Normaalia vai lievää aistiyliherkkyyttä?

[Pitäisikö huolestua]

Olen alkanut miettiä onkohan meidän kolmevuotiaan käytös ihan normaalia vai voisikohan taustalla olla lievää aistiyliherkkyyttä. Lapsi on aina ollut herkkä arjen rutiinien muutoksille. Näin kesäloman aikaan sen huomaa hyvin. Pari yötä kotoonta pois saa aikaan sen, että kestää viikosta kahteen ennen kuin alkaa nukkumaan kotona kohtalaisesti. Muuten öisin valvotaan ja itketään. Poika oli myös vauvana huono nukkumaan ja kitisi paljon. Tuntui kun mikään ei olisi ollut hyvin. Poika syö huonosti ja valikoiden. Puheen kehittyesssä on alkanut ilmaisemaan "syömättömyyttään" sillä, että ruoka haisee pahalta. Myös monet muut asiat haisevat pahalta. Ulkona pidämme lähes aina aurinkolaseja koska aurinko on liian kirkas (usein myös pilvisellä säällä). Poika usein myös esim hoplopissa ilmoittaa, että liian kova melu. Säikkyy myös kovia ääniä, vaikkapa vatkainta. Muutenkin on kovin herkkä pienille asioille, kädet ovat hiekkaiset tai likaiset, kengissä hiekkaa ei voi kävellä.

Onko teidän muiden samanikäisillä samaa vai onkohan meidän poika vaan vähän herkkä?

 

[Nooooo]

Meillä poika nyt 8v ollut aina rutiinien rakastaja. Ihan pienestä asti. Jouduin jäämään pois vuorotöistä kun tehtiin miehen kans molemmat kun ei vaan tullut mitään. Samoin kovat äänet on pahasta. Tehosekoitin yms. Samoin jos joku kova ääni pelästyttää alkaa hirveä parku. Siskonsa on ihan eri maata. olen vain ajatellut että on normaali mutta herkkä joillekkin asioille.

 

[werwrewrw]

Muistakaa kiinnittää myös huomiota siihen miten itse käyttäydytte. Kannustatteko lasta sietämään hiekkaisia käsiä, vai oletteko joka kerta puhdistuspyyhe valmiina ja voivotellen käymässä puhdistushommiin? Jos lapsi hätääntyy, pysyttekö itse rauhallisina ja pahimman hädän mentyä ohi mietitte tilannetta uudestaan ja teette hätää aiheuttaneesta asiasta normaalin, jopa kiinnostavan?

 

[ikiki]

Meillä oli vähän samanmoista, mutta nyt 4 v:nä huomaan, että sopeutuu jo paremmin. Meillä olisi kelvannut aina vain muutama vaate säästä ym riippumatta ja kaikki mu oli "auts auts auts". Nyt kuitenkin selvästi tuntee helpommin sosiaalista painetta ja kuuntelee jopa jonkun verran perusteluja. Ruuan kanssa on edelleen vaikeaa eikä kotona mitkään suttuiset askastelut käy alkuunkaan, vaikka tarhassa saattaa jo osallistua.

Neuvolassa aikoinaan puhuin, mutta eivät pitäneet huolestuttavana.

 

["A p"]

Olemme yrittäneet pitää oman käytöksemme normaalina. Eli kun lapsi valittaa hiekkaisia käsiään niin sanomme, että ei haittaa putsaa vaikka housuihin. Ja nuo äänet, "tämä on vain vispain siitä lähtee vähän ääntä". Eli ei tehdä asioista showta.

 

[yksi äiti]

Joo kuulostaa vähän aistiyliherkkyydeltä, minunkin lapsellani on diagnosoitu. Diagnoosi oli muuten kyllä turha, mutta saatiin jakso aistiyliherkkyyteen terapiaa, missä kohdataan ja jäsennetään niitä "vaikeita" asioita. Ollaan rohkaistu paljon, mutta myös annettu tilaa ja ymmärrystä olla oma itsensä. Joskus ärsyttää tunteenpurkaukset jostain olemattoman tuntuisesta, ja lapsesta veto pois monesti juuri kun toiset nauttii vaikkapa aurinkoisesta päivästä, hän kitisee. On ihana lapsi kuitenkin, vaikka on haasteitakin voitettavana usein, melkein päivittäin vielä 8 vuotiaanakin..

 

[Pari juttua...]

En mistään mitään tiedä kun oma vauva vielä pieni..mutta sitä vaan että tarviiko tuon edes olla "aistiyliherkkyyttä" vaan että teidä lapsi on ihan tavallinen, mutta omanlaisensa eli nuo seikat nyt häiritsee.

Ehkä aikuinen ja lapsi eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mutta itse hermostun metelissä esim kauppakeskuksissa ja häiriinnyn ihmisvilinästä. En kuuntele radioo autossa tai tv:tä kovin kovalla kotona ja miehen kans väännetään aina ääninamiskaa vuoron perään jne. Tietyllä tapaa häiriinnyn monesta pienestä jutusta mikä on muille "normaalia". Ja vaikka olisin normaalia "herkempi", niin en näe siinä sen kummempaa, joten tätä vasten; tarviiko lastenkaan kaikki mennä samaan "normaalin muottiin" olematta kuitenkaan jollain lailla diagnosoitu?
Mikä menee vielä persoonallisuuden piikkiin?

 

["A p"]

Lähinnä ajatuksena on se että jos nämä lapsen ominaisuudet olisivat vaikkapa aistiyliherkkyyttä olisi helpompi häntä ymmärtää. Vaikka olemme yrittäneet jaksaa näitä asioita niin silti joskus tulee mieleen, että anna jo olla vaikka vähän kädet likaiset ei se haittaa.

 

[yksi äiti]

Olen samaa mieltä kun nimimerkki "pari juttua" ! Ehkä kyse on siitä, että hakee ymmärrystä ja selitystä käytökselle, ja myös hyväksyntää toisilta asioilta jotka aiheuttaa päänvaivaa. Ja oman lapseni kannalta huomasin että ei lopeta jotain toimintaa käskyistä huolimatta, vaan on "neuroottinen" ja "pakkomielteinen" tiettyjen asioiden suhteen, ja ymmärrys siitä aistiyliherkkyydestä auttaa arjessa, kun ei saa kovisteltua pois toisen herkkyyttä, niin sitten ei saa, hänen on oltava oma itsensä.

 

["-p-"]

Meillä on samanlainen poika (2v9kk). En ole pitänyt mitenkään "kummallisena", mutta herkkä poika kyllä on. Itse pitää vain olla pitkämielinen ja rauhallinen, ja pikkuhiljaa totuttamalla poika sietää kyllä tuota likaisuuttakin ja uusia asioita ylipäätään.

 

[yksi äiti]

Olen oman lapseni kanssa huomannut, että vanhempien piikkiin laitetaan paljonkin, osin syystäkin, mutta aistiyliherkkyys on ilmennyt meillä vaikka pikkulapsen paniikkikohtauksena lääkäriin mennessä ja kohtuuttomina, "hassujen asioiden" pelkona ja kammona, joka on vaikuttanut arkeen oikeasti. Ja on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, he uskovat vaan että vanhemmat nyt tekevät jotan nyt väärin selkeästi. Tämä ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista, ja onneksi saimme ammattilaisiltakin tukea siitä, että toimimme oikein ja olemme hyviä kasvattajia. Tosin prosessi diagnoosiin oli pitkä ja vaivalloinen ja aikaa vievä, eikä aistiyliherkkyyttä voi poistaa, mutta voi saada hyviä vinkkejä, joista voi myös lukea netistä www.sity.fi

 

["A p"]

"Mukava" kuulla, että muillakin on samaa. Tuntuu, että lähipiirin lapset ovat helposti mukautuvia ja "helppoja". Emme viitsi enää loppuloman aikana lähteä yön yli reussuun kun tietää, että siitä palautuminen kestää pari viikkoa. Sekä reissussa ei nukuta ollenkaan.

 

["A p"]

Täytyy tuo sity sivu katsoa.

 

[yksi äiti]

Aistiyliherkkien kanssa normaali arki on parasta. Meillä myös etenkin pienempänä oli vatsan toiminta se suuri juttu, matkalla oli levotonta, maha ei toiminut, maha kipeä, oireita pitkään..