Niin kai se sitten on

Tyyris Tyllerö

Aktiivinen jäsen
05.12.2005
5 944
1
36
Uskottava vähitellen tämä asia. Ja nieltävä, oli kuinka katkeraa hyviään :/

Ei mun kaverit enää oo mun kavereita. Tai ei ainakaan ole koskaan aikaa tavata. Ei edes tunnin kävelylenkin tai kahvikupposen verran :'(

Nimimerkillä: Tulen hulluksi täällä samalla tontilla, samoja seiniä katsellen, vaikka perhe onkin läsnä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Voe hitsi, vähän kaukana olet lenkkiseuraksi. :/ Mä kun täällä Hämeessä vaikutan.

Juup :) Tulee vaan melkosen höntti olo, kun miettii paljonko voi olla vuosia edessäpäin ja jos ne viettää ilman ystäviä...

Jos vanhat ystävät ei jouda, niin sitten tehdään uusia. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Voe hitsi, vähän kaukana olet lenkkiseuraksi. :/ Mä kun täällä Hämeessä vaikutan.

Juup :) Tulee vaan melkosen höntti olo, kun miettii paljonko voi olla vuosia edessäpäin ja jos ne viettää ilman ystäviä...

Jos vanhat ystävät ei jouda, niin sitten tehdään uusia. =)

Se uusien ystävyyssuhteiden luominen vaan tuntuu olevan hyvin haasteellista. Ei jumpista tms. sellaisia saa. Sinne tullaan viime tingassa ja poistutaan kiireellä. Jumpan aikanakaan ei juuri jutella. Ja kun ei töissäkään tällä hetkellä käy, ei sitäkään kautta synny sosiaalisia suhteita.
 

Yhteistyössä