Nyt auttakaa, mitä tehdä masentuneelle, joka kokenut elämässään paljon traumaattisia asioita..

["Jokuvaan"]

Siis juoko hän päivässä n. 2 kaljaa? Se ei ole paljon, eikä siitä vielä tarvitse huolestua MUTTA jos hän tämän lisäksi esim. juo kerran viikossa läsärikännit, niin sitten on asia eri.

Jos hän ei halua mennä lääkäriin, hän ei mene lääkäriin. Ole hänen lähellään ja valmiina auttamaan ja kuuntelemaan, mutta älä jankkaa ja hyväksy hänen tapansa ja hänet itsensä sellaisena, kuin hän on. Näin se on vaan loppujen lopuksi pakko tehdä.

Nämä tarinat tuppaavat aina ketjun edetessä vähän muuttamaan muotoaan, kun ap haluaa ohjata ei-toivottuja vastauksia haluamaansa suuntaan. Ehkä ap on jopa tämä ongelmainen itse, mutta muotoilee asian toisin. Alkuun ap:n läheinen joi joka arki-ilta "muutaman" oluen turruttaakseen pahaa oloaan, mutta nyt kyseessä onkin mahdollisesti vain yksi pieni olut, joka ilmeisesti turruttaa pahan olon koko illaksi ja yöksi.

Terveydenhuollossa opetetaan, että alkoholin suurkuluttajan alkoholinkäytöstään kertoman itsearvion kun kertoo kolmella, aletaan lähestyä todellista kulutusta. Eiköhän siitä liene tässäkin kyse? Miehelle alkoholin suurkulutuksen raja on 24 annosta, joten jos päivittäinen kulutus on 1-3 annosta ja viikonloppuna vielä vähän enemmän, niin sehän on vielä ihan kohtuukäyttöä. Tällöin ap voi lopettaa huolehtimisensa ja antaa läheisensä elää omaa elämäänsä, eiks jee? Parempihan se on ottaa yksi pieni olut illassa lääkkeeksi kuin vahvat setit psyykenlääkkeitä, jos yhden pienen oluen teho riittää.

Jos taas ap:n läheinen juo joka ilta muutaman tai "muutaman" oluen, niin siitä on taatusti kehittynyt jo aikamoinen toleranssi. Ei silloin pelkkää olutta (tai mitään mietoa alkoholijuomaa) juomalla voi kokenut alan harrastaja juoda itseään änkyräkänniin, sillä nestettä ei vaan fysiologisesti pysty juomaan niin monta litraa riittävän lyhyessä ajassa. Vaikka sitä olutta menisi korillinen päivässä, niin ei siitä kokeneelle harrastajalle tule perseitä olalle.

 

["Avokki"]

Kuulostaapa pahalta. Itseasiassa ihan kuin meillä reilu vuosi sitten. Mies pelkäsi vakavaa sairautta, kävi kyllä lääkärissä, mitään ei löytynyt, silti pelkäsi sairautta ja lopulta meni yö unet. Sitten yritti ensimmäisen kerran itsaria, suostui menemään laitokseen jaksolle, pari päivää jaksolle joutumisen jlkeen yritti toisenkerran ja on ihme että on hengissä ja ilman ruumillisia vammoja. Diagnoosina oli psykoosioireinen masennus. Sai lääkkeet ja sähköhoitoa ja oli parikuukautta laitoksessa. Nyt elämä mallillaan jne... Alkoholia hän ei käyttänyt.
Voit kysyä neuvoa vaikka psykiatriselta polilta miten kannattaisi toimia ja kertoa taustat. Se on jännä tuo ihmismieli...Meillä tuo vakavan sairauden pelko ei meinannut millään hellittää, vasta kun sähköhoito alkoi tehota hän ymmärsi, että oikeasti ei ole pelkoa.