Nuorena äidiksi ja vähän muutakin

[Gloriosa]

Kiitoksia kaikille vastanneille, lisää vastauksia otetaan vastaan

Paljon on ollut erilaisia mielipiteitä, paljon myös sellaisia, jotka ovat miettimään laittaneet. Mutta vaikka muutamat ovatkin tässä keskustelussa pohtineet meidän soveltuvuutta vanhemmiksi, olemme itse sitä mieltä, että pärjäämme. Tiedämme, ettei vanhemmuus ole aina mitään helppoa, on jyrkkiä alamäkiä sekä jyrkkiä ylämäkiä, väsymys iskee taatusti, jos lapsi valvoo ja huutaa yöt, mutta sehän on elämää. Jos emme olisi vaikeita ja hankalia asioita ottaneet huomioon, emme edes harkitsisi lapsen hankkimistä.
Olemme miettineet ja harkinneet ja jälleen miettineet.

Lisää keskustelua

 

[koni]

\

Kiitoksia kaikille vastanneille, lisää vastauksia otetaan vastaan

Paljon on ollut erilaisia mielipiteitä, paljon myös sellaisia, jotka ovat miettimään laittaneet. Mutta vaikka muutamat ovatkin tässä keskustelussa pohtineet meidän soveltuvuutta vanhemmiksi, olemme itse sitä mieltä, että pärjäämme. Tiedämme, ettei vanhemmuus ole aina mitään helppoa, on jyrkkiä alamäkiä sekä jyrkkiä ylämäkiä, väsymys iskee taatusti, jos lapsi valvoo ja huutaa yöt, mutta sehän on elämää. Jos emme olisi vaikeita ja hankalia asioita ottaneet huomioon, emme edes harkitsisi lapsen hankkimistä.
Olemme miettineet ja harkinneet ja jälleen miettineet.

Lisää keskustelua

no sillä nyt tuskin on mitään merkitystä kauanko te olette ollleet yhdessä. jos itsestäsi tuntuu että olet valmis ja miehesi on niin siitä vaan ja teidän oma asiannehan se on,itse en ainakaan ajattele suvun mielipiteitä,jos eivät hyväksy miten elämääni elän niin ei siihen tarvitse kuulua.

 

[Kaisa]

Me tavattiin mun miehen kaa tammikuussa 2004, ite täytin helmikuus 18, kesäkuussa muutettiin yhteen ja mies pääs armeijasta heinäkuussa ja samoihin aikoihin tulin raskaaksi ( meillä oli ollu vauvakuumetta, mut mulla oli koulu kesken joten unohdettin, kunnes pillerit petti)...mies täytti lokakuussa 20.. uutena vuotena 2005 mentiin kihloihin ja huhtikuussa saimme ihanan pojan.. (niin ja oon siis 19.) viime viikolla oli ristiäiset. kaks kuukautta takana.. väsyttää, mut tää on ollu elämäni ihaninta aikaa.. ja suhde on vaan syventyny.
multa jäi koulu kesken,mut päätettiin et teen kaikki lapset nyt putkeen ja sit lähen aikuiskoulutukseen. Js en olis unohtanu yhtä pilleriä niin tätä lasta emme vielä olis tehneet, vasta kun koulu olis ollu käyty.. mut otan vastuun omista möhläyksistäni ja raksatan poikaani yli kaiken!!

Kaverini tuli mulle kateelliseksi vauvasta ja tekeyty raskaaks.. ja heti voin sanoo et hänestä ei oo viel äidiksi (nuoruuden "kujeet" on kesken).. ja hänen suhde alko rakoilee vauvan myötä.. välillä hän on tekee abottii ku riitelee miehen kaa, mut sit taas muuttaa mieltään ku ei uskalla mennä sinne aborttiin, vaikka aika varattu.. ei musta oo kovin aikuismaista.. pelottaa jo vauvan puolesta!! ja heillä ei kummallakaan oo koulutusta.. ei asuntoa.. ovat sossun asiakkaita..

Mieti sinä tarkoin!!! Jooko!!???

 

[tinni]

mielestäni on hyvä että asiaa pohditte ja mietitte. päätös oli se mikä tahansa ei tule eteen helposti...
mun ja mun miehen suhde vaati aikaa paljon ennen kuin lapsi oli tervetullut, kuumetta ilmeni aikaisemminkin vuoden kahden seurustelun jälkeen puolin ja toisin... mieheni piti tiukasti kiinni siitä että hänellä pitää olla töitä...
meidän yhteisen arjen sujuvuuteen ja perhe arkeen meni kauan. poika syntyi 12/03 jolloin yhteisiä vuosia oli takana noin 7 joista kuusi vietetty saman katon alla.
meillä päätös oli tämä päätös oikea toiselle toinen tie on parempi...
minä henkilökohtaisesti olisin varmasti ollut ihan loppu jos olisin esim. intin takia ollut vaavin kanssa kaksin... tosin olen hirveän huono kestämään pitkäaikaista väsymystä jonka piirteen minussa toi esiin vasta vauvelin/ nyttemmin jo taaperon kanssa valvotut yön pimeät ja pitkäät tunnit
toivottavasti päädytte teille oikeaan ratkaisuun... onnea elämälle mihin tahansa ratkaisuun päädyttekin....

 

[teinimammako]

Me seurusteltiin vain pari kuukautta kun rupesin odottamaan,ehkäisy petti.. pitkän pohdinnan jälkeen me päätettiin pitää vauva.Nyt tyttö on vuoden ikäinen ihana taapero ja olemme kihloissa mieheni kanssa. Ollaan todella onnellisia,kaikki kolme (toivottavasti joskus tulee pikkukakkonenkin...)ja ehkäpä me joskus tässä mentais naimisiinkin .... Päättäköön kaikki henkilökohtaisesti mitä haluaa,mutta lapsen tekoa kannattaa harkita kunnolla Lapsi ei oo mikään lelu!

 

[Kanerva84]

Me oltiin seurusteltu kolme vuotta (+viikko ) kun sain tietää olevani raskaana. Olin sillon 19, ja olin just päässyt töihin, seuraavassa kuussa täytin 20. (Mies oli tuolloin 24v.) Lapsi oli tarkoin harkittu, aloimme yrittämään lasta kun mun ammattikoulu oli loppusuoralla (2003). Henk. koht. suosittelisin käymään ainaskin sen koulun loppuun, mikä on kesken. Jokainenhan tekee omat ratkaisunsa ja tietää mikä on itselle parhaaksi.

Ja nuo kelan tuet ei oo yleensä mitään päätähuimaavia, lapsen tullessa pitää tehdä kuitenkin aika isoja hankintoja. Mutta mene ja tiedä, jokainen tietää itse mikä on paras ajankohta lapsenteolle! :saint:

 

[nirppa]

joo niinhän se lasten hankkiminen just tapahtuu et ku napsauttaa sormia niin on raskaana.. :kieh: