V
vieras
Vieras
Onko teillä kokemuksia oman perheen jäsenten tai läheisten nuoruusiässä alkaneesta masennuksesta? Miten hoidettiin? Auttoivatko hoidot? Saatiinko masennuksen syy selville?
N
nn
Vieras
Nuorisopsykiatrin juttusilla kävi. Auttoi parantumisen alkuun, loput tuli hänestä itsestään sekä perheen tuesta. Masennuksen syy tuli selville kyllä joo.
A
ap
Vieras
N
nn
Vieras
A
ap
Vieras
N
nn
Vieras
ole hyvä vain...toivottavasti siellä myös parantuu ja syy selviää (se nimittäin on eka askel parantumiseen)
A
ap
Vieras
H
Henu
Vieras
Minä masennuin siinä 14-15 vuotiaana. 9-luokalla ollessani masennukseni paheni ja aloin väärinkäyttää nappeja, mm. masennuslääkkeitä, rauhottavia, unilääkkeitä.. Kirjoitin lääkkeiden käytöstäni ja pahasta olostani kirjeen yhdelle opettajalleni joka sitten varasi minulle ajan muistaakseni johonkin perheneuvolan psykologille josta ei ollut mitään apua.
Jokusen kuukauden siellä käytyäni siirryin mieleterveystoimiston psykologin potilaaksi sekä kävin myös saman firman psykiatrilla. Sain lääkityksen, kävimme äitini kanssa perhetapaamisissa ja viikottain kävin yksin psykologilla mutta en kokenut saaneeni noista mitään apua.
Peruskoulun loputtua yritin sitten masennuslääkkeillä itsemurhaa (siinä onneksi onnikstumatta) jonka jälkeen asiat alkoivat loksahdella paikoilleen ja tajusin että elämä on elämistä varten. En oikein osaa selittää mitä päässäni tapahtui mutta oloni parani ja lopetin kaikki hoitosuhteen mielenterveystoimistoon.
Useampi vuosi meni hyvin kunnes taas rysähti ja sillä kertaa masennus puhkesi paniikkikohtauksina.. Taas uusia lääkkeitä, psykologin kanssa keskusteluja, psykiatrilla käyntiä jne joista en taaskaan kokenut saavani apua.Myöhemmän masennukseni "puhkaisijana" toimi ahdistava työpaikka. 2 viikkoa työpaikan vaihdon jälkeen lopetin taas lääkkeet ja hoitosuhteet ja nyt kaksi vuotta myöhemmin tuntuu että olen elämäni kunnossa ja vahvempi kuin koskaan
Minun masennuksen arvellaan johtuvan turvattomasta lapsuudesta vaikka tulenkin ihan suht tavallisesta perheestä.
Nuorta on todella vaikea auttaa masennuksessa. Minuakaan tuskin olisi auttanut vaikka äitini olisi tehnyt mitä.
Jokusen kuukauden siellä käytyäni siirryin mieleterveystoimiston psykologin potilaaksi sekä kävin myös saman firman psykiatrilla. Sain lääkityksen, kävimme äitini kanssa perhetapaamisissa ja viikottain kävin yksin psykologilla mutta en kokenut saaneeni noista mitään apua.
Peruskoulun loputtua yritin sitten masennuslääkkeillä itsemurhaa (siinä onneksi onnikstumatta) jonka jälkeen asiat alkoivat loksahdella paikoilleen ja tajusin että elämä on elämistä varten. En oikein osaa selittää mitä päässäni tapahtui mutta oloni parani ja lopetin kaikki hoitosuhteen mielenterveystoimistoon.
Useampi vuosi meni hyvin kunnes taas rysähti ja sillä kertaa masennus puhkesi paniikkikohtauksina.. Taas uusia lääkkeitä, psykologin kanssa keskusteluja, psykiatrilla käyntiä jne joista en taaskaan kokenut saavani apua.Myöhemmän masennukseni "puhkaisijana" toimi ahdistava työpaikka. 2 viikkoa työpaikan vaihdon jälkeen lopetin taas lääkkeet ja hoitosuhteet ja nyt kaksi vuotta myöhemmin tuntuu että olen elämäni kunnossa ja vahvempi kuin koskaan
Minun masennuksen arvellaan johtuvan turvattomasta lapsuudesta vaikka tulenkin ihan suht tavallisesta perheestä.
Nuorta on todella vaikea auttaa masennuksessa. Minuakaan tuskin olisi auttanut vaikka äitini olisi tehnyt mitä.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Henu:
Niinpä, todella avuton olo. Varsinkin kun nuoren on vaikea kertoa pahasta olostaan. Kiitos sinullekin, kun vastasit.
V
"vieras"
Vieras
Uusimmat
-
-
V
-
VPOLTTAKAA KANNABISTA...SYÖKÄÄ SIENIÄ...HAHAHAH!!! NAURATTAA!!
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 6
-
V"Suomen Yleusradio kirjoitti Espoon ”Pikku-Kosovosta” - Suomalaisetkin etsivät turvaa omiensa luota"
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 2
-
VAsiantuntijoiden mielestä Suomen eduskunnan oppositio pitää taas turhaa ja Suomelle vahingollista älämölöä
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
V
-
V
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
-
-
V