Nukkumisjärjestelyt, miten toimisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Eli meillä 2v8kk ja 5kk ikäiset lapset, nukutaan vauvan kanssa perhepedissä ja isompi lapsi omassa sängyssään meidän huoneessa. Viime aikoina (tai aina) isompi lapsista on heräillyt öisin, on painajaista ja mitä kaikkea, alkaa yleensä vaan huutaa kurkku suorana kunnes herätetään ja rauhoittuu ja nukahtaa uudelleen. No tämä herättää tietty sitten vauvan, joka nukahtaa uudestaan yleensä tissillä. Nyt on viikko menty siten, että isompi lapsi on nukkunut iskän kanssa toisessa huoneessa ja siellä on nukkunut yleensä yhdellä-kahdella herätyksellä, me vauvan kanssa nukutaan hyvin. Muutaman kerran ollaan nukuttu minä ja lapset ilman miestä (lomareissu mummolaan ja toinen kerta viime yönä) ja esikoinen nukkuu katkeamatta.

Eli miehen kuorsaus herättää esikoisen (näin olen sen päätellyt). Mitä tekisitte? Vaihtoehdot:
a) lapsi omaan huoneeseen (jonne vauva perässä heti kun loppuu yöimetykset)
b) lapset jatkaa mun kanssa nukkumista ja iskä omaan huoneeseen (jolloin itse stressaan kyllä enemmän enkä nuku niin hyvin)
c) kaikki nukutaan yhdessä jolloin kukaan ei nuku kunnolla
d) iskä jatkaa esikoisen kanssa nukkumista (esikoinen kyllä siitä on nauttinut kun saa samassa sängyssä nukkua, häntä ei heräämiset haittaa).

Itse kallistuisin tuohon a-vaihtoehtoon, mutta tuntuu vain vaikealta laittaa tuo esikoinen omaan huoneeseen kun kaikki me muut jäädään samaan :(
 
Mitä jos yrittäisitte hoitaa miehen kuorsauksen? Onko se vaihtoehto? Harvoin se kuorsaaja itsekään nukkuu hyvää unta.

Muussa tapauksessa kokeilisin varmaan A:ta, jos esikoinen sen jollain tempulla hyväksyy. Kaikista muista vaihtoehdoista osasit jo etukäteen nimetä, että joku nukkuu huonosti.
 
[QUOTE="vieras";28750793]Mitä jos yrittäisitte hoitaa miehen kuorsauksen? Onko se vaihtoehto? Harvoin se kuorsaaja itsekään nukkuu hyvää unta.

Muussa tapauksessa kokeilisin varmaan A:ta, jos esikoinen sen jollain tempulla hyväksyy. Kaikista muista vaihtoehdoista osasit jo etukäteen nimetä, että joku nukkuu huonosti.[/QUOTE]

Mies kuorsaa ihan vähän ja pienellä äänellä, herään siinä joskus itsekin ja auttaa kun kääntyy kyljelleen, aina ei kuorsaa edes selinmakuulla. Esikoinen yhtä herkkäuninen kuin minäkin ilmeisesti, tosin vauvan ähinään ei herää.

Esikoista ei olla kokeiltu vielä koskaan omaan huoneeseen, en tiedä miksi heti ajattelen ettei siihen suostuisi. Se taitaa munkin mielestä olla järkevin vaihtoehto, miksiköhän se on mulla vaan niin kamala kynnys siihen lähteä? Tuntuu, että esikoinen "hylätään" kun joutuu eri huoneeseen kuin me muut, vaikka ko. huone on ihan meidän huoneen vieressä.
 
Ehdottomasti A. Vanhempien huone kuuluu vain vanhemmille ja lapset mukautuvat sen mukaisesti. Vauva vaan perässä on sen aika on. Isompi lapsi tottuu kyllä omaan sänkyyn eikä varmaan ole kiva että vielä 10-vuotiaana äidin pitäisi olla pitämässä kädestä kiinni...
 
No jos isompi lapsi suostuu nukkumaan omassa huoneessa niin se lienee ok ratkaisu. Mutta väen väkisin en alkais pakottamaan. HÄiritseekö miehen kuorsaus muita kuin tätä yhtä lasta? Jos häiritsee niin sillon häiriötä aiheuttavalle henkilölle oma boksi nukkumista varten ja muut nukkuu kimpassa.
 
[QUOTE="aloittaja";28750802]Mies kuorsaa ihan vähän ja pienellä äänellä, herään siinä joskus itsekin ja auttaa kun kääntyy kyljelleen, aina ei kuorsaa edes selinmakuulla. Esikoinen yhtä herkkäuninen kuin minäkin ilmeisesti, tosin vauvan ähinään ei herää.

Esikoista ei olla kokeiltu vielä koskaan omaan huoneeseen, en tiedä miksi heti ajattelen ettei siihen suostuisi. Se taitaa munkin mielestä olla järkevin vaihtoehto, miksiköhän se on mulla vaan niin kamala kynnys siihen lähteä? Tuntuu, että esikoinen "hylätään" kun joutuu eri huoneeseen kuin me muut, vaikka ko. huone on ihan meidän huoneen vieressä.[/QUOTE]

Ymmärrän hyvin tuon hylkäämistunteen. Ei meilläkään 2-vuotiasta ole edes harkittu omaan huoneeseen, ei toisaalta ole ollut tarvettakaan, mutta varsinkin uuden vauvan tultua tuntuisi varmaan että lemppaan esikoisen uuden lapsen takia :( Nyt kun tarkemmin katson vaihtoehtoja, niin jos esikoinen itse ei näytä kärsivän d-vaihtoehdosta, päätyisin todennäköisesti sittenkin siihen.

Joillekin "aviovuode" on parisuhteen ja perhedynamiikan kannalta tärkeä ja pyhä paikka, ja heillä olkoon niin. Meillä se on koko perheen levon, unen ja läheisyyden paikka. Jos jonkun perheenjäsenen lepo ja uni kärsii, muokataan ratkaisua tarpeen mukaan, vaikka se tarkoittaisi että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa. Ei me yöllä halailla, me yritetään nukkua :D
 
[QUOTE="vieras";28750899]Meillä on menty 1 vuotiaana omaan huoneeseen, miksi lapsen pitäisi nukkua samassa huoneessa?[/QUOTE]

MIksi lapsi Ei voisi nukkua samassa huoneessa?
Lasten nukkuminen erillisessä huoneesa on hyvin nuori tapa, ehkä pari sukupolvea taaksepäin (lukuunottamatta muutamia aatelissukuja yms), itse näen sen hyvinkin luonnollisena ja normaalina nukkumistapana. Länsimainen hyvinvointikulttuuri on vaan antanut sen kuvan että se muka olisi jotenkin outoa. Kukin toki tyylillään, mutta mitenkään luonnotonta lapsen nukkuminen vanhempien kanssa ei todellakaan ole. Se on maailman luonnollisin asia.
 
Lapset omaan huoneeseen ja vanhemmille oma makuuhuone takaisin. Mun tyttö nukkui puolivuotiaasta saakka omassa huoneessa juurikin siksi, että heräili mun kuorsaamiseen. Sen jälkeen hänen yönsä rauhottui ja silti mä kuulin heti, jos vauva heräsi, kun ei ovelta ovelle ollut matkaa kuin metri. Mutta ne seinät vaimentaa ääniä sen verran hyvin, ettei kuorsaus enää häirinnyt.
 
MIksi lapsi Ei voisi nukkua samassa huoneessa?
Lasten nukkuminen erillisessä huoneesa on hyvin nuori tapa, ehkä pari sukupolvea taaksepäin (lukuunottamatta muutamia aatelissukuja yms), itse näen sen hyvinkin luonnollisena ja normaalina nukkumistapana. Länsimainen hyvinvointikulttuuri on vaan antanut sen kuvan että se muka olisi jotenkin outoa. Kukin toki tyylillään, mutta mitenkään luonnotonta lapsen nukkuminen vanhempien kanssa ei todellakaan ole. Se on maailman luonnollisin asia.

Juu vauvana, 3 vuotiaana ei, kun nukuttiin vanhempien kanssa samassa huoneessa niin tuossa iässä pienempi sisarus oli jo syrjäyttänyt 3 vuotiaan ja aivan hyvin, jos huoneita olisi ollut, oli valmis omaan huoneeseen. Varsinkin kun isän kuorsaus häiritsee lasta, turha sitä lasta siellä on hereillä pitää, jos kerran muuallakin on mahdollista nukkua.
 
Aikaisemmin esikoisen heräilyt ei ole häirinneet, mutta nyt sen tekee kun vauva niihin herää. Ja oikeastaan nyt vasta huomasin, että se kuorsaushan esikoisen herättää, jos mun ja vauvan kanssa nukkuu ihan katkeamatta? Hemmetti, miksi tämänkin pitää olla niin vaikeaa..

Eikä samassa huoneessa nukkuminen ole ollut mikään hankala juttu, helpommallahan tässä on tähän asti päässyt. Nyt vaan taitaa helpompi juttu olla heivata tuo yksi toiseen huoneeseen..
 
[QUOTE="vieras";28750910]Juu vauvana, 3 vuotiaana ei, kun nukuttiin vanhempien kanssa samassa huoneessa niin tuossa iässä pienempi sisarus oli jo syrjäyttänyt 3 vuotiaan ja aivan hyvin, jos huoneita olisi ollut, oli valmis omaan huoneeseen. Varsinkin kun isän kuorsaus häiritsee lasta, turha sitä lasta siellä on hereillä pitää, jos kerran muuallakin on mahdollista nukkua.[/QUOTE]

Kyllä lapset näin yleisesti on "ennenvanhaan" nukkuneet vanhempiensa kanssa isompinakin. Satojen sukupolvien ajan. Vasta meidän tai joillain meidän vanhempien sukupolvi on työnnetty lastenhuoneisiin erilleen aikuisista.

Tottakai ap:n kannattaa laittaa eri huoneeseen jos kerran kuorsaus häiritsee ja lapsi suostuu eri huoneessa nukkumaan, en tarkoita sitä, vaan näin yleisesti vain mainitsin että ei se samassa huoneessa nukkuminen ihmisen historia huomioiden mitenkään tavatonta ole.
 
[QUOTE="aloittaja";28750802]Tuntuu, että esikoinen "hylätään" kun joutuu eri huoneeseen kuin me muut, vaikka ko. huone on ihan meidän huoneen vieressä.[/QUOTE]

Miksikäs tuo tuntuisi hylkäämiseltä??

Jos muistelen aikaa jolloin olin pikkuskidi, niin fiilikseni olis ollut jee, mä saan oman huoneen.
 
Kyllä lapset näin yleisesti on "ennenvanhaan" nukkuneet vanhempiensa kanssa isompinakin. Satojen sukupolvien ajan. Vasta meidän tai joillain meidän vanhempien sukupolvi on työnnetty lastenhuoneisiin erilleen aikuisista.

Tottakai ap:n kannattaa laittaa eri huoneeseen jos kerran kuorsaus häiritsee ja lapsi suostuu eri huoneessa nukkumaan, en tarkoita sitä, vaan näin yleisesti vain mainitsin että ei se samassa huoneessa nukkuminen ihmisen historia huomioiden mitenkään tavatonta ole.

Kai tuon nyt jokainen tietää ilman vänkyytä, ei kovin monessa talossa ollut liudalle lapsia omia huoneita, se yhdessä nukkuminen oli ihan pakollinen asia. Nykyään ei ole, ja eipä se mitenkään lasta häiritse, kun omaan huoneeseen pääsee nukkumaan, mammojen napanuoran katkaiseminen se ongelma on.
 
Eikös omaan huoneeseen siirtämisessä vaikuta eniten sen miten asian esittää lapselle? Teette siitä huippujutun, iso tyttö/poika ANSAITSEE oman huoneen ja sinne hienot isojen tyttöjen/poikien tavarat, ja otatte mukaan huoneen sisustamiseen. Varmasti on erilainen vastaanotto asiaan kuin jos lapsi vaan yhtenä kauniina päivänä "hylätään" nukkumaan yksin.
 
Miksikäs tuo tuntuisi hylkäämiseltä??

Jos muistelen aikaa jolloin olin pikkuskidi, niin fiilikseni olis ollut jee, mä saan oman huoneen.

En tiedä miksi, oman pään sisäistä juttua kai? Esikoinen saa väistyä vauvan tieltä ja sitä rataa... Tähän asti mennyt ilman mustasukkaisuuksia ja muita, entäs sitten kun siirretään omaan huoneeseen? Pitänee kokeilla kai, eipä sitä tiedä ennen sitä :)
 
Mä pistäisin lapset omaan huoneeseen ja vanhemmille oma makkari käyttöön. Ja ehkä kannattaisi kysyä siltä mieheltäkin... meillä mies kyllä vuoden päivät suostui nukkumaan sohvalla kun minä nukuin vauvan kanssa, kunnes lopulta sai pukastua ulos kuinka pahalta tuntuu että hänet on "ulkoistettu".

Lapsi nukkuu hyvin omassa sängyssään nykyään, välillä kömpii sieltä meidän viereen jos tulee sellainen tarve hänelle. Mutta ongelmana tuossa lapsen siirtämisessä omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, oli vain minun vaikeus katkaista sitä napanuoraa.
 
[QUOTE="Vieras";28750845]Ehdottomasti A. Vanhempien huone kuuluu vain vanhemmille ja lapset mukautuvat sen mukaisesti. Vauva vaan perässä on sen aika on. Isompi lapsi tottuu kyllä omaan sänkyyn eikä varmaan ole kiva että vielä 10-vuotiaana äidin pitäisi olla pitämässä kädestä kiinni...[/QUOTE]

Minä en taas taas ymmärrä ollenkaan tuollaista ajatusmaailmaa. MIKSI näin muka? Mikä oikeus vanhemmilla on nukkua kahdestaan, toisen lähellä, mutta lapsella ei sitä oikeutta muka olisi? Ja tällä kommentilla en ota kantaa ap kysymykseen, vaan pohdin asiaa yleisellä tasolla ja mietin "oikeaa" vastausta...

Eiköhän jokainen toimi tässäkin asiassa itselle sopivalla tavalla??

Ja meillä lapset (2v. ja 4v.) nukkuvat pääsääntöisesti omissa sängyissä yhteisessä huoneessa, mutta aika usein kömpivät meidän vanhempien viereen, mikä on ihanaa :) JA voisin aivan hyvin tarvittaessa pitää vaikka 10v. ja vanhempaakin kädestä kiinni jos se lapsesta tuntuu hyvältä ja tuo turvallisuuden tunteen.
 
[QUOTE="mine";28751025]Minä en taas taas ymmärrä ollenkaan tuollaista ajatusmaailmaa. MIKSI näin muka? Mikä oikeus vanhemmilla on nukkua kahdestaan, toisen lähellä, mutta lapsella ei sitä oikeutta muka olisi? Ja tällä kommentilla en ota kantaa ap kysymykseen, vaan pohdin asiaa yleisellä tasolla ja mietin "oikeaa" vastausta...

[/QUOTE]

Koska vanhempien parisuhteen ylläpitäminen (seksi ja muu läheisyys) edistää myös lapsen hyvinvointia. Jos vanhempien parisuhde voi huonosti, se heijastaa väistämättä lapsen hyvinvointiin. Tämän takia myös vanhempien pitää saada omaa tilaa ja aikaa hoitaa suhdettaan. Saattaa kai niitkin olla joille nämä asiat eivät ole niin tärkeitä mutta minulle ainakin nuo ovat myös iso osa parisuhdetta. Me kun olemme muutakin kuin isä ja äiti ehkä usko lapseni menevän rikki jolleivat yötä myöten kainalossa nyhjää.
 
[QUOTE="mine";28751025]Minä en taas taas ymmärrä ollenkaan tuollaista ajatusmaailmaa. MIKSI näin muka? Mikä oikeus vanhemmilla on nukkua kahdestaan, toisen lähellä, mutta lapsella ei sitä oikeutta muka olisi? Ja tällä kommentilla en ota kantaa ap kysymykseen, vaan pohdin asiaa yleisellä tasolla ja mietin "oikeaa" vastausta...

Eiköhän jokainen toimi tässäkin asiassa itselle sopivalla tavalla??
[/QUOTE]

Toisille vaan se "aviovuode" on tärkeä. Meillä miehelle ja minullekkin on tärkeää että nukutaan yhdessä ja tapahtuuhan siellä sängyssä muutakin, ei siihen lapset väliin sovi eikä mahdu. Meitä yhdessä nukkuminen vaan jostain syystä lähentää. Ja onhan se lapsen paras, jos vanhempienkin suhde voi hyvin.

Lapset ei kuitenkaan meillä kärsi eri huoneessa nukkumisesta. Öisinkin ovat niin pirun levottomia olleet taaperoiästä lähtien ja nukkuvat miten sattuu jos ovat meidän sängyssä. Ei siinä nuku kukaan hyvin kun ei uskalla kylkeäs kääntää tai piltit havahtuu ja alkaa taas hakeen uutta asentoa.

meillä näin joskus:
x2836q.jpg
 

Yhteistyössä