P
paniikki
Vieras
Ollaan oltu aina miehen kanssa onnellisia. Mä olen ollut lähes järjettömän rakastunut mieheeni alusta lähtien. Meillä on hyvä suhde. Seksiä on, ja mieheni on järjettömän hyvä sängyssä. Hän on kiltti ja hyväsydäminen, arki toimii hyvin. Mies tekee paljon kotihommia ja ns. miestenhommia ja on erittäin, erittäin ihana ihminen.
Nyt sitten hän tuossa jokin aika sitten alkoi puhumaan muutaman viinilasillisen jälkeen naimisiinmenosta. Sen illan jälkeen, mun päässä on käynyt kamala myllerrys. Mieleen tulee kaikkia alkuaikojen kommelluksia, joista ajattelen että oliskohan sittenkin tässä jotain mätää, pitäisköhän karata kun vielä voi jne. EN TAJUA, koska olen ollut äärettömän onnellinen ja meillä on mennyt koko pitkän suhteen ajan HYVIN. Mieleen tulee juuri niitä tapailunaikaisia juttuja, jotka ilmeisesti on mun alitajunnassa kuitenkin olleet; esim. että mies tekstaili toisen naisen kanssa joskus muinoin, ja että eksänsä kanssa viestitteli myös paljon ja muuta tällaista, mikä oli epämukavaa silloin, mutta koska ns. tapailimme vain, niin jätin ne omaan arvoonsa, kunnes ne NYT sitten tulee mieleen, vaikka mies ei tosiaankaan ole tehnyt mitään väärää! Eilenkin lähes itku tuli kun mietin että jos olenkin miehelle joku "varavaihtoehto" kun ei sitä toista naista saanut (en tiedä oikeasti olisiko edes halunnut... ) ja mitäköhän kaikkea.
Kamalaa! Kun meillä on mennyt niin hyvin vuosien ajan, niin miksi NYT mä rupean miettimään kaikkea,mikä satuttaisi mua maailman eniten?!
Nyt sitten hän tuossa jokin aika sitten alkoi puhumaan muutaman viinilasillisen jälkeen naimisiinmenosta. Sen illan jälkeen, mun päässä on käynyt kamala myllerrys. Mieleen tulee kaikkia alkuaikojen kommelluksia, joista ajattelen että oliskohan sittenkin tässä jotain mätää, pitäisköhän karata kun vielä voi jne. EN TAJUA, koska olen ollut äärettömän onnellinen ja meillä on mennyt koko pitkän suhteen ajan HYVIN. Mieleen tulee juuri niitä tapailunaikaisia juttuja, jotka ilmeisesti on mun alitajunnassa kuitenkin olleet; esim. että mies tekstaili toisen naisen kanssa joskus muinoin, ja että eksänsä kanssa viestitteli myös paljon ja muuta tällaista, mikä oli epämukavaa silloin, mutta koska ns. tapailimme vain, niin jätin ne omaan arvoonsa, kunnes ne NYT sitten tulee mieleen, vaikka mies ei tosiaankaan ole tehnyt mitään väärää! Eilenkin lähes itku tuli kun mietin että jos olenkin miehelle joku "varavaihtoehto" kun ei sitä toista naista saanut (en tiedä oikeasti olisiko edes halunnut... ) ja mitäköhän kaikkea.
Kamalaa! Kun meillä on mennyt niin hyvin vuosien ajan, niin miksi NYT mä rupean miettimään kaikkea,mikä satuttaisi mua maailman eniten?!