN neuvolaa varten kehitetään lasta, eikä tajuta sen kuuluvan äidin luonnollisiin tehtäviin?
 
Meillä piti kolmivuotisneuvolassa piirtää, nimetä asioita ja koota palapeliä. Ja rakentaa palikkatorni. Ja sitten oli muuten jotain varvistuskävelyä ja pallolla leikkiä. Neuvolantäti oli kiva ja lempeä, kaikki kait sujui keskitasoisen hyvin. Meillä on taustatiedoissa neuvolassa lapsemme kaksikielisyys, joka kait automaattisesti otetaan huomioon puheen kehitystason arvioinnissa. Eli lapsi oli enemmänkin hiljainen siellä neuvolassa, mutta ei se neuvolantäti mitään asiaan sanonut. Joko tosiaan meni kaksikielisyyden tai ihan perinteisen jännityksen piikkiin.
 
En kyllä lukenut koko ketjua, mutta ne kolmevuotisneuvolassa kysyttävät sanathan on kolmikkoja, jotka ovat äänteellisesti hyvin lähellä toisiaan. Neuvolan täti sitten ensin luettelee lapselle, mitä niissä on, ja sitten kysyy satunnaisessa järjestyksessä uudestaan. Testiä varten ei siis varsinaisesti tarvitse tietää etukäteen, mitä kuvassa on, vaan kuulla / ymmärtää äänteet selkeästi. Näin ainakin päättelin.

Juuri saman aioin kirjoittaa, ja ainakin meillä oli juurikin sanat "kukka", "tukka", "sukka", näytä "sukka", täti näytti ensin sanat taulusta ja pyysi sitten 3v näyttämään sanomansa sanan. Ja olisko se kukkokin ollut samoissa sanariimeissä ja kyllä meidän 3v kupunkilaislapsi sen tunnisti ;) Ja todellisuudessa, eihän tuon testin tarkoituksena oletestata lapsen eläintuntemusta vaan äänteiden erottamiskykyä!
 
On ne neuvolantädit sitten erilaisia.

Meidän tyttö taisi reputtaa kaikki testit. Ei osaa piirtää muuta kuin sotkusyheröä ja pieniä pilkkuja töpöttelee kynän kärjellä. :headwall:
Ei tunnistanut niitä maatilan eläimiä läheskään kaikkia. Ja taisi jotain ongelmia olla pallon heittämisessäkin.
Silti ei laitettu mihinkään jatkotutkimuksiin, edes tuon olemattoman piirtämistaidon vuoksi. :(
 
[QUOTE="yks äiti";23800768]Mitähän ihmeen pahaa siinä olisi jos lasta opetetaan ja kannustetaan ymmärtämään asioita? Laiskuusko äitejä vaivaa kun VAIN neuvolaa varten kehitetään lasta, eikä tajuta sen kuuluvan äidin luonnollisiin tehtäviin?[/QUOTE]

Ei mitään pahaa, mutta kaikkea ei edes se äiti aina tajua opettaa. Kuten vaikka kaksivuotiaalle maatilaneläimiä tai värejä. Ja onhan ne isätkin kuvioissa, meillä isä tykkää numeroista ja sen huomaa meidän taaperostakin ;)
 
Meillä tytössä ajateltiin kanssa olevan jotain vikaa kun ei oikeita sanoja löytänyt. Täti ilmaisi asian että sillä on varmaan ymmärryksessä jotain vikaa, pitää tutkia. Sanoinkin siihen että varmaan auttaa kun tyttö asuu taas Suomessa, toisella kielellä olisi sanat löytynyt.
Puheterapeutille kuitenkin päästiin, sanoi että kaikki kunnossa ja eri syistä lapset saavat niitä aikoja sinne. Suosittelenkin sanomaan takaisin näille kaikki tietäville neuvolatädeille, voidaan ne tutkimukset hoitaa. Mutta asian voi ilmaista tekemättä itsestään hölmöä.
 
Ei mitään pahaa, mutta kaikkea ei edes se äiti aina tajua opettaa. Kuten vaikka kaksivuotiaalle maatilaneläimiä tai värejä. Ja onhan ne isätkin kuvioissa, meillä isä tykkää numeroista ja sen huomaa meidän taaperostakin ;)

Juu, ei ollut tarkoitus rajata isiä lastenkasvatustehtävän ulkopuolelle. Eli äitien toiminta tarkoittaa vanhempien toimintaa kirjoituksessani.

Minä en ymmärrä muuten sellaista, jos kaksivuotias on jätetty niinkin isojen asioiden ulkopuolelle, kuten värien tai eläinten opettelun? Nehän tulevat aivan luonnostaan elämän ja kirjojen tutkimisen kautta tutuiksi!
 
Mitä olen ystävien juttuja kuunnellut, moni heistä miettii että pitääkö nyt äkkiä opettaa lapselle värit ja kuviot ja saada kokoamaan monen kymmenen palan palapelejä että lapsi läpäisi neuvolan tarkan silmän :(

Minä taas ajattelen niin, että jos on kovinkin monta "puutetta", niin ei siitä todellakaan pahitteeksi ole että asioita ei siitä lähtien hieman kerrattaisi kotona. Vaikkapa nuo värit ovat ihan normaaliin elämään liittyviä, joten ihan hyvähän ne on pienestä pitäen tunnistaa. Ihan arjessa on kiva tietää, kumpi ämpäri on punainen ämpäri, jota äiti kaipaa ja pyytää tuomaan :)

ainakin omat kokemukset ovat sellaisia, että kyllä sen on nähnyt jo omilla silmillänikin että mitkä ovat pojan vahvuudet ja hiekkoudet, ja ne näkyvät myös testeissäkin. Heikkouksissa ei ole mitään pahaa, mutta en minä niiden takia näe mitään syytä valittaa että testit ovat vääriä ja virheellisiä. Ja vaikuttaahan moni osa-alue myös muuhun toimintaan. Esim heikko tasapaino tai kehon hallinta meillä näkyy kiipeilyn karttamisena ja osansa sillä oli varmasti tiettyyn levottomuuteen esim ruokapöydässä istumisessa. Lapsellakin on varmasti parempi olla, jos autan häntä sen suhteen ja huomaamattomasti tsemppaamme ja suosimme tietynlaista liikuntaa. Ei se ole maailmanloppu kun niitä ei osaa ja ajan kanssa moni opitaan. Mutta miksi sitä ei voi hyväksyä, että lapsi ei osaa jotain ja iso osa muista osaa sen?
 

Yhteistyössä