Nolo juttu.. kun toisen mielestä ollaan läheisempiä ystäviä kuin toisen

[säälittävä]

onko kenellekään muulle käynyt niin, että ystävystytte jonkun ihmisen kanssa ja olette omasta mielestä tosi läheisiä ja hyviä ystäviä... mutta sitten tuleekin ilmi että tämän toisen osapuolen mielestä olette vaan kavereita, etkä oikeastaan olekaan kamalan tärkeä hänelle? Tai ehkä toisin päin?
Minulla on jotenkin tosi nolo ja surullinenkin olo, kun olen tajunnut että meillä yhden ystävän kanssa kävi näin.. ja minä olin se joka luuli että ollaan läheisiäkin. Minulle hän on ollut paras ystävä jo parin vuoden ajan, mutta minä olen hänelle vain yksi kaveri monien joukossa. Tunnen itseni jotenkin tosi säälittäväksi tyypiksi. Hän esim oli kaasona minun häissä, mutta minua ei edes kutsuttu heidän häihinsä... Halusivat pitää vain suvun ja läheisimpien ystävien kesken. Ymmärrän sen enkä ole katkera, tunnen vain itseni idiootiksi, enkä tiedä miten "olla" jatkossa. Olin ajatellut että hänestä tulisi lapseni kummi, mutta nyt en kehtaa edes pyytää, kun ei heillekään tullut mieleenkään kutsua meitä oman lapsensa ristiäisiin.

 

[Huspati Huta]

On sellaista sattunut minullekin, kumminkin päin. On se vähän noloa ollut.

 

[Kowalski]

Minä oon pari kertaa ollut se osapuoli, jonka mielestä ollaan vaan kavereita tai tuttuja, ja toisen mielestä ollaan hyviä ystäviä, bestiksiä, sielunsiskoja.

Mutta en kyllä suostuisi esim. kaasoksi tällaisessa tapauksessa, ja selittäisin tilanteen kauniisti ko. kaverille.

 

[lalal]

On sellaista sattunut minullekin, kumminkin päin. On se vähän noloa ollut.

peesi

 

[salsai]

Eihän se sitä tarkoita etteikö ole ystävä, jos ei pyydä vastavuoroisesti kaasoksi tai ristiäisiin..
Meillä oli häät, joissa oli mukana vain kaikista lähin suku.
Ja ristiäisissä vain mukana kummit, ja samainen suku. =)

 

[minna]

sen verran vaan, että eihän ristiäisiin monesti kutsutakaa ystäväperheitä. meillä oli kummit, sisarukset ja vanhemmat. että siihen ny ei ainaskaa kannata takertua.

 

[Kowalski]

Eihän se sitä tarkoita etteikö ole ystävä, jos ei pyydä vastavuoroisesti kaasoksi tai ristiäisiin..
Meillä oli häät, joissa oli mukana vain kaikista lähin suku.
Ja ristiäisissä vain mukana kummit, ja samainen suku. =)

No ei kyllä tarkoitakaan.

Minä en oo pyytänyt yhtään ystävistäni lasten nimiäisiin, paikalla oli vain suku. Eikä ne kaikkein läheisimmät ystäväni kyllä häissämmekään olleet, siihen syynä etäisyys, tervetulleita olisivat tietty olleet.

 

[viekku]

On sattunut, kumminkin päin, ja vaivaannuttavaahan se on hetken. Mutta elämä jatkuu, uusia ystäviä tulee ja vanhoja menee, aika harvassa on ne, jotka vaikuttaa toisen elämään pysyvästi.

 

[.]

Harvemmin varmaan ystäviä kutsutaan lapsen ristiäisiin.

 

[lalal]

Meidän suvussa on tapana kutsua ihan vain lähisuku ristiäisiin, en mäkään siitä pahastuisi.

 

[vieras]

Et kai pelkästään hääjutun perusteella päätellyt että et ole tärkeä ystävä? Jotkut vaan haluaa pitää pienet häät, eikä kutsu muita kuin sukulaisia, ei edes sitä parasta ystävää! Itseäkin harmitti kun en "päässyt" juuri tuollaisiin hyvän ystävän tosipieniin häihin, mutta ymmärsin silti häntä.
Onko jotain muuta miksi olet ajatellut että et olekaan hänelle niin tärkeä?

 

[vieras]

Kaasoksi pyysin omiin häihini vanhan bestikseni, koska olin hänelle luvannut, että aikanaan jos menen naimisiin niin hän on kaasoni, vaikkei kovin läheisiä enää oltukaan häiden aikaan. Hän ei kylläkään pyytänyt minua kaasokseen omiin häihinsä, vaikka oli luvannut, eli (sekin) lupaus jäi pitämättä.

 

[Viivi]

No, mulle on käynyt niin että oon ollut se, joka pyydettiin mm. kaasoksi ystävän/kaverin häihin, mutta ei olla niin läheisiä omasta mielestäni että pyytäisin häntä mun kaasoksi vastavuoroiseksi. Pyytäisin vain ne oikeasti lähimmät ja tärkeimmät ystävistäni.

Ei se ole noloa, musta oli ainakin ihanaa olla hänen kaasonsa kun hän sitä toivoi, vaikkei mielestäni ollakaan niin läheisiä, enkä pidä häntä "sydänystävänä". Mutta silloin se on vähän noloa, kun tämä saattaa sanoa että on ollut kauhea ikävä kun ei olla nähty ja semmoista, vaikkei itse tunne ollenkaan samoin.

En mä aio sanoa mitään, olen niinkuin ennenkin. Ei ole mielestäni kummaltakaan pois?

 

[susi]

Minulle/meille tämä on tuttua koska minulla ja miehelläni ei oikein ole sukua, ja välit omiin perheisiin on etäiset. Itsellä ei siis edes ole kauheasti niitä sukulaisia ja ne ovat ihan vieraita, miehellä taas asuvat tosi kaukana ja ovat etäisiä. Siksi meille ystävä/kaveripiiri on ainoa "perhe" ja turvaverkko täällä missä asumme. Kaverit ovat ne joita kutsutaan lasten synttäreille ja ristiäisiin jne... aivan takuulla nämä ihmiset ovat meille paljon tärkeämpiä kuin me heille. On se jotenkin surullista. Tiedostamme sen, mutta yritämme olla ajattelematta.

 

[~re~]

Kyllä minulle kanssa kävi samalla-tavoin.Olin kaverini kanssa kaupungilla ja en ala kertomaan pitkästi,mutta voinen kertoa lyhyesti että selvisi etten merkitse mitään hänelle.

 

[hmm]

ei mitenkään vieras tilanne itsellekään, puolin eikä toisin.