V
vierailija
Vieras
Olisko täällä joku sellainen kuulolla, jota olisi jäänyt harmittamaan lapselle annettu toinen nimi tai joka olisi ehkä lisännyt omalle lapselleen ristiäisten jälkeen yhden nimen?
Kaipaisin vähän vertaistukea omaan tilanteeseeni. Minulla oli lapsemme toiseksi etunimeksi kaksi vaihtoehtoa. Lapsemme sai ristiäisissä niistä toisen, jonka päätimme arpomalla. Minua on kuitenkin jäänyt mietityttämään tämä toinen vaihtoehto. Lapsemme nimi on todella kaunis mutta en voi mitään tälle toisinaan nousevalle vähän kurjallekin ajatukselle, että olisiko se toinen vaihtoehto ollut parempi tai olisiko pitänyt antaa molemmat hänelle, niin ei tarvitsisi asiaa surra.
Kyseessä on ainoastaan toinen etunimi, kutsumanimi oli selkeä ja se on ihana, mutta jostain syystä tämä toinen etunimi vaan harmittaa, vaikka sitä ei juuri missään käytetäkään. Onko jollain ollut sama tilanne ja onko tunne mennyt aikanaan ohi? Lapselle voisi tietenkin vaan lisätä yhden nimen mutta toistaiseksi en ole sitä tekemässä, koska kyseessä ei ole kutsumanimi ja haluan antaa ajan kulua, jos myöhemmin toteankin, että nykyinen nimi on hyvä eikä kaipaa mitään lisää. Ja tiedän, että sinänsä asia on aika merkityksetön mutta tuntuu kuitenkin välillä itselle aika isolta asialta tällä hetkellä. Ehkä sitä on asiat liian hyvin, kun tällainen jaksaa pohdituttaa.
Kaipaisin vähän vertaistukea omaan tilanteeseeni. Minulla oli lapsemme toiseksi etunimeksi kaksi vaihtoehtoa. Lapsemme sai ristiäisissä niistä toisen, jonka päätimme arpomalla. Minua on kuitenkin jäänyt mietityttämään tämä toinen vaihtoehto. Lapsemme nimi on todella kaunis mutta en voi mitään tälle toisinaan nousevalle vähän kurjallekin ajatukselle, että olisiko se toinen vaihtoehto ollut parempi tai olisiko pitänyt antaa molemmat hänelle, niin ei tarvitsisi asiaa surra.
Kyseessä on ainoastaan toinen etunimi, kutsumanimi oli selkeä ja se on ihana, mutta jostain syystä tämä toinen etunimi vaan harmittaa, vaikka sitä ei juuri missään käytetäkään. Onko jollain ollut sama tilanne ja onko tunne mennyt aikanaan ohi? Lapselle voisi tietenkin vaan lisätä yhden nimen mutta toistaiseksi en ole sitä tekemässä, koska kyseessä ei ole kutsumanimi ja haluan antaa ajan kulua, jos myöhemmin toteankin, että nykyinen nimi on hyvä eikä kaipaa mitään lisää. Ja tiedän, että sinänsä asia on aika merkityksetön mutta tuntuu kuitenkin välillä itselle aika isolta asialta tällä hetkellä. Ehkä sitä on asiat liian hyvin, kun tällainen jaksaa pohdituttaa.
