No kysynpä suoraan. Ei tästä sitten tappeluketjua, jooko?

[Viblsp]

Niin ja omaan vastaukseen lisään sen, että toki arvostan työskentelyäkin, kunhan se ei tapahdu lasten kustannuksella. En ymmärrä sitä, että pieni lapsi viedään hoitoon ihan vain rahan takia. Raha ei ole tärkeämpää, kuin lapset.

 

[Emiilia]

Jokainen tekee omat ratkaisut ja ne ovat varmasti perheelle parhaat.
Arvostan ja toivon sitä että vanhemmat hoitavat lapset ainakin 2v asti kotona. Itselleni olin psyyke kovilla 3 kotivuoden jälkeen. Lapset olivat 2v ja 3v kun tarhaan menivät. tämä kolmas jää kotiin mummon kanssa ainakin reilu 2v asti. Tai siten mies jää vuorotteluvapaalle tai jotain. Tarhaan ei nuorinkaan mene kuin reilu 2v. Itse palaan töihin. Pää ei enää kestä kotona olo. Me ostimme talon kun toinen oli juuri syntynyt. Koimme että vanha asuntomme oli liian pieni ja koska tällaisia taloja ja tältä alueelta tulee niin harvoin myyntiin ja sillä hintaa niin ostimme talon. Olimme siinä vaiheessa etsineet taloa 2 vuotta. Miehen palkalla elämme nippanappa väkisten kituuttaen. Onneksi Salossa maksetaan kunnon kuntalisää, muuten ei olisi ollut mitään mahdollisuutta jäädä minun kotiin silloin aikaisemmin. Se että miksi minä palaan töihin ja lapsi jää isälle/mummolle, syy on helppo. Olen alalla josta vuoden poissa olo on kuin tyhjästä aloittaisi ja lisäksi se että voin tienata tuplaten sen mitä mies. ja koska velkaa tuli otettua turhaankin koti vuosien aikana. Ja talous on ihan kuralla tällä hetkellä, monesta erisyystä.

Arvostan kotiäitiyttä, mutta en jaksa kuunnelle kun valinnasta ruikutetaan. Jos tietoisesti päättää jäädä lapsen kanssa kotiin ja haluaa hoitaa lapsen kotona. Niin en ymmärrä sitä jatkuvaa ruikutusta rahasta. toki taloudellinen tilanne on tiukka jos toinen tienaan, mutta silloin kulut laitetaan kuriin. suurin osa kotiäideistä onneksi ei valita rahasta koko aikaa, mutta tuttava piiristä löytyy niitäkin jotka kaksi vuotta valittivat ku ei oo rahaa mihinkään ja silti kulkivat rakennekynsissä ja trendivaatteissa. Ikävä kyllä kotiäiteys yleensä vaatii uhrauksen perheelta. Vanhempien menot minimiin.

 

[muumuu]

Kysynpä minäki sulta ap et onko sulla ammatti? Ja ootko ollu töissä enne lapsia? Ja siis työpaikka johon palata?

Olen ollut töissä ennen lapsia, muuttojen takia ei ole työpaikkaa, mihin palata. Mutta eipä tämä tähän liity.

Mun mielestä liittyy tuohon sun aloitus tekstiin. Jos ei ole ikinä ollu kovin korkeeta elintasoa, omistusasuntoa tms. on aika eri juttu "tyytyä" elämään miehen palkalla - kuin että voi mennä vaan kauppaan ja ostaa mitä tarvitsee. Sisi jos satun tarvitsemaan uuden kodinkoneen ei tarvisisi miettiä että msitä sen halvimmalla saa ja tarviiko elää kituuttaa että sen saa maksetuksi.
Jännä miten voi tuomita toisten tavan elää - vai kateudestako sinä kysymys on.

 

[Keittiönoita]

Ihmisen erottaa eläimestä kyky suunnitella tulevaa. Vahinkoja sattuu, mutta tuskin kaikki lapset syntyvät sattumalta näinä ehkäisyvälineiden aikoina. Minusta ainakin fiksut ihmiset voivat järjestää elämänsä siihen malliin, että sitä voidaan elää, kuten itse hyväksi nähdään.

Tällä tarkoitan sitä, että jos toivotaan pitkää kotonaoloaikaa, säästetään ennalta ainakin hiukan rahaa, jotta vanhemman ei tarvitse mennä aiemmin töihin vain siksi, että korot sattuivat nousemaan. Jos vanhemmaksi mielii, tulisi olla vastuuntuntoinen ja ajatella eteenpäin. Kotona ei koskaan tulisi olla siksi, että itse aikuisena haluaa pakoilla työelämää, vaan nimenomaan lasten parhaaksi.

On naiivia sanoa, että rahalla ei ole merkitystä. Tietenkin sillä on! Mutta se ei ole ainut asia elämässä. Helpottaa kuitenkin kummasti, jos sitä on riittävästi. Ei ole oikein lapsillekaan joutua puutteessa elämään.

Joskus voi olla nuori ja sinisilmäinen. En mä ainakaan osannut aikoinaan edes ajatella, että avomieheni ottaa ja kuolee ennenkuin likka edes syntyi. Toista lasta suunnitellessani kyllä jo laskin, että elämäntilanne on sellainen, että voin olla ilman miestänikin sen 3 vuotta kotona. Niinkuin sitten olinkin.

 

[vieras]

Minä olin kotona 2 ½ vuotta lapsen kanssa. Tuona loppuaikana alkoi jo tuntua, että kaipaan töihin, muiden aikuisten pariin.. Sanoisin näi, että sen jälkeen kun lapsi on yli kaksi vuotias, niin kotona olo on fyysisesti helpompaa, mutta henkisesti raskaampaa kuin töissä olo.. Ainakin minulla oli näin.. Nyt kun olen töissä, jaksan vapaapäivinä olla paljon pirteämpänä lapsen kanssa, eikä hermot mene lapsen kanssa niin helposti .. Itselläni vuorotyö, joten vapaapäiviä enemmän kuin normaalissa päivätyössä olisi.

 

[Piika-äiti]

Me aloimme yrittäjiksi. Voimme rukata työaikamme lastenhoidon ehdoilla, ja nyt tätä iltatähteäkään ei tarvitse viedä hoitoon.

 

[ballugga]

Minä arvostan kotiäitiyttä, mutta itse valitisin toisin. Ei siis kyse ole arvostamisesta vaan omista valinnoista.

Itse haluan käydä töissä, jotta voin myös lapsille tarjota jotain muutakin kuin lämpöä ja rakkautta eli kutsutaan sitä nyt esim siksi materiaksi (kuten matkustaminen, isokoti pois kaupungin vilskeestä jne.) Varmaan on niin että lapset ei näitä osaisi kaivata, jos eivät olisi tottuneet, mutta koko perheemme kuitenkin nauttii tällaisesta perhe elämästä. Pelkästään miehen tulot eivät riittäisi.

Kuitenkin pienten lasten äitinä näen sen kuinka arvokasta yhteinen aika on niin olen ratkaissut asían siten että olen osittaisella hoitovapaalla siihen asti että nuorin on 3 vuotta.

 

[Viblsp]

Kysynpä minäki sulta ap et onko sulla ammatti? Ja ootko ollu töissä enne lapsia? Ja siis työpaikka johon palata?

Olen ollut töissä ennen lapsia, muuttojen takia ei ole työpaikkaa, mihin palata. Mutta eipä tämä tähän liity.

Mun mielestä liittyy tuohon sun aloitus tekstiin. Jos ei ole ikinä ollu kovin korkeeta elintasoa, omistusasuntoa tms. on aika eri juttu "tyytyä" elämään miehen palkalla - kuin että voi mennä vaan kauppaan ja ostaa mitä tarvitsee. Sisi jos satun tarvitsemaan uuden kodinkoneen ei tarvisisi miettiä että msitä sen halvimmalla saa ja tarviiko elää kituuttaa että sen saa maksetuksi.
Jännä miten voi tuomita toisten tavan elää - vai kateudestako sinä kysymys on.

Joskus 17-18-vuotiaana oli tiukkaa kyllä. Mutta se oli oma vikani. Join aika paljon ja siihen meni rahat, kun en osannut rahaa käyttää kunnolla. Ja niin, omistusasuntoa en ole koskaan halunnut, autoakaan ei ole, enkä haluakaan. Ja nyt hyvä tilanne, voin ostaa aika hyvin kaikkea, mitä haluan ja ennen kaikkea mitä tarvin. Tietty kohtuuden rajoissa, en voi lähteä tästä vain ostamaan vaikkapa tonnin telkkua, siihen ei olisi varaa ilman, että jouduttaisiin "kitumaan". Lapsuuteni oli hyvä, vaikkei vanhempani mitenkään rikkaita olleet. En kokenut jääväni paitsi mistään tärkeästä, oli lomamatkoja Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa ja se riitti. Varmaan sekin vaikuttaa, jos on lapsena tottunut siihen, että etelään mennään, ostetaan uusia autoja yms. vähän väliä. Sitten aikuistuttuaan ei osaa tyytyä vähempään, koska mallia saa lapsuudesta...

Onnellinen olen, vaikka toki lottovoitto olisi hieno juttu. Ja lapset saavat sen, mitä tarvitsevat. Ja meneepä vielä säästöönkin hiukan.

 

[daaa]

Arvostan enemmän töissäkäyntiä ja sitä, että vanhemmat itse maksavat kaikki kulut, eivätkä elä yhteiskunnan rahoilla niinkuin nämä kotihoidontuella elelevät tekevät. Me olemme molemmat töissä, mutta silti hoidamme lapset itse kotona. Kaikki onnistuu, kun on tarpeeksi tahtoa ja on valmis antamaan periksi omasta mukavuudestaan.

 

[Mariduk -napalmi kuula-]

Minä jaksaisin odottaa kyllä sinne, että muksu olis kolme vuotta ja nauttisin ajasta pojan kanssa kotona. Kyllä pärjättäisiin miehen palkalla. Mutta minulla odottaa opiskelut syksyllä ja jos lykkään niihin menoa vielä, menetän koulupaikan. Uudelleen pääsy kouluun ei olisi taattua, koska hakiota on aina niin paljon.

 

[vieras äiti]

Niin.. Itse halusin töihin kun esikoinen oli 9kk, eli heti äitiysloman päätyttyä. En rahan takia vaan omanpääkopan. En vain jaksanut jatkuvaa yksin oloa kotona. Mies jäi silloin kotiin, joten tiukilla oli talous.
Nyt tämän toisen kanssa aion olla kotona pidempään, esikoinenkin on vallan kotona meidän kanssa tietenkin.
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Meillä on pakko tinkiä nyt elämisen laadusta, eli katsoa tarkkaan mihin rahat laitetaan seuraavan vuoden aikana, mutta ajatellaan niin, että se on kuitenkin arvokasta aikaa lasten kanssa. Tosin meillä työt niin, että lasten hoitopäivät on todella lyhyitä. Jos joku ajattelee toisin, niin se on sitten heidän valinta. Jos ei tarvitsisi miettiä taloutta, niin jäisin vallan kotiin, ja se olisi meille kaikille paras ratkaisu, mutta valitettavasti mahdoton..

 

[vieras]

Mielestäni vuosi kotona lasten kanssa on aivan riittävä. Se mitä sen jälkeen tekee, niin on perheen oma asia. En pysty pitämään kumpaakaan vaihtoehtoa toista arvokkaampana. Tietysti jos on monta pientä lasta, niin kotiäitiys voi olla luonnollisempi vaihtoehto. Toisaalta taas yhden lapsen kanssa 3-vuotiaaksi asti kotona tuntuu liian pitkältä ajalta.

 

[Hauzka]

Useimpien vastaus tulee varmaan olemaan muuta kuin lyhyt vastaus, mutta ei takerruta muiden vastauksiin hirveästi, jooko?

Kumpaa arvostat enemmän, kumpi on mielestäsi tärkeämpää, kumpaa pidät helpompana itsellesi? Kotiäitiys vaiko työssä oleminen? Miksei vain miehen palkalla pärjää, jos on tarkempi kuluista? Tarvitseeko talo ostaa ja auto uusia, jos se tietää sitä, että lapset menevät aikaisemmin hoitoon? Eikö tuosta voisi päätellä sen, että materiaali menee edelle?

Mie arvostan kotiäitiyttä, etenkin kun lapset alle 3-vuotiaita. Tärkeämpää varmasti lapsille äidin/isän läsnäolo kuin se, että äitiä/isää ei näe niin paljoa, mutta voi ostaa hienoja juttuja enemmän.

Arvostan kumpaakin, kumpikin (työ-ja kotiäitiys) on tärkeää, kotiäitiys on minulle luontevampaa ja helpompaa kuin vaativan työn ja äitiyden yhdistäminen. Meillä on iso perhe (isompi kuin sinulla) ja on ollut järkevämpää ostaa oma asunto, koska vuokraan olisi kulunut enemmänkin kuin lainanlyhennykseen. Autot on hankittu käytettyinä, mutta koska asunto on ollut pakko hankkia kauempaa edullisempien hintojen vuoksi eikä julkinen liikenne toimi, on ollut pakko hankkia kaksikin autoa, työmatkojen vuoksi. Molemmat olemme opiskelleet, joten on opintolainaakin valmiiksi.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsille olisi paras paikka olla kotona ainakin kolmeen ikävuoteen asti, pidempäänkin, mutta kaikille se ei ole mahdollista.
Lisäksi on aloja, joihin on kouluttauduttu sen verran pitkään, että vuosien poissaolo työmarkkinoilta tarkoittaisi ammatillista itsemurhaa. Eli kotonaolovuosien jälkeen joutuisi hankkimaan uuden ammatin, eikä sekään olisi mielekästä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, kuin voisi kuvitella, kun niitä tarkastelee ainoastaan omasta näkökulmastaan ja omista ympyröistään käsin.

 

[vatruska]

Pärjättäisiin miehen palkallakin,mutta oman mielenterveyden vuoksi käyn töissä. Minusta kun ei ole neljän seinän sisälle.

 

[kaksinaismoralisti]

Entäs koti-isyys? Mites sen arvostaminen? Miksi kotivanhemmuus niin automaattisesti langetetaan naiselle?

 

[tynkä]

Yhdellä perhetutullani äiti on ollut yli 12 vuotta kotona. Miehen tuloilla ja lapsilisillä käytännössä eletään. Ajavat 2008 uusimmalla autolla, talo on melkein maksettu ja jatkuvasti ravataan etelässä.
Henkilökohtaisesti epäilen vahvasti isovanhempien kukkarolla käyntiä, muuten tuo ei ole mahdollista =).

 

[Coffee Break]

Mä en tähän osaa oikein muuta vastata kuin sen että niin kauan kun on tyytyväinen omiin päätöksiin ja elää hyvillä mielin niiden kanssa niin on ihan sama onko kotiäitinä vai töissä. Jos tulee tarve arvostella toisten tekemiä päätöksiä, niin silloin varmaan kannattaa katsoa peiliin ja miettiä omalta kohdalta miksi ihmeessä pitää alkaa arvostelemaan.

 

[Soluttautuja]

Mulle kotiäitiys oli ainoa oikea valinta, välillä oli raskasta, suurimmaksi osaksi kuitenkin helppoa. Miehen palkalla pärjättiin silloin, asuttiin omistusrivarissa, mutta laina oli sen verran pieni, ettei kahden palkkatuloja tarvittu. Nyt jos tulisi kolmas lapsi, niin joutuisin laittamaan hoitoon 2-vuotiaana, koska tätä omakotitalon lainaa ei enää yhden palkalla makseta, vaikka ei mikään 200 neliön huippulukaali olekaan. Enkä näe mitään järkeä myydä taloa ja muuttaa muualle halvempaan vain sen takia, että voisin olla 1-2 vuotta pitenpään kotiäiti.

 

[Viblsp]

Entäs koti-isyys? Mites sen arvostaminen? Miksi kotivanhemmuus niin automaattisesti langetetaan naiselle?

Mulle ois ollu vieras ajatus tuo. Ihan vain siksi, että mielestäni on äidin tehtävä imettää. Esikoista imetin 10kk vain ja toista 1v 2kk ja nyt kaksoset 1v 2kk ja imetän yhä. Ja nainenhan sitä lasta kantaa ja on luonnollista, että etenkin pienen lapsen suhde äitiin on läheisempi kuin isään, vaikka kumpikin lasta rakastaisi. Miksi naisen pitäisi olla töissä ja isän ei?

 

[Fleur de la Cour]

Ei tuohon voi vastata.. se riippuu ihan missä elämäntilanteessa kukakin tai itse elää.. Olen arvostanut omaa kotiäitiyttänikin vaikken kuitenkaan toimettomana silloinkaan ollut vaan opintojani ahkeroin samalla.. Nykyään arvostan työpanostani työpaikallani.. ja arvostan sitäkin kun saan rahaa säästöön ja voin sillä kustantaa perheeni vaikkapa ulkomaille. Hyviä asioita kummassakin vaihtoehdossa, ensin lapsi on pieni ja kaipaa eri asioita, sitten se kasvaa ja kaipaa taas eri asioita.

 

[Keittiönoita]

Arvostan enemmän töissäkäyntiä ja sitä, että vanhemmat itse maksavat kaikki kulut, eivätkä elä yhteiskunnan rahoilla niinkuin nämä kotihoidontuella elelevät tekevät. Me olemme molemmat töissä, mutta silti hoidamme lapset itse kotona. Kaikki onnistuu, kun on tarpeeksi tahtoa ja on valmis antamaan periksi omasta mukavuudestaan.

Mä kyllä olen maksanut veroina moninkertaisesti takaisin sen, mitä olen kotihoidontukea saanut, vaikka olinkin yhteensä miltei 5 vuotta kotona.

 

[Kolmen äiti]

Minä olin kotiäitinä koko sen ajan kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että voin olla hyvin iloinen siitä, ettei lasteni ole tarvinnut kokea sitä kiirettä mitä moni lapsi on joutunut kokemaan ihan pienestä pitäen, siis hoitoon kuskaamiset, monet harrastukset jne, vaan heillä on ollut rauhallinen lapsuus. Harrastaa ovat ehtineet myöhemminkin ja oppia menemään kellon mukaan. Rahallisesti tultiin ihmeen hyvin toimeen vaikka vain mies oli töissä, oli remontin tekemiset, joihin upposi rahaa. Nautin vuosistani kotiäitinä ja nyt olen työelämässä.

 

[meikä]

Entäs koti-isyys? Mites sen arvostaminen? Miksi kotivanhemmuus niin automaattisesti langetetaan naiselle?

Mulle ois ollu vieras ajatus tuo. Ihan vain siksi, että mielestäni on äidin tehtävä imettää. Esikoista imetin 10kk vain ja toista 1v 2kk ja nyt kaksoset 1v 2kk ja imetän yhä. Ja nainenhan sitä lasta kantaa ja on luonnollista, että etenkin pienen lapsen suhde äitiin on läheisempi kuin isään, vaikka kumpikin lasta rakastaisi. Miksi naisen pitäisi olla töissä ja isän ei?

Just joo. No nyt tiedän sitten mikä sinäkin olet laatuasi.

 

[utas]

mulle sopii työssäkäynti, toiselle ei..
mulla paljon helpompaa töissä. kiirettä sielläkin, mut sentään tauot ja jonkinlainen oma tehtävien suunnittelu mahdollista. kotona kaksi tosi vilkasta lasta, toinen vaatii jatkuvaa huomiota tai sit esim. tappelevat keskenään. minulle työt sopivat, jaksan sitten paljon paremmin olla kotona lasten kanssa ja nautin siitä ajasta!! meillä vielä niin, että olen viikonloppuja välillä töissä, jolloin isä lasten kaa ja sit mulla arkivapaita. eli lapset ei joudu olemaan ku ehkä 3 pvää viikossa hoidossa. meille sopinut tämä tosi hyvin, lapset nauttii kun välillä kavereiden kaa ja sit usein kotona ja saadaan olla rauhassa, jaksavat kotipihassakin leikkiä kun ovat välillä päässeet "suureen maailmaan", eikä itellä ole huono omatunto kun en vie "virikkeisiin" vaan anutitaan rauhallisemmasta tahdista kotona.. vaihtelu virkistää, lapsia ja aikuisia!!

tsemppiä teille kaikille kotiäideille, kenellä on mielestään raskasta, mulla oli ja ymmärrän et voi olla rankkaa. uskokaa pois, töissä usein helpottaa!! ja saat sitten lomaa ja rahaa ja sairaslomaa ja sinulla on aivan erilaiset edut kuin kotona ollessa!! ja kyllä niiden lastenkin seurasta ehtii nauttia!! se on sitten sitä "laatuaikaa"!!!!!!

 

[Fantaihana]

Meidän tilanteessa vaikuttaa sekin että meidän palkoilla ei elä ainoastaan meidän perhe vaan myös iso osa miehen sukulaisista tulee autettua kun mies lähettää rahaa kotiin.

Sit pitää kans muistaa että lapsi voi hyvin jos vanhemmat voi hyvin. Mun hyvinvointia lisää se että voin opiskella ja olla töissä kokopäiväisesti ja kuitenkin poika on hoidossa yleensä vaan neljä päivää viikossa.