Noloa.Purskahdin itkuun,kun anoppi puhui lapseni ujoudesta(tilanne tänään)

[mä ap.:lle]

Minusta on upeaa kuinka paljon rakastat lastasi!

 

["äpä"]

Kyllä lapselle ujous on etu
Ei ole suuna ja päänä ensimmäisten joukossa tekemässä tyhmyyksiä vaan katselee rauhassa ensin ja harkitsee. Nykypäivän lapsilta puuttuu tuo kohtelias ominaisuus.
Ujous kyllä häviää ajan myötä itsekseenkin kuten meillä hävisi. Olen ollut tyytyväinen oman lapseni ujosta luonteesta hyvin monissa tilanteissa.
Anna lapsesi olla oma itsensä ja hitaasti lämpiävä. Mitä sitten, jos lapsi on kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen?
Enemmän aiheuttaa lapselle paineita ja ongelmia kun pitäisikin olla jotain muuta kuin mitä luonnostaan on.

 

["mie"]

Ap ymmärrän hyvin sinua. Itsellä poika joka oli äärettömän ujo ja arka.Sain kuulla jos jonkinlaista kommenttia ja arvostelua.Jaksoin kuitenkin puolustaa poikaani ja oikeutta olla ujo.Neljä ensimmäistä vuotta tuota "jalassa roikkumista" kesti kunnes oli saanut itsevarmuutensa ja lähti kerhoon itsekseen,kävi ravintolassa hakemassa ketsupit ja tilasi ruuat.Ja kyllä mekin käytiin kerhoissa ja muskarissa porukalla nuo ekat 4vuotta.Pahin kommentti taisi tulla kun hän oli kolme vuotias sukulaiselta jonka mielestä pojalla on vikaa päässä kun ei puhu.Tämä sukulainen oli vaaan NIIN päälle käyvä että poika pelkäsi häntä. Voimia sinulle ja puolusta ylpeydellä lapsesi oikeutta ujouteen.

 

[Oi voih]

Vai vieläkin tuo Ujo piimä-juttu elää, ärsyttävää! Mua kiusattiin koko ala-asteaika ujo-piimäksi, inhottava nimitys. Tärkeintä on tosiaan ettei lasta pakoteta vaan saa rauhassa edetä omaan tahtiin, tai että saa olla yksinkin jos niin haluaa. Suojele lastasi pakottamiselta!

 

[Hilpuri Tilli]

Meilläkin ujo lapsi, 1½ vuotiaana meni hoitoon, ja kesti vuoden ennenkuin puhui siellä sanaakaan, ei puhunut hoitajille eikä muille lapsille. Nyt reipas ekaluokkalainen, kaikkien kaveri, jota opettajakin kuvailee sosiaaliseksi. =)

 

[pfwr]

Minun lapseni 5v ja 4v ovat ujoja. Menevät selkäni taakse piiloon jos joku kysyy heiltä jotain. 4v on hiukan reippaampi eikä sosiaalisia tilanteita pelkää. Päiväkodissa ovat molemmat ja ihan reippaita lapsia. Minä olen itse todella sosiaalinen ja puhua pälpättänyt ihmisille jo ihan pienestä. Saan kyllä kuulla ihan jokaiselta että "ei ole lapset ainakaan äitiinsä tulleet" alkaahan sekin tulla jo korvista. lapset on erilaisia ja ujoudessa ei ole mitään pahaa. Toiset on hitaasti lämpeävää sorttia ja se suotakoon.

 

[Vierasmä]

[QUOTE="liinis";22519936]Rohkeaksi ei voi karaista. Jokainen saa tietyissä rajoissa olla sellainen kuin on. Tue lasta sosiaalisissa tilanteissa, mutta älä karaise. Se ei ole kenenkään ujoutta karistanut.

Kaikki sympatiani sinulle. Olen itse ollut ujo lapsi ja ujoja ovat lapsenikin olleet ainakin pieninä. Ujoudesta on kuitenkin monessa asiassa hyötyä: eivät ole lapset olleet suuna päänä pahanteossakaan.[/QUOTE]

En lukenut koko ketjua ja varmasti oli muitakin hyviä kommentteja kuin tämä.
Mutta tähän nyt kuitenkin takerruin ensimmäiseksi (kun nukkumaanmenoaikani lähestyy =) )

Todellakaan ihmisen ujoutta ei voi karaista, ainakaan lapsen, joka ei vielä osaa ajatella asiaa "järkevästi" ja on vain enemmän hämillään, kun revitään väkisin isoon joukkoon.

Me jotkut vaan ollaan ujoja ja sillä siisti. Ja sitä ei pitäisi kohdella "sairautena". Ja ujouden kanssa pärjää, kunhan siitä ei tehdä liian isoa numeroa. (Ikävä kyllä tuon ison numeron niin monet ihmiset osaa tehdä!!!)

Tästä riittäis vaikka kuin paljon juttua, mutta kun pitäisi lähtee nukkumaan...

 

[Vierasmä]

En lukenut koko ketjua ja varmasti oli muitakin hyviä kommentteja kuin tämä.
Mutta tähän nyt kuitenkin takerruin ensimmäiseksi (kun nukkumaanmenoaikani lähestyy =) )

Todellakaan ihmisen ujoutta ei voi karaista, ainakaan lapsen, joka ei vielä osaa ajatella asiaa "järkevästi" ja on vain enemmän hämillään, kun revitään väkisin isoon joukkoon.

Me jotkut vaan ollaan ujoja ja sillä siisti. Ja sitä ei pitäisi kohdella "sairautena". Ja ujouden kanssa pärjää, kunhan siitä ei tehdä liian isoa numeroa. (Ikävä kyllä tuon ison numeron niin monet ihmiset osaa tehdä!!!)

Tästä riittäis vaikka kuin paljon juttua, mutta kun pitäisi lähtee nukkumaan...

Ja vielä ennen nukkumaanmenoa äkkiä selasin vastauksia. Oli paljon ihania vastauksia, tuli kiva (vaikkakin liikuttunut) mieli ihanista ihmisistä.
Ilonsurunsekaisin kyynelein nyt nukkumaan... =)

 

[tsemppiä]

Vaikuttaa tuo anoppi vähän yksinkertaiselta. Ymmärrän hyvin, jos itkuun oletkin purskahtanut, jossain se menee kritiikinkin raja.

Itse ujona ja ujoden lasten äitinä vituttaa suunnattomasti kaikki tyhmät ihmiset, jotka käy päälle, iholle, silmille kovaäänisesti itseään tyrkyttäen, "on tainnut kissa viedä kielen"- kyselijät. Muistan jo lapsena tunteneeni myötähäpeää kyseisiä kyselijöitä vastaan ja edelleenkin niitä näkyy riittävän. Ei kaikki lapset ole tunkemassa kaikkien syliin, lörpöttelemässä ja höpöttämässä, osa katsoo ensin, mitä tuleman pitää.

Mun tyttöni eivät tykkää kovaäänisistä ihmisistä, saattavat kai pelätäkkin, että miks se on vihainen. Monesti mennään kyläileen silleen, että ollaan yön yli, niin pääsevät leikinmakuun kyläpaikan lasten kanssa. (Ei auta, vaikka toiset olis heti kaveeraamassa, jos liian liki tulevat, meidän tytöt vetäytyvät, pitää saada rauha tutustella).

Muakin kaikkein eniten rassaa nuo ihmiset, jotka tyhmästi tekevät ujoudesta oikein numeron, sekös sitä ujoa jelppaa, päin vastoin. Mtä jos rasavillit huutelijat pantais koppiin, jossa aina jos liikahdat ja sanot jotain, sais sähkärin? Mun mielestä vastaavaa tuo ujoudesta väkisin pois opettaminen.

 

[Kotilohikäärme]

Voithan sä kysellä niiltä hoputtelijoilta että mistä moinen kiire.

 

["äitix3"]

Voi kuule, kyllä se siitä reipastuu Saattaa olla tosi arka tuonne 4-5 v asti. Meidän poika melkein itki 3v:nä äiti-lapsikerhossa vieraita ja jopa lapsia. Ja 5-6v:nä rämäpäinen villikko, joka sanoo jo kättäpäivää vieraiden kanssa Ujous ei ole negatiivinen asia, eikä sinun pidä sitä hävetä, puolustella tai yrittää sitä selitellä. Lapsi tarvitsee aikaa, joten se sille annettakoon. Niin kauan, että on valmis menemään itse tilanteeseen. Ujo lapsi ei opi reippautta karaisemalla tai "väkisin" tilanteisiin viemällä. Jo se, että lapselle kehotetaan olemaan reipas, tuntuu lapsesta vaatimukselta olla parempi. Että häntä ei hyväksytä sellaisena kuin on, vaan yritetään muokata toisenlaiseksi. Ja kaikille lapsen päivittelijöille, herra jumala. Toinenhan on vielä hirven pieni. Ei tuon ikäseltä tarvitse edes vaatia suurta sosiaalisuutta. Ei tuon ikäset vielä niin välitä kavereista. Mikä ihmeen kiire on saada pienestä osaava ja reipas lapsi, kun toinen vielä meikäläisen mittapuulla vielä ihan vauva.