Nuoruuden (tosi)rakkaus käveli eteeni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Leila"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Leila"

Vieras
Pyydän asiallisia arvioita tilanteeseeni:

Olen ollut parisuhteessa melkein 20 vuotta. Suhteessa on ollut vaikeita kriisejä ja viimeksi tänä keväänä piti erota mutta lähipiirissä tapahtuneen vakavan sairastumisen ja siitä seuranneen kuoleman takia sovimme pysyvämme yhdessä ainakin toistaiseksi (toinen meistä tarvisti henkistä tukea).

Suhteen suurimmat ongelmat ovat miehen suhtautuminen aikuiseen lapseeni joka asuu muualla mutta on usein myös meillä koska hänen työpaikkansa on paikkakunnallamme. Tästä on puhuttu ja suurin syy on se, että olen paaponut liikaa isoa poikaa ja se ärsyttää miestäni. Myönnän että se on totta. Myös se mättää pahasti, että joudun tekemään 95 % kotitöistä yksin, näin on aina ollut. Kolmas iso ongelma on ollut seksielämämme, joka minusta on vuosien ajan jatkunut ihan liian hiljaisena. Tähän on kyllä tullut viime kuukausina parannusta.

Nyt sitten tapasin miehen, jonka kanssa seurustelin teininä. Tapasin hänet jo viime talvena sattumalta samassa kyläpaikassa ja totesimme illan mittaan melkein yhteen ääneen, että kipinää on vielä jäljellä ja paljon. Olimme molemmat silloin parisuhteessa ja sovimme, että emme pidä yhteyttä emmekä pitäneetkään. Muutama viikko sitten törmäsimme eri kyläpaikassa ja keskustelut venyivät tuntikausiksi. Hän on nyt sinkku, minä siis en. Tulimme taas siihen tulokseen, että vuosikymmeniksi unohdetut tunteet on vielä olemassa vaikkei sitä pysty mitenkään järjellä selittämään.

Tapaamisen jälkeen emme ole pitäneet yhteyttä koska olimme kumpikin sitä mieltä, että emme halua satuttaa ketään; olenhan kuitenkin varattu nainen. Nyt mietin yötä päivää kävelisinkö avioliitostani pois kuten olen monta kertaa meinannut tehdä. Vain teini-ikäinen lapsemme on saanut minut jäämään (siis hänen olemassaolonsa). Sen olen päättänyt, että jos jossain vaiheessa lähden, en missään nimessä kävele tämän vastaeronneen syliin. Ehkä en missään vaiheessa koska en oikein usko suhteen onnistuvan. Tarkoitan kirjoituksellani ehkä eniten sitä, että tapaaminen sai minut havahtumaan siihen kuinka onneton olen ollut jo vuosia.

Mitä sanotte?
 
Jos sillä perusteella pitäisi pitkä suhde lopettaa, miten paljon eroa on omassa olotilassa siinä suhteessa tai silloin kun joku ihastuttava ihminen osoittaa ihailua, niin täällä ei kukaan olisi pitkässä suhteessa.

Jos mies on oikeassa sinun paapovaisuutesi suhteen kerran ollut, niin sinulla olisi paljon korjattavaa ihan jo siksikin, ettet sitten kohtele miniää huonosti ja sillä tapaa pilaa poikasi mahdollisuuksia aikuisenakin. Olisi syytä tehdä paljon töitä jotta pystyt näkemään omat virheesi niin kirkkaasti, etteivät ne toistuisi.

Jos olet joutunut tekemään melkein kaikki kotityöt, niin sekään tuskin johtuu vain miehestä. Et ole kykenyt pitämään puoliasi jostain syystä, eikä se ole miehen vika. Ja nyt olisi joka tapauksessa aika saada siihenkin asiaan muutosta, koska mies menettää paljon jos on taloudenpidostasi noin riippuvainen. Voisitte tehdä kotitöistä yhteisen harrastuksen, ja käyttää säästyvän ajan vaikka ruuanlaittotaitojen kehittämiseen tai mihin vain hauskuuteen.

Mieti vielä toisenkin kerran. Jos kerran et ole vanhan ihanuuden syliin kävelemässä, niin mitkä ovat jäljelle jäävät lähtemisen syyt? Vai oliko tämä nunnalupauksesi vain tekosyy, jolla selität itsellesi ettet ole sellainen nainen. Onko tuollainen sitten parempi, että kolmen kuukauden jälkeen sinua jo viedään vastoin parempia puheitasi?
 
Kiitos viesteistä. Paapomiseni aikuisen poikani suhteen on huomattavasti vähentynyt keväisen kriisin jälkeen (sain juuri silloin palautetta mieheltäni ja kunnolla). Tajusin itsekin miten olin käyttäytynyt. Poika muuten seurustelee ja asuu tyttöystävänsä kanssa ja meillä on tyttöön hyvät välit.

En ole juuri nyt lähdössäkään liitostani ja tiedän, että ihastumisen tunteet kyllä haalenevat kun ei pidä yhteyttä. Se ei olekaan asian pointti vaan se haluanko jakaa elämäni aviopuolisoni kanssa vai en.

Kotitöistä en ole viitsinyt jäkättää. Olen siitä vuosien varrella tarpeeksi monta kertaa sanonut tiukastikin sekä myös seksielämästämme, joka muuten on todella mahtavaa ja viime kuukausina kerratkin on lisääntyneeet.

Lisää kommentteja pyydän!
 

Similar threads

I
Viestiä
1
Luettu
416
V
I
Viestiä
0
Luettu
222
Aihe vapaa
ihanan miehen vaimo
I
I
Viestiä
9
Luettu
613
A
R
Viestiä
3
Luettu
242
Aihe vapaa
rakastan..
R

Yhteistyössä