No niin, harkitsempa minäkin sitten eroa :'( Vertaistukea?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -l-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

-l-

Vieras
Etukäteen anteeksi pitkä ja sekava sepustus, kun ajatukset on niin sekaisin.. Enkä edes tiedä mitä tällä aloituksella haen, johonkin on nyt vaan ajatukset purettava :/

En olisi uskonut tämän päivän koskaan tulevan, sillä mieheni ja minä ollaan aina oltu onnellisia. Edes vauvavuosi (joka oli rankka) ei horjuttanut, vaan vaikeuksien ja väsymyksen keskellä oltiin aina toinen toisemme tukena ja suhteemme vain vahvistui. En tiedä mikä tässä mättää, mutta mikään ei tunnu toimivan enää. Meillä ei ole mitään keskusteluyhteyttä, ei mitään. Mies on muuttunut ilkeäksi ja välinpitämättömäksi, tosin seksi kyllä maistuisi. Mikä ei taas mua kiinnosta enää ollenkaan, kun yhdessäolo on mitä on. Miehellä on ollut vuosia surkea työpaikka, josta on viimein pääsemässä eroon ja menee uuteen työhön ensi kuussa. Ymmärrän, että viime viikkojen työttömyys on ahdistanut, eikä rahankaan kanssa ole ollut helppoa. Tuntuu että sanon mitä tahansa, vastaus on tiuskimista ja v*ttuilua ja otan itseeni. Mies on tosiaan täällä kotona nyt lapsen kanssa, mä käyn töissä. Teen vuorotyötä ja välillä on raskastakin. Kotihommista joudun vastaamaan työn lisäksi suurimmaksi osaksi ja siitä tulee sanomista, myönnän. En vaan koe kovin reiluksi että töiden jälkeen pitää puunata keittiön lattia ja pöydät taaperon syömisen jäljiltä, kun koko päivänä ei ole viitsinyt niitä pyyhkiä. Leluja siellä täällä, mitään jälkiä ei korjata. Mulla alkaa kotona aina toinen työpäivä. Lapsi valvottaa aina välillä, vapaapäivinä menen yleensä itse rauhoittelemaan, miehelle ei montaa yötä jää. Silti jos yhdenkin yön kahden viikon välein mies on joutunut sen kaksi kertaa nousemaan, kuulen siitä viikon kun on niiiiiiin väsynyt. Samaan aikaan hän nukkuu joka yö väh. 2h enemmän kuin itse, lisäksi herään itsekin lapsen huuteluihin. Jos haluan nukkua päiväunet kun ed. yönä olen nukkunut 4h ja takana 6 päivän työputki, hän kommentoi ettei itsekään saa koskaan nukkua. Vaikka saa joka päivä sen 2h levon lapsen päiväunien aikaan ja tosiaan nukkuu yöllä pidemmät unet..

Kun tulen töistä ja tuumaan että kaupassa pitäisi käydä, niin vastaus on "senkun meet". Mun mielestä taas mies voisi käydä siellä kaupassa niin saisin itse töiden jälkeen istahtaa, onhan hän ollut koko päivän kotona! Yleensä sitten kauppaan meneekin, mutta kovasanaisen taistelun jälkeen. Monesta muustakin asiasta (kotityöstä) vastaus on et senkun teet sitten. En mielestäni komenna tai kyseenalaista hänen taitoaan tehdä, mutta kun kyse onkin siitä että mitään ei tapahdu oma-aloitteisesti!

Tuntuu että meillä on joka vastakkainasettelu ja kilpailu päällä, kummalla on rankempaa. Lapsen hoito nyt tuskin on yllätyksenä tullut miehelle, oli hoitovapaallakin lapsen kanssa ja ihan tasavertainen vanhempi kanssani. Mä olen yrittänyt puhua ja mies sanoo ymmärtävänsä, pyytää anteeksi ja seuraavana päivänä kaikki on kuten ennenkin. Paras oli muuten tossa mun vapaapäivänä, olin laittanut aamupäivällä jo ruoan, sekä pesin pari koneellista pyykkiä ja miehen mielestä mun olisi pitänyt mennä lapsen kanssa ulos, sillä koskas hänellä muuten olisi vapaapäivä :o Lapsen hän hoitaa hyvin ja on loistava isä, tyttö jumaloi isäänsä, sen puolesta mä olen onnellinen.
 
teillä on nyt kaikin puolin rankkaa. Odota, että mieskin pääsee töihin, ja teillä arki tasaantuu. Jos sama meno jatkuu puhumisesta ym. yrittämisestä huolimatta, miettikää terapiaa. Muistakaa ottaa kahdenkeskistä aikaa!!
 
Juu, kyllä mä tajuan että ihan noidankehää tää on. Mua ei vaan kiinnosta olla minkäänlaisessa suhteessa ihmisen kanssa joka ei edes yritä kohdella mua kuin ihmistä.. Plus että hemmetin väsyneenä on pikkasen hankala löytää motivaatiota siihen puuhaan :) Tuosta seksiasiasta on puhuttu ja mies tietää mistä mulla kiikastaa. Ei vaan tee asian eteen mitään.. Yhteistä aikaakin on, joka ilta kun lapsi menee klo 20 nukkumaan ja tarvittaessa saadaan hoitoapua, kerran kuussa on pyritty tietoisesti tekemään jotain vain kahdestaan ja lapsi menee yökylään mummolaan. Ei vaan sekään enää nappaisi, ei..
 
miehesi on sika. meillä voi jompikumpi huonona päivänä jättää kotihommat vähemmällä ja pikkasen äyskiä, mutta nopeasti kuitenkin pyydämme anteeksi ja teemme yhdessä.
 
Älä vielä tässä vaiheessa sentään eroa ajattele. Odota kun mies pääsee töihin ja arki tasaantuu,niinkun yks edellinenkin sano. Olette molemmat nyt stressaantuneita,ei se ero asiaa parantaisi,kukas ne kotityöt sitten tekisi??
 
Miehillä lienee aika tyypillistä, että ongelmat töissä horjuttavat helposti itsetuntoa ja sitä myöten ainakin lievää masennusta tuleei. Ja sen mukana ärtyisyyttä - mies saattaa tuntea aika voimakastakin vihaa sitä ihmistä kohtaan, josta kokee olevansa riippuvainen.

Olen elänyt yli 10 v. miehen kanssa, jolla tietyistä syistä on vakavia vaikeuksia löytää paikkaansa (ja lahjojensa mukaista) työsarkaa. Asia on aiheuttanut meillel paljon murhetta ja arkielämän vaikeuksiai taisteluineen - mies siis taistelee kanssani vaikken tahtoisi :(

Kuitenkin rakastamme toisiamme, molemmat olemme tietoisia - tavallaan - siitä missä mättää. Lapset ovat kuitenkin suuri yhteinen asia, meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet, nauramme samoille asioille jne. Vuosien saatossa elämä on helpottanut, ikä on tehnyt tehtävänsä, ehkä. Ja raha-asiat ovat huomattavasti paremmalla tolalla kuin aiemmin, se on ollut hyvinkin ratkaisevaa.
 
Ymmärrän hyvin.

Miehenäsi en kysyisi sinulta vaan ottaisin sen mikä minulle kuuluu.
Loppu ratkeaa sitten kyllä itsekseen.

Voimia sinulle

Wooot!!!??? Ihanko oikeesti just kirjotit että jos vaimos ei antais sulle seksiä niin sä raiskaisit sen? Ihana mies, voi hyvä luoja...

Ap:lta haluisin kysyä sen verran enne ku vastaan hälle mitään, että ymmärsinkö oikein että tätä tilannetta on nyt jatkunut vasta muutama viikko miehesi jäätyä työttömäksi?
 
"Sehän on vaan kotona"
Niinhän ne miehetkin meistä kotiäideistä ajattelee, ainakin osa, ja voi miten suuren hyökkäyksen saakaan sillä aikaan.

Miehesi ei ole tottunut olemaan kotona lapsen kanssa, siitä johtuu se ettei siellä ole tehtynä niitä mitä äiti olisi tehnyt kun on lapsen kanssa kotona.
Miehesi on tehnyt sitten jotain muuta, leikkinyt esimerkiksi lapsen kanssa enemmän kuin mitä äiti ehtisi leikkimään kun pitää hoitaa myös kotityöt siinä sivussa.

Toisaalta myös nuo pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä on aivan turhia puheita. Sen olen oppinut, että miehelle täytyy sanoa suoraan tyyliin "mene kauppaan" "pyyhi tuo pöytä". Sitten ymmärtää paljon paremmin.
"Pitäisi käydä kaupassa" saataa toisen ihmisen korvissa kuulostaa luvan pyytämiseltä.

Tai ratkaise tämä ongelma menemällä sinne kauppaan suoraan töistä, päästä siellä ajatukset vapaalle ja rentoudu.

Tajuan kyllä että kyse on paljon muustakin kuin vaan kaupassa käymisestä ja siivoiluista. Mutta vihjailut ei auta. Täytyy puhua suoraan ja selvästi.

Mitä taas seksiin tulee, niin mun mielestä olet oikeutettu tässäkin tilanteessa sanomaan, että nyt ei haluta. Ei haluta kun ei tunnu siltä että arvostetaan (tosin miehesi saattaa heittää saman takaisin)
Sano mitä haluat hänen tekevän ja mitä haluat ettei tee.
 
Tehimiini, ymmärsit oikein. Tää syksy on ollut kaikin puolin kamalaa aikaa. Tavallaan ymmärrän kyllä miestä, on varmasti turhautunut tilanteeseen. Vaikka ei meillä koskaan ole mies "elättäjänä" ollut, saman verran ollaan tienattu aina. Jotenkin vaan nykyään ne yhteiset arvotkin on täysin hukassa, mies siis nyt tuloton (liiton rahoja odotellaan) ja silti on saattanut esim tilailla lehtiä vaikka rahaa ei ole ylimääräistä yhtään. Mun harteilla on siis työssäkäynti, kotityöt ja lapsen vaatetus ym, kun miehen vähätkin pennoset kuluu sen omiin juttuihin. Tälläistä ei ole koskaan ennen ollut, vaan kummallekin ollut itsestäänselvyys että ensin perheen asiat ja sitten vasta ylim. "turhuudet"..
 
Eihän se raiskaus ole...varsinaisesti
Seksi kuuluu suhteeseen ja jos toinen ei voi täyttää velvollisuuttaan niin ei kai se nyt ole väärin pitää kiinni yleisestä periaatteesta ja käytännöstä =)

No onhan. Jos sä panet väkisin ihmistä joka ei halua seksiä sun kanssa niin se tasan on raiskaus, vaikka sä olisit kyseisen naisen aviomies, tai ihan sama vaikka oisit joulupukki tai itse herramme jeesus.
 
Ap:lle sen verran, että mun mielestä muutaman viikon takia ei kenenkään kannata alkaa harkitsemaan avioeroa, ellei sitten kyse ole pahoinpitelystä tai huumeiden käytöstä tms. oikeasti vakavasta. Mä uskon että sun miehellä on stressiä tuosta työttömyydestä, ja se varmasti helpottaa kun pääsee takaisin töihin. Hän saattaa myös olla pettynyt itseensä kun ei olekaan pystynyt samaan kuin sinä kotona ollessasi, eli hoitamaan kaikkia tarvittuja hommia. Miehille on usein vaikeaa myöntää epäonnistuneensa, ja siitä johtuva kiukku (tai mikä vaan kiukku) purkautuu kaikkein helpoiten siihen ihmiseen joka on ensimmäisenä vastassa, eli yleensä siihen puolisoon.

Sinuna koittaisin nt vaan jaksaa ja ymmärtää miestäsi vielä se muutama viikko, ehkäpä tuo siitä sitten rauhoittuu. Toki jos haluat, voit koittaa keskustella miehesi kanssa tästä tilanteesta siltä kannalta että ymmärrät hänen stressinsä ja harmituksensa, syyttely ei ainakaan nyt auta tässä tilanteessa. :)
 
Hei ap. meillä hiukan sama tilanne.

Mä olen kotona ja mies töissä, tammikuussa palaan opiskelujen pariin. Tällä hetkellä kannan tyttärestä yksin vastuun ja teen kotityöt + passaan miestä kun on kotona. Nyt ollu pitkään niin, että tulee töitten jälkeen kotiin, syö ja juo kahvin käy koneella ja lähtee kavereilleen ja onkin sitten loppu päivän siellä ja illalla tulee kotiin 8-10 aikaan. Yhteistä aikaa ei ole ollu pitkään aikaan ja yhessä vaiheessa ehdotin miehelle että, viedään tyttö hoitoon kerran kuussa yheksi yöksi että, saadaan olla kaksin. Suostu siihen, mutta nyt viiem kerrasta onkin jo pitkä aika. Me ei tehä perheenä yhessä mitään, eikä käydä missään yhessä. Eilen yritin nostaa taas keskustelua esiin tän asian tiimoilta, mutta ajautu siihen että, mies suuttu mulle. Mies sano ettei, hän ainaka kehtaa äitillensä kerran kuussa viedä tytärtä hoitoon ja haluaa vaan että, tilanne pysyy samanlaisena kuin on ollukkin. Eroa en ole miettiny, kun rakastan mun miestä kuitenkin aivan älyttömän paljon. Mutta, tää tilanne vaan vie kaikki voimat ja tuo mulle pahaa mieltä :(. Kysyin mieheltä että, etkö halua mun kanssa enää yhteistä aikaa ja sano haluavansa, mutta teot vaan tuntuu osottavan ihan muuta. Kysyin myös että, onko meijän välillä enää mitään ja tähänkin vastaus oli että, kai me välillä nyt jotain on. Haluaa olla mun kanssa ja eikä halua menettää mua, mutta silti mulla on tunne että, mies haluis jotain ihan muuta elämältään. Tää tilanne on jatkunu meillä jo muutamia kuukausia. En väitä etteikö itessäni olis yhtään vikaa, toki on ja en aina välttämättä ajattele miltä nää tilanteet miehestä tuntuu. Itelläni on myös paha tapa kesken keskustelun kimmastua, kun tulee tunne ettei, mun sanomisilla tai tunteilla ole mitään merkitystä. Sillon korotan ääntä ja saan sillä miehen hermostumaan :(. Ja suurin asia mikä vaikuttaa varmasti meijän väleihin on se, että meillä on vähän seksiä. Ennen olin todella halukas tapaus ja tein alotteen yleensä aina. Nykysin en tee alotetta ollenkaan ja sitten ihmettelen kun seksiä on todella vähän, kerran viikossa tai kaks kertaa viikossa. Mutta kun tuntuu että, sitten muuten mulle ja tyttärelle ei ole aikaa. Mies ei halua mun ja tyttären kanssa käydä äitillään eikä missään ja aijemmin käytiin yhessä jonkin verran. Nykysin mies menee yksin ja illasta ollaan yhessä ja lähekkäin kyllä. Mutta joku tässä touhussa tuntuu hiertävän ja potkivan vastaan, en vaan tiä mikä se joku on. Mieshestä saa kaikki asiat kiskomalla, kiskoo esiin ja joka kerran raivostuu mulle. Voi olla että, stressaan turhaan, mutta kyllä mä ainakin kaipaan sitä että, miehen kanssa kaksin oltais yhtenä iltana ja yönä, silloin tällöin. Mutta ehkä tässä kohtaa vaadin liikaa :(.

Voimia sulle ap, toivottavasti saatte asiat järjestymään ja voitte olla taas onnellisia :).
 
Nää on kyllä vaikeita juttuja. Meil kans mies valitti olemattomasta seksistä, mä taas lastenhoidosta ja milloin mistäkin. Ehdotin et pidettäs yks ilta viikossa niin et oltais kahestaan (ei luettas, istuttas koneella, katottas telkkaa), juteltais, hierottais hartioita/jalkoja ja ehkä asiat vois näin johtaa jopa siihen seksiinkin. Mut eihän se käyny, inis vaan et sen pitää olla spontaania ja lässyn lässyn. No mun puolest sit kärvisteli ku ei kerran kelvannu mun yritykset tehdä asialle jotain. Erottu ollaan. Napit vastakkain oltiin joka asiassa, tää seksi oli nyt vaan yks esimerkki. Meillä sikäli eri tilanne et koko suhde oli ollu enimmäkseen vaikeeta, niin ei varmaan suuria mahiksia et ois koskaan paljoa paremmaks muuttunutkaan.

Ootteko kokeillu kirjoittaa noita samoja juttuja miehellenne mitä täälläkin kerrotte? Kehut mukaan myös? Meil meni paremmin jakeluun kun mun puhumis/naputus yritykset. Ja et mies saa rauhassa lukea ja miettii asiaa, ettei ite ryntää siihen heti et no? Voimia!
 

Similar threads

Yhteistyössä