Nykynaisen ahdas rooli

[Guest]

Entinen akateemisesti koulutettu ja akateemisessa työpaikassa työskennellyt avokkeeni halusi lapsia ja kotiäidiksi. Erottuamme hän löysikin miehen, jolle järjestely sopi. Ymmärtääkseni hän on nykyään hyvin tyytyväinen ratkaisuunsa, koska voi toteuttaa itseään persoonansa mukaisella tavalla. Hän pitää lastenhoidosta, käsitöistä sekä leipomisesta ja ruoanlaitosta ja saa elämäänsä yleensäkin iloa pienistä arjen asioista.

Yhdessä olomme aikaan hän kritisoi yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa naiselle tarjottiin vain itsenäistä ja urakeskeistä mallia. Hän sanoi, ettei feminismi aja naisen vapautta vaan luo naiselle yksinkertaisesti uutta ahdasta roolia.

Omasta mielestäni on hyvä, että naisilla on mahdollisuus uraan ja itsenäisyyteen, mutta samalla olen pannut merkille, että naisten mielenterveydelliset ongelmat ovat hurjassa kasvussa. Kasvuvauhti on selvästi nopeampi kuin miehillä. Olisikohan käynytkin niin, että naisten itsenäisyyttä ja menestystä korostavat ulkoiset paineet ovat kasvaneet niin suuriksi, että niistä on muodostunut naisille uhka? Lisäksi naisille näyttää olevan tyypillistä stressaava kilpailu niilläkin alueilla, joihin miehet eivät helposti sorru. Yksi tällainen elämänpiiri on ulkonäkö.

Sekä miesten että naisten maailmassa kilpailu ja itseriittoisuuden korostus on nykyään niin kovaa, että parisuhteille ei ole löytyä tilaa. Kaiken itsenäisyyden, rahanhimon ja yleisen materialismin keskellä parisuhteet ovat menettäneet merkityksensä, koska itsenäiset ihmiset elävät itsenäisiä parisuhteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei parisuhteen ideaan enää sitouduta, vaan suhteeseen mennään, siinä nautitaan se aika minkä nautinto kestää, ja sen jälkeen siitä lähdetään pois.

Luulen että useimmat ihmiset tämän tiedostavat, mutta jostain syystä malli ei ole siirtynyt elävään elämään. Yhä vain haaveillaan prinsessahäistä ja ikuisesta rakkaudesta, mutta samalla korostetaan itsenäisyyttä viimeiseen saakka. Ehkä olisi hyvä aloittaakin julkinen keskustelu siitä, ettei itsenäisten ihmisten elämään sovi pitkä parisuhde, vaan luontevampi ratkaisu on sarjasuhteellisuus, jossa nautinto voidaan maksimoida perättäisillä suhteilla. Parisuhteet ovat ainostaan heitä varten, jotka eivät itsenäistä elämää tahdo.

Samalla voitaisiin pyrkiä laventamaan sekä naisen että miehen roolia niin, ettei riippuvaisuus ja epäitsenäisyys ole häpeä vaan yksi mahdollinen valinta. Tällöin lapsillekin syntyisi pysyviä perheitä, joissa olisi hyvä olla ja kasvaa.

 

[Tuleva kotiäiti FM]

Olen aivan erimieltä tuosta otsikosta. Minusta nykynaisten ongelmana on enemmänkin se, että nykynaisen rooli on aivan liian laaja, ei suinkaan ahdas.

Samaan aikaan pitäisi olla hyvä vaimo, pitää koti kunnossa, olla hyvä äiti eikä mielellään saisi laittaa lapsia hoitoon liian pieninä mutta samaan aikaan pitäisi luoda uraa ja pärjätä yhtä hyvin kuin miehet ja lisäksi vielä harrastaa mahdollisimman paljon kaikkea.

Kotirouvia ja -äitejä katsotaan pahalla, elävät miehensä/yhteiskunnan kustannuksella. Eivät "viitsi" mennä palkkatyöhön. Toisaalta jos hankkii lapset ja laittaa ne heti hoitoon, niin sekin on arvostelun kohteena. Vielä enemmän arvostelua saa jos keskittyy vain työhönsä eikä hanki lapsia ollenkaan.

"Olisikohan käynytkin niin, että naisten itsenäisyyttä ja menestystä korostavat ulkoiset paineet ovat kasvaneet niin suuriksi, että niistä on muodostunut naisille uhka?"

Tästä olen kanssasi samaa mieltä, mutta olen sitä mieltä että tämä koskee myös miehiä. Nykyään ainakin länsimaissa elämää eletään suorituskeskeisesti. Koko ajan pitäisi saavuttaa jotain, tai muuten ei ole mitään. Kouluttautua enemmän, saada parempia työtarjouksia, kilpailla siitä kenen lapsi oppii kävelemään ensiksi, kuka jaksaa tehdä eniten ylitöitä.... Jos haluaa elää elämää vain elämisen takia, ilman että koko ajan pitäisi elämässä pyrkiä johonkin, on ihan kummajaisfriikki.

"Samalla voitaisiin pyrkiä laventamaan sekä naisen että miehen roolia niin, ettei riippuvaisuus ja epäitsenäisyys ole häpeä vaan yksi mahdollinen valinta."

Tämä olisi kyllä ihanne maailma ja todennäköisesti tämä voi muutaman kymmenen vuoden kuluttua olla todellisuutta. Maailma on vielä muutoksessa joka kestää aikansa. Ei tarvitse mennä kuin kolmisen sukupolvea taaksepäin, kun naisten paikka vielä oli kotona hellan edessä ja miehet olivat ehdoton perheen pää.

Olen muuten aika paljon samanlainen eksäsi kanssa. Itsekin lukenut maisteriksi, vaikka haaveilen kotiäidin "urasta". Jos joskus lapsia saan ja pääsen kotiäidiksi, niin olen vähintään 1000% onnellisempi kuin nykyisessä työssäni, jota teen vain rahoittaakseni tulevaisuuden unelma-"ammattini". Heh.. niinpä. Olen niin "itsenäinen nainen" etten voi kuvitella vain eläväni mieheni lompakolla, vaan säästän rahaa oman toimeentulevaisuuteni turvaamiseksi.

 

[Uppokukko]

"Olen aivan erimieltä tuosta otsikosta. Minusta nykynaisten ongelmana on enemmänkin se, että nykynaisen rooli on aivan liian laaja, ei suinkaan ahdas."

Tarkoitin samaa asiaa, juuri tuota ahdasta suorittamisen roolia, johon pitäisi imeä mukaan kaikki mahdollinen.

 

[viveca v.]

Minäkin valmistun pian valtiotieteiden maisteriksi, ja suoraan sanottuna en haluaisi mennä töihin ja aloittaa uraa, vaan paljon mieluummin ryhtyisin minäkin kotiäidiksi. Mikäs sen ihanampaa kuin keskittyä täysin äitiyteen, puuhailla kotona kivassa talossa, ja siinä samalla lukea ja tehdä ehkä osa-aikaista kirjoitustyötä mielen virkeyttämiseksi. Ihan kuin elelisi Muumilaaksossa.

Minusta olisi kiinnostava projekti katsoa kasvavaa lasta, elää täysillä tuo elämänvaihe ja kokea äitiydenrooli kokonaisvaltaisesti. Äärimmäisen mielenkiintoinen, varmasti antoisa kokemus ihmisen elämässä, jonka naisena olen kiitollinen voivani kokea. Saatanpa kirjoitaa kirjankin tuon ajan ihmeellisyyksista, sillä suhtaudun siihen aika intohimolla.

Tästä kaikesta vapauttaa nauttimaan se, että kukaan ei pakota tai edes odota minun tekevän tuota ratkaisua, itseasiassa se tulee lähipiirille varmasti yllätyksenä. Aivan eri asia kuin naisella jolla ei ole muita vaihtoehtoja, minulla niitä olisi valtavasti, ikäni perusteella minulla ei edes ole avioliitto yms paineita, joten olen vapaa tekemään ratkaisujani aivan halujeni mukana, siitä olen hyvin kiitollinen.

Miehelleni kävisivät kaikki ratkaisut, mutta hän ymmärtää hyvin että haluan kokea äitiyden ja elämän pienistä yksityiskohdista nauttimisen elämyksen täysillä, lisäksi uskon että se takaa tulevalle lapselle parhaan mahdollisen pohjan, haluan antaa hänelle kaikkeni enkä halua että kukaan muu kasvattaisi oman lapseni.

 

[Mummi-mamma]

"Minusta olisi kiinnostava projekti katsoa kasvavaa lasta, elää täysillä tuo elämänvaihe ja kokea äitiydenrooli kokonaisvaltaisesti. Äärimmäisen mielenkiintoinen, varmasti antoisa kokemus ihmisen elämässä, jonka naisena olen kiitollinen voivani kokea. Saatanpa kirjoitaa kirjankin tuon ajan ihmeellisyyksista, sillä suhtaudun siihen aika intohimolla."

Olen 50+ Elli ja saanut lapseni maailmalle. Hoidin lapsemme täysin yksin. Mies oli jatkuvasti menossa ja sitten jätti perheensä. Tipahdin kuin kissa tassuilleni.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja kirjoitin avoimen kirjan täyteen kannesta kanteen. Mummipeikkojen tarinat ovat minulle tuttuja. Olen lukenut niitä satuja lapsille, käynyt elokuvissa ja katsonut tv-sarjoja.

Aikuinen, gradua tekevä lapseni aina ihmettelee miksi olen kätkenyt kynttiläni vakan alle. Teen kuulema luuserityötä. Selityksiä on monia.

On ihana havaita, että äitiys ja perhe nousevat taas entiseen arvoonsa.
En kadu menetettyä uraa. Kyllä minullakin on joku uraputken tapainen. Olen nyt
vuorotteluvapaalla, opiskelen ja teen tätä lisätyötä maksaakseni laskuni.

Elämänsä voi elää monella tavalla. Pitä vain löytää itselleen sopiva tapa elää.
Kello on jo paljon ja ulkona on jo pimeä.

Syön näkkileipää, jonka välissä on kurkkua. Siis olen kurkkuani myöten täynnä kurkkua.

Kirjan kirjoittaminen olisi minulle liian iso projekti. Tuskin elämäni ketään kiinnostaisi. Viihdyn parhaiten nimettömänä Ellit palstoilla.

Keskustelen nykyään aikuisen lapseni kanssa jatkuvasti filosofiasta, taiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista ja ties mistä. Pidämme uskomattoman paljon samoista asioista.

 

[voi äly!]

Niin mistä te oikein valitatte?

 

[Leia*]

Jotkut on ympäristön paineille herkempiä kuin toiset, mut minä taas koen, että minulla on enemmän valinnan vapautta kuin esimerkiksi äidilläni on ollut. Olen saanut valita koulutukseni, olen saanut tehdä monenlaista työtä, ja nyt voin valita, jäänkö kotiin lapsen kanssa vai menenkö töihin - äitini oli pakko mennä töihin.

Viveca; siitä, kuinka ihanaa on olla äiti, ei oikein puhuta, ainakin se tuli itselleni yllätyksenä. Enemmän korostetaan sitä, kuinka rankkaa se on, mutta meillä lapsi on iloinen ja tyytyväinen, ja minä voin hyvin, samoin parisuhde on vain parantunut. Olen saanut toteuttaa kaikki unelmani, jotka halusin, ennen lasta, ja nyt tuntuu, että elän elämäni onnellisinta aikaa - äitinä. Lapsen kasvun seuraaminen on mielekkäintä työtä, mitä olen ikinä tehnyt. En ole kokenut kotona oloa rasittavaksi enkä ahdistavaksi, vaan vapaudeksi; saan päättää itse päivärytmistäni, ja iloita pienistä asioista. Oman lapsuudenkin jotenkin löytää uudelleen pienen ihmisen kansssa.

Että tsemppiä vaan sun unelmille, tee omat ratkaisusi!

 

[jo vain]

Kyllä pitäisi olla mahdollista jos lapsia on,olisi äidin kotonaolo mahdollista ja hoitaisi omat lapset omassa kotona jos haluaa olla pullantuoksuisena kotiäitinä.Silloin lapsetkin kasvaisivat oman perheen kaltaisiksi omien vanhempien kasvattamina.Mies hoitaisi särpimen hankinnan ja tulopuolen.Saahan lapsista lapsilisän helpottamaan putjettipuolta.Äidinpalkka olisi suotavaa tehdystä hoitotyöstä.Ei tarhassakaan ilmaiseksi työtä tehdä.

 

[näin länsinaapurissa]

Ruotsissa asiat on toisin - ja on aina ollut, nimittäin siellä äidin / isän on mahdollisuus valita osa-aikatyötä ja hoitaa lapsensa paremmin melkein kokonaan itse.

Esim sairaanhoito-alalla äidit voivat tehdä 4 h työpäivän / valvoa yhden yön ja pitää viikon vapaata.

Yhteiskunta maksaa palkkaerotuksen, joten taloudellinen tilannekaan ei huonone - jos äiti tekee osa-aikatyötä ja hoitaa lapsensa itse. Siellä äiti vie lapsen 4 tunniksi tarhaan ja menee itse työhön 4 tunniksi.

Lapsilisät on siellä kolminkertaiset ja jos perheessä on sairas lapsi - niin kaikki sairaudesta aiheutuvat kulut ja välineet maksaa yhteiskunta.

 

[Sivupersoona]

Miten EU:ssa voi olla noin eriarvoisia kansalaisia?

 

[naisasia]

Ap: "Entinen akateemisesti koulutettu ja akateemisessa työpaikassa työskennellyt avokkeeni halusi lapsia ja kotiäidiksi. Erottuamme hän löysikin miehen, jolle järjestely sopi."

Sinä et ap tuohon suostunut? Sehän on ihan tavallista, ei siitä tarvitse itseä syyllistää =). Hyvin harva mies antaa suosiolla naisen jäädä kotiäidiksi ja itse vastaa perheen kuluista pitemmän päälle. Kuopuksen kolmen vuoden ikä ja kotohoidontuen päättyminen viimeistään pakottaa naisen hakemaan työtä, koska silloin naisella ei yleensä ole enää minkäänlaista tuloa, ellei ole perinyt, saa pääomatuloja, avusta miestä tämän yrityksessä ja tee jotain free lancer hommaa.

Miestä miellyttää tietenkin, jos nainen silloin tällöin keikkailee mallina, toimii juontajana tai muissa vastaavissa satunnaistöissä, joissa on mahdollisuus pitkille vapaille, lähteä lomille ja hoitaa ohessa kodin rutiinit. Senpä vuoksi monet naiset nykyää haikailevat em. hommiin. Kiinnostus tavan töihin on vähäisempää. Esimerkiksi sairaanhoitajein pitkä ja vaativa koulutus ja kolmivuorotyö sopiikin parhaiten kotäideille. Naislääkäritkin jäävät mieluusti leipomaan pullaa ja keikkailemaan satunnaisesti, vaikka heillä on pitkä, kallis yhteiskunnan järjestämä koulutus, ja Suomessa lääkäripula.

Valitettavasti nuorten naisten kannattamalla kotiäitiydellä ja kotiin jäämisellä on myös varjopuolia. Miehen mielenkiinto kun tuppaa helposti loppumaan äitiin lasten kasvettua. Nainen on tehnyt tehtävänsä, nainen saa mennä. Siinä vaiheessa voi itsenäinen lapseton uranainen olla enemmänkin miehen mieleen. Ei ole rasitteita perheestä, vapautta on molemmilla mennä ja nauttia omasta elämästä.

Niin, mistä löytyy mies naiselle, joka haluaa jäädä kotiäidiksi? Nuoret koulutetut ja eksoottiset vierasmaalaiset osaavat estsiä vanhempaa, eronnutta, naimatonta, hyvin toimeentulevaa ja asemansa vakiinnuttanutta miestä, gold fingeriä, joka kaipaa kodin lämpöä, pullan tuksua ja kiltisti ja iloisesti tottelevaa naista huolehtimaan myös itsestään väsyttyään ponnistelemaan uraputkessa yhdessä ex-vaimonsa ja lastensa kanssa.

Mutta nuorelle miehelle kelpaa edelleen uraputki ja liitto, jossa vaimo ansaitsee hyvin ja mahdollistaa siten perheen elintasohankinnat. Voi asian ilmaista niinkin, että tällaisetkin kotiäitiyteen liittyvät arvovalinnat ovat hyvin eurosidonnaisia. Kaikki muu on toiveajattelua ja kääntyy realismissa hyväksi haaveeksi.

 

[olisiko syytä]

alkaa miettimään onko Suomi todellakaan ihanuuksien lintukoto?Onko meidät aivopesty uskomaan tuohon ja että olisimme kaikkeen tyytyväisiä emmekä tajuaisi kuinka meitä höynäytetään .Pidemmän aikaa tuntunut siltä.

 

[Pussieläin]

Sinä et ap tuohon suostunut? Sehän on ihan tavallista, ei siitä tarvitse itseä syyllistää

Ei meillä ollut lapsia eikä kummallakaan tuohon aikaan edes vakituista työpaikkaa, joten ei se meitä koskenut. Se oli hänen haaveensa, jonka hän myös toteutti.