S
Sopopa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Joo,mutta täällä on myös tuomittu aiemmin isompienkien lasten matkat
No niin, nyt mä sit itken täällä vesiputouksena (nyt myös kysymys kaikille sivulla 3)
- Viestiketjun aloittaja Tyyris Tyllerö
- Ensimmäinen viesti
Joo,mutta täällä on myös tuomittu aiemmin isompienkien lasten matkat
Alkuperäinen kirjoittaja Sopopa:
Mitäpä täällä ei tuomittaisi?
Ihan maalaisjärkeä käyttämällä voi tosin päätellä, että viisivuotias saa jo lomareissusta jotain irti, elämyksiä ja silleen, kun taas vauva ei taatusti nauti parin viikon erosta vanhemmistaan.
I
ida
Vieras
Tytär kävi Englannissa ollessaan 5-vuotias. Vieläkin muistaa ostospaikkoja, hajuja, väentungosta, tätinsä asunnon jne.. Tytär nyt 11v.. Kulttuurieroja osaa eritellä. En kyllä näe pahana, että tytär sai kokea ihanan matkan (ja isovanhempiensa kanssa!!!!!!!! ) *menen nurkkaan häpeämään äitiyttäni ja itken itseni uneen, herään vapisten muistaen vieläkin tämän häpeäntunteen* NOT!
Alkuperäinen kirjoittaja ida:
Mun melkein 5 v ainakin hyppisi riemusta jos pääsisi isovanhempien kanssa etelään viikoksi. Kaksi viikkoa voisi olla aika pitkä aika, mutta en mä tiedä onko ap:n lapsi viikon tai kaksi reissussa.
Tyttöni oli elokuussa Hollannissa ilman mua, 4 päivää, ja se reissu kuulemma oli ihan liian lyhyt
5 v ymmärtää, 5 v osaa nähdä ja kokea, osaa nauttia uima-altaista yms. Vauva taas....no, ei vauva nauti ollessaan isovanhemmilla (tms) pari viikkoa kun äiti ja iskä ovat muualla.
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Liittyy samaan sakkiin. Esikoinen oli 4 v 8 kk iässä ilman minua Hollannissa. Isänsä kanssa toki, mutta isä huiteli pääasiassa muualla (veljensä häitä järjestämässä ) ja tyttö oli tätiensä kanssa, joita ei edes tuntenut entuudestaan (1 v iässä oli kerran nähnyt) ja joiden kanssa ei meinannut löytää yhteistä kieltä.
Ei tuntunut traumatisoituvan, vaan nautti reissustaan
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Liittyy samaan sakkiin. Esikoinen oli 4 v 8 kk iässä ilman minua Hollannissa. Isänsä kanssa toki, mutta isä huiteli pääasiassa muualla (veljensä häitä järjestämässä ) ja tyttö oli tätiensä kanssa, joita ei edes tuntenut entuudestaan (1 v iässä oli kerran nähnyt) ja joiden kanssa ei meinannut löytää yhteistä kieltä.
Ei tuntunut traumatisoituvan, vaan nautti reissustaan
Tulkaa mun mukaan itkemään tuonne mun nurkkaan, se on synkkä ja pelottava nurkkaus, eli sopiva meidänlaisille itsekkäille ja vaistovanhemmuutta karttaville äideille
No en voinut olla avaamatta ketjua... :ashamed:
Noille "on väärin laittaa lapsi viikoksi matkoille"-jeesustelijoille voisin kertoa seuravaa.
Viimeiset kolme kuukautta lapsi on laskenut öitä, milloin PÄÄSEE matkoille ukin ja mummon kanssa. Kun lähtöpäivä viimein koitti, hyppi innosta ja hihkui onnesta. Reppu keikkuen lähti matkaan. Eilen äiti soitti meille paikan päältä ja poika hädin tuskin malttoi pari sanaa vaihtaa meidän kanssa. Kaikki oli niin ihanaa, mahtavaa, uutta ja erilaista. Samalla tavalla oli aikoinaan esikoisen kanssa. Ei hän ikävöinyt kotiin. Hyvin pärjäsi. Mun vanhempien kanssa lapset on tekemisissä viikoittain eli ovat hyvin hyvin tuttuja ja turvallisia aikuisia heille. Mä luulen, että tällaiset reissut on ainakin meidän tapauksessa SUURI RIKKAUS JA ILO sekä lapsille että isovanhemmille. Kaikki ovat saavina osapuolina.
Ja mitäs siitä, vaikka ikävä jossain vaiheessa yllättäisikin? Ikäväntunteet on normaaleja tunteita ja niitäkin on opittava käsittelemään. Tirautetaan itkut ja vaikka soitetaan äidille. Sitten taas jatketaan elämää. Ei se sen kummempaa minusta ole. Toki lapsia on hyvin erilaisia, mutta sen verran uskon omiani tuntevan, että tiedän pärjäävän viikon reissussa. Ja pärjääkin.
Eiköhän se kumminkin ole niin, että kukin tekee omat ratkaisunsa ja elää myös niiden kanssa. Tuskin tämä(kään) asia on riidan arvoinen
:hug:
Noille "on väärin laittaa lapsi viikoksi matkoille"-jeesustelijoille voisin kertoa seuravaa.
Viimeiset kolme kuukautta lapsi on laskenut öitä, milloin PÄÄSEE matkoille ukin ja mummon kanssa. Kun lähtöpäivä viimein koitti, hyppi innosta ja hihkui onnesta. Reppu keikkuen lähti matkaan. Eilen äiti soitti meille paikan päältä ja poika hädin tuskin malttoi pari sanaa vaihtaa meidän kanssa. Kaikki oli niin ihanaa, mahtavaa, uutta ja erilaista. Samalla tavalla oli aikoinaan esikoisen kanssa. Ei hän ikävöinyt kotiin. Hyvin pärjäsi. Mun vanhempien kanssa lapset on tekemisissä viikoittain eli ovat hyvin hyvin tuttuja ja turvallisia aikuisia heille. Mä luulen, että tällaiset reissut on ainakin meidän tapauksessa SUURI RIKKAUS JA ILO sekä lapsille että isovanhemmille. Kaikki ovat saavina osapuolina.
Ja mitäs siitä, vaikka ikävä jossain vaiheessa yllättäisikin? Ikäväntunteet on normaaleja tunteita ja niitäkin on opittava käsittelemään. Tirautetaan itkut ja vaikka soitetaan äidille. Sitten taas jatketaan elämää. Ei se sen kummempaa minusta ole. Toki lapsia on hyvin erilaisia, mutta sen verran uskon omiani tuntevan, että tiedän pärjäävän viikon reissussa. Ja pärjääkin.
Eiköhän se kumminkin ole niin, että kukin tekee omat ratkaisunsa ja elää myös niiden kanssa. Tuskin tämä(kään) asia on riidan arvoinen
:hug:
Alkuperäinen kirjoittaja LLL:Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Liittyy samaan sakkiin. Esikoinen oli 4 v 8 kk iässä ilman minua Hollannissa. Isänsä kanssa toki, mutta isä huiteli pääasiassa muualla (veljensä häitä järjestämässä ) ja tyttö oli tätiensä kanssa, joita ei edes tuntenut entuudestaan (1 v iässä oli kerran nähnyt) ja joiden kanssa ei meinannut löytää yhteistä kieltä.
Ei tuntunut traumatisoituvan, vaan nautti reissustaan
Tulkaa mun mukaan itkemään tuonne mun nurkkaan, se on synkkä ja pelottava nurkkaus, eli sopiva meidänlaisille itsekkäille ja vaistovanhemmuutta karttaville äideille
Joo. Otan tervaa ja höyheniä mukaan.
K
Kukin
Vieras
tavallaan. Mun mielestä on ihan jees, että tuon ikäinen lapsi matkustaa isovanhempiensa kanssa.
Sen sijaan sen rahan mä olisin vienyt sinne respaan (ja olen vastaavanlaisissa tilanteissa myös toiminut niin), ihan sama, mitä ne sillä olisivat tehneet, sillä ei se mun rahaani ois kumminkaan ollut.
Sen sijaan sen rahan mä olisin vienyt sinne respaan (ja olen vastaavanlaisissa tilanteissa myös toiminut niin), ihan sama, mitä ne sillä olisivat tehneet, sillä ei se mun rahaani ois kumminkaan ollut.
Alkuperäinen kirjoittaja tripptrapp:
Joo, no mä oon kasvanut aika köyhässä lapsuudessa ja olihan se tympee kun ei aina saanut kaikkee mitä halus mut tärkeintä oli se rakkaus. Ja rakkautta ja elämänarvoja tuntuu olevan ap:n elämässä yllinkyllin. Ihana lapsi hällä! Ja pienestä pitäen osaa ajatella muitakin.
M
Mude
Vieras
IhQ !
Mein nuorimmainen sano vievänsä pulloja kauppaan niin paljon että ostaa isoveljelleen sen himoitseman cd joululahjaa ja sitten laittaa siihen mukaan vielä itse keräilemiään postimerkkejä.
Mun mielestä sekin on tosi liikkistä, olishan hän voinut esim. multa pyytää rahaa tai töitä joista saa rahaa, mutta oli kehitellyt tällaisen rahan hankkimis keinon.. Mistähän meinaa löytää n.20eur edestä pulloja, ei kotoa ainakaan..
Mein nuorimmainen sano vievänsä pulloja kauppaan niin paljon että ostaa isoveljelleen sen himoitseman cd joululahjaa ja sitten laittaa siihen mukaan vielä itse keräilemiään postimerkkejä.
Mun mielestä sekin on tosi liikkistä, olishan hän voinut esim. multa pyytää rahaa tai töitä joista saa rahaa, mutta oli kehitellyt tällaisen rahan hankkimis keinon.. Mistähän meinaa löytää n.20eur edestä pulloja, ei kotoa ainakaan..
V
v
Vieras
täällä on jollakin vaikeaa elämää, enkä tarkoita ap:ta.
M
Mamma italiana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:Mun tyttò isona ostaa mulle FERRARIN
Sitä odotellessa sitten
D
Deina
Vieras
Similar threads
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
