O
Olivia
Vieras
Meillä 5 vuotias tyttö joka käynyt kerran viikossa kerhossa parisen vuotta.
Täällä tutustui erääseen tyttöön ja tämä tyttö takertui meidän tyttöön. Tämä tyttö on ujo ja arka eikä halua edes tutustua muihin lapsiin. Meidän tyttö taas on sosiaalisempi ja on tutustunut muihin kerhokavereihin vapaa-ajalla.
Kuitenkin lapseni mummolassa tyttö tapaa tätä takertuvaa tyttöä myös vaikka ollaan koetettu mummollekin sano ettei tämän toisen tytön tarvitse tulla kylään joka kerta kun meidän lapsi hänen luonaan kyläilee. En tahtoisi ollenkaan syöttää samaa ajatusta kuin anoppi ja tämän toisen tytön äiti lapselleni ; että tämä olisi muka ainoa hyvä ja paras ystävä.
Tyttöni sanoo että kerhossa koetti leikkiä ( nimi keksitty ) Pirkon kanssa mutta sitten tämä ( nimi taas keksitty ) Tarja suputti minulle että "hei leikitään yhdessä" ja tyttö on kertonut myös että tämä Tarja haluaa aina istua tyttöni vieressä.
Olen koettanut tyttöäni kannustaa tutustumaan myös muihin lapsiin ja kun hänellä on muitakin tuttuja joita tapaa sitten myös kerhon ulkopuolella ja toisessa harrastuksessa kuitenkin. Välillä tuntuu että tämä takertuminen ahdistaa myös tyttöäni ja mieheni on samaa mieltä asiasta.
Kerhonvetäjä on myös sanonut että tyttöni ja Tarja ovat usein kaksistaan mutta jos Tarja on poissa kerhosta niin tyttöni löytää heti uusia kavereita joiden kanssa leikkivät porukalla mukavia leikkejä.
Olisikohan nyt kamalan väärin jos kerhonvetäjälle sanoisin että voisi koettaa rohkaista kerhopäivän aikana näitä tyttöjä leikkimään myös muiden kanssa? Keksisi vaikka jonkun pelin jossa Tarja ja tyttöni eivät olisi samassa ryhmässä tai että laittaisi askartelemaan tai syömään vaikka eripuolille pöytää?
Vai kuinka kannustaisin tyttöäni pysymään avoimena ja reippaana ja ulospäinsuuntautuneena niin ettei kuvittele että tämä Tarja on ainoa paras ja hyvä kaveri maailmassa eikä muihin voi niin edes tutustua?
Tämän Tarjan äiti ja anoppini tätä asiaa kyllä tytöllemme hokee koko ajan. Ja todella harvoin tyttöni pääsee kyläilemään edes mummolassaan ilman että Tarjakin siellä on.
Täällä tutustui erääseen tyttöön ja tämä tyttö takertui meidän tyttöön. Tämä tyttö on ujo ja arka eikä halua edes tutustua muihin lapsiin. Meidän tyttö taas on sosiaalisempi ja on tutustunut muihin kerhokavereihin vapaa-ajalla.
Kuitenkin lapseni mummolassa tyttö tapaa tätä takertuvaa tyttöä myös vaikka ollaan koetettu mummollekin sano ettei tämän toisen tytön tarvitse tulla kylään joka kerta kun meidän lapsi hänen luonaan kyläilee. En tahtoisi ollenkaan syöttää samaa ajatusta kuin anoppi ja tämän toisen tytön äiti lapselleni ; että tämä olisi muka ainoa hyvä ja paras ystävä.
Tyttöni sanoo että kerhossa koetti leikkiä ( nimi keksitty ) Pirkon kanssa mutta sitten tämä ( nimi taas keksitty ) Tarja suputti minulle että "hei leikitään yhdessä" ja tyttö on kertonut myös että tämä Tarja haluaa aina istua tyttöni vieressä.
Olen koettanut tyttöäni kannustaa tutustumaan myös muihin lapsiin ja kun hänellä on muitakin tuttuja joita tapaa sitten myös kerhon ulkopuolella ja toisessa harrastuksessa kuitenkin. Välillä tuntuu että tämä takertuminen ahdistaa myös tyttöäni ja mieheni on samaa mieltä asiasta.
Kerhonvetäjä on myös sanonut että tyttöni ja Tarja ovat usein kaksistaan mutta jos Tarja on poissa kerhosta niin tyttöni löytää heti uusia kavereita joiden kanssa leikkivät porukalla mukavia leikkejä.
Olisikohan nyt kamalan väärin jos kerhonvetäjälle sanoisin että voisi koettaa rohkaista kerhopäivän aikana näitä tyttöjä leikkimään myös muiden kanssa? Keksisi vaikka jonkun pelin jossa Tarja ja tyttöni eivät olisi samassa ryhmässä tai että laittaisi askartelemaan tai syömään vaikka eripuolille pöytää?
Vai kuinka kannustaisin tyttöäni pysymään avoimena ja reippaana ja ulospäinsuuntautuneena niin ettei kuvittele että tämä Tarja on ainoa paras ja hyvä kaveri maailmassa eikä muihin voi niin edes tutustua?
Tämän Tarjan äiti ja anoppini tätä asiaa kyllä tytöllemme hokee koko ajan. Ja todella harvoin tyttöni pääsee kyläilemään edes mummolassaan ilman että Tarjakin siellä on.