Toggle sidebar

No kysynpä suoraan. Ei tästä sitten tappeluketjua, jooko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Viblsp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Viblsp

Vieras
Useimpien vastaus tulee varmaan olemaan muuta kuin lyhyt vastaus, mutta ei takerruta muiden vastauksiin hirveästi, jooko?

Kumpaa arvostat enemmän, kumpi on mielestäsi tärkeämpää, kumpaa pidät helpompana itsellesi? Kotiäitiys vaiko työssä oleminen? Miksei vain miehen palkalla pärjää, jos on tarkempi kuluista? Tarvitseeko talo ostaa ja auto uusia, jos se tietää sitä, että lapset menevät aikaisemmin hoitoon? Eikö tuosta voisi päätellä sen, että materiaali menee edelle?

Mie arvostan kotiäitiyttä, etenkin kun lapset alle 3-vuotiaita. Tärkeämpää varmasti lapsille äidin/isän läsnäolo kuin se, että äitiä/isää ei näe niin paljoa, mutta voi ostaa hienoja juttuja enemmän.
 
Minulle on tärkeämpää, että on kaunis koti, auto, kesämökki, voidaan käydä reissuilla ulkomailla ja kotimaassa... Olen siis töissä ja ylpeä siitä.
Pidän itsestäni enemmän, kun saan tehdä haastavaa työtä kodin ulkopuolella ja onnistun siinä. Olen parempi äiti, vaimo ja nainen, kun pystyn ostamaan myös materiaa.
 
Mä arvostan eniten sitä, että äiti valitsee sen vaihtoehdon minkä pää kestää. Oli se sitten duuni tai kotiäitiys. Mä itse valitsin kotonaolon nyt ainakin siihen asti että muksu on 2-3v mutta arvostan jos joku tajuaa lapsen hoitoon laittamisen olevan parempi ratkaisu jos pää meinaa kotona hajota.
 
Kumpikin on yhtä tärkeää. Hoidin omaa lasta kotona 3-vuotiaaksi, mutta se oli henkilökohtainen valintani. Uskon, että täysijärkinen äiti osaa itse tehdä omalle perheelleen sopivan ratkaisun.
 
Arvostan kotiäitiyttä, koska haluan hoitaa lapset itse ja olla läsnä mahdollisimman paljon, kun ovat pieniä. Mies tekeekin sitten kahta työtä, meillä on omakotitalo ja uudehko auto, mutta olemme toistaiseksi pärjänneet suht hyvin. Odotan kolmatta ja kotiäitiys jatkuu..
 
Arvostan kotiäitiyttä enemmän, vaikka minun mielestäni se ei ole vaikeaa, jos osaa ottaa vähän rennommin. En tajua sitä, että ollakseen kotiäiti, pitää koko ajan pestä, silittää, kuunata ja jynssätä jotain. Mun mielestä äidin tehtävä on olla paikalla.

Itse menin töihin kun lapsi täytti kolme, ihan oikeasti rahan takia, koska ei tultu enää toimeen. Mieluiten pitäisin pennun kotona tottakai. ei me nytkään kyllä rahassa kylvetä. Meidän työ on semmonen, että päästään usein jo ennen kahtatoista kotiin eli lapset näkee meitä paljon.
 
Mä valitsin aikoinaan kotiäitiyden ja jäin pois työelämästä vuonna 91.Hoidin lapset kotona ja palasin työelämään kaksi vuotta sitten.
Nyt jos saisin valita uudestaan en ikinä jäisi kotiäidiksi niin moneksi vuodeksi.
Kotonaolo on henkisesti helvetin puuduttavaa,se pudottaa naisen täysin työympyröiden ulkopuolelle,kukaan sitä ei arvosta ja mitään siitä ei hyödy.
 
Joskus voi saada tuon kaiken, kauniit talot, paremmat autot ja kaiken tarpeellisen, vaikka kotiäiti olisikin.

Eli minulle kotiäitiys on ehdottomasti tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin työnteko, mutta meillä ei ole hirveästi tarvinnut mistään tinkiäkään.
 
Itse olen kaikki lapset kotona hoitanut. Kotiäitiyttä takana kohta 12 vuotta.
Enkä päivääkään vaihtais...
MUTTA
Tunnen monta äitiä, jotka eivät vain viihdy kotona lasten kanssa.
Joten jokainen tekee niinkuin itselle sopii.
Ainoa, mikä on mielestäni väärin, on se, että kotiäitiyttä ei arvosteta. Ei rahallisesti, eikä ura ihmiset näe siinä mitään järkeä.
Samalailla me teemme arvokasta työtä kotona, kuin joku töissä käyvä äitikin.
Meidänkin päivillä on tarkoitus.
 
No,me asutaan nyt vuokralla ja ollaan jossain vaiheessa muuttamassa omaan taloon,koska suunnitelmissa on muutama lapsi lisää,eikä ole mitään järkeä asua enää vuokrakämpässä ja kituutella kuppasella kht:lla.
Jään luultavasti taas syksyllä kotiäidiksi vähäksi aikaa,mutta mä saan siinä vaiheessa jo liiton rahoja :saint:
Ja mä en arvosta sellaisia ihmisiä jotka käyvät arvostelemaan toisten valintoja.
Meillä on myös käynyt hyvä tuuri kun ei tarvitse viedä lasta päiväkotiin vaan hän saa olla kotona sillä aikaa kun me ollaan töissä =)
 
sulla on hyvä pointti!!!
Itse suunnittelin jo alusta alkaen että olen kotona niin pitkään kun mahdollista (hyi minua!)
No asiat olis muuttuneet muutenkin kun pojan isän kanssa erottiin..
mutta meillä ei oo mitään muita kuukausittaisia menoja kun vuokra,puhelinlasku ja opintolainan lyhennys.
oon koko 9kk pihistelly menoista että saa kaikki velat (osarit ja kulutusluotto) maksettua jotta päästään tähän tilanteeseen.
meillä jää pojan kanssa päälle 600e kuussa elämiseen!! koska en ole hankinut autoa tms. vaikka siihen oliskin nyt varaa.

 
Ihmiset on erilaisia. Ei se aikaisin töihin meno välttämättä johdu siitä, että haluaa kerätä materiaalia ympärillensä. Jotkut ei vaan ole sen luonteisia, että jaksais olla kotona lapsen kanssa vaikka tämä kaikkein rakkain hänelle onkin.
 
Arvostan kumpaakin. Minusta työssäkäyntikään ei ole turhaa, mutta tällä hetkellä tärkeämpää on olla kotiäitinä. Ja me onneks pärjätään miehen palkalla ja kotihoidontuella kahden lapsen kanssa. Ollaan kyllä otettu myös talolainaa ja rakennetaan parasta aikaa, mutta nyt kun olen vielä kotona, maksetaan vain korkoja. Lainanlyhennykset alkaa kun talo on valmis, johon menee vielä ainakin vuosi, todennäköisesti enemmänkin. Kuopus on silloin vähintään sen 2½ vuotta.

Kumpaa pidän helpompana... En osaa sanoa, kummassakin on puolensa. Töihin menon jälkeen samat hommat jatkuvat sillä erotuksella että hoidettavat lapset eivät ole omia. En pidä kotiäidin hommaa mitenkään vaikeana, (paitski kun molemmat lapset sairastaa yhtaikaa ;) ) eikä töissäkään ole ollut vaikeaa. Raskaita päiviähän nyt aina mahtuu mukaan, teki mitä teki. Työssäkäyvä äiti en ole koskaan vielä ollut, joten siitä ajasta en osaa vielä mitään sanoa :)
 
niinjuu ja siinä on eroa onko 1lapsi vaiko 4lasta..
jos mullao lis noita pikkuysia tässä enemmän kun yksi niin joutuisin todella miettimään että missäkohtaa pitää palata sitä leipää tienaamaan
 
Jokainen valitsee sen mikä kellekin on paras vaihtoehto ja se ei kuulu mulle. Minulle on tärkeää, että lapset voi hyvin tarkoitti se sitten sitä olenko töissä vai kotona. Mulle on myös tärkeää omakotitalo, oma auto ja muu ns. materia.
 
Mä nautin olla lasten kanssa kotona.
Valitettavasti meillä on kauheasti asuntolainaa ja laskuja.mutta tietysti meillä sitten myös laskuilla vastinetta (2 autoa jne turhaa tiedän..)
Pärjätään joten kuten mutta aina välillä hiipii ajatus jos menisikin töihin.Toisaalta ei siinä niin paljon voita että kannattaisko sekään..
 
Mä arvostan kotiäitiyttä, vaikka lapset olisivatkin yli 3 v. Olisin mielelläni ollut itsekin pidempään, mutta se ei ollut taloudellisesti mahdollista. Ei ollut taloa, ei edes omistuskerrostalokämppää. Vuokralla asuttiin. Ei kyllä ollut sitä miestäkään. Eikä autoa. Silti pidin kaikki sallitut vapaat, vaikka taloudellisesti oltiinkin välillä tiukilla. Mutta siihen maailman aikaan työkykyinen nuori naisihminen olisi saanut sossusta vain potkun perusksiinsa, jos olisi edes yrittänyt jäädä hoitovapaan jälkeenkin vielä kotiäidiksi.

Mulle se kotona oleminen oli helpompaa kuin työssäkäynti, kun lapset oli pieniä. Muistan salaa olleeni iloinen, jos likka sattui sairastumaan ja saatoin jäädä muutamaksi päiväksi kotiin. Likka oli siis 1 v 10 kk aloittaessaan tarhassa ja kesä 1988 oli helteinen. Mä työskentelin kotisairaanhoitajana ja koska olen ajokortiton, sukkuloin sitten paikasta toiseen polkupyörällä. Monet mummot ja papat asuivat kerrostaloyksiöissä, joissa ainoat ikkunat olivat siihen suuntaan, että aurinko räkötti lähes koko päivän sisään. Siinä kun sitten polkemisestakin oli jo ihan hikinen, piti nostella vanhuksia ylös sängystä ja hikipisarat otsalla valuen kaivella niiltä suonia esiin, että sai verinäytteen otettua. En mä sitä erityisen helppona hommanakaan pitänyt :D

Sulla on 4 lasta, joista nuorimmat on kaksoset. En voi siis sanoa mitään sun tilanteestasi. Mulla oli silloin vain se yksi vammainen lapsi. Omat ongelmansa ja harminsa siinäkin oli, kun pomot eivät oikein hyvällä katsoneet, kun jouduin pyytämään palkatonta vapaata ja myöhemmin sitten vuosilomapäiviä sitä varten, että sain vietyä likkaa Lastenklinikalle ja Proteesipajalle. Joskus tuntui, että ihan pomojeni kiusaksi olin hankkinut vammaisen lapsen :( Työpäivän jälkeen oli sitten ne normaalit kotihommat, likan kuntouttaminen sekä vaatteiden ompelu. Likka kasvoi koko ajan ja suusia paitoja ja takkeja tarvittiin kohtullisen tiheään. Myös proteesi vaihtui pari kertaa vuodessa ja uusi oli aina sellainen, että vaikka vanhat vaatteet olisivatkin vielä muuten mahtuneet likalle, niin uuden proteesin kanssa eivät enää mahtuneet.
 
Arvostamme miehemme kanssa sitä, että lasta ei tarvitse viedä hoitoon ennen ylös nousua. Arvostamme sitä, että voimme elää lähellä ne vuodet, jolloin lapsi meitä kaikkein eniten tarvitsee; johan heidän odottaminen ja synnyttäminenkin ovat tavattoman vaikeita asioita.
Tienaaminen on jäänyt ja jää sitten hiukan vähemmälle.

Olin hyvin sairas kerran elämässäni ja meni muutama päivä enkä tiennyt miten vaikea sairauteni oli. Silloin ajattelin, että kävi miten kävi, niin me olemme valinneet elämässämme hyvin, paremmin emme olisi voinneet valita.

Meillä on ollut siinä mielessä helppoa, että jaamme saman arvomaailman ja uskallamme molemmat elää meidän omalla tavalla, suvun tai tuttujen näkemyksistä poiketen. Siiinäkin mielessä on helppoa, että kun olen opiskellut ja tehnyt töitä (ja virunut sairaalassa) niin miehessä on ollut miestä ottamaan välillä täysi vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, ja samoin kodinhoidosta.

Auto ei ole uusi. Talo ei ole hieno. Usein pitää miettiä hyvin tarkkaan miten päin rahansa laittaa. Mutta rakkautta ja elämänhalua ja iloa tuntuu riittävän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muumuu:
Kysynpä minäki sulta ap et onko sulla ammatti? Ja ootko ollu töissä enne lapsia? Ja siis työpaikka johon palata?
Click to expand...

Olen ollut töissä ennen lapsia, muuttojen takia ei ole työpaikkaa, mihin palata. Mutta eipä tämä tähän liity. :)
 
2 sairaanhoitajaa niin tulot ei suuret ole. Pääkaupunkiseudulla kun asutaan niin asunto ( rivari, 4h ) kaikkine kuluineen vie lähes kokonaan toisen palkan. Käytännössä jos vain kotiin jäisin niin meillä olisi rahaa kuussa käytettäväksi 800 - verot.
 
Mä arvostan kumpaakin eli jokainen tekee omat valintansa itse, ei niihin pidä ulkopuolisen sekaantua. Jos tykkää materiaalista niin ok töihin ja muksu hoitoon mutta jos haluaa viettää lapsen kanssa kotona niin sekin ok asia, toisilla sitä on rahaa ostaa materiaalia silloinkin vaikka olisi kotona lapsen/lasten kanssa ja toisilla ei.
 
Ihmisen erottaa eläimestä kyky suunnitella tulevaa. Vahinkoja sattuu, mutta tuskin kaikki lapset syntyvät sattumalta näinä ehkäisyvälineiden aikoina. Minusta ainakin fiksut ihmiset voivat järjestää elämänsä siihen malliin, että sitä voidaan elää, kuten itse hyväksi nähdään.

Tällä tarkoitan sitä, että jos toivotaan pitkää kotonaoloaikaa, säästetään ennalta ainakin hiukan rahaa, jotta vanhemman ei tarvitse mennä aiemmin töihin vain siksi, että korot sattuivat nousemaan. Jos vanhemmaksi mielii, tulisi olla vastuuntuntoinen ja ajatella eteenpäin. Kotona ei koskaan tulisi olla siksi, että itse aikuisena haluaa pakoilla työelämää, vaan nimenomaan lasten parhaaksi.

On naiivia sanoa, että rahalla ei ole merkitystä. Tietenkin sillä on! Mutta se ei ole ainut asia elämässä. Helpottaa kuitenkin kummasti, jos sitä on riittävästi. Ei ole oikein lapsillekaan joutua puutteessa elämään.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa