Noista lapsettomuusjutuista kun jauhetaan niin mitä olette tästä mieltä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja vuosien varrella ystäväni on vähätellyt monet kerrat monia muitakin minun asioitani. Aina asettanut kaiken oman kokemansa minun kokemani edelle. Asia kuin asia niin kyllä hänellä vaan aina on niin paljon rankempaa kuin kellään muulla.

Ihan samaahan harrastat itsekin. Kyllä tuosta sun ekasta viestistä voi lukea, että vähättelet ystäväsi lapsettomuus hoitoa koska a) he menivät hoitoihin alle vuodne yrittämisne jälkeen ja b) hän tapasi miehensäkin vasta paljon myöhemmin kuin sinä, joten sinun olisi kuulunut saada lapsikin ensin.

ja c) ystävä erosikin miehestään lähes heti lapsen saamisen jälkeen. ja d) ystävä aina muutenkin pitää omia kokemuksiaan rankempana kuin ap:n.

Voi luoja tuota ap:ta!!! Miksi hemmetissä vertailet noin paljon omaa elämääsi muiden elämään ja että kenellä on vaikeinta ja rankinta jne. Siis ihan uskomatonta! Tottakai jokainen kokee omat rankat kokemuksensa rankempina kuin muiden, itsehän ne on läpi käytävä. Lopeta tuollainen vertailu ja ole tukena ystävällesi, hänellä varmaan ollut vaikeaa oikeastikin kun erokin tullut, toisin kuin sinulla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just joo:
Mä ymmärrän kyllä, miksi susta toisten vauvauutiset tuntuvat pahoilta. Mutta...

On siinä nyt ihan selvä ero, jos sinä et saa lasta, koska miehesi ei halua ja kaverillasi on biologisia ongelmia. (Sillä onko yrittänyt vuotta ennen hoitoihin menemistä ei ole oikeasti mitään väliä, jos kerta tiedossa on, että ilman hoitoja ei lasta tule.) Meidän esikoista on tehty yli kaksi vuotta ja vaikka täysin ymmärrän lapsettomien tuskan, olisin varmaan revennyt aivan täysin, jos joku mun kavereista olisi alkanut valittamaan, kun mies ei suostu aloittamaan yritystä. Ei niitä asioita vaan voi verrata keskenään...

Noin justiinsa sinäkin nostit oman lapsettomuutesi muiden lapsettomuuden ylle. Kaikenlisäksi tuo samainen ystävä joskus kommentoi jotain mitä olin ostanut vauvalle käytettynä, että heidän lapselleen ei osteta mitään käytettyä, koska sitä on sentään tehty niin hartaudella hoitojen avulla.

Mutta ei se ole samanlaista lapsettomuutta jos lasta tehdään eikä sitä tule, tai vaikka vain tiedettäisiin että vaikeuksia tulee olemaan ja hoitoja tarvitaan, kuin että ei edes yritetä. Tottakai se on varmasti ollut sulle vaikea paikka, haluat lapsen mutta mies ei suostu, mutta ei se ole lapsettomuudesta kärsimistä. Ne on ihan oikeasti kaksi aivan eri asiaa, niiden surua silti yhtään vähättelemättä.

Siis miksi ne on kaksi täysin eri asiaa, jos molemmissa lopputulos on sama eli lasta ei tule? Sitä paitsi sun "oikeaksi" lapsettomuudeksi määrittelemässä tilanteessa on edes mahdollisuus siihen lapseen, varsinkin, jos hoidoissa käydään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jääenkeli:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja jääenkeli:
Ja taas uusi ketju jossa lapsettomuudesta kärsineet keskustelevat "asiallisesti". Alkaa pahasti vaikuttamaan siltä että lapsettomuus todellakin on kytköksissä epatiakyvyn puutteeseen. Itse olen saanut "parhaat" neuvot lapsen kasvatuksesta juuri lapsettomuudesta kärsivältä henkilöltä joka on paremmin tiennyt kuinka meidän lapset tulisi kasvattaa.

Ei kai täs ny ollu puhe mistään lasten kasvattamisesta, vaan siitä, et ap on vieläkin katkera siitä, että hänen ystävänsä sai lapsen ennen häntä, eikä ollut vuotta lapsettomuushoitojonossa.

Tässäkin ketjussa oli lähinnä kyse siitä että lapsettomuudesta kärsineet eivät osaa tulkita sitä lukemaansa.
Mutta jatkakaa vääntämistä. Mua alkaa jo riepomaan että naiset pumpataan täyteen hormooneja joilla ilmiselvästi ei ole hyviä vaikutuksia heidän mielelleen ja keholleen :/

No minä en kyllä ole koskaan kärsinyt lapsettomuudesta vaan saannut lapset kohtuu helpolla enkä siltikään voi ymmärtää ap:n käytöstä vaan kaikki sympatiani ova hänen ystävänsä puolella, joka on oikeasti kokenut lapsettomuuden ja ilmeisesti myös vaikean avioeron eikä ap:lla löydy siltä yhtään empatiaa tätä kohtaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja minä EN asettanut kummankaan tunteita ja surua viivalle tai mitään, mutta minua loukkasi se että hän lyttäsi minun tuntemukseni täysin koska hänellä sentään oli rankempaa kuin minulla. Eli koska hänellä oli rankkaa niin ne joilla on vähemmän rankkaa hänen mielestään niin heidän ei sovi tuntea surua siitä.

Kyllä kuulostaa siltä, että nimenomaan sinä laitat viivalle kaikki tunteet ja kokemukset ja oikeudet sun muut. Kilpailet sillä kenen suru on suurinta, kenellä suurin oikeus saada lapsi ensin, kenen kokemukset rankimpia... Olet uskomaton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Voittekin siis nyt lopettaa pohdintanne. Kantanne tuli selväksi. Ja asia oli tosiaan vanha. Esikoisenikin on jo pian 10v eli ei ole kyse ajankohtasesti aiheesta, tulipa vain tosiaan mieleen noista päivän avauksista.

Ap, ymmärrän sua täysin... suurin osa ketjuun vastanneista tuntuu missanneen pointin aika täydellisesti (mutta eipä ole yllätys).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja Hmmm:
Ap: laitoithan säkin oman lapsenkaipuusi toisen onnen edelle kun et selvästikään osannut iloita ystäväsi raskaudesta. Tuskin hän tyhjästä suuttui. Eli lukeudut itse niihin lapsettomiin jotka pitävät omaa kohtaloaan etusijalla!

Niin ja tossa vaiheessa ap oli vielä puoli vela, koska mies ei halunnut lapsia. Siihen voi aina vaikuttaa itsekin, vaikkapa vaihtamalla miestä.

No just. Entä jos "fyysinen" lapsettomuus on miehestä johtuvaa - annatko silloinkin helppona ratkaisuna neuvon vaihtaa miestä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja guest:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja Hmmm:
Ap: laitoithan säkin oman lapsenkaipuusi toisen onnen edelle kun et selvästikään osannut iloita ystäväsi raskaudesta. Tuskin hän tyhjästä suuttui. Eli lukeudut itse niihin lapsettomiin jotka pitävät omaa kohtaloaan etusijalla!

Niin ja tossa vaiheessa ap oli vielä puoli vela, koska mies ei halunnut lapsia. Siihen voi aina vaikuttaa itsekin, vaikkapa vaihtamalla miestä.

No just. Entä jos "fyysinen" lapsettomuus on miehestä johtuvaa - annatko silloinkin helppona ratkaisuna neuvon vaihtaa miestä?

No en tietenkään, siis jos tarkoitat fyysysellä lapsettomuudella, sitä, että esim. siittiöt ei liiku.
Mutta jos toinen ei vaan tahdo lapsia "vonkaamisesta" huolimatta, ni asia on ihan eri. On se nyt ihan eri asia jos ei saa tai ei tahdo.
 
Mielestäni on paha mennä arvostelemaan, kumpi on ns. oikeaa ja tuskallisempaa lapsettomuutta, jollei itsellä ole kokemusta molemmista tilanteista - se, että mies ei (vielä tai ehkä koskaan) halua lapsia tai että lasta ei kuulu, vaikka sitä on jo yritetty. Ja muutenkaan en ymmärrä, miksi kärsimyksen määrää pitäisi vertailla, se kun on aika yksilöllistä ja tilannekohtaista muutenkin.
 

Yhteistyössä